Ihmisillä tuntuu usein olevan vielä käsitys kanista häkkieläimenä. Mikään eläin ei kuitenkaan ole häkkieläin. Eläimellä on samat tarpeet riippumatta siitä, onko se ihmisen näkökulmasta lemmikki vai tuotantoeläin. Eläimelle pitäisi aina pystyä tarjoamaan mahdollisimman hyvin sen luontaista käyttäytymistä vastaavat olosuhteet. Tätä edellyttää eläinsuojelulainsäädäntökin.

Mikään ihmisen harrastus (esimerkiksi näyttely- tai kasvatustoiminta) tai mukavuudenhalu ei oikeuta eläintenpitoon, joka tapahtuu eläimen hyvinvoinnin ja lajiominaisen käyttäytymisen kustannuksella. Häkittäminen kanin oman turvallisuuden vuoksi ei myöskään ole perusteltua. Oma asunto on täysin mahdollista tehdä kaniturvalliseksi esimerkiksi nostamalla sähköjohdot kanin ulottumattomiin tai piilottamalla ne metalliverkon taakse.  

Kani ei voi toteuttaa itseään häkissä istuen. Liikkumattomuus masentaa mielen ja haurastuttaa luut. Villikanit tekevät hyvinkin pitkiä loikkalenkkejä yhden yön aikana, etsien muun muassa ruokaa. Mitä tekee häkkiin suljettu kani? Puree kaltereita, tömistää takajalkaa ja yrittää päästä vankilastaan ulos tai heittelee tarvikkeitaan ja yrittää siten purkaa turhautumistaan. Jos kani ei tee mitään häkissä, on todella syytä huolestua. Kani on nimittäin jo alistunut ankeaan kohtaloonsa ja menettänyt elämänhalunsa. Häkki voi toimia kanille suojapaikkana ja wc-tilana. Kani ei kuitenkaan ole ”häkkieläin” sen enempää kuin kissa tai koirakaan, vaan sen täytyy saada liikkua vapaasti – myös yöllä ja silloin kun omistaja ei ole kotona. Yhdistys kehottaakin kanille häkkielämää suunnittelevia hylkäämään kanin hankinnan kokonaan. Neuvoja vastuulliseen kaninpitoon saa esimerkiksi Pesu ry:ltä.