Rokin tarina
Roki-koiramme on 7,5-vuotias karkeakarvainen mäyräkoiraherra. Elämä on koetellut Rokia paljon, liikaakin, mutta sitä ei hyvin kiltistä ja rakkaudenkipeästä koirasta ikinä uskoisi. Ennen Rokin tuloa meille olin jo kauan miettinyt omaa koiraa.
Puhuin siitä reilun vuoden päivät avomiehelleni. Meidän molempien lapsuudenperheissä oli ollut koira ja myöhemmin yhdessä ollessamme olemme hoitaneet sukulaisten ja tuttavien koiria. Molemmille eläimet ovat olleet aina tärkeitä ja osa elämää. Olin näiden kuukausien aikana tutkinut netissä paljon juuri tälläisiä "eläintensuojelu-tapauksia". En halunnut ottaa koiraa kennelistä, ei sillä, etteikö hyviäkin kasvattajia olisi, niitä on paljonkin. Mutta miksi ottaa uutta pentukoiraa, kun on nytkin jo monta koiraa kotia vailla? Eksyin sattumalta Pesu:n sivuille, jossa kodittomat kohdasta löysin uuden perheenjäsenemme. Heti tuntui, että tässä se nyt on. Rokia ei voinut vastustaa. Soitin Pesuun ja pari viikkoa myöhemmin Roki tuli jo sitten meille.Nyt Roki on asustellut meillä jo jonkin aikaa ja hirveän hyvin on mennyt. Välillä on vaikea uskoa, että Rokilla on takanaan vaikeita aikoja ja historia, jota ei toivoisi kenellekkään. Saatikaan täysin viattomalle ja kultaiselle eläimelle niinkuin Roki on. Me olemme nyt Rokin 6. koti. Roki on joutunut vaihtamaan kotia lähinnä omistajien takia, itse koirassa ei ole mitään vikaa. Menneisyys näkyy Rokissa siinä, että se tutustuu ihmisiin, varsinkin lapsiin ja miehiin, hieman varauksella, mutta kun se on hyväksynyt uuden ihmisen ja huomannut ettei tämä vahingoita sitä, olisi Roki rapsuteltavana vaikka koko päivän. Mikään ei olekaan Rokista parempaa kun saada huomiota ja rakkautta.
Rokilla on suurta suurempi sydän, ja se ei todellakaan halua muuta kuin vastarakkautta ja hyväksyntää omistajiltaan. Joskus Roki jää miettimään ja katsomaan eteensä pitkäksikin aikaa. Tulee ajateltua mitä se mahtaa miettiä ja mitä ne pikkuiset ruskeat silmät ovat nähneetkään. Varmasti asioita, joita se ei unohda koskaan. Meidän tehtävä onkin nyt yrittää osaltamme korjata tätä hieman rikkinäistä enkeliä. Roki on todellakin asettunut meille hyvin. Olimme nähneet Rokin monta kertaa ennen kuin se tuli meille pysyvästi, sekin osaltaan auttoi asettumista. Mielestäni se luottaa nyt meihin. Kuulimme että Roki osoittaa kyllä tavallaan kun se on täysin hyväksynyt uudet omistajat. Rokin tapa on "hymy" tervehtiessä. Eilen näimme tämän hymyn ensimmäisen kerran ja se kyllä lämmitti sydämiämme. Etenemme rauhallisesti Rokin ehdoilla, hitaasti mutta varmasti. Toivon Rokin todellakin tietävän, että olemme sen perhe loppuun saakka, enää ei sen tarvitse kotia vaihtaa.
Rokin kuulumiset, syksy 2009:
Roki-mäyriksemme voi kerrassaan mainiosti. Roki on siis 9,5-vuotias nykyään ja taitaa elää elämänsä parhaita vuosia. Ruoka maistuu, on innokas lenkkeilemään ja leikkiikin välillä kuin pentukoira. Se mielestäni kertoo, että Roki voi hyvin. 2 vuotta hän on nyt ollut osana perhettämme. Rokista on tullut koko suvun lemmikki suorastaan. Luottamusta on tullut roimasti lisää ja epäily jäänyt. Nykyisin Roki istuu heti jo vieraidenkin rapsutettavaksi. Roki on ollut, ja on, kaikenkaikkiaan hirveän helppo ja ihana koira. Kiltti ja hyväluonteinen, itsepäinenkin tosin, jos tarve vaatii. Roki todella kuuluu perheeseemme ja on yksi meistä. On ollut tosi ihana huomata, miten Rokin luottamus on kasvanut näiden kahden vuoden aikana. Yhteenvetona siis, että hyvin täällä voidaan. Luulen tosiaan, että Roki voi paremmin kuin koskaan, onhan se perheessämme ollut jo varmaan kauemmin kuin missään aikaisemmista kodeista. Ja meistä ei Rokin tarvitse erota koskaan, vasta sitten kun aika on lähteä. Toivottavasti siihen menee vielä aikaa.