Kissat

Jos olet kiinnostunut tarjoamaan eläimelle kodin, katso ohjeet täältä »

Kaikki luovutettavat, yli 5 kk ikäiset kissat on sirutettu, rokotettu, FIV- ja FeLV-testattu, sekä steriloitu/kastroitu. Alle 5 kk ikäiset pennut on sirutettu, rokotettu sekä FIV- ja FeLV-testattu. Uusi omistaja sitoutuu pennun adoptoidessaan leikkuuttamaan kissan Pesun määräämässä paikassa määräaikana. Pesu kustantaa toimenpiteen.

Useimmat kissat etsivät kotia, jossa olisi niille kissaseuraa, koska sisäkissa vaatii paljon aktivointia. Jotkut kissoista ovat jo kiintyneet niin toisiinsa, että ne etsivät yhteistä kotia. Osa kissoista luovutetaan ainoaksi kissaksi, jos hoitopaikassa on havaittu, että se viihtyisi parhaiten yksin. Tämä lukee usein kissan kuvauksessa. Pentuja ei luovuteta oletusarvoisesti ainoiksi kissoiksi, vaan ne tarvitsevat usein lajitoverin seuraa. Yhden kissan luovutusmaksu on 130 € ja kahden 230 € yhteensä. Kissat majailevat tilapäiskodeissa Pirkanmaalla, pääasiassa Tampereella, osa Tampereen ympäristökunnissa.

FIV (kissan immuunikato) »

Huom! Otamme kissoista vastaan kyselyt ainoastaan puhelimitse p. 045 657 2148 (soittaa voi myös päivisin ja ilta-aikoihin vaihtelevien työvuorojen vuoksi). Mikäli et tavoita meitä heti, soitathan myöhemmin uudelleen – vastaamme heti, kun pystymme. Tutustuthan luovutusehtoihin ennen soittamista. Kiitos!


Tulossa luovutukseen

PESUlla on nyt runsas määrä kodittomia kissoja, joista suuri osa ei ole vielä luovutusvalmiita. Tilapäiskodeissa on myös pentuja ja ne tulevat luovutukseen, kun ovat luovutusvalmiita ja -ikäisiä. Emme kuitenkaan ota ihmisiä pentujonoon, vaan jokainen eläin PESUlla etsii oman kodin yksilöllisen ilmoituksen kautta. Seurailethan siis sivujamme – päivitämme niille lähes viikoittain uusia kissoja.

Viimeksi päivitetty 15.1.2018


Manta

Koditon kissa


Hei, olen Manta-kissa. Olen syntynyt ehkä vuonna 2009, mutta voin olla nuorempikin. Vaikka olen vähän ujo tyttö, olen kuitenkin hyvin utelias ja kaipaan kissamaista viihdykettä!

Leikin mielelläni kaikenlaisilla rapisevilla jutuilla, kuten paperitolloilla tai leluhiirillä, mutta olen perusluonteeltani rauhallinen ja rauhaa rakastava kissa. Vaikka en niin pidäkään kosketuksesta, tulen usein jalkoihin nukkumaan ja mahdutaan varmasti myös samalle sohvalle, kunhan vaan opin luottamaan. Tulen myös välillä puskemaan kun haluaisin ruokaa.

Olen nyt elänyt yksikseni ainoana kissana ja tykästynyt siihen. Toisen kissan pitäisi ainakin olla rauhallinen ja antaa tilaa minulle, ja tutustuttaminen tehdä hitaasti. Muuttaisin mielelläni kotiin, missä ei ole pikkulapsia tai koiria ja omistajani ymmärtäisi, että tarvitsen aikaa luottamuksen saamiseksi – minusta tuskin sylikissaa tuleekaan, mutta kivan ja persoonallisen kaverin minusta kyllä saa!


Muru

Koditon kissa

Kurrpurr! Mä oon nuori kissaneiti Muru (s. kesällä 2012) ja etsin itselleni tositarkoituksella omaa loppuelämän kotia.

Mä synnyin aikanaan ulkokissaksi, mutta oon jo kauan sitten huomannut, että tää sisäkissan elämä on paljon mukavampaa, kun pöytääntarjoilu toimii! Mä oon niin leikkisä tyttö, että ruokailuhetkestäkin tulee joskus leikkihetki, kuten voit tosta allaolevasta videosta nähdä. Mä tykkään hirveästi kaikenmoisista aktiviteeteista, kuten leluista ja kuivanamien saalistamisesta, sekä tietysti takaa-ajoleikeistä ja painihetkistä kivojen kissakamujen kanssa.

Ihmisiä kohtaan mä oon hirvittävän utelias, mutta en ihan vielä anna sun silittää. Pikkasen mua vielä epäilyttää, mitä te ihmiset tahdotte musta. Oon kuitenkin koko ajan kodin touhuissa mukana ja pidän sua silmällä, josko sulta vaikka liikenisi jokin namipala (leikkeleet on mun suurta herkkua), tai jos leikittäisit mua vähän. Yöt nukun hipihiljaa oman peittoni päällä. Eihän sitä enää jaksa yöllä riekkua, kun päivät touhuilee kaikenlaista.

Mä etsin kärsivällistä ja rauhallista kotia, jossa mua arvostettais juuri sellaisena kuin olen. Aktiivinen mutta lempeä ja lunki kissakaveri ois mun toiveissa. Oon joskus joutunut toisen kissan kiusaamaksi, joten kissakaverin pitää tosiaankin olla juuri mulle sopiva! Toisaalta, jos mun oma ihminen on todella valmis panostamaan mun aktivointiin, voidaan mun luovuttamista ainoaksikin kissaksi harkita. Luulen, että en panis pahakseni vaikka mun uudessa kodissa ois joku rauhallinen ihmislapsikin, jonka leluilla saisin joskus vähän leikkiä. :) Koiria oon kauhistunut aina kun oon niitä sattumalta nähnyt.

Kaiken kaikkiaan olen tosi mukava typy, joka jaksaisi rakastaa ja olla vierelläsi näin ilmojen kylmetessä. Olisitko sinä minulle se Oikea ihminen?

Tässä näette videolla minut saalistamassa ruokaa ja pyörähtelemässä kameralle täpläturkissani.


Nuoska (pentu)

Koditon kissa

Miu! Olen Nuoska, pieni ja rakastava kissanalku. Synnyin tilapäiskotiin ensimmäisillä yöpakkasilla 29.8.2017 ja olen ollut koko lyhyen elämäni sisäkissana.

Olen vähän ujo ihmistä kohtaan, mutta aloitan kehräämisen yleensä silloin kun ruokapurkki kolahtaa houkuttelevasti tai nouset sängystä aamulla, koska mun mielestä on niin kauhean kiva saada ruokaa. Kun mut nostaa syliin, niin leivon ilmaa kehräten, mutta säikähdän kyllä lattialla ollessani äkkinäisiä liikkeitä! Tarvitsen siis vähän ymmärrystä, olen herkkä pieni poika.

Mutta ne lelut, varsinkin huiskalelut, on ihan huippuja! Niiden perässä jaksan hyppiä, pomppia, juosta ja tehdä villejä ilmakäännöksiä Joskus myös niin, että törmään huonekaluihin kun en katso eteeni. Rallitan myös kauheen innoissani mun äipän kanssa, joka on taantunut ihan pennun tasolle tässä, kun on joutunut mun kanssa leikkimään.

Kun leikit on leikitty, nukahdan yleensä siihen talon mukavimpaan paikkaan, kuten keskelle sänkyä tai tyynyjen uumeniin. Mulla on vaan on- ja off- napit, ei mitään siltä väliltä.

Uudessa kodissani pitäisi olla vähintään yksi kissakaveri, jonka kanssa voisin jatkaa painiharjoituksia ja hippasten leikkimsitä. Saatan vähän ujostella alkuun, mutta lämpenen hyvin nopeasti, jos mun kanssa leikkii tai antaa herkkuja.


Ilias ja Elegia (pennut)

koditon kissakoditon kissa

koditon kissa

Tervehdys! Olemme sisarukset (poika ja tyttö) vailla omaa kotia. Olemme syntyneet touko-kesäkuulla 2017. PESU ry pelasti meidät suojiinsa, pienenä emme ole olleet ihmisten kanssa tekemisissä. Onhan tässä ollut opettelua ja on edelleenkin, mutta ihanaa ettei nyt tarvitse tuolta lumihangesta yrittää löytää ruokaa ja lämmintä – nyt asiat on hyvin, vain oma koti puuttuu.

Olenpa minä huolimaton, enhän ole vielä esitellyt meitä. Minä ole Ilias ja meistä se rohkeampi. Elegia on siskoni, kooltaan hieman pienempi ja ihmisten kanssa vielä vähän arempi. Nimemme vievät ajatuksenne ehkä kreikkalaiseen runouteen, mutta me näemme itsemme enemmän tuonne Olympialaisten suuntaan. (Tuo Elegia näyttää kyllä runollisen herkältä, mutta melko säpäkkä typy se on – kysykää vaikka eläinlääkäriltä ☺). Suosikkilajeinamme ovat juoksu ja paini. Kiipeilykin kuuluu vahvuuksiimme, samoin harjoittelemme metsästystä mahdollisuuksien mukaan. Lempipaikkamme on ikkunalauta, josta avautuu näkymä lintulaudalle. Toki ihmistenkin kanssa on mukava treenata erilaisten lelujen kanssa. Voit ihailla meidän urheilullisia suorituksia nykyisen palvelijamme tekemällä videolla, olemme siis myös lähes elokuvatähtiä.

Vaikka emme vielä niin välitä hellittelyistä, olemme kyllä tiiviisti mukana kun jotain tapahtuu. Seuraamme erittäin mielellämme talon touhuja ja tarvittaessa suoritamme mm ruoan maistamista ja astioiden esitiskausta. Ruokailun suhteen ei ole muuta ongelmaa, kuin että sitä voisi olla useammin ja enemmän tarjolla – me kyllä söisimme! Eli toivottavasti uusi koti osaa ottaa vakavasti urheilijoiden ravinnon tarpeen.

Etsimme siis yhdessä pysyvää kotia, jossa olisi treenimahdollisuuksia ja ihmisetkin olisivat kiinnostuneita yhteisharjoituksista. Olemme tottuneita koiraan, joka jätti meidät alussa rauhaan, ja saimme tutustua häneen omaan tahtiimme. Myös isommat lapset ovat tulleet tutuiksi. Pärjäämme ihmisten kanssa kunhan ymmärretään, että emme ainakaan heti ole siliteltävissä ja syliteltävissä – ehkä sitten jonain päivänä, kun luottamus on syntynyt puolin ja toisin. Olisitko Sinä se joka meidän luottamuksen voittaa?


Vienna (pentu)

Koditon kissa

Miuuu! Minun nimeni on Vienna. Muutin syksyllä 2017 tilapäiskotiini, ja täältä lämpimän peiton alta onkin nyt hyvä alkaa etsimään minulle loppuelämän kotia.

Olin aika heiveröinen pieni kissa, kun muutin ihmisten kotiin. Minun miukaisu oli pieni ja heiveröinen, olin kovin laiha ja masuni oli kipeä. Sain hyvää hoitoa täällä ihmisten luona, ja olen kasvanut jo aikamoisen rohkeaksi tytöksi! Minä rakastan leikkimistä laservalolla ja rapisevilla karkkipapereilla. Viime aikoina olen jo ruoka-aikaan vähän puskenut tuota ihmispalvelijaa jalasta, silloin saa nopeammin ruokaa! Olen ystävystynyt talon muiden kissojen kanssa, ja myös he pitävät minusta huolta. Tarvitse myös uudessa kodissa mukavan nuoren kissakaverin, vaikka jonkun sisaristani.

Ihmiset ovat niin suuria, että minä vielä vähän opettelen luottamaan heihin, mutta olen minä jo päättänyt, että he ovat ihan kivoja. Toivoisin kuitenkin, että siinä uudessa kodissa olisi rauhallista, jotta minun ei tarvitsisi pelätä, vaan saisin rohkeasti jatkaa tutustumista kotikissan elämään.


Vilhelmiina (pentu)

Koditon kissa

Hui, ketäs täällä on? Minä tulin pikkaisen kurkkaaman vaan löytyisikö täältä sitä ihka oikeaa omaa kotia minulle! Olen sen verran ujo, että annan minun tilapäiskotini ihmisen kertoa minusta enemmän.

Vilhelmiina tuli meille syksyllä 2017 yhdessä emonsa ja kahden siskonsa Viktorian ja Viennan kanssa. Vilhelmiina oli alusta asti pennuista ujoin ja tänäkin päivänä viihtyy Vilja-emon hoivissa tiiviisti. Ajan kuluessa Vilhelmiina on rohkaistunut hurjaa vauhtia, mutta kaipaa hyvin rauhallista ihmistä lähelleen, jotta voi jatkaa onnistuneesti sosiaalistumista.

Pikku tyttönen syö kädestä herkkuja ja touhuaa sisariensa kanssa ihan tavallisen pennun tavoin. Hän paijaa emoaan ja rakastaa nukkua äidin kainalossa, siksi olisi hyvin tärkeää, että uudessakin kodissa olisi kiltti kissakaveri sekä rauhalliset, pitkäjänteiset ihmiset häntä odottamassa. Olemme täysin varmoja, että kun Vilhelmiinalle antaa rauhassa aikaa, hänestä tulee aivan valloittava kissa joka varmasti tulee viihtymään rapsuteltavana.


Haku (pentu)

Koditon kissa

Vastahan minä kirmasin lehmien seassa navetassa ja nyt ihmettelen maailmaa neljän seinän sisällä. Oon luovutusikäinen poikakissanen ja luonteeltani mahdottoman kiltti. Tulen jo rohkeasti hakemaan sinulta herkkuja ja tykkään leikkiä kanssasi, mutta kaikkinainen kosketus on minulle vielä hyvin vierasta. Olen sikäli vielä melko ujo, joten minua pitää totuttaa vielä paljon syliin ja silityksiin.

Tulevalta kodilta toivon kissakaveria, sillä olen aina asunut laumassa ja tarvitsen leikkikavereita. Toisekseen toivon että sinulla on paljon aikaa ja rakkautta minulle sekä kärsivällisyyttä odottaa, että saan kasvatettua luottamusta ihmisiin.


Rafa (pentu)

Koditon kissa

Olen tyttö leikkisästä sisarkolmikosta, syntyneet elokuussa 2017. Tilapäiskodissamme olemme tottuneet toisiin kissoihin, koiriin ja pieniin lapsiin. Vieraista emme ole moksiskaan, eikä meidän akkuja helposti sammuteta!

Olin tullessani tilapäiskotiini pentueen arin, mutta olen ottanut huimat edistysaskeleet ja rohkaistunut hurjasti. Olenkin meistä nyt ihmisläheisin (en kuitenkaan vielä mikään sylikissa), ja tykkään seurailla kaikkea ihmisten tekemisiä mahdollisimman läheltä. Hieman vanhempi leikkisä, mutta rauhallinen kissakaveri olisi minulle mieluinen tulevassa loppuelämäni kodissa! Rakastan pomppia kiipeilypuissa ja saalistaa sulkaleluja.


Dona ja Mila (pennut)

Koditon kissaKoditon kissa

Olemme tytöt leikkisästä sisarkolmikosta, syntyneet elokuussa 2017. Tilapäiskodissamme olemme tottuneet toisiin kissoihin, koiriin ja pieniin lapsiin. Vieraista emme ole moksiskaan, eikä meidän akkuja helposti sammuteta!

Me olemme erottamaton kaksikko! Leikimme, riehumme ja nukumme lähes aina yhdessä. Olemme sosiaalisia leikkisiä "petoja" ja haluamme olla mukana kaikessa mitä teet, niin astianpesukoneen täyttämisessä, ruoanlaitossa kuin rauhallisessa leffaillassakin. Molemmat meistä hakeutuu toisinaan viereen nukkumaan ja jopa syliinkin. Silitykset meille kelpaavat harvemmin, mutta totumme pikkuhiljaa! Suosikkipuuhaamme painimisen lisäksi on sulkaleluilla leikkiminen, kiipeilypuussa kiipeily ja erilaiset kissojen palloradat. Etsimme siis yhteistä kotia.


Hila ja Gigi (pennut)

Koditon kissa

Jos tämä olisi live-esitys, pitäisi varmaan antaa söpöysvaroitus: tässä tulemme me, iloiset veljekset Hila ja Gigi! Olemme syntyneet viime syksynä, ja juuri sopivia muuttamaan vaikka teille. Meidät on otettu talteen talven pakkasista juuri ennen joulua, ja olemme sopeutuneet kotikissan elämään todella nopeasti.

Meistä kahdesta Hila on selvästi isompi, rohkeampi ja uteliaampi. Kuvassa Hila pitääkin suojelevasti tassua Gigin turvana, koska pikkuista Gigiä vielä joskus vähän pelottavat uudet asiat ja kovat äänet. Meidän lempipuuhaamme on leikkiminen. Tykkäämme kovasti kaikenlaisista höyhenhuiskuista ja punaisen pisteen metsästyksestä. Treenaamme myös pikajuoksua, kiipeilyä ja tietenkin painia.

Tykkäämme kovasti ihmisistä. Jo pelkkä meille puhuminen saa aikaan hurinamoottorin käynnistymisen, ja olemme kovia poikia puskemaan ja pyörimään jaloissa. Olemme mukana kaikessa, mitä teetkin, joten mitään sinun ei enää tarvitse tehdä yksin. Yöt nukumme mielellämme vieressäsi, jos vain sallit. Tulemme hienosti toimeen muiden kissojen kanssa ja olisikin tosi kova juttu, jos uudessa kodissamme olisi lisää kavereita. Koiria emme ole tavanneet. Pikkuihmisten kanssa varmaan osaamme olla, koska emme raavi emmekä pure, kunhan hekin osaavat käsitellä meitä nätisti. Meille maistuu kaikki tarjottu ruoka erittäin hyvin ja osaamme hoitaa hiekkalaatikkoasiat moitteetta.

Kun vielä kerromme, että meillä molemmilla on ihana pieni musta läikkä leuan alla ja hurmaava valkoinen hännänpää, uskomme hyvin, että alamme mielestäsi olla suorastaan vastustamattomia. Löytyisikö sydämestäsi kahden pienen kissan kokoinen aukko?


Viktoria (pentu)

Koditon kissaVARATTU
Ylhäinen tervehdys! Minä olen Viktoria, touhukas ja utelias pikku kissaneiti. Minä muutin kahden sisareni ja äitini kanssa tilapäiskotiin syksyllä 2017.

Minä olen kaikkein rohkein meistä pennuista. Ihmiset ovat niin hurjan suuria, että minä mielummin vähän juoksutan heitä, mutta kyllä minä sitten sylissäkin viihdyn kun minut saa kiinni. Olen reipastunut kovasti päivä päivältä ja rakastan leikkiä sisarieni kanssa. Siksi minä toivoisin, että siinä uudessa kodissa minua odottaisi leikkisiä kissakaveri tai voisin vaikka muuttaa yhdessä siskoni tai siskojeni kanssa!

Minun tilapäiskotini ihmiset sanovat, että olen kaunein kissa, jonka he ovat nähneet, ja minä kannan kauneuteni ylväästi. Minulle tärkeintä olisi, että uudessa kodissa olisi rauhallista, ja että saisin omassa tahdissani tulla päivä päivältä sosiaalisemmaksi.


Suri (pentu)

Koditon kissa

Emme ota toistaiseksi enempää kyselyitä vastaan Surista, tutustuthan muihin kotia etsiviin, kiitos!

Moikka, mun nimi on Suri ja olen 2017 syystuuleen tupsahtanut pörröinen tyttö. Sen lisäksi, että olen pörröinen, on minussa toinenkin hieno ominaisuus: olen ns. laivurikissa, eli joka tassusta löytyy ylimääräinen varvas.

Olen aikanani orvoksi jäänyt, ja jännittävän alkutaipaleeni jälkeen kasvanut reippaaksi kissanaluksi. Kehräysääneni on hienostuneen pehmeä ja leikkimisen lisäksi tykkään ihmisten huomiosta. Tulen mieluusti viereen ihmettelemään telkkaria. Olen tottunut kyllä toisten kissojen seuraan ja haluankin kotiin, mistä minulle löytyy leikkiseuraa.

Minusta kasvaa todennäköisesti hyvänkokoinen pörrökasa ja turkistani on pidettävä hyvää huolta, harjaukseen olen tottunut vaikka joskus se leikiksi meneekin. Olisi ihana päästä omaan kotiin!


Näpsä (pentu)

Koditon kissa

Emme ota toistaiseksi enempää kyselyitä vastaan Näpsästä, tutustuthan muihin kotia etsiviin, kiitos!

Minua kutsutaan Näpsäksi, koska olen tällainen pieni ja hyvin näpsäkkä tyttölapsi, puolen vuoden ikäinen. Olen reipas ja rohkea menijä, enkä juuri arastele uusia tilanteita enkä uusia tyyppejä. Pidän myös hyvää huolta omista ihmisistäni, koska välillä ihmiset ovat ihan sen näköisiä, että tarvitsevat suukkoja ja hellyyttä.

Ennakkoluulottomana luonteena minusta voisi joku päivä tulla hyvä valjaskissa. Seurakissan hommiin sovellun myös, hakeudun usein syliin ja viereen nukkumaan, mutta en jää pitkäksi aikaa, koska maailma on ihmeitä täynnä ja hei kaverit! Leikitään!

Väriltäni olen upea ruskeatiikeri pienellä valkealla kaulurilla, ja minulla on elegantit mustat jalkapohjat. Très chic. Uudessa kodissani minulla täytyy olla nuori kissakaveri, jolla riittää huumorintajua ja jaksamista painileikkeihin aktiivisen pennun kanssa. Voisin ottaa mukaani samassa tilapäiskodissa ja näillä sivuilla olevan Liisan, joka on ollut kärsivällinen kanssani. Olen tottunut myös rauhalliseen ja ystävälliseen koiraan, jonka kyljessä otan välillä päiväunia. Osaan olla sievästi koiran kanssa, vaikka itse sanonkin.

Elämänalkuni ei ollut niin hyvä, mutta en sitä muistele. Pääasia, että olen nyt lämpimässä ja saan ruokaa, hellyyttä ja huolenpitoa, koko loppuelämäni. Ja leikkiä!


Iltu (pentu)

Koditon kissa

VARATTU
Kaipaatko seuraa WC-käyntiesi ajaksi? Onko tylsää lakaista tai mopata lattioita yksin? Haluatko asiantuntevaa tarkastajaa kissanhiekkalaatikoiden siivoamiseen? Oletko samaa mieltä kanssani, että juomaveden on parempi olla lattialla kuin kupissa? Puuttuuko elämästäsi edestakaisin säntäilevä ja ympäriinsä hyppivä kissanpentu? Mitä useampaan kysymykseen vastaat myöntävästi, sen suositeltavampaa on että jatkat lukemista.

Olen siis aivan hurmaava pitkähkön karvoituksen omaava rämäpäinen topakka kissatyttönen. Synnyin 16.5.2017. Pentueessa meitä on yhteensä neljä, kolme sisarustani ovat jo löytäneet kodit.

Olen mamman tyttö, joukon rämäpää ja arkajalka samassa ihastuttavassa paketissa. Suhtaudun hienoisella varauksella ihmisiin, ellei niillä ole jotain lelua mukanaan. Olen siis aina valmis leikkimään, joko itsekseni, muiden kissojen tai ihmisten kanssa. En kauheasti välitä ihmisen kosketteluista, vaan juoksen mieluummin hieman etäämmälle, jos yrität lääppiä. Olen kuitenkin aina valmis osallistumaan kaikkiin kodin touhuihin eli en kosketusarkuudestani huolimatta ole mikään pelokkaana pitkin seinän viertä kulkeva tai sängyn alla nyhjöttävä tyyppi. Minusta on paljon iloa ja seuraa vaikket ehkä joka hetki pääsisikään minua silittämään. Hyvin todennäköisesti nukun yöllä sängyssäsi jalkopäässä tai jalkojesi päällä ja olen aina läsnä muutenkin elämässäni.

Olin mukkupirupoppoon ensimmäinen, joka pikkiriikkisenä pentuna uskalsi kiivetä raapimatolpan huipulle, ja olin muutenkin joukon rämäpäisin kiipeilijä. Painin ja juoksin lujaa tasavertaisena kaverina sisarustani kanssa sekä osaan käyttäytyä ja tarvittaessa näyttää kaapin paikan muillekin kissoille. Eli olen kaikin puolin täysin oppinut kissojen tavoille, MIAU!

Tilapäiskotipalvelija kertoi minulle että ennen kuin synnyimme, meidän äidin ruokinta oli ollut haastavaa, mikään tarjottu kissanruoka ei hälle kuulemma kelvannut. Niimpä hää sitten rupesi tarjoamaan raakaruokaa, ja sekös maistui äidillemme. Ja toki me kaikki mukkupirut otimme syömisen mallia äiteestämme. Syön siis raakaa lihaa, tai käy se myös jos siihen on joukkoon sotkettu vähän kissanruokaa, mutta ihan pelkkää kissanruokaa en oikein voi syödä ilman että vatsani menee sekaisin. Niimpä uudella kodillani on syytä olla valmius ja tietotaito ruokkia minua samalla tavalla.

Mikäli raakaruokinta ei ole entuudestaan tuttua, tilapäiskotipalvelijamme on luvannut opastaa asiassa. Se ei kuulemma ole ollenkaan vaikeaa, mutta siihen liittyy muutama asia, jotka on tiedettävä ja otettava huomioon. Tässä muutama selkeä ja yksinkertainen linkki, joihin kannattaa tutustua jo ennenkuin tarttuu puhelimeen Iltun ja Lallun adoptioaikeissa: perusruokinta ja raakaruokinta.

Ainoaksi kissaksi en muuta, eli kaipaan uudessa kodissani nuorta/nuorekasta leikkisää kissaseuraa, raakaruokinta pitää olla hallussa, siihen saa siis neuvoa jos se ei ole entuudestaan tuttua. Tarvitsen kodin, jossa hyväksytään ja osataan ottaa huomioon hieman arahkon kissanpennun tarpeet ja erityispiirteet, esim. lapsiperhe tuskin olisi minulle paras mahdollinen koti.


Ninni (pentu)

Koditon kissa

VARATTU
Hei! Olen pikkuinen Ninni, syntynyt syksyllä 2016, ja etsin rauhallista mutta huomioivaa kotia. Minulla on kuulemma itseäni suurempi ego, hyvä itsetunto, katukissan ulkonäkö ja pikkuruinen koko. Olen kuitenkin hurmaava ja hellyydenkipeä tyttö! Olen pieni ikäisekseni, ja syynä saattaa olla allergia, jota ei ole hoidettu. Synnyin ulos ilman välittävää ihmistä, joka olisi minua hoitanut. Nyt minulle on löydetty sopivia ruokia, jotka eivät aiheuta kovaa kutinaa ja ripulia. Markettiruoat eivät siis käy, mutta muuten sopivia ruokia on useita ja helposti saatavissa; eläinkaupoista ja netistä. Turkki on nyt oikealla hoidolla kasvanut kauniiksi, ja energiaa riittää leikkiin ja muiden pomotteluun. Olen väritykseltäni tumman ruskea, viirusilmäinen ja korvasta puuttuu palanen, eli ulkonäkö ja Texasin kokoinen ego korvaa puutteen koossa.

Olen tottunut täällä tilapäiskodissa olemaan osa viiden kissan laumaa. Olen kuitenkin luonteeltani enempi oman tien kulkija eli en välttämättä vaadi itselleni kissakaveria, jos vain ihmiset pitävät minulle riittävästi seuraa. Tai en välttämättä niin kaveeraa muiden kissojen kanssa; tuppaan pomotteleen nytkin lauman johtajaa, kolme kertaa suurempaa kissaa. Täällä tilapäiskodissa homma toimii, koska johtaja ei huomioi eikä provosoidu lilliputin komennoista. Olen muutenkin rohkea ja minua pystyy käsittelemään, eli tykkään rapsutteluista ja voi nostella tarvittaessa. Ja olen utelias: vietän päivän istuen keittiön ikkunalla kuin hyväkin naapuritutka!

Etsinnässä on siis koti, jossa on vain aikuinen/aikuisia tai lapset jo isompia. Allergia vaivaa lopun elämän mutta oireet pysyvät poissa ja voin erinomaisesti oikeanlaisella ruualla.


Laku, Choco ja Toffee (pennut)

Koditon kissa

VARATTU kaikki

Heipat täältä meidän saunatiloista! Vaikka meidän elämä onkin letkeätä ja hauskaa, olisi meidänkin nyt aika jatkaa omiin koteihimme. Toivottavasti saisimme kasvaa ja oppia uusia asioita jonkun ihanan ihmisen luona, jolla on meille aikaa. Lupaamme valloittaa sydämesi kertaheitolla.

Mä olen Laku eli se perheen pienin, mammanpojaksikin kutsuvat. Tämä johtunee siitä, että olen aina viimeisenä kupilla taistelemassa muonasta. Ihan elämäni alusta en päässyt paljoa näkemään silmätulehduksen vuoksi, mutta nyt olen valmis näkemään kaiken – jos siis uskallan. Olen ujo ja singahdan välillä pakoon muka turhiakin asioita. Mun mielestä pieni varovaisuus ei ole ikinä pahasta. Uteliasuuteni kuitenkin herää uuden äärellä, etenkin kissakavereiden rohkaisemana. Pienestä koosta huolimatta olen silti pippurinen. Mulle ei ryttyillä!

Meikäpoika taas on tän porukan kujeilija Choco. Läheisyys ei ole ihan mun juttu, mutta viihdyn silti sylissä, jos nyt on ihan pakko pysyä paikallaan lääpittävänä. Keksin aina parhaat piilot, ja yritän joka kerta juosta ovesta ulos, kun se aukeaa, joten olkaa extra-varovaisia ulko-ovella. Ainakaan mun kanssa ei tule tylsää, sen voin luvata. Joskus olen vähän liiankin uhkarohkea, enkä aina ajattele tekojani loppuun saakka, mutta kenellä sellaiseen olisikaan aikaa.

Sitten päästäänkin Toffeeseen, eli muhun. Vaikka olenkin ainoa tyttö, olen meistä isoin, uljain ja rohkein. Sanonta meneekin niin, että mitä Toffee edellä, sitä toiset perässä. Olen aina ollut kaikkialla ensimmäisenä, ja olenkin toiminut hyvänä esimerkkinä noille pojille. Tykkään seikkailla, enkä pelkää oikeastaan mitään. Olen joskus saanut kiinni jopa yhden erittäin villin saaliin. Loppujen lopuksi se kylläkin paljastui palvelusväen varpaaksi. Oh well!

Olemme elokuun pentuja ja odotamme innolla uutta kotia. Emme ole vielä tavanneet muun lajin edustajia tai pikkuihmisiä, mutta kunhan meillä antaa aikaa, saatamme tottua niihinkin. Lähdemme mielellämme pareittain tai uuden kissakaverin kanssa, sillä tykkäämme leikkiä muiden kanssa. Olemme terveitä ja elämäniloa täynnä, valmiina tutustumaan just suhun. Ja jos saimme edes pienen sykäyksen aikaan sisälläs, niin tuu ihmeessä moikkaan. Mutta varo varpaitas! ;)


Ariel

Koditon kissa

Kurrrr.. purrr.. Olen Ariel, ikiliikkuja, duracell kissa, adhd – iältäni noin 3 vuotias tai ehkä hieman vanhempi tyttönen. Mulla on aina jotain touhuja menossa, vähän rallitteluja, lelujen teurastusta tai painit kaverin kanssa. Olen herkästi tylsistyvää sorttia, mutta osaan silti välillä ottaa rennosti – hetken. Käperryn mielellään viereesi päiväunille ja kehrään niin ettet kuule edes omia ajatuksiasi. Rapsutukset ja silitykset on aina tervetulleita, niistä en kieltäydy koskaan vaan kerjään lisää. En myöskään sylje kuppiin, vaan olen kaikkiruokainen ja se näkyy hieman pyylevästä olomuodostanikin – lihava en silti (vielä) ole.

Tänne tilapäiskotiin tullessani minulla esiintyi lievää hellyysagressiota, joka on kuitenkin kitkeytynyt lähes kokonaan pois nyt kun minulla on riittävästi tekemistä. Saatan kuitenkin edelleen välillä vähän hampailla tai tassuilla kokeilla rapsuttelijani kättä, mutta yleensä osaan olla hyvin varovainen. Ihmisten varpaita kuitenkin tykkään pyydystää sohvan ja sängyn alta, etenkin jos minulla on muuten tylsää – en kuitenkaan käy kiinni niin että se sattuisi.

Jos nyt sitten pitäisi jotain pientä toivetta esittää sille ikiomalle kodille niin se olisi seuraavaa; (hyper)aktiivinen kissakaveri tai pari, sekä ihminen, jolla on paljon aika minua rapsutella ja leikittää. Huomaattekos, en vaadi paljon? Aiemmin esiintyneen hellyysagression, sekä ylivilkkaan luonteeni takia en sano sopivani pikkulapsiperheeseen, mutta jo kouluikään ehtineet lapset olisivat varmasti hurrrrrrjan kivoja. Koiria en ole täällä tilapäiskodissa ollessani nähnyt, mutta uskoisin että kissoihin tottuneet koirat eivät olisi minulle minkäänlainen ongelma. Ei muuta kuin puhelin kouraan ja soittelemaan tänne päin, täällä odotellaan jo muuttolaukut pakattuna!

Katso vielä pari videota minusta: minä ja kissakaverini painimassa ja pesuhetkeni sohvalla.


Laku (2)

Koditon kissa

VARATTU
Miau! Etsitkö itsellesi tositarkoituksella uskollista loppuelämän kumppania? Pidätkö siitä, että sinulla on aina joku vierelläsi? Tykkäätkö antaa rapsutuksia ja silityksiä? Olethan paljon kotona? Ethän ole koiraihmisiä? Jos vastasit edellisiin kyllä, saattaisit olla etsimäni ihminen. Mun nimeni on Laku ja olen noin viisivuotias, leikattu kissapoika. Mulla on etsinnässä kiva loppuelämän koti.

Mää oon tosi kiltti, seurallinen ja tykkään olla kaikessa mukana. Viihdyn ihmisten kanssa ja haluaisinkin sellaisen kodin, jossa en joutuisi olemaan kovin paljoa yksin. Mulle sopii kissakaveritkin, mutta melkein enemmän tykkään ihmisistä. Koirat ei ole mun juttuni, joten eihän sulla ole sellaisia? Isommista lapsista tykkään kovasti, ihan pieniä en olekaan tavannut, joten niistä en osaa sanoa.

Mielestäni olen aika täydellinen paketti, mutta on mulla (kuulemma) pari huonompaakin puolta. Olen aikas perso ruoalle, eikä nuo ihmiset täällä mun kotona aina tykkää, kun löytävät mut keittiön pöydältä tai muualta ruokaa etsimästä tai ihan vaan päiväunilta. Enkä mäkään tykännyt aluksi niistä, kun eivät ottaneet mua sänkyyn nukkumaan. Pitihän sitä muutaman kerran yössä kysyä, olisivatko muuttaneet mielensä. Eivät ole, joten nykyään tyydyn nukkumaan yksinäni. Eli nykyään olen aika hiljainen kissa. Olen myös rohkea, eläinlääkärikään ei mua pelota. Kynsien leikkaamisesta en hirveästi tykkää, mutta herkkupalojen kanssa moni asia on mukavampi.

Jos olisin sun mielestä sopiva jäsen teidän perheeseenne tai sopiva kaveri sulle, niin ota yhteyttä PESUn ihmisiin. Vastausta odottaen, Laku.


Möfö

Koditon kissa

Mmma! Näin mä keskustelen nykyään mun tilapäiskotiemännän kanssa. Mun nimi on Möfö, olen 2014 syntynyt tyttökissa, ja haluaisin päästä tutustuun just suhun mukava ihminen. Tulin mun ekaan tilapäiskotiin jo vuosi sitten, ja nyt pidempään olen ollut samassa tilapäiskodissa toisen kissan kaverina. Nää ihmiset kehtaskin luulla, että oon viimesilläni tiineenä. Pyh! Matokuurilla lähti (omasta mielestäni olematon) pömppömaha pois.

Olen melko ujo tapaus ja ihmiset vähän pelottaa, jos kumartuvat liian lähelle mua. Olen kuitenkin nykyään jo suht sinut nukkumaan metrin päässä tilapäiskotiemännästäni. Leikkiminen on ihan huippua, samoin kuin namien perässä juokseminen. Kuulemma mun tavaramerkki on ihmisten tuijottaminen, jolla osoitan esim. leikkifiilikseni. Tulen siis lähistölle istumaan ja tuijottamaan, josta tietää, että nyt olisi leikkiaika. Kuulemma se on aika söpöä! Olen myös kissakaverin esimerkistä opetellut vähän juttelemaan. Ollaan myös otettu välillä juoksukilpailuja, mutta enimmäkseen painittu, kun on ollut tylsää. Kissakaveri uudessa kodissa voisikin olla kiva, varsinkin jos se tykkäisi mun pesemisestä!

Muistutan mun tilapäiskotiemäntää leikkiajasta täppäämällä sen jalkapöytää kevyesti esimerkiksi pöydän alta. Vaikka silittäminen vielä tuntuukin vähän pelottavalta, niin enkohän vielä pääse joskus peloistani yli ja pääsen nauttimaan lempeistä paijauksista. Nykyään vielä tyydyn naurattamaan tuijotuksillani ja pienillä kommelluksillani. Välillä tulen näyttäytymään vieraillekin.

Harmiksi olen altistunut aiemmin FiPv muuntuneelle virukselle. Sinänsä se on harmiton, ja voin olla terve koko loppuelämäni, mutta se voi aiheuttaa FiP:in. Virus voi tarttua, mutta siitä ei ole takeita, joten suosittelen itseäni jonkun kivan FiP-kissan kaveriksi tai sitten kodin ainoaksi kissaksi, kunhan jaksat leikityttää minua ja pitää muutenkin seuraa. Tuijotellaan kun tavataan!


Tikku

Koditon kissa

Olen jo usemmat pennut saanut oman arvonsa tunteva kissarouva, joka etsii rauhallista kotia. Olen syntynyt ehkä 2014 tai joitain vuosia aiemmin. Toivoisin myös suht rauhallista kissakaveria, kun kovinkaan vauhdikasta menoa en kaipaa. Olen tilapäiskodissani tottunut muihin kissoihin, kiltteihin koiriin ja pieniin lapsiin, jotka osaavat olla nätisti kissojen kanssa. Etsin nyt kuitenkin koiratonta kotia. Ruoka on minulle kaikki kaikessa ja pyrinkin helposti puolustamaan sitä. Tilapäiskodissa ollessani olen jo oppinut rauhoittumaan ja alan hiljalleen ymmärtämään, että ruokaa saa vaikkei sitä väkisin ottaisikaan!

Toisinaan minulle iskee leikkivillitys päälle ja innostun leikkimään ihmisteni kanssa pidemmiksikin ajoiksi erilaisilla sulkaleluilla. Pääasiassa kuitenkin tykkään seurailla ihmisten tekemisiä vierestä.

Varsinainen sylikissa en ole, mutta halutessani hakeudun silitettäväksi ja joskus jopa syliin. Olen kaikin puolin aivan hurmaava rouva, olisiko sinulla minulle rakastava loppuelämän koti?


Daalia

Koditon kissa

Heipähei. Nimeni on Daalia. Olen elämän kolhilma kissaleidi, mutta noussut kaiken sen yläpuolelle – nyt komennan omaa valtakuntaani ja odotan ykkösluokan palvelua alamaisiltani. Ikää minulla on arvokkaat 8–10 vuotta, joten en ole enää turhan nuori vaan arvoni tunteva, keski-ikäinen kissarouva.

En oikein piittaa muista kissoista, ja haluaisinkin ehkä muuttaa uuteen kotiini ainoaksi (tästä voidaan jutella enemmän). Olen ihan kesy, mutta en oikein sylikissa kuitenkaan – rakkautta minulta kyllä saa, mutta en halua olla liian tungetteleva! Ruoka-aikaan minulla on kovasti asiaa (koska tuntuu, että teitä ihmisiä pitää kamalasti vauhdittaa ruoan antamisessa!), mutta muuten olen varsin hiljainen. Kylmillä säillä hautaudun sohvan nurkkaan kaikkien tyynyjen ja peitteiden keskelle. Päivällä taas lempiohjelmaani on tuijotella paisteja ikkunasta häntä huiskutellen. Ja varastan muuten paistit sinunkin lautaseltasi... tai leivältäsi... jos olet varomaton.

Viimeisen pentueeni myötä minusta tuli kyllä itsekin pentu, ja taannuin leikkimään jopa huiskalla. Nyt kun ruokavaliostani on karsittu viljat ja muut sinne kuulumattomat asiat, oloni on kokonaan parempi – ja sehän näkyy! Ne turhuudet olisi hyvä pitää pois lautaseltani myös tulevaisuudessa, niin yliherkkyysoirehdintani ei pääse uudelleen valloilleen.

Aiemmasta elämästä muistonani on pientä hengitysröhinää. Sen lisäksi myös olen FIV-positiivinen, mutta onnekseni siitä huolimatta terveyteni on melko hyvässä kuosissa. Olisitko sinä uusi palvelijani?


Stephen eli Stepa

Koditon kissa

Olen komea pulleaposkinen, keväällä 2 vuotta täyttävä harmaaturkkinen söpöliini. Olen saanut poskieni vuoksi myös liikanimen "hamsteri".

Vaikka olen komean kokoinen katti, sisimmässäni asuu vielä hyvin ujo pikkupoika. Kurkistelen ihmisiä epäilevästi ja pentuaikojen huonojen kokemuksien vuoksi vielä arvioin voiko ihmisiin luottaa. Vieraita ihmisiä arastelen erityisesti. Enhän voi tietää, mitä te ihmiset minusta haluatte! Tie sydämeeni käy ruoan ja rakkauden kautta. Annathan minulle aikaa niin rohkaistun kyllä pikkuhiljaa.

Etsin kotia, jossa olisi rauhallinen ja kiltti kissakaveri seurana. Ihmisystävällisestä kissakaverista voisin ottaa esimerkkiä siitä, että ihmisiä ei tarvitse pelätä. Lapset ja koirat ovat minulle liian pelottavia asuinkumppaneita. Voin kyllä myös muuttaa ainoaksi kissaksi vaikka eläkepäivien seuraksi takan eteen pötköttelemään! 

Tule moikkaamaan!


Damian

Koditon kissa

Olen tälläinen keväällä 2 vuotta täyttävä siisti pieni kollipoika. Leikin kovasti yksinäni erityisesti, kun ihmiset eivät ole paikalla. Leikki ja ruoka ovat minulle tärkeitä juttuja! Minulla on vielä huono luottamus ihmisotuksia kohtaan, koska olen saanut huonoja kokemuksia, kun olin vasta pieni pentu. Erityisesti vieraita ihmisiä arastelen – hui!

Tarvitsen kodin, jossa on rauhallinen ympäristö rohkaistua, ja tahdon ihan omassa rauhassa kesyyntyä positiivisten kokemusten kautta. Ymmärräthän, että tämä voi viedä aikaa. Mutta eipä sitä ole mihinkään kiire sitten loppuelämän kodissa. Joku rauhallinen ja kiltti kissakaveri olisi ihan huippujuttu! Lapsista ja koirista en välitä. Tule moikkaamaan!


Pertti "Speedy" Keinonen ja Sakari "Saku" Östermalm

Koditon kissaKoditon kissa

Terrrve!! Me ollaan juuri vuoden täyttänyt kollikaksikko! Ollaan kuulemma ihan kuin ne Kummelin tyypit, joiden mukaan meidät on nimetty! Tilapäiskodin ihmiset sanovat, että me ollaan "pikku pölvästejä".

Ruoka on parasta mitä tiedetään! Me ollaan myös tosi ihmisläheisiä, tykätään nukkua ihmisotusten kanssa ja meuhkataan, jos ei olla saatu tarpeeksi rapsutuksia tai ruokaa!

Ollaan toistemme parhaat kaverit, joten muutetaan vaan yhdessä. Koirista ei ole kokemuksia, eikä juuri pienistä lapsistakaan. Vieraat ihmiset jännittävät, kun ollaan kuulemma vähän jänishousuja. Mutta aika nopeasti rohkaistumme. Tule katsomaan tunnistatko, kumpi meistä on kumpi! Me ollaan näes täysin identtiset!


Lyyti ja Robban

Koditon kissa

Hei! Olen viiksekäs keväällä 3 vuotta täyttävä komea minikokoinen kollipoika! Etsimme yhteistä kotia 1-vuotiaan pikku-Lyytin kanssa, koska olemme ihan erottamattomat.

Lyyti on kova keppostelija. ja pienen kokonsa ja vauhdikkaan luonteensa vuoksi ehtii joka paikkaan. Itsekään en kyllä jää toiseksi, sillä olen kova pihistelemään kaikkea. Erityisesti korut, sormukset ja muu kiiltävä on hyvin kiinnostavaa. Heilutan myös hauskasti häntääni puolelta toiselle, kuin koirat silloin kun innostun kovasti rapsutuksista.

Olen aika ihmisläheinen, mutta pikku-Lyytillä kestää hetki ennenkö alkaa luottaa. Etsimme siis yhdessä kotia, joka on rauhallinen eikä siellä ole koiria eikä lapsia. Nähtäillään!


Viveka

Koditon kissa

VARATTU
Ompa tämä jännittävää! Minä olen Viveka ja tulin tänne etsimään loppuelämän kotia itselleni. Olen syntynyt arviolta 2016. Minä muutin kesällä 2017 ihan ihka oikeaan ihmisten kotiin, ja on tämä ollut kyllä melkoinen muutos!

Olin jo ehtinyt tottua villikisun elämään, enkä ollut ollenkaan varma ovatko nämä ihmiset minulle kilttejä. Minä päätin olla hyvin varuillani, jotten enää joutuisi kaltoin kohdelluksi. Ajan kuluessa olen huomannut, että nämä ihmiset ovatkin melkoisen mukavia, vaikkakin vielä hieman jännittäviä. Minä uskallan jo pötkötellä näkösällä, ja joskus innostun vähän leikkimäänkin – tosin sitten minua alkaa vähän nolottaa, jos joku näkee, ja siirryn ihan muina naisina tekemään aikuisten kissojen juttuja.

Se on ihanaa kun saan syödä kinkkua, uskallan ottaa sitä ihmisen kädestä! Minun tilapäiskotini ihmiset ajattelevat, että olisi kaikkein ihaninta jos pääsisin rauhalliseen kotiin, jossa olisi joku tosi kiltti kissakaveri tai ei ollenkaan muita eläimiä. He ovat varmoja, että kun minulle antaa aikaa ja tilaa, minusta tulee sydämiä sulattava kotikisu. Voi kuinka toivoisin, että löytäisin sen juuri oikean perheen minulle.


Silvia ja Victoria

Koditon kissaKoditon kissaKoditon kissa


Kur kurrr...! Me ollaan reilun vuoden vanhat siskokset Silvia ja Victoria ja me etsitään sitä ihan ihka omaa kotia. Me ollaan parhaita kaveruksia ja siksi halutaan muuttaa yhteiseen kotiin. Me kumpikin ollaan uteliaita ja leikkisiä, tykätään riehua yhdessä, jutellaan paljon keskenämme ja nukutaan usein yhdessä. Tykätään myös siitä, kun tuo hoitaja leikkii meidän kanssa semmoisilla sulkaleluilla.

Me ollaan molemmat vähän ujoja vieraita kohtaan, mutta meidän tuttu hoitaja saa meitä kyllä silitellä ja me sille kehräillään. Victoria tykkää olla jo vähän sylissäkin, mutta ihan semmoisia sylikissoja me ei kuitenkaan vielä olla. Kunhan saadaan rauhassa tutustua, niin ehkä meistä voi semmoisia vielä jonakin päivänä tullakin.

Meidän hoitaja aina sanoo, että Victoria on varmasti maailman kiltein pieni kissa. Silviasta se sanoo, että Silvia on vähän semmoinen keppostelija, koiriakin tykkää aina vähän vaania ja juksailla (nokun se on niin hauskaa!). Me ollaan siis totuttu isoihin rauhallisiin koiriin ja muita kissojakin meillä on ollut seurana, ne on meistä ihan ok. Pieniä ihmisiä me ei olla koskaan nähty, mutta ollaan kuultu että semmoiset voivat olla aika vilkkaita ja kovaäänisiä. Se kuulostaa kyllä vähän pelottavalta...

Jos teidän kodista puuttuu kaksi ripausta kuninkaallista säihkettä, niin ota pian yhteyttä! Ehkä meidän polut kohtaavat tässä ja voidaan jatkaa matkaa yhdessä?

Katso vielä video meidän leikeistä!


Ykä

Koditon kissa

VARATTU
Tässä kirjoittelee Ykä, nuori kollipoika vailla omaa loppuelämän kotia!

Jouduin kodittomaksi ilman omaa syytäni, ja hämmennyin siitä kovin. Arastelen ja jännitän monia asioita, sen voit huomata siitä miten nuoleskelen huuliani ja pörhistelen selkäkarvojani. Ihmisiä minä kuitenkin rakastan ja haen heistä turvaa. En vain saa kyllikseni läheisyydestä ja upean tiikeriturkkini silittelystä! Minusta saat takuuvarmasti kaverin illaksi sohvankulmaan istuskelemaan ja nauttimaan läheisyydestä.

Pelkään muita kissoja ja oletettavasti myös koiria, joten etsin sellaista kotia missä saisin olla kodin ainoa karvakorva. Aivan pienten lasten perheeseen en sovellu, ja muutenkin arvostan vakaita elinolosuhteita. Ihmiseltäni kaipaan rapsutuksia, leikittämistä ja aktivointia sekä hyvää huolenpitoa. Pidän liharuoasta, joten toivon ravitsemukseni jatkossakin koostuvan osittain raa'asta lihasta.


Tirlittan

Koditon kissa

Miau, sanon minä eli kissankielellä...nälkä ajaa tätä kissaa etiäpäin! Nimeni on Tirlittan. Kaikkihan tietää kirjallisuudessa Tirlittanin tarinan. Vähän semmonen kehnompi elämä on minulla takana, mutta silmissäni siintää tuo nimikaimani tulevaisuus alun vaikeuksista huolimatta. Olen siis lähtöisin aika kehnoista oloista, joten luottamukseni ihmistä kohtaan on ollut himpun hatara. Ja kun sanon kehnoista oloista, niin sitä myös tarkoitan. Ruokana oli silloin ja tällöin ranskanpatonkia ja HK:n lihapullia, kera muun höttöruoan.

Saavuin tänne tilapäiskotiini vuonna miekka ja kirves, eli tarkemmin lähes kaksi vuotta sitten. Enhän minä tajunnut, mitä se oikea kissanruoka oli. Kesti aikansa, että hoksasin sen olevan parempaa, mitä ranskan vehnäjauhojuttulo. Muutoinkin kesti aikansa, että aloin täällä tilapäiskodissani luottamaan ihmisiin, ruokailuun, siihen, että palvelu pelaa. Mutta kumma juttu. Olen tässä perheessä elellyt nyt sen vajaat 2 vuotta ja asuintiloissani on majaillut niin uusia kissakavereita samoilla spekseillä, mistä minä lähtöisin + kissanpentuja ja kaikkien kanssa olen tullut juttuun. Täällä tiloissani nukkuu ja elää myös tuommoisia lapsukaisia. Semmosia vähän vanhempia lapsukaisia, ja jotain vaikutusta olen heihin tehnyt, kun luokittelevat minut parhaimmaksi tilapäiskotikissaksi tässä perheessä.

Mutta palatakseni tuohon otsikkoon. Siellä, missä ruoka, siellä minä myös. Odotan sitä, tulen syömään ihmisen ollessa ruokaa tarjoilemassa. Nukun noiden lapsiystävieni sängyissä, nuuskin käsiä mutta vielä se kosketus vähän arveluttaa. Minut on muuten arvioitu 3-8-vuotiaaksi tyttökissaksi.

Mistähän löytyisi Minulle se oma, loppuelämän koti? Semmonen, jossa ei vaadita kissakaveria, mutta ymmärretään tämmöstä vähän kovia kokenutta kissaa? En ole mahdoton eli en raavi, sähise enkä räppää käsille, kunhan lähestyt minua hitaasti ja hartaudella. Tervetuloa tänne tilapäiskotiini tsekkaamaan minua. Olis jo korkea aika päästä tästä huushollista siihen ihan omaan kotiin.


Kur

Koditon kissa

KURRRNAU! Olen nuori komea mustavalkoinen poika, jolla on pitkä komea nimi: Kur H. Ennele. Voit toki kutsua minua myös lyhyemmin nimellä Kur.

Tarkkaa ikäni ei tiedetä, mutta nuori olen, ehkä reilu 2v. Olin keväällä ilmaantunut erään maatilan pihalle, ja sieltä minut pelastettiin sisätiloihin kutakuinkin ensilumien aikoihin. Olen selvästikin ollut jonkun lemmikkikissa, sellaista oli käyttäytymiseni heti ihmisten parissa. Valitettavasti kukaan ei ole perääni kysellyt, eikä omistajaani huhuiluista huolimatta ole löytynyt. Niimpä olen nyt PESUn hoivissa, täysin tyytyväisenä elooni ja olooni sisäkissana. Katselen kyllä mielelläni ikkunasta ulos, mutten yhtään ole osoittanut, että kaipaisin ulos. Ja miksi kaipaisinkaan: siellä olisin sään armoilla, ruuan eteen pitäisi nähdä kauheasti vaivaa ja joutuisin ehkä tappeluihin muiden poikien kanssa. Puhumattakaan kaikista muista vaaroista, joita ulkokissa joutuu kohtaamaan. Ei ei, tuollaista en kaipaa sitten yhtään kun saan nyt asua sisällä lämpimässä, ainut saalistus, jota tarvitsee tehdä on lelujen saalistaminen, ja ruokakippo ilmestyy nenäni eteen säännöllisesti.

Olen kehräävä, leikkisä ja silityksistä pitävä tyyppi. Sen verran täytyy kuitenkin kertoa, että välillä olen niin onnesta sekaisin ihmisen huomiosta: leikkimisestä ja silityksistä, että niistä innostuneena en aina muista, että miten ihmisten kanssa käyttäydytään, vaan niin kutsuttu hellyysaggressio pakottaa minut hieman käyttämään kynnellistä tassuani. Tapa on jo hurjasti vähentynyt, kun tuo tilapäiskotipalvelijani aina kimakasti sanoo, jotta AIH, eli opin kyllä ettei tämä tapani ole sallittua. Mutta niin kauan kuin minä en vielä täydellisesti osaa hillitä ja hallita hellyyspuuskiani, en oikein olisi parasta seuraa pienille lapsille.

Asun tällä hetkellä usean eri-ikäisen kissan kanssa, totuin heihiin (ja he minuun) helposti ja vaivatta, joten uudessa kodissanikin haluan, että minulla on ainakin yksi kissakaveri.

Olisi oikein mahtavaa aloittaa uusi elämä ns. puhtaalta pöydältä uudessa kodissa ja merkitä vuosi 2018 historiaan tähän astisen elämäni onnellisimpana ja parhaimpana vuotena!


Hildur

Koditon kissa

Morjenttes! Meitsi on kuulema entinen tallikissa. Näinhän ne luuli, siis ihmiset. Pöljäkkeet ei vaan leikkauttaneet minua, joten toimitin ns. tallikissan virkaa ihan omalla tahollani, mahdollisimman kaukana lantalasta.

On siis tullut elosteltua vähän siellä, sun täällä. Eipä siinä mitään, kyllä mä kekseliäänä ja itsenäisenä kissana olen itsestäni osannut ilman ihmistäkin pitää huolta. Ruokahuolto on hommattu omasta takaa ja tämmöselle kauniille mirrille löytyi noita sulhasiakin valkattavaksi. Missään tapauksessa en myönnä, että katuisin elettyä elämääni. Kun sitten hairahduin polultani ja minut otettiin kiinni, elämäni rullasi hetkellisesti ohi silmieni. Tässäkö se oli? Oman elämänsä rouvana toimiminen? Päädyin lopulta tähän lukaaliin, ison mahani kera. Vähänkö ahisti, ei enää mitään sananvaltaa siitä, miten elämääni haluan ohjailla. Panttasin ja panttasin pentuja sisälläni ja lopulta ei auttanut muu, kun antaa periksi ja synnyttää pentuni tähän huusholliin.

On tää viimoset 6 kk ollut kyllä melkosta sopeutumista mulle. Loukutus, pennut, täysin uudet tilat, noita ihmisiä... ihan kaikki uutta mulle. Pennut hoidin toki äärimmäisellä rakkaudella, kuten äidin kuuluukin tehdä. Mutta tuo ihminen?! Semmonen lääppi mun pentuja, leikki niiden kanssa, tuli kun tahtoi huoneeseeni, lässytti ja hiplaili niitä. Ou mai gaad oli ensimmäinen reaktioni. Ja kun tähän vielä lisättiin semmosia miniatyyri-ihmisiä eli lapsia niin meinas mennä yli hilseen mulla.

Mutta joo. Heikkoja olemme me kissatkin. Tuo ruokkija ansaitsi aika nopeasti luottamukseni. Osasi toimittaa lastenhoitajan virkaa varsin mallikkaasti ja seurailin rauhaksiin, kun joku toinen jakoi vastuuta noista riiviöistä. Aika nopeasti aloin myös nauttimaan päivittäisestä ruokahuollosta, no myös siitä pehmeästä pedistäkin, myönnetään.

Nyt olis nuo riiviöt maailmalla. Meitsi kävi myös visiteeraamassa eläinlekuria ja enempää ei pehmosia pentupalleroita mulle tuu, rokotuksenkin sain samalla kertaa. Ehkäpä, ehkäpä, viirusilmilläni näenkin elämän leppoisena kotikissana. Vielä siihen on matkaa, mutta hyvällä tiellä olen menossa etiäpäin.

Tiivistettynä, vaikka tästä esittelystä tulikin romaanin mittainen; Olen Hildur, meibi 3 vuoden ikäinen kissaneito. En asu sohvan alla, mutta en myöskään tykkää, että minuun kosketaan, ainakaan vielä. Arvostan pehmeitä petejä, ruokaa ja sitä, että saan sähistä kyykäärmeen lailla asioille, joista en tykkää. Kissakaverit ookoo... tosin monasti miettinyt, mitä hyötyä niistä on minulle täällä, eli ei ihan välttämätön vaatimus, mutta kesy kaveri voisi olla hyvänä esimerkkinä.


Bunji ja Choki

koditon kissakoditon kissa


koditon kissa

 

Hau, ei kun MAU! Olen nuori ja atleettinen kollipoika Choki, joskin tilapäiskodin ihmiset epäilevät, että minulla on käynnissä muodonmuutos, jossa muutun villikissasta kesykoiraksi. Tunnistan nimittäin nimeni ja tulen luokse kutsuttaessa (ainakin jos sille päälle satun), sekä osaan temppuja, kuten istua ja antaa tassua (ainakin jos saan herkkuja palkinnoksi).

Villikissaa minussa on kyllä edelleen jäljellä, ja se näkyy esimerkiksi siten, että kenenkään ventovieraan silityksiä en todellakaan kaipaa. Sylissä olokaan ei toistaiseksi ole kiinnostanut, paitsi tietenkin silloin, kun on ihmisten ruoka-aika: silloinhan syli on erittäin kätevällä etäisyydellä kaikista herkuista. Ruoan lisäksi tykkään erityisen paljon leikkimisestä, ja etsinkin nyt omaa kotia, jossa minua jaksetaan aktivoida esimerkiksi leikittämällä (laserosoitin on ihan välttämättömyys) ja ehkä jopa uusia temppuja opettamalla. Sitähän sanotaan, että vanha koira ei uusia temppuja opi, mutta minäpä olenkin nuori kissa ja kuulemma vielä tosi älykäs sellainen!

Minulla on myös veli Bunji, jonka kanssa etsimme YHTEISTÄ loppuelämän kotia. Bunji on minua hellyydenkipeämpi tapaus, joka käpertyy mielellään oman ihmisen kainaloon köllöttelemään tai tassuttelee syliin, vaikka herkkuja ei olisikaan lähietäisyydellä (en kyllä ymmärrä miksi!). Kaikki tykkäävät Bunjista ja Bunji tykkää kaikista: muista kissoista, ihmisistä, rapsutuksista, leikkimisestä, nukkumisesta... Minusta Bunji on vähän omituinen, vaikka onkin paras kaverini ja meillä on ihan parhaat leikit keskenämme. Bunji esimerkiksi katselee ihmisiä luottavaisesti ja tilapäiskodin ihmiset ovat sanoneet, että harvoin tapaa niin suloista kissaa kuin ”Bumtsibum”. Tuo hellittelynimi varmaan kertoo kaiken oleellisen: Bunji on syntynyt luontoon, kuten minäkin, mutta villikissaa veljestäni ei kyllä enää löydä – päinvastoin; vaikea uskoa että veljeni on viettänyt lapsuutensa ilman kontakteja tuohon vieraslajiin, ihmiseen.

Me synnyimme kesällä 2016 ja meitä kutsuttiin aiemmin Alisaksi ja Juhaniksi – jossain vaiheessa sitten selvisi, että emme olekaan sisko ja sen veli, vaan kaksi nuorta kollipojua. Tulemme hyvin toimeen muiden kissojen kanssa, mutta lapsia ja koiria emme ole tavanneet. Mahdollisesti ainakin alle kouluikäiset lapset jännittäisivät meitä liikaa, eli toivomme kotia, jossa ei ole ihan pieniä taaperoita ja jossa meitä jaksettaisiin kärsivällisesti rohkaista, rauhassa edeten. Vaikka olemme molemmat omilla tavoillamme sopeutuneet hyvin kotikissan elämään, muutto omaan loppuelämän kotiin kuulostaa aika jännittävältä seikkailulta.


Boromir

Koditon kissa

Etsitkö aktiivista kissaa jonka kanssa touhuta erilaisten leikkien ja kommellusten parissa? Kaipaako elämääsi naurua ja viihdettä? Jos vastasit kyllä, niin minä olen kissa sinulle! Olen Boromir (tai Borre, kuten tilapäiskodin emäntä minua nimittää), arvioilta vuonna 2013 syntynyt hurja, mutta kovin kiltti taistelija, aina valmiina uusiin tutkimusretkiin sekä leikkeihin.

Olen sen verran kekseliäs poika, etten aina tarvitse edes leluja; pompin ja hypin mielelläni myös pikkuisten roskien perässä. Yksin leikkiminen onnistuu siis, mutta onhan se aina mukavampaa, kun pääsee leikkimään ihmisen tai kissakaverin kanssa. Toivon, että uudessa kodissa oltaisiin kiinnostuneita pitämään minut aktiivisena, sillä tylsistyminen saa minut stressaantumaan. Stressi taas saa aikaan pissavaivoja, jonka vuoksi tulevalta kodilta vaaditaan ymmärrystä stressittömän ympäristön luomisesta. Voinkin harkita eloa talon ainoana kissana, jos minun tarpeisiini vain pystytään vastaamaan. Lupaan pitää sinut hassujen leikkieni ja hemaisevan mouruamisen ansiosta aina viihdytettynä, minun kanssa et varmasti tylsisty!

Kuten voit arvella, en ole arka kissa, päinvastoin. Olen päässyt täällä tilapäiskodissa hieman matkustelemaan ja kantokopassa reissaaminen sujuukin minulta oikein näppärästi. Minusta on myös aina aivan mahtavaa päästä näyttämään vieraille kuinka hurja ja taitava olen leikeissäni. Tulenkin kouluikäisten lasten ja kenties koirienkin kanssa toimeen. Täällä tilapäiskodissa minulla on ollut mukava kissakaveri, mutta tämä on ehkä hitusen liian arka minun menooni. Olen FIV-positiivinen, joten minut luovutetaan ainoaksi kissaksi, tai kotiin jossa on jo toinen fiv-positiivinen kissa. Sairauteni ei ole oireillut tai näkynyt elämässäni juurikaan. Lähtökohdat elämääni olivat tosin hieman puutteelliset, jonka vuoksi minulle on tehty hammasremppa ja mahani menee helposti huonolaatuisesta ruoasta sekaisin. Suuni on nyt terve, eivätkä puuttuvat hampaat haittaa syömistä, ja massukin toimii hyvin laadukkaan ruoan ansiosta. Olen syönyt nyt osaksi raakaruokaa, mikä sopii vatsalleni, tilapäiskotini opastaa sitten tarkemmin.

Vaikka olenkin seurallinen ja vauhdikas kisu, voin kertoa teille salaisuuden: minusta löytyy myös pehmeämpi puoli. Olen oppinut nauttimaan rapsutuksista yhä enemmän ja kehrään jo rohkeammin. En ole kuitenkaan ihan sylikissa, mutta hakeudun aina ihmisten läheisyyteen makoilemaan ja pusken kun sille päälle satun. Jos siis olet henkilö, joka haluaa uuden aktiivisen perheenjäsenen, ota toki yhteyttä ja tule tutustumaan minuun, lupaan hurmata sinut vauhdikkaalla menollani!


Samson

Koditon kissa

Mäyrr! Olen Samson, löytyiskö täältä kissakavereita? Ai mitä, ihmiset näitä lukee? No höh, kai sitä täytyy teille kaksijalkaisille itseään mainostaa. Olen siis arviolta viisivuotias leikattu kollipoika, joka tahtoisi kovasti itselleen oman perheen.

Olen kovin leikkisä, ja kaipaan ehdottomasti kissaseuraa uuteen kotiini että pääsen purkamaan energiaani! Aluksi tänne tilapäiskotiin tullessa olin kovin varautunut ihmisiä kohtaan, mutta nyt jo leikin huiskaleluilla mielelläni, ja kuljen sekä makoilen näkösällä oikeinkin rennosti. Nuo tilapäiskodin ihmiset väittävät, että hakeudun ihan tahallani samaan huoneeseen heidän kanssaan makoilemaan, mutta ihan täysin sattumaahan se oikeasti on...! En pidä vielä oikein silittelystä tai koskemisesta, vaan sitä yrittäessä vetäydyn kauemmas. Olen kuitenkin kovasti herkkujen perään, ja siinä saattaa ihan pikkuiset kosketukset onnistua vaikka taidokkaasti niitä väistelenkin. Kovasti nuo ihmiset yrittävät tuota koskemista treenata, mutta veikkaan etten siitä opi ihan heti nauttimaan, kun sietämiseenkin on vielä paljon matkaa.

Rakastan toisten kissojen kanssa leikkimistä, ja toivoisinkin uusien kavereiden olevan nuoria ja leikkisiä! Jos sinulla on tarjota minulle koti, jossa ihmiset arvostavat oman tilan ja rauhan tarvettani, niin soittele noille ihmisilleni ja tule katsomaan minua. Lupaan silloin olla piilossa ja katsella sinua pahasti, kun kuitenkin tulet häiritsemään tärkeitä päiväuniani. Voit siis katsoa tästä näytteen leikeistäni etukäteen videolta!


Tikku ja Nila

Koditon kissaKoditon kissaKoditon kissa

Saisimmeko ihmetellä maailmaa turvassa sinun luonasi?

Olemme Tikku (4 vuotta ja lyhytkarvainen) sekä Nila (3 vuotta ja pitkäkarvainen). Olemme kastroidut ja sirutetut kollipojat, ja parhaat ystävät – siksi muutamme samaan kotiin.

Nykyisessä tilapäiskodissamme olimme aluksi niin jännityneitä, että meille tehtiin maja laittamalla pussilakana tuolin yli. Sen alla vietimme aikaa muutaman päivän ja kävimme vain syömässä tai vessassa. Nopeasti toki aloimme rohkaistua ja tutkia ympäristöämme koko ajan isommalta alalta.

Leikimme paljon keskenämme (rallia riittää eritoten yöaikaan), ja varsinkin erilaiset hiirilelut ja pahvilaatikko ovat hittituotteita! Nirsojakaan emme ole, syömme innolla kaikkea – toki arvostamme myös gourmet-annoksia. Hiekkalaatikolla käymme siististi. Koska olemme kiertäneet paljon, on meistä tullut varovaisia ihmisten suhteen, ja haemmekin ensisijaisesti kotia, jossa ei ole pieniä lapsia ja jossa saamme tilaa lähestyä ihmisiä omia aikojamme.

Tikku kertoo itsestään: olen meistä rohkeampi, vaikka vieraita kohtaan aluksi ujo olenkin. Minut saa kaveriksi heittämällä hiirilelua tai antamalla ruokaa. Kunhan annat minun rauhassa tulla luoksesi tutustumaan, saat ennen pitkää leikittää minua loputtomiin. Kunhan ystävystymme, tulen seuraksesi touhuamaan kaikkea. Olen mukana niin tiskikonetta täyttämässä kuin verhoja ripustamassakin. Jos haluan vetäytyä omaan rauhaani, menen wc:n allaskaappiin lepäämään.

Nilan puheenvuoro: olen vielä hieman ujo kaveri. Rakastan ruokkijaani aamuisin enemmän kuin kukaan voi ketään rakastaa – pusken jalkoihin, kehrään ja tallustan mukaan vessaan aamutoimille. Kunhan olen saanut ruuan, saatan hetken temmeltää, mutta sitten vetäydyn omiin oloihini nukkumaan. Päivisin nukun pitkien verhojen takana piilossa, ja vieraita välttelen. Illalla herätessäni rakastan leikkiä narun päässä vedettävällä hiirilelulla. Sylikissa en ole, eikä minusta sellaista varmaankaan koskaan tulekaan, mutta turkkini harjaamisessa voit auttaa. Silloin hyppään takajaloilleni ja pusken päätäni harjaa vasten hurjan kehräämisen säestyksellä. Tähän vaiheeseen pääsemiseksi tarvitaan sinulta tosin paljon kärsivällisyyttä.

Tarjoathan meille kodin loppuelämämme ajaksi, sillä olemme nähneet maailmaa ihan tarpeeksi kahden pienen kissan osalle! Lupaamme vastata sinulle rakkaudella, hurinalla, puskemisella ja leikkituokioilla.


Olavi ja Olli

Koditon kissaKoditon kissaKoditon kissa


KurrMau O.O

Ollaan O-pojat Olavi ja Olli, eli tuttavallisemmin Oku ja Polli. Ollaan arviolta noin 5-6 -vuotiaita ja etsitään nyt sitä omaa, oikeaa kotia. Yhdessä ollaan elelty ainakin ikuisuus ja yhdessä haluttaisiin elellä myös onnellinen tulevaisuus. Lähdetään siis vain yhdessä ja sellaiseen kotiin, missä ei olisi muita kissoja tai koiria. Ei me niille mitään pahaa tehtäisi, mutta Ollille tulee sen verran stressiä niistä, että mieluummin ei. Meillä on kuulemma molemmilla FIV, joten kannattaa hieman lukaista mitä se tarkoittaa. Älä silti säikähdä, ollaan siitä huolimatta elämämme kunnossa.

Luonteeltamme ollaan tosi kilttejä ja kovin rauhallisia. Haluttaisiin myös samanmoiseen perheeseen. Ollaan tosi persoja ruualle ja päivän parhaat hetket vietetäänkin ruokakuppien ääressä. Leikkiäkin tykätään, mutta usein rentoutuminen vie voiton ja löhöillään millon missäkin.

Minä, Oku, olen luonteeltani rohkea, sopeutuvainen ja täsmällinen. Muistutan kyllä, jos meinaat unohtaa ruoka-ajan ja olen tässä asiassa säntillinen kellon kanssa. Rutiinit kunniaan! Rakastan myös hellyyshetkiä ja meinaan melkein alkaa päälläni seisomaan, kun leuan alta rapsutetaan. Vaikka suurin osa päivästä menee rentoutuen, hakeudun myös mielelläni syliin rapsutuksille. Iltaisin välillä leikitään Ollin kanssa, mutta yöksi kyllä rauhoitutaan ja annetaan muiden nukkua. Kyllä me ihmistenkin kanssa tykätään leikkiä, joskaan ei kyllä koko päivää.

No, se minusta. Kerronpa samalla hieman tuosta Ollista. Olli on luonteeltaan vähän enemmän introvertti kuin mitä itse olen. Hän ei niinkään hakeudu syliin, mutta nauttii kyllä huomiosta, luultavasti vielä enemmän kuin minä. Olen nimittäin nähnyt kuinka sillä välillä valuu kuola, kun tilapäiskodin täti sitä rapsuttaa tai harjaa. Ja harjaaminen onkin sen lempparijuttu ruuan lisäksi. Tilapäiskodin täti sanoo, että Olli on maailman kiltein ja luttanoin kissa. Mitä lie silläkin tarkoittaa. Vaikka onhan se kyllä ihan herttainen kaveri, täytyy myöntää.

Me ollaan siis tällainen sopiva paketti rohkeutta, hellyyttä, rauhaa ja rakkautta. Tule siis meitä katsomaan ja tutustutaan vähän paremmin. Ollaan jo ihan valmiita muuttaan omaan kotiin

Hurmaavin terveisin, Olli ja Olavi


Koru

Koditon kissa

Päivää, olen Koru. Ankeaa ulkoilmaelämää viime kevääseen asti elänyt noin viisivuotias kilppari-värinen tyttö.

Olen ajoittain hyvinkin leikkisä tai melko kipakka ja saatan ärhennellä kissakavereille hyvin pienistä asioista. Kissakaverini olisikin hyvä olla melko rauhallinen ja hyvähermoinen. Aremmille monijakoinen luonteeni voi olla liikaa. Voimakastahtoisten kanssa saatan stressata itse. Saattaisin mennä jopa ainoasta kissasta, tällöin tarvitsen kuitenkin roppakaupalla aktivointia ja seurustelua. Voisin myös jatkaa Lorun kaverina, kunhan meille on tarjolla tarpeeksi tekemistä.

Ihmisen suhteen olen ajoittain hyvinkin varautunut. Jaloissa voin pyöriä ja kiehnätä, silloin sallin myös rapsutuksen. Jos siltä tuntuu poistun paikalta hyvin määrätietoisesti, kynsiä ja hampaita en kuitenkaan käytä.

Pienistä ihmisistä ja koirista ei ole kokemuksia. Kovin vilkkaasta menosta en kuitenkaan pidä. Varttuneempi ihmisseura voisi olla miellyttävintä. Semmoisia pupuja olen täällä tavannut, vielä en ole ihan varma mitä mieltä niistä olen. Täällä on myös semmoisia vesialtaita, niitä on hyvin kiinnostaa tutkia. Vesi on muutenkin hyvin kiinnostava elementti.


Horu

Koditon kissa

Morjens, olen harmaa hurmuri Horu. Puolivillinä aiemmin elellyt, noin kolmivuotias sutjakka kollipoika. Tänä keväänä aukeni kuitenkin uusi ovi, ja pääsin suojaan tuulelta ja tuiskulta, täysien ruokakippojen valtakuntaan. Niistä ruokakipoista olen kyllä tykännyt. Kaikki on maistunut niiiin hyvältä! Varsinkin joku raakaruoaksi sanottu, oi että se on namia.

Olen herkkä poika ja voin stressaantua voimakastahtoisten ja rajujen kavereiden kanssa. Arkaa ja alistuvaista saatan kiusata. Reipas kissaseura olisi mieluisaa, pitäähän sitä nyt painikaveri olla. Ainoaksi kissaksi en halua. Voisin lähteä matkaan myös Lorun kanssa.

Ihmisen viereen saatan tulla kehräämään. Varsinkin, jos on mahdollisuus huiskaleikkiin tai ruoan saantiin. Rapsutuksia otan myös mielelläni vastaan, ajoittain jopa vaadin niitä.

Pieniä ihmisiä ja koiria en ole tavannut. Pupuja täällä olen nähnyt, ovat kovin epäilyttäviä käytökseltään.


Loru

Koditon kissa

Heissan, olen Loru, kaikkien huiskujen kaveri. Villinä ja vapaana elellyt noin nelivuotias naaras. Väritykseltäni olen kilpikonna, en sellainen kovakuorinen vaan pehmeä pilvenhattara.

Lempipuuhiani ovat syöminen ja huiskanjahtaus. Kaiken syön mitä annetaan, ja saatanpa siivota kavereidenkin kupit. Tilapäisemännän mielestä voisin olla vähemmänkin ruoan perään, meinaan kuulemma pyöristyä. Pöh. Ruoasta vielä sen verran, että olen allerginen kalalle.

Olen melkoisen aktiivinen ja aina valmis huiskajahtiin. Parasta on, kun saan riekkua kiipeilupuussani huiskaa jahdaten. Tukeva kiipeilypuu onkin joululahja toiveeni, nykyinen ei oikein kestä sinkoiluani. Luonteeni on vilkas ja huoleton, leikkiä en vain osaa aina lopettaa ajoissa. Tappelun jälkeen palaan kuitenkin pian kysymään josko jo leikittäisiin. Kaverini saakin olla vilkkaan puoleinen, aran jyrään alleni. Ainoaksi kissaksi en sovellu. Voisin myös jatkaa touhuamista Horun kanssa. Korun kaverina saatan toimia myös, kunhan huvituksistani pidetään huolta.

Rapsuteltavana olo ei ole mun juttu, vaan tartun käteen kynsin hampain. Jälkiä tosin en yleensä jätä, mielestäni ihmisen käsi on vain leikkimistä ja ruokintaa varten. Pieniä ihmisiä ja koiria en ole ole tavannut. Pupuja olen nähnyt, vaikuttavat hyvin mielenkiintoisilta ehkä jopa herkullisilta.


Pena

Koditon kissa

VARATTU
Kurrpurr! Olen Pena, iso ja komea kollipoika. Ikää minulla on noin 2-3 vuotta. Puhun ja pussaankin paljon! Ruokahaluni on valtava, ja olen kaikkiruokainen. Välillä syön ihmistenkin ruuat, kun niiden silmä välttää...

Olen vielä vähän ujo, mutta olen rohkaistunut jo kovasti. Kovat äänet edelleen säikyttää minut sohvan alle, esim. imuri on kammottava! Vieraita ihmisiä katselen myöskin piilosta. Tuttuja ihmisiä kohtaan olen ystävällinen, tulen viereen sohvalle ja välillä syliinkin. Puskin ja kehrään valtavasti, kun minua silitellään. Turkin harjaaminenkin on varsin mukavaa, lyhyissä pätkissä. Viime aikoina olen innostunut myös leikkimään ihmisten kanssa.

Täällä tilapäiskodissani on kouluikäisiä lapsia, mutta aivan pienten lasten seuraan en sovi. Arvostan sitä, että minun annetaan tarvittaessa olla rauhassa, herkästi myös kynsin tai näykkäisen, jos en seuraa kaipaa.

Toisista kissoista ei ole kamalasti kokemusta, mutta uskoisin että leikkikaveri olisi kiva. Nykyisessä kodissa on vain gerbiilejä, ja nekin on ikävästi laitettu johonkin lasin taakse, ettei niiden kanssa pääse leikkimään, saan vain katsella. Toivoisin kotia, jossa minua jaksetaan huomioida ja hellitellä sopivissa määrin. Otathan yhteyttä tositarkoituksella!


Skadi

Koditon kissa

Hei, olen Skadi, kissarouva elämän nurjalta puolelta. Olen aikuinen, kovia kokenut puolivilli kissa, syntynyt joskus ja vielä en ole kuollut eli toisin sanottuna ikäni on jossain kahden ja kahdentoista vuoden välillä. Olen tehnyt pentuja enemmän kuin tarpeen olisi ja syönyt erittäin huonoa ruokaa lähes koko elämäni. Totta kai tällaiset asiat näkyvät terveydessäni, mutta mielestäni pärjään siihen nähden melkoisen hyvin.

Päädyin sisätiloihin tilapäiskotiin kesän 2017 alkupuolella. En oikein välittänyt siitä kokemuksesta; ihmiset olivat kummallisia, tungettelevia, härppivät ja ”hoitivat terveyttäni”, ikään kuin minussa olisi joku vialla ollut. Kaiken tuon alkuhälinän jäljiltä minulla kesti jonkin aikaa tunnistaa, ettei ihmisillä ole minua kohtaan lähtökohtaisesti pahanilkisiä aikeita. Onneksi minuun luotettiin niin, että sain toimia kummitätinä joukolle kissanpentuja; sain opettaa niitä elämän saloissa ja vastalahjaksi sain niiltä stressinhallintaa ja kehräystä. Nyt pentukaverini ovat jo maailmalle lähteneet, jäljelle on jäänyt minä ja ihmiset. Näin ollen minulla on luppoaikaa tarkaskella ihmisiäkin hiukan enemmän. Olen jo havainnut, että ihmisiltä saa mielinmäärin herkkuja ja hyvää ruokaa, jos vain tulen lähelle. Niinpä lähennyn nykyään ihmistä melko mielelläni, suu napsaen. Kuitenkin jos ihmisen käsi yrittää minuun koskea, niin silloin minun pitää kyllä vielä ilmoittaa napakasti ettei sellainen vetele. Ihmiset myöskin vaikuttavat jollain tavoin hallitsevan sitä jännittävää, kiehtovaa, pakoonpyrkivää punaista pistettä, jota niin mielelläni jahtaan. Sekin laskettakoon ihmisten hyviin puoliin.

Säikky en ole ollut ikinä, minua ei hetkauta kyllä mikään. Sen sijaan minulla on tarkka käsitys henkilökohtaisesta tilastani ja varma usko siihen, että jokainen joka ei sääntöjäni noudata, ansaitsee hiukan näpeilleen. Sääntöihini saattaa kuulua mm. se, ettei ruokalautasen tuloa saa viivästyttää. En ole tainnut tavata koiria, enkä pieniä lapsia vielä ikinä, mutta olen kuullut juttuja ja täytyy sanoa, että en usko että pinnani kestäisi kumpiakaan. Saattaisin komentaa enemmän kuin on kohtuullista, luulen. Kissakaverit ovat kivoja, jos ne vaan uskovat nuo hajurakoasiat (toisaalta syliin tunkevaa kissanpentua en taida pystyä vastustamaan, kuten ei kukaan muukaan). Luulen, että pärjäisin ainoanakin kissana, jos minuun sitoutuva ihminen osaa arvostaa villiä maailmaa nähnyttä rouvaa, eikä oleta minulta liikoja pullantuoksuisia lässytyksiä ainakaan heti kärkeen.

Jos siis sinussa asuu eläinten ystävä, ja haluat antaa mahdollisuuden tällaiselle luottamusta harjoittelevalle, päältä kovalle, mutta sisimmissään kuitenkin niin pehmoiselle kissarouvalle, niin tule tutustumaan. Tuo herkkuja niin voidaan neuvotella, josko katsoisin sinua muualtakin kuin etävalvontana kotkanpesästäni nojatuolin alta.

Video minusta!


Paju ja Kaarna

Koditon kissaKoditon kissa

Moikka! Olemme Paju ja Kaarna, arvion mukaan n. 3-4 -vuotiaat kissakaverukset Tampereelta. Haluaisimme löytää loppuelämän rakastavan kodin mielellään yhdessä, tai paikasta, jossa meille olisi jo kaveri. Täällä tilapäiskodissa on kaksi kissaa meidän lisäksi, ja heidän kanssaan tulemme myös oikein hyvin toimeen.

Paju: Olen komea oranssi herrasmies. Olen kova leikkimään ja laserlelu on lempparini, myös leluhiiret saavat melkoista kyytiä. Olen todella perso ruualle ja söisin mielelläni kavereidenkin ruuat, jos vain saisin. Välillä muistuttelen palvelijoilleni olemassaolostani maukumalla (joskus jopa öisin). Olen vielä hieman ujo ihmisiä kohtaan, enkä ole vielä antanut silittää, pystyn kuitenkin jo rentoutumaan, eikä ihmiset olekaan niin paha asia, tuovathan ne ruokaa. Uskon että viimeisetkin pelokkuuden rippeet katoavat ajan kanssa.

Kaarna: Olen todella kaunis kilpparivärityksinen tyttönen, vielä kovin ujon puoleinen. Ihmiset ovat vielä sen verran jännittäviä, että juoksen yleensä piiloon, kun joku tulee liian lähelle. Tykkään syömisestä ja kupille hiivin vaivihkaa. Olen kyllä paljon rohkeampi nyt kuin mitä silloin, kun saavuin tänne tilapäiskotiin, edistystä on jo paljon tapahtunut. Välillä juoksen kovaa laserlelun perässä, joten saat minut mukaan leikkiin.

Toivoisimme itsellemme kotia, jossa ymmärrettäisiin, että elämämme alkuvaihe ei ole ollut täydellinen, emmekä ole valmita sylikissoja, ihmisiin tottumiseen menee jonkin aikaa. Meidän luottamus pitää ansaita ja mikä sen parempaa kuin nähdä kun edistystä on tapahtunut. Meistä saa joku oikein ihanat, kodin lämpöä ja rakkautta (ruokaa) arvostavat perheenjäsenet. Kuulumisiin! :)


Peleeks

Koditon kissa

Olen surunharmaa tyttökissa Peleeks ja haluaisin kertoa teille historiastani, jota ilman minua on mahdoton ymmärtää. Synnyin noin 2014-2015, niin minulle kerrotaan, isompaan kissaporukkaan vähäiselle huolenpidolle. Aikuisena tyttönä minut otettiin huolehdittavaksi, kesyteltiin lemmikiksi. Opinkin jo luottamaan, osasin jo olla lemmikki – sitten piti muuttaa ja muuttaa ja muuttaa taas. Säikähdin ja vetäydyin, eikö rauhan paikkaa löydykään? Aloin oireilemaan, muutuin ongelmaksi, taas jouduin muuttamaan ja taas. Joku sanoo, että kissa kiintyy paikkaan; minä niin kovin koetin kiintyä edes johonkin nurkkaan ja johonkin ihmiseen, mutta aina ne minulta vietiin. Minua sanottiin pissakissaksi ja sellainen minusta tulikin.

Nyt kun olen saanut olla yhdessä kohdassa hetken aikaa, tottua luotettavaan ihmiseen ja ikkunasta näkyvään maisemaan, olen taas muistanut miten mukavaa on leikki ja kuinka hyvältä tuntuu rapsutus (joskin aina on oltava pakotie valmiina ja saatan välillä hiukan komentaa). Välillä unohdan itseni vallan ja heittäydyn jo piehtaroimaan ja puskemaan lattialle huomionkipeydessäni. Syliin en ihan ole vielä arvannut kiivetä. Tutun ihmisen syliinkin saatan jo kiivetä, pieneksi hetkeksi.

Pissakissan nimike on saanut nyt jäädä pois, vaikka stressiherkkä taidan olla koko loppuelämäni, enkä kyllä uskalla olla ilman mielialalääkkeitäni; aina tulee stressitilanteita, joiden yli pitäisi päästä, eikä minulla ole sellaiseen voimavaroja omasta takaa. Se mitä eniten kuitenkin tarvitsen – se tärkein terapia – on elämänmittainen luottosuhde omaan ihmiseen mahdollisimman vähäisillä ympäristönvaihdoksilla. Jos saisin olla rauhallisessa paikassa, ilman muita eläimiä, ilman liikaa hälinää, aikuisen ihmisen tärkeänä silmäteränä, silloin varmasti uskaltaisin taas ajan kanssa enemmän luottaa.

Jospa minulle se loppuelämän koti löytyisi?

Video minusta!


Otto-Poika

Koditon kissa

Mou! Haluaisitko sinä yhden Otto-Pojan osaksi elämääsi? Toiveikkaana kyselen, vaikka ensin lähtevätkin kauniit tytöt ja sitten pienet pojat. Meitä hörökorvaisia ja pikkuisen pullean puoleisia tavallisia mustavalkoisia kloppeja ei tunnu kaipaavan kukaan. Ikääkin kun minulla on noin 2 vuotta.

Voin kuitenkin vakuuttaa, että olen rohkea poika. Olen toimelias ja leikkisä. Tutkin jokaisen kolon ja kaapin. Osaan viihdyttää sinua hyppimällä huiskan perässä ja auttaa kantamalla oman ruokapussini kupilleni. Pakkohan se tässä nyt on myöntää, etten ole mikään sylikissa. Sellaiseen en ole tottunut. Voisitko kuitenkin harjata minua aina välillä? Kiittäisin kehräämällä. Saa minua silitelläkin.

Olen aina ollut helppo huollettava. Ruuan suhteen en ole koskaan kranttuillut ja WC:n käytön olen aina hallinnut hienosti. Osaan myös välillä olla omissa oloissani ja antaa sinulle omaa aikaa. Tilapäiskotiemäntäni sanoo, että olen hieman omapäinen. Niin se on: muut kissat tekevät mitä uskaltavat, minä teen mitä haluan.

Olen jo jonkin aikaa haaveillut omasta perheestä. Haluaisin sellaisen ihmisen, joka voisi pitää minusta omana itsenäni. Etsin kotia missä minulla olisi tasapainoinen, muihin kissoihin tottunut kissakaveri – ehkä joku leppoisa ja lunki mutta silti leikkisä uroskissa. Pomottelevan tai aran kaverin seuraan en sovellu. Aivan pieneen asuntoon en muuta, koska olen välillä aika vauhdikas. Unelmakodissani olisi turvallinen ulkoilumahdollisuus joko lasitetulla parvekkeella tai verkotetussa ulkoilutarhassa.

Sinä sopiva, soitellaan!


Merri ja Aragorn

Koditon kissa

Hei! Olen kissajannu Merri ja etsin isukkini Aragornin kanssa loppuelämän kotia. Minä olen noin 1-vuotias ja Arska noin 2-vuotias. Aiemmassa elämässämme olemme eläneet villissä luonnossa, siitä muistoina Arskan mutkalle paleltuneet korvat ja minun murtunut töpöhäntä.

Ihmisistä meillä on kovin vähän kokemusta; vielä toistaiseksi saatamme suhista ja murista uusille tuttavuuksille piilopaikasta, mutta olemme ihan liian kilttejä raapimaan tai pureskelemaan ketään. Olemme jo alkaneet tottua ihmisten läsnäoloon ja meitä saakin jo rapsuttaa ja silitellä, jos lähestyt tarpeeksi rauhallisesti. Ruoka-aikaan tulemme jo jalkoihin pökkimään ja huutelemaan, olemme siis todella persoja ruualle!

Minä Merri olen jo melko rohkea ja uskallan liikuskella ihmisten läsnäollessa, tosin pikaiset liikkeet ja kovat äänet saattavat vielä säikäyttää. Leikkiminen kiinnostaa, erityisesti viehelelujen nappailu ja pallojen perässä juoksentelu on melko päräyttävää! Arska on melkein yhtä rohkea kuin minä, mutta huomattavasti säyseämpi kaveri, ja tykkää lähinnä kölliä päivät pitkät. Saamme turvaa toistemme läsnäolosta ja makoilemmekin usein kyljet vastakkain.

Etsimme rauhallista kotia meille molemmille, en usko että tuo isukki oikein pärjäisi ilman minua. <3 Meistä huolehtivien ihmisten tulisi olla kärsivällistä sorttia, tarvitsemme vielä aikaa tottuaksemme ihmisten kanssa elämiseen. Tulevassa kodissamme voi olla lisääkin tahdikkaita kissakavereita, toki sellaisiinkin haluamme tutustua askel kerrallaan. Lapsien kanssa emme varmaan tulisi toimeen kovin hyvin, voivat olla hieman liian villejä meillekin villeille. Koiria tai muita eläimiä emme ole tavanneet, en oikein tiedä miten sellaisiin suhtautuisimme.

Katso video meistä! Tervetuloa tutustumaan!


Mamma ja Kingi

Koditon kissaKoditon kissaKoditon kissa

Me olemme Mamma ja Kingi, kissapariskunta, joka löydettiin ja pelastettiin ihmisten hoiviin. Pariskuntana sisaisäitimme tarkoittaa oikeaa pariskuntaa. Me emme kuulemma lähde kuin samaan kotiin. Muun muassa häntiemme kiertäminen toistensa ympärille kulkiessamme vieretysten on sulattanut hänet ihan tyystin! Olemme siis melkoisen söpö kaksikko, johon varmasti ihastuisivat kaikki! Kingi eli mä oon arvioltaan n. 4 v. ja Mamma n. 1 v.

Kingi olen saanut nimeni olemuksestani: olen muhkea poika, joka tukee mammaa niin ylä kuin alamäissä. Olen hirmuisen seurallinen kisu ja juttelen paljon! Minulle maistuu ruoka ja joku voisi sanoa että olenkin reilumman kokoinen kolli. Olen oikeasti aika isoluinen ja eläinlääkäri kehui, että painoakin tulee nyt säännöllisellä ruokinnalla lisää. Hah! Enemmän rakastettavaa siis vain tiedossa! Rakastan silityksiä ja rapsutuksia, sylissäkin olen käynyt, ja kampean itseni siihen, jos siltä tuntuu. Sijaisäiti sanoo, että olen varmasti ollut joskus ihmisen kanssa tekemisissä. Minä haluan vain rakastaa ja olla rakastettava, niin ihmisten kuin Mamman puolesta, toivottavasti meidän paikkamme löytyy pian!

Tässä Mamma hei vaan. Minä olen vähän ujomman puoleinen kuin sulhoni, miehethän nuo kaikki hommat yleensä hoitaakin eiks niin? Vaikka olen ujo, niin olen myös äärettömän utelias. Tulen ruokakupillekin ihan viereen jo, ja olen useasti antanut koskea ja ottaa vastaa silityksiä, vaikken ole ihan varma mitä mieltä niistä olisin. Luikin useimmiten muutaman askeleen päähän tuijottelemaan jos olo muuttuu tukalaksi. Ja tuijottelu, se vasta onkin mun juttuni uteliaana pikku-kissana. Pieni minä olen, ja epäilläänkin, että saattaisin olla aika nuorehkon puoleinen äiti. Olen varma, että jos saan Kingin kanssa rauhassa tutustua sinuun ja perheeseesi niin minustakin voisi tulla todella rakkautta rakastava ja kehräävä kissimirri.

Etsimme siis kotia yhdessä, mielellään suhteellisen rauhallista. Täällä tilapäiskodissa on kaksikin koiraa, eikä ne tuota meille ongelmia. Olis kauheen kiva vaan, että jos teillä asuu koiria, että ne olis edes joskus nähneet meikäläisiäkin ja ovat rauhallisia. Myös pikkuihminen asuu tässä talossa iältään 5v. ja sen kanssa tullaan juttuun myös. Sitä nuorempia varmaan arastellaan aika kovasti, joten olis kiva jos teijän perheen ihmislapset olisikin vähän varttuneempia :)

Isoja syksyn kehräyksiä kaikille teille! Tulkaahan moikkaamaan meitä!


Supi ja Haamu

Koditon kissa

Koditon kissa

Koditon kissa

Olen loppuvuodesta 2010 syntynyt tyttönen Supi ja etsin yhteistä loppuelämän kotia saman ikäisen kaverini Haamun kanssa. Ollaan molemmat synnytty ulkona, mutta onneksi päästiin alle vuoden ikäisenä ihmisten ruokittaviksi sisätiloihin. Ihmiset onkin vähän jännä juttu. Niiden nopeat liikkeet on pelottavia, ja sellaisessa tilanteessa täytyy ehkä vähän sähistä tai mennä sängyn alle piiloon. Mutta toisaalta kun huomaan tyypit varattomiksi on rapsutusten saaminen ihan parasta!

Olenkin todellisuudessa hyvin hellyydenkipeä ja ilmoitan tästä istumalla palvelijani eteen ja tuijottamalla häntä kunnes hän ymmärtää minua silittää. Oikein akuutissa rapsutusvajeessa tulen kiehnäämään jalkoihin, koska silloinhan minua ei voi olla huomaamatta kun olen niin söpö.

Minä mustavalkoinen kaunokainen olen Haamu, myöskin 2010 syntynyt tyttö. Olen luonteeltani utelias ja ehkä vähän leikkisämpi kuin kaverini Supi. Ihmiset ovat mielestäni mielenkiintoisia ja niiden touhuja on kiva seurata, mutta en kuitenkaan ymmärrä Supin innostusta rapsutuksiin. Minä voin kyllä käydä ihmisiä nuuhkimassa ja varsinkin niiden varpaat on hauska juttu, mutta lähden kyllä nopeasti karkuun jos alkavat liian tuttavallisiksi. Ruuasta tykkään ja nappuloita onkin hauska metsästää kun niitä heitellään. Ihmisten kädestäkin syön, jos on jotain oikein herkkua tarjolla.

Etsimme rauhallista kotia, jossa olisi kärsivällisyyttä ja rakkautta meille molemmille. Lapset ja koirat saattaisivat olla liian pelottavia, mutta mukava kissakaveri ei varmaan haittaisi. Olisitko sinulla tarjota meille oma loppuelämän koti?


Mimmu

Koditon kissa

Miau! Olen Mimmu, loppuvuodesta 2015 syntynyt suloinen nuori kisuneiti. Olen todella utelias ja tykkään seurata ihmisten puuhia. Olen myös erittäin perso herkuille. Olen ensimmäisenä paikalla, kun on kyse ruuasta tai uudesta lelusta. En todellakaan ole nirso, vaan tykkään monipuolisesta ruuasta. Olen aikaisemmin ollut huonolla ruualla, joten luulen varmaan sen välillä loppuvan kokonaan ja saatan hieman ahmia. Minulla on muuten komeat raidat turkissani, ne eivät vaan näy tuosta kuvasta, kun olen ...hmmm, hieman epäkuvauksellisessa asennossa, mutta sellaista sattuu, kun Mimmu touhuilee.

Minulla on ollut aina kissakavereita ja tulen hyvin muiden kissojen kanssa toimeen. Olen sen verta leikkisä, että nuori ja aktiivinen kissakaveri olisi kiva. Ihmiset kiinnostavat, mutta silityksistä en niin kauheasti piittaa. Minuun saa kyllä koskea, mutta olen vielä hieman varuillani. En ole aikaisemmin ollut ihmisten kanssa niin läheisissä tekemisissä, ja siksi minua vielä hieman jännittää. Ehkä pikkulapsiperheessä voisi olla siitä syystä liian vilkasta menoa minulle. Tykkään kyllä kovasti leikkiä ihmisten kanssa! Olisiko sinun kodissasi siis mukava kissakaveri, joka kaipaisi leikkiseuraa, ja sinullakin aikaa leikittää ja huolehtia rakkaudella minusta?


Patu ja Pablo

Koditon kissa

Koditon kissa

Koditon kissa

Olemme kissaveljekset, jotka sattuman kaupalla löysivät jälleen toisensa vaihtaessamme tilapäiskotia. Nyt olemme erottomattomia! Me teemme aina kaiken yhdessä. Me nukumme, syömme ja leikimme yhdessä, joten haemme yhdessä loppuelämämme kotia. Olemme arvion mukaan syntyneet vuonna 2013.

Tulemme hyvin toimeen muiden kissojen kanssa. Pablo (musta laikku valkoisessa nenässä) rakastaa silityksiä ja on perso herkuille. Patu ei niin kauheasti piittaa silityksistä, mutta tykkää leikkiä ihmisten kanssa, se on parasta mitä voi tehdä. Etsimme rakastavaa ja hellivää loppuelämämme kotia, tule katsomaan meitä, saat meistä hauskat kaverit!


Töpö ja Höpö

Koditon kissaKoditon kissa

Koditon kissa

Olemme loppuvuodesta 2015 syntyneet kissanpojat ja etsimme loppuelämäksemme yhteistä kotia. Olemme veljekset ja leikimme aina kaksin, siksi haluaisimme yhteiseen kotiin. Olemme erittäin leikkisiä – nuoria poitsuja kun ollaan – ja tykkäämme leikkiä toistemme kanssa, niin että matot saattavat mennä rullallle.

”Olin pieni kissanpentu hei, kun joku minun häntäni vei.
En tiedä mitä tapahtui, kunnes se vain tipahti.
Olen silti todella söpö ja siksi sainkin nimekseni Töpö.”

Töpö: Minut erottaa muista kissakavereistani 10 cm pitkästä hännästä, joka on katkennut aikaisemmin. Touhujani se ei haittaa. Olen erittäin leikkisä ja utelias kissa. Tykkään leikkiä muiden kissojen kanssa, mutta ihmistenkin touhut kiinnostavat. Jännitän hieman uusia ihmisiä, mutta kun huomaan että heihin voi luottaa, niin saa minua silitellä.

Höpö: Olen vähän ujo vielä, mutta päivä päivältä alan luottaa ihmisiin enemmän. Herkuilla minut saa luokseen ja syön jopa kädestä. Äkkinäiset liikkeet sekä kosketus minua arvelluttaa. Ehkä siksi en muuttaisi pikkulapsi-perheeseen. Tahtoisin itselleni oman ihmisen, johon voisin luottaa. Tykkään myös leikkiä leluilla sekä kissakavereiden kanssa. Rakastan sohvalla nukkumista sekä kissojen pedeissä makoilua. Oikein unessa ollessani saatan jopa hieman kuorsata. Paras koti olisi sellainen, joka on rauhallinen ympäristö, sekä paljon leluja ja mukavia nukkumispaikkoja.


Leonardo ja Rita

Koditon kissa

Koditon kissa

Koditon kissa

Kurrnau! Mun nimi on Leonardo. Olen tällainen komea ja raamikas herraskissa. Iältäni olen noin 10-vuotias, ehkä 2007 syntynyt, joten omaan varttuneemman kissan viisautta ja arvokkuutta, krhm. Täytynee mainita, että olen menettänyt näkökykyni melkolailla kokonaan. En anna sen kuitenkaan haitata elämääni juurikaan. Navigoin sujuvasti tutussa ympäristössä erinomaisen suuntavaistoni sekä hajuaistini avulla. Välillä toki on viiksikarvan varassa, etten törmäile yllättäviin esteisiin reitilläni. Ihmisten kanssa olen tullut sinuiksi täällä tilapäiskodissani. Annan silittää jonkin verran ja kovasti juttelen ihmisille. Suhtaudun kuitenkin vähän varauksella varsinkin vieraisiin ihmisiin. Syöminen on yksi lempiharrastuksistani. Leikin myös mielelläni leluilla, kunhan niistä lähtee kilinää tai rapinaa. Ritan kanssa myös tykkään välillä leikkipainia.

Ritasta on tullut mun paras ystävä täällä tilapäiskodissa. Siksi me haluttaisiin päästä yhteiseen kotiin. Me leikitään ja nukutaankin usein yhdessä. Rita on noin 2-vuotias tyttökissa. Rita ei ole ollut ihmisten kanssa tekemisissä elämänsä alussa, joten häntä vielä jännittää esimerkiksi silittäminen. Rita kyllä tykkää kissannameista niin paljon, että niitä hän syö ihmisen kädestäkin jo. Rita rakastaa myös leikkimistä, ja esimerkiksi kaikenlaisia aivopähkinäleluja, missä täytyy olla nokkela.

Hakusessa olisi meille oma koti, jossa olisi rauhallista ja meille annettaisiin aikaa sopeutua kaikessa rauhassa. Lapsiperheen hulina olisi varmaankin meille liian stressaavaa. Koiraan olemme kyllä tilapäiskodissa tottuneet, mutta jos uudessa kodissamme olisi koira, tulisi tämän olla varsin kissaystävällinen ja rauhallinen kaveri. Leonardo varsinkin voi helposti säikähtää koiran säntäilyä, kun ei näe missä ja mitä tapahtuu. Vaikka meillä onkin omat haasteemme, me ollaan kyllä tosi hurmaava kissakaksikko. Olisiko sinulla tarjota meille se ikioma koti?

Katso vielä videoita meistä: Leonardo leikkiiRita leikkii  ja  me hellimme yhdessä!


Wiljami ja Esteri

Koditon kissaKoditon kissa

Mou! Mä oon Wiljami, vuonna 2014 syntynyt vaaleaturkkinen kollipoika. Toi mustavalkoinen pikkutyttö on mun sisko Esteri. Me etsitään tositarkoituksella yhteistä kotia koko loppuelämäksi!

Me ollaan reippaita nuoria kissoja, ja meidän päivät kuluu yleensä leikkiessä ja nokkaunia ottaessa. Laservalon saalistus on kivaa, ja kuivanamuja me jaksettais tietenkin jahdata vaikka koko ajan. Juoksukisat muiden kissojen järjestetään tietenkin päivittäin, ja silloin juostaan matot rullalle! Kiipeilypuussa lojuminen ja ikkunasta kurkistelu on myös meille tärkeää ajanvietettä.

Mä, Wiljami, oon sille päälle sattuessani aikamoinen halipallero, ja yleensä herätän sinut aamulla kuuluvin kehräyksin ja hellin puskuin. Jos et huomioi minua, tuun tallomaan päällesi ja huolehdin siitä, ettei aamiainen myöhästy liikaa! En toki liian aikaisin sinua herätä, vaan odotan yleensä että herätyskellosi soi. Silkkiturkkini harjaaminen on minusta erityisen ihanaa! Tuosta Esteri-siskosta on tässä hiljattain kuoriutunut myös utelias ja huomionkipeä kissatyttö. Se maukuu ihmisille ja puskee niitä hakien silityksiä ja rapsutuksia, mutta on vielä pikkuisen epävarma siitä voiko ihmisiin todella luottaa vai ei. Iltaisin se uinailee sohvalla ihan ihmisten vieressä. Vieraita ihmisiä kohtaan me ollaan vielä aika varautuneita, ja kun ovikello soi, painutaan kyllä piiloon. Onneksi meidän tilapäiskotimammalla on videomateriaalia todisteeksi siitä, miten kivoja kissoja me ollaan!

Me ollaan tavattu paljon muita kissoja, ja ollaan tultu kaikkien kanssa toimeen hyvin. Etsitään siis yhteistä kotia, mutta eihän se haitaksi olisi, jos siellä kodissa olisi ennestään jo joku kiva kissakaveri! Me ollaan kissaseurassa aika vauhdikkaita ja leikkisiä, joten kovin arat kissat voi pelätä meitä. Ollaan vietetty aikaa myös pienen koiran kanssa, ja aluksi meitä pelotti, mutta sitten totuttiin kyllä. Pienistä lapsista meillä ei ole kokemusta, mutta kyllä me lapsiperheeseenkin voitaisiin muuttaa, jos lapset osaa kohdella meitä kunnioittavasti ja muutenkin asianmukaisesti. Soittelehan siis kissakoordinaattorille ja tuu tutustumaan meihin tarkemmin!


Liisa

Koditon kissa

Minä olen Liisa. Synnyin vuosi sitten, kulkuriksi. Vietin pentuaikani kellareissa, vajoissa ja autotalleissa hipihiljaisena varjona, ihmiset eivät edes huomanneet minua, kun osasin olla niin hiljaa. Joskus ulos jätettiin ruokaakin, ja siksi minä olen nyt tässä kertomassa tätä tarinaani. Sillä lopulta minut huomattiin. Ja vaikka juoksin kovaa karkuun, nälkäni oli niin kova, etten voinut lopulta vastustaa minulle viritettyä ansaa.

Nyt elän sisällä perheessä, ja opettelen uusia asioita. Ihmiset ovat minusta yhtä aikaa jännittäviä ja ihania. Minä rakastan niin paljon sitä kun hoitoemäntäni juttelee minulle, että joskus menee ihan jalat alta ja kellahdan kumoon! Ja kun näen, että minun luokseni tullaan, säntään iloisena vastaan häntä pystyssä, ja sitten vasta muistan, että ai niin, minähän pelkään vielä. Juttelen mielelläni, ja minulla on kuulemma hyvä ja kantava ääni. Joudun välillä huomauttamaan, kun kuppi on tyhjä, tai kun en löydä leikkikaveria. Joskus juttelen ihan vaan kun on sellainen fiilis, vaikka että kiva nähdä sinua iso ihminen, ja että lauletaanpas pieni laulu. Hoitoemäntä sanoo, että tarvitsen sellaisen uuden perheen, jotka tykkäävät just tällaisista kissoista, jotka osaavat puhua hyvin. Osaan myös laittaa tassulla ihmissormeen highfivet, se on ihan ok, kunhan ei muuten hiplata. Minulle on väitetty, että koska jo nyt tykkään niin paljon ihmisistä, tykkään pian paijauksistakin, mutta uskoisiko noita!

Toiset kissat ovat ihan parasta maailmassa, ja olen aina tosi kiltisti niille, vaikka ne joskus ärähtävät minulle, kun en vaan malta olla puskematta niitä, kun ne vaan ovat ihan parasta maailmassa. Tilapäiskodissani on myös sellainen outo kissa, jota sanotaan koiraksi. Minusta sellaisiakin voi olla, ei niistä haittaakaan ole.

Hoitoemäntäni aina sanoo, että olen harvinaisen kaunis tyttö. Kuulemma sellainen hiipivä tiikeri, piilotettu kilpikonna. Ensin näytän ihan tyylikkään harmaaraidalliselta ja sitten oho, mitäs tämä nyt on ne sanovat, minulla onkin punainen piste keskellä otsaa ihan kuin olisin intialaiskissa! Ja sitten kun hieraisee silmiä ja tarkkaan katsoo, raitoihin onkin piilotettu kuparinläikettä ja loimua. Minulla on myös muutama valkoinen varvas, ihan niin kuin joku ei olisi jaksanut värittää niin tarkasti koko kissaa. Muodoiltani olen hoikka ja siro ja aika pienikin, juuri sylinkokoinen. Siis sen sylin johon hoitoemännän mukaan ehkä vielä joskus kipuan.

Minulle etsitään kotia, jossa tykätään minusta jo ihan heti, vaikka en vielä olekaan sellainen kesykissa. Että siellä ymmärrettäisiin just tällaisia pieniä ja ujoja tyttöjä, ja oltaisiin kärsivällisiä ihmisiä. Ja sitten siellä kodissa olisi minulle nuori, yhtä aktiivinen kissaystävä, vaikka ihan pentukin, joka tykkäisi minusta yhtä paljon kuin minä siitä ihan varmasti tulisin tykkäämään! Pieniä ihmislapsia en kyllä vielä arvosta, koska nopeat ja arvaamattomat liikkeet ovat minusta pelottavia. Olen kaikkiruokainen, ja vessajutut hoidan niin kuin pitääkin.

Otathan yhteyttä, jos haluat olla minun ihmiseni.


Aurora

Koditon kissa

Moi! Olen Aurora, leikkisä noin parivuotias kissaneiti, joka kaipaa omaa pysyvää ja rakastavaa kotia.

Alkuun olen uusien ihmisten kanssa ujo, mutta varsinkin herkkupalojen kanssa minusta saa nopeasti esiin aikamoisen kehrääjän. Teen muutenkin ruoan eteen melkein mitä tahansa... Tykkään rapsutuksista ja silittelystä, sekä erityisesti narun päässä olevien asioiden jahtaamisesta! Myös helisevät pallot ja hiirilelut saavat minut innostumaan, sijaismamma suosittelee kuulemma laittamaan tämmöiset mölyvehkeet yöksi piiloon, pöh...

Olen FIV-positiivinen, eli sairastan kissan immuunikatoa, joten en sovellu seuraksi FIV-negatiivisille kissoille. Sairaus ei ole minussa oireillut, eikä se tartu muihin eläimiin kuin kissoihin, ja muutoin olen terve! Tulen paikasta, jossa oli paljon muita kissoja, ja tilapäiskodissani on toinenkin FIV-kissa, jonka kanssa löimme hynttyyt yhteen heti ensisilmäyksellä. Olisikin tärkeää, että minulla olisi uudessa kodissani kissaseuraa! Kaverin luonteella ei niinkään ole väliä; innostun leikkimään riehakkaampien kissojen kanssa varmasti, mutta ymmärrän myös mikäli toista ei moinen kiinnosta, silloin viihdytän itse itseäni ja tyydyn vain makoilemaan rauhallisemman kaverin vieressä.

Uudessa perheessäni saa olla muitakin lemmikkejä – tilapäiskodissani on varsin riehakas koira, jonka tieltä väistyn hänen juostessaan pallon (tai minulta varastamansa hiirilelun!) perässä, mutta muutoin en hänestä piittaa. Välillä haistelemme toisiamme ja syömme samaan aikaan, mutta useimmiten puuhaamme kaikki omiamme toisiamme huomioimatta. Olen myös päässyt tutustumaan chinchilloihin, joiden äänekkäimpiä puuhia tarkastelen hieman kauempaa, ja joskus makoilen häkin takana ihanassa ahtaassa kolosessa johon juuri ja juuri mahdun.

Toivottavasti kuulostin juuri Sinun kissaltasi! Sijaismamma kertoo varmasti mielellään lisää, ja auttaa kaikkien kysymysten kanssa mitä mieleen tulee, myös muuttoni jälkeen jos on tarvis :) Ollaan yhteyksissä ja katsothan pienen videoni!


Jyry

Koditon kissa

Olen Jyry, iältäni noin 2–5 vuotta. Isoksi pojaksi kutsuvat, mutta oletan sen olevan hyväsydäminen lempinimi – ei noilla ihmisillä omien mahojensa kanssa ole kyllä mitään varaa sanoa.

Olen hieman hitaasti lämpenevää sorttia, mutta mitä enemmän jaksat panostaa tutustumiseen – vieressä istuskeluun, rauhalliseen jutteluun – sitä nopeammin ystävystymme. Jos tarjoat minulle raksuja, silittely onnistuu, tykkään raksuista mielettömästi, mutta vehnälle olen allerginen. Onneksi on olemassa paljon vehnättömiä vaihtoehtoja rouskuteltavaksi! En välttämättä sovellu perheeseen, jossa on pieniä lapsia, sillä vaikka otan itse kontaktia ihmisiin, minua hieman hirvittää, jos joku yrittää väkisin silittää tai ottaa syliin. Hiljaa hyvä tulee, niin kuin ihmiset sanovat.

Tykkään maata omassa pedissäni ja seurata talon touhuja mielenkiinnolla. Jos kodissa on paikkoja, jonne et halua minun menevän, kannattaa laittaa ovi visusti kiinni, sillä olen todella utelias! Sijaisiskän mukaan olen musiikkimiehiä, kun selvästi kuuntelen aina kun musiikki talossa soi, ja olenkin saanut lempinimekseni mm. David Meowie... Juu, tiedän... No, se musikaalisista taipumuksistani. Kuljetuskoppa ei lukeudu lempipaikkoihini, joten jos muu perhe lähtee reissuun, jään itse mielummin kotiin. Mutta en pelkää imureita, tiskikoneita tai muutakaan hölynpölyä. Mainitsinko jo, että osaan käyttää hiekkalaatikkoa? Etsin sen vaikka talon perimmäisestä nurkasta, johon se on unohtunut siivouksen jäljiltä...

Olen FIV-positiivinen, eli sairastan kissan immuunikatoa, joten en sovellu seuraksi FIV-negatiivisille kissoille. Sairaus ei ole minussa oireillut, eikä se tartu muihin eläimiin kuin kissoihin, ja muutoin olen terve! Uudessa perheessäni saa olla muitakin lemmikkejä – se olisi jopa ihan suotavaa, sillä saan heistä mukavaa seuraa, kunhan eivät paahda suoraan päin näköä, silloin käsken kauemmas. Olen tottunut sekä kissoihin että koiriin. Pärjään kyllä varmasti myös itsekseni, olen sen verran itsenäinen kaveri. Tilapäisperheessäni on hieman innokas Rasittava Koira, joka on kovasti pyytämässä minua leikkiin joka välissä, mutta en minä moisista välitä, pentujen touhuja semmoiset. Tämän Rasittavan Koiran kanssa on kuitenkin mukava makoilla ja rentoutua – sen kerran kun se siltä onnistuu...

Toivottavasti kuulostin juuri Sinun kissaltasi! Sijaismamma kertoo varmasti mielellään lisää, ja auttaa kaikkien kysymysten kanssa mitä mieleen tulee, myös muuttoni jälkeen jos on tarvis :) Ollaan yhteyksissä!


Mars ja Elga

Koditon kissaKoditon kissaKoditon kissa

Moikkumoikkumoi. Täällä ois kaksin kappalein ihmisrakkaita kissanlötjykkeitä vailla rakastavaa ja hellivää loppuelämän kotia!

Minä, Elga-neiti (s. 2013, se kirjava), etsin kotia, jossa voin ensin rauhassa zoomailla tilannetta ja tutustua omaan tahtiini uuteen palvelusväkeen. Olen jokseenkin epäilevä uusia ihmisiä kohtaan, mutta kun totun ja ihastun niin se on sitten menoa (tilapäisemäntäni rohkaisemana siihen menee muutamasta minuutista muutamaan tuntiin)! Tykkään parkkeerata itseni ihmisten syliin monta kertaa päivässä ja vaadin silloin luonnollisesti jakamattoman huomiosi. Ilmaisen kiintymykseni myös hyödyntämällä kulmahampaitani ja pesemällä sinua.

Tykkään leikkiä erilaisten aktivointilelujen kanssa ja todennäköisesti pienellä harjoittelulla saisin ratkaistua rubikinkuutionkin, oommeinaan sen verran etevä! Minulle pitää ehdottomasti olla raapimapuuhässäköitä joihin pääsen kiipeilemään ja lepäilemään tarpeen vaatiessa, mitä korkeampi sen parempi!

Sitten on mies-väen vuoro eli Marsin (s. 2012, se lihaksikkaampi). Mulla on vähän ”mahaa” (vatsalihakset) kertynyt tässä vuosien varrella, joten mun pitäisi syödä kuulemma jotain dieettiruokaa (en oikeesti tarvis, mutta noi on sitä mieltä). Minulla kanssa pitäisi olla paljon aktivointia niin mun vatsalihakset (maha) hieman kiristyisi. Ensivilkaisulla ei ehkä uskoisi, mutta leikin todella mielelläni, ja yleensä vauhtiin päästyäni en ihan helpolla pysähykkään.

Kiinnyn tosi nopeasti ihmisiin (varsinkin jos niiltä saa ruokaa tai huomiota), ja tykkäänkin tulla ihan milloin vaan makoilemaan ihmisten päälle tai syliin. Tarvitsen muun huomion ohella paljon silityksiä, joista kiitän kuuluvalla hurinalla. Mun pitää syödä päivittäin verenpainelääkettä tablettimuodossa. Se on ihan helppoo, varsinkin kun saan ruokaa sen jälkeen! Mulle kerrottiin, että jos syön terveellisemmin ja riehun ihan raivona, niin painon laskiessa verenpainelääkkeen voi sitten jättää pois. Mun silmät on kans vähän kuivat, niin niihin pitää laittaa välillä silmätippoja, ja mun korvat pitää säännöllisesti putsata. Niihin kuulemma kertyy töhnää riippuen mun ruokavaliosta. Siitä puhistuksesta en ihan älyttömästi tykkää, mutta kahden ihmisen kanssa se on nopeesti ohi, eikä korvia kutita enää niin paljon.

Etitään kummatkin joko yhteistä kotia, tai mahdollisesti muuta asumisratkaisua. Muita eläimiä ei olla kohdattu, eikä aivan pienten lasten perheet oo meidän juttu. Toivotaan vaan laadukasta ruokaa, rakkautta, huomiota ja tilaa meidän leikeille! Meijän kummankin mielestä laserlelu on maailman paras, eikä voida elää ilman sitä.

Katso video meistä: yhteinen pesuhetkemme, Elgan leikkinäyte ja me molemmat laserpisteen jahtauksessa


Tellervo ja Unelma

Koditon kissaKoditon kissa


Heissan, täällä olisi kaksi kaunista kissaneitiä kotia vailla! Mä oon Tellervo, meistä se vähän rohkeempi ja viisaampi – olenhan meistä vanhempi, joskus siinä arviolta 2007 syntynyt. Toi mun kaveri on Unelma, se on vähän nuorempi pimu, syntynyt 2013 paikkeilla.

Me ollaan silleen aika samanlaisia, että molemmat tykkää leikkiä, namit on ihan parhaita ja nukkuminen on ihanaa. Me ei tykätä oikein muista eläimistä, koirat on ehdoton nou nou, ei tykätä myöskään oikein koskettelusta. Ollaan siis aika ujoja vielä ihmisiä kohtaan, koska emme ole niin tottuneet teihin, mutta ajan kanssa tutustutaan. Olemme toistemme tuki ja turva ja leikkikaverit, joten etsimme kotia tietenkin yhdessä.

Uuden kodin pitäisi ymmärtää meidän tarpeemme ja antaa meille paljon aikaa. Olemme jokseenkin herkkiä stressille, joten rauhallinen ympäristö tekisi meille hyvää. Olemme kuitenkin erittäin suloisia ja leikkisiä kisuja, jotka kaipaavat omaa yhteistä kotia!

Katso video meistä touhuamassa


Spotti ja Tossavainen

Koditon kissa

Moi! Olemme toukokuussa ja kesäkuussa 2016 syntyneet leikkisät kissaneidit Spotti ja Tossavainen, ja etsimme yhdessä loppuelämän kotia, jossa ei ole muita kissoja.

Minä, Tossavainen (vasemmassa kuvassa), olen kasvoista hieman tummempi ja luonteeltani rohkeampi. Seurailen kiinnostuneena ihmisten puuhia ja tervehdin jo reippaasti ihmisen saapuessa kotiin. Välillä myös oikein kaipaan rapsutuksia kehräysten ja puskujen kanssa. Tykkään paljon leikkimisestä, varsinkin laserkynän pistettä jahdaten, mutta Spotin ja minun leikkeihini kelpaa lähes mikä tahansa, kuten leikkihiiret, narunpätkät ja ponnarit. Olen luonteeltani melko seurallinen, ja mestari etsimään uusia aivan pikkuriikkisiä piilopaikkoja, eli olen aikas fiksu kissa! En kuitenkaan linnoittaudu piiloon pitkiksi ajoiksi, mutta tykkään kartoittaa ympäristöäni tarkasti, koska olen kovin utelias. Olen myöskin suojeleva kaveriani Spottia kohtaan, ja pidän tästä hyvää huolta. Oikean silmän pupillini on vähän hassu puolikuu päiväsaikaan, kuten kuvasta ehkä juuri ja juuri näkyy, mutta siitä ei ole haittaa minulle.

Minut, eli Spotin (oikeassa kuvassa), erottaa oikean silmän kohdalla olevasta erillisestä mustasta väriläiskästä, ja olen väritykseltäni täplikkäämpi, mistä olen varmaan saanut nimenikin. Olen hieman ujompi kuin Tossavainen, mutta rohkaistun hurjasti leikkihetkinä ja arvelen että Tossavaisen avulla minustakin tulee vielä paljon seurallisempi. Minulla, kuten Tossavaisellakin, on hyvä ruokahalu, enkä arastele tulla lähelle ihmistä ruoka-aikana, mutta en anna ihan vielä silittää itseäni.

Olemme molemmat reippaita ja sisäsiistejä nuoria neitejä, ja etsimme ensisijaisesti kissatonta kotia, josta löytyy ymmärrystä sille, että olemme vielä hieman ujoja ihmisten seurassa, vaikka olemmekin rohkaistuneet viime aikoina todella paljon!


Mooses ja Enna

Koditon kissa

Heippa! Me ollaan Mooses ja Enna. Enna on noin kaksivuotias raitapaitainen mamma-kissa ja minä Mooses oon toukokuussa 2015 syntynyt mustavalkoinen komea poika. Meidät on tuotu PESUn hoiviin turvaan talvipakkasilta.

Tykätään olla yhdessä ja monesti makoillaan vierekkäin. Ja sitten välillä taas riehutaan tosi lujaa! Mun lempileikkejä on jahtaamisleikit ja kiipeily keittiönkaappien päälle, tai johonkin muualle tosi korkeelle. Vaikka Enna on äiti, niin se ei ota yhtään sen rauhallisemmin! Ihan sylikissoja ei vielä olla, mutta katsotaan ajan kanssa, kyllä me ihmisistä tykätään. Huristaan ja pusketaan jalkaa. Innoissaan myös leikitään ihmisten kanssa, esimerkiksi naruleikit on ihan suosikkeja. Oon silti hiukan mamman poika, siis vähän ujo varsinkin vieraille, mutta ollaan tosi kivoja molemmat!

Ollaan täysin sisäsiistejä, ja meistä tulee vielä hyvät kotikissat! Etsimme siis yhteistä kotia. Etenkin minä Mooses tarvin vähän kärsivällisen kodin, jotta voin rauhassa tutustua, kun uudet ihmiset on hiukan jännittäviä. Mut sitten kun leikitään, niin jännitys unohtuu äkkiä! Tule katsomaan meitä!


Orvokki

Koditon kissa

Kurrrrrmiaaau! Täällä Orvokki, vuonna 2005 syntynyt erittäin kaunis, pikkuruinen kissarouva. Olen omanarvontuntoinen kuningatar ja tyypillinen kilppariluonne (kilpikonna-värinen): lempeä ja sosiaalinenkin, mutta tietyt toimenpiteet saavat minusta toisenlaisen puolen esiin. Esimerkiksi minun laittamiseni kuljetuskoppaan on todettu verrattain haastavaksi ja siihen vaaditaan omat niksinsä. Kipakka puoli minusta siis löytyy, kun arjen rauhaani tulee sekoittamaan joku mielestäni epämukava juttu.

Rakastan ihmisen läheisyyttä ja valittuani oman ihmisen, seuraankin häntä mielelläni ympäri huushollia. Tulen myös aina tervehtimään kotiintullessa. Sylikissa en ole, mutta nautin kun hellästi silitellään, tarmokas rapsutus ei ole mieleeni yhtään ja sen myös kyllä näytän. Kissoihin tottunut, jo kokeneempi ihminen osaa minua kyllä lukea ja saa nauttia kehräyksestäni, joka usein alkaa jo kun tuttu ihminen minua katsoo.

Tilapäiskotini mammaa naurattaa joka päivä pentumaiset leikkitapani. Sillä tuulella ollessani pörhistän itseni hurjan isoksi ja pingon häntä putkella karkuun. Tähän lempileikkiini kuuluu se, että ihminen hiippailee perääni katsomaan ja kun "väijyn" esteen takana, pomppaan sieltä hassun sivuttaisen valepompun ihmistä kohti. Ja sitten taas karkuun. Tätä valepomppuleikkiä rakastan, en niinkään mitään kiliseviä leluja.

PESUlle tullessani pitkä turkkini oli melkoisessa takussa ja se parturoitiinkin lähes kokonaan pois. Harjausta on opeteltu ja nykyään nautin siitä – tiettyyn rajaan asti. Tässäkin vaaditaan hieman pelisilmää kanssani. Hampaitani on myös hoidettu ja pari huonokuntoista vaativat poistoa. Minulla myös todettiin varttuneilla kissoilla melko yleinen kilpirauhasen liikatoiminta ja siihen sain lääkityksen. Hyvä hoitotasapaino löytynee pian. Syön lääkkeet mukisematta ruuan mukana, mutta vaivani vaatii säännöllisiä eläinlääkärikontrolleja. Nyt kun lääkitys on alkanut tehoamaan, painoni on alkanut hitaasti mutta varmasti nousta.

Etsin kotia rauhallisesta aikuistaloudesta tai perheestä, jossa on jo isompia lapsia. Minut luovutetaan kotiin, jolla on jo kissakokemusta. Kun tunnen oloni turvalliseksi ja arki soljuu eteenpäin rauhallisesti, ilahdutan tulevaa kotiani kehräykselläni, vähäeleisellä lähelle tulemisella ja hassulla pomppuleikilläni.


Gitta

Koditon kissa

Olen n. 3-vuotias kaunotar Gitta hienoine "Bresnev-kulmakarvoineni", aika persoonallista siis. Olen terve ja siltä osin kaikki kunnossa.

Tykkään valtavasti silityksistä, rapsutuksista, sitä voisi jatkaa miten pitkään vaan ihmiseni jaksaa. Pikkuhiljaa ajan kanssa olen alkanut luottaa tuohon tilapäispalvelijaani. Olen vielä aika ujo, enkä uskalla tulla näkösälle vieraiden läsnäollessa.

Täällä asuu muitakin kissoja, mutta en välitä niiden seurasta yhtään. Siihen vastaan painokkaasti, älä tule lähemmäs. Iltaisn kun on rauhallista tässä omassa huoneessa palvelijan kanssa, eikä talouden muut kissat tule häiriköimään, lähden oitis turvahyllyköstäni alas. Pelailen palloa ja leikin itsekseni, teen spurtteja, kiipeilen kynsien teroitukseen sopivassa kiipeilytelineessä.

Toivoisin jo saavani oman rauhallisen kodin, jossa ei olisi muita eläimiä tai lapsia, ne vain häiritsee minua. Vaikka olen ujo ja pidättyväinen, en ole koskaan osoittanut vihamielisyyttä tätä tilapäisihmistä kohtaan, mutta on mentävä hissuksiin ehdoillani, ei pakolla. Jos sinulla on kärsivällisyyttä ja haluat meistä ystävät, niin saat kaiken rakkauteni, sitä minulla riittää, kunhan voin luottaa ja kemiat pelaa yhteen!


Casanova ja Sicily

koditon kissakoditon kissakoditon kissa

 

Olemme Casanova ja Sicily, eli tuttavallisemmin Kassu ja Sisi, kissapariskuntien George Clooney ja Catherine Zeta-Jones. Minä Sisi, tuo mustavalkea kuvissa, olen syntynyt ehkä siinä 2014 paikkeilla ja Kassu pari kolme vuotta aiemmin. Me molemmat olemme ehkä alkuun hieman ujoja kissoja, mutta kärsivällisyydellä ja totuttamisella meistä kuoriutuu esiin täydellinen parivaljakko. Siinä missä minä olen utelias ja keskitän energiani leikkimiseen, ihmisten välttelyyn ja ikkunasta tuijottamiseen, syöksyy Kassu paikasta toiseen ruuan perässä kuin väliaikaisesti varjonsa menettänyt kissamies.

Menneisyyden haamut eivät kuitenkaan palaa, sillä ajan myötä meistä on kuoriutunut esiin valloittavia piirteitä, joista pistää esiin minun aina häntä uljaasti pystyssä kulkeminen ja pohjaton uteliaisuuteni. Olen selvästi kiinnostunut ympäröivästä maailmasta (ja ruuasta, sillä muutoin Kassu söisi kaiken), mutta vielä rohkeus ei ole riittänyt siihen, että antautuisin palvelijan silitettäväksi. Harmaiden kissojen "perinteitä" kunnioittava Kassu sen sijaan viihtyy toisinaan sylissä ja herran suurta herkkua ovat balkanin makkaroiden lisäksi kissanruoka, kissan kuivaruoka, sekä silitykset, joita saa antaa välillä niin aikuinen kuin myös nuorempi palvelija.

Me olemme FIV-positiivisia kissoja, mutta sehän ei tahtiamme nyt hidasta. Lähdemme pysyvään kotiin vain parivaljakkona.


Morticia

Koditon kissa

Hei ihmiset! Tässä olisi jollekin onnekkaalle ohittamaton työtarjous – mahdollisuus päästä osaksi kuusivuotiaan neiti Mortician palvelusväkeä.

Palvelukseen etsitään rapsutustaitoista, mutta samalla myös minulle omaa tilaa antavaa ihmistä. Rakastan rapsutuksia, minua saa sylitellä ja minä annan siitä palkaksi puskuja, mutta välillä haluan olla omissa oloissani ja muistutan sinua tästä kevyellä tassuläpsäisyllä. Tästä syystä en tahtoisi muuttaa pikkulapsitalouteen, koska mini-ihmiset eivät aina ymmärrä vihjailujani.

Palvelusväen tulisi sitoutua palvelemaan vain minua, ei muita kissoja. Haluan olla kodin ainoa kissa, enkä jakaa ihmisiäni tai ruokakuppiani kenenkään muun kanssa. Minulla ei ole kokemusta niistä koiriksi kutsutuista otuksista, mutta mikäli koira antaa minun olla rauhassa, en usko meillä tulevan ongelmia tämän asian suhteen.

Ruoka-asioissa olen hivenen hemmoteltu, ainakin jos tilapäiskotiemäntääni uskotaan. Saatan yhtenä hetkenä rakastaa jotain ruokaa, ja seuraavassa hetkessä yritän peitellä sitä nyrpeä ilme naamallani. Tilapäiskotiemäntäni onkin alkanut laittamaan jokaiseen ruoka-annokseeni muutaman kuivatun kana- tai kalapalasen mausteeksi, jolloin kelpuutan annoksen mukisematta. Hyvin koulutettu ihminen vai mitä? Joten uuden kotini kokin tulee osata ruokieni maustaminen, tai meille tulee hyvin nopeasti riitaa ruokailuasioista. Ainiin, ja syön siis lähinnä vain hyvälaatuista, lihapitoista märkäruokaa, raksuja nautin ainoastaan älypeleistä esiinkaivettuina herkkupaloina. Minulta nähkääs puuttuu useita hampaita, enkä pysty pelkkiä kuivia raksuja syömään kunnolla. Muutoin hampaiden vähyys ei elämääni haittaa, kunhan palvelusväkeni muistaa säännöllisesti kurkata suuhuni, ettei siellä ole mitään yllätyksiä.

Vaikka saatan ulkomuodoltani muistuttaa laiskanpulskeaa sohvatyynyä, ei siihen uskomukseen kannata tuudittautua! Täällä tilapäiskodissani vierailee säännöllisesti sellainen punainen piste, olen kuullut sen tekevän visiittejä myös muissa kissatalouksissa, joten on hyvät mahdollisuudet, että se tulisi vierailemaan myös sinne teidän luoksenne. Tai siis minun luokseni. Ja jos näin käy, olkaa huoleti, teen kaikkeni suojellakseni teitä tuolta punaiselta säteeltä!  Tästä löydätte videomateriaalia minusta tekemässä arvokasta suojelutyötäni.

Tässä oli vaatimukseni uutta palvelusväkeä koskien, palkkaus on kissaTESsin mukainen, eli rajattomasti rakkauskehräystä, puskuja ja nauttimista ihastuttavasta seurastani. Työsuhde on vakituinen ja loppuelämäni kestävä. Mikäli koette olevanne etsimäni ihminen, ottakaa rohkeasti yhteyttä, niin sovitaan aika työhaastattelulle!


Velmu (2)

Koditon kissa

Purpur kaikki! Saanen esittäytyä hyvät ihmiset! Minä olen Velmu ja voisin vaatimattomasti sanoa, että olen painoni verran lempeyttä ja rakkautta. Enkä edes liioittele vaan olen poikkeuksetta aiheuttanut ihastelua missä kuljenkin! Tulen toimeen kaikkien ihmisten kanssa ja suhtaudun uusiin tuttavuuksiin hyväksyvästi: kaikki ovat tervetulleita rapsuttamaan minua! Toivoisin löytäväni loppuelämän kodin ja oman ihmisen kenen kainaloon käpertyä kehräämään.

Minulle on kertynyt elämänkokemusta jo kokonaiset 17-vuotta. Täysin vaivoitta en ole selvinnyt, vaan kärsin sydänviasta, johon minulla on päivittäinen pysyvä lääkitys. Lempiruokaani kissan tonnikalaan sekoitettuna kuitenkin suostun syömään lääkkeeni näppärästi. Sydänvika vaatii tietenkin jatkossa säännöllistä seurantaa, kuten senioiri-ikäisten lemmikkien kunto muutoinkin.

Ikäisekseni olen kuitenkin varsin vetreä neito ja innostun päivittäin leikkimään. Mikä tahansa ei kuitenkaan kelpaa huvituksekseni: rakastan leikkiä nimenomaan omalla kuminauhallani. Hiiret ja pallot eivät erityisen sytytä minua, mutta kuminauhaa en voi vastustaa. Tulet varmasti yllättymään kuinka leppoisasta rouvasta kuoriutuu aikamoinen kuminauhan metsästäjä!

Olen täydellisen tottunut kotielämään ihmisen kanssa, olen leppoisa seuralainen. En erityisemmin välitä muista aktiviteeteista, kiipeily ei ole minun juttuni, eikä lapsellinen riehuminen. Olisin mieluiten ainoa kissa talossa ja saisin siten jakamattoman huomiosi, kun en ole tottunut elämään lajitoverien kanssa. Minun mielenkiinnonkohteenani ovat ennen kaikkea ihmiset. Rakastan ihmisiä, eikä mikään vedä vertoja kunnon rapsutuksille. Vietän päiväni mieluusti leppoisasti hyggeillen, mutta osaan tarvittaessa myös vaatia huomiota. Silloin minua voi rapsuttaa, harjata, leikkiä tai ruokkia. Ihan miten vain haluat ;)

Jos siis haluat elämääsi lempeän ja hellän kumppanin, kenen kanssa loikoilla ja ihastella elämän kauneutta, taidan olla se, jota olet aina etsinyt! Tervetuloa tutustumaan minuun paremmin!