Kissat

Jos olet kiinnostunut tarjoamaan eläimelle kodin, katso ohjeet täältä »

Kaikki luovutettavat, yli 5 kk ikäiset kissat on sirutettu, rokotettu, FIV- ja FeLV-testattu, sekä steriloitu/kastroitu. Alle 5 kk ikäiset pennut on sirutettu, rokotettu sekä FIV- ja FeLV-testattu. Uusi omistaja sitoutuu pennun adoptoidessaan leikkuuttamaan kissan Pesun määräämässä paikassa määräaikana. Pesu kustantaa toimenpiteen.

Useimmat kissat etsivät kotia, jossa olisi niille kissaseuraa, koska sisäkissa vaatii paljon aktivointia. Jotkut kissoista ovat jo kiintyneet niin toisiinsa, että ne etsivät yhteistä kotia. Osa kissoista luovutetaan ainoaksi kissaksi, jos hoitopaikassa on havaittu, että se viihtyisi parhaiten yksin. Tämä lukee usein kissan kuvauksessa. Pentuja ei luovuteta oletusarvoisesti ainoiksi kissoiksi, vaan ne tarvitsevat usein lajitoverin seuraa. Yhden kissan luovutusmaksu on 130 € ja kahden 230 € yhteensä. Kissat majailevat tilapäiskodeissa Pirkanmaalla, pääasiassa Tampereella, osa Tampereen ympäristökunnissa.

FIV (kissan immuunikato) »

Huom! Otamme kissoista vastaan kyselyt ainoastaan puhelimitse p. 045 657 2148 (soittaa voi myös päivisin ja ilta-aikoihin vaihtelevien työvuorojen vuoksi). Mikäli et tavoita meitä heti, soitathan myöhemmin uudelleen – vastaamme heti, kun pystymme. Tutustuthan luovutusehtoihin ennen soittamista. Kiitos!


Tulossa luovutukseen

PESUlla on nyt runsas määrä kodittomia kissoja, joista suuri osa ei ole vielä luovutusvalmiita. Tilapäiskodeissa on myös pentuja ja ne tulevat luovutukseen, kun ovat luovutusvalmiita ja -ikäisiä. Emme kuitenkaan ota ihmisiä pentujonoon, vaan jokainen eläin PESUlla etsii oman kodin yksilöllisen ilmoituksen kautta. Seurailethan siis sivujamme – päivitämme niille lähes viikoittain uusia kissoja.

Viimeksi päivitetty 14.11.2017


Ninni (pentu)

Koditon kissa

Hei! Olen pikkuinen Ninni, syntynyt syksyllä 2016, ja etsin rauhallista mutta huomioivaa kotia. Minulla on kuulemma itseäni suurempi ego, hyvä itsetunto, katukissan ulkonäkö ja pikkuruinen koko. Olen kuitenkin hurmaava ja hellyydenkipeä tyttö! Olen pieni ikäisekseni, ja syynä saattaa olla allergia, jota ei ole hoidettu. Synnyin ulos ilman välittävää ihmistä, joka olisi minua hoitanut. Nyt minulle on löydetty sopivia ruokia, jotka eivät aiheuta kovaa kutinaa ja ripulia. Markettiruoat eivät siis käy, mutta muuten sopivia ruokia on useita ja helposti saatavissa; eläinkaupoista ja netistä. Turkki on nyt oikealla hoidolla kasvanut kauniiksi, ja energiaa riittää leikkiin ja muiden pomotteluun. Olen väritykseltäni tumman ruskea, viirusilmäinen ja korvasta puuttuu palanen, eli ulkonäkö ja Texasin kokoinen ego korvaa puutteen koossa.

Olen tottunut täällä tilapäiskodissa olemaan osa viiden kissan laumaa. Olen kuitenkin luonteeltani enempi oman tien kulkija eli en välttämättä vaadi itselleni kissakaveria, jos vain ihmiset pitävät minulle riittävästi seuraa. Tai en välttämättä niin kaveeraa muiden kissojen kanssa; tuppaan pomotteleen nytkin lauman johtajaa, kolme kertaa suurempaa kissaa. Täällä tilapäiskodissa homma toimii, koska johtaja ei huomioi eikä provosoidu lilliputin komennoista. Olen muutenkin rohkea ja minua pystyy käsittelemään, eli tykkään rapsutteluista ja voi nostella tarvittaessa. Ja olen utelias: vietän päivän istuen keittiön ikkunalla kuin hyväkin naapuritutka!

Etsinnässä on siis koti, jossa on vain aikuinen/aikuisia tai lapset jo isompia. Allergia vaivaa lopun elämän mutta oireet pysyvät poissa ja voin erinomaisesti oikeanlaisella ruualla.


Silvia ja Victoria (pennut)

Koditon kissaKoditon kissaKoditon kissa


Kur kurrr...! Me ollaan reilun vuoden vanhat siskokset Silvia ja Victoria ja me etsitään sitä ihan ihka omaa kotia. Me ollaan parhaita kaveruksia ja siksi halutaan muuttaa yhteiseen kotiin. Me kumpikin ollaan uteliaita ja leikkisiä, tykätään riehua yhdessä, jutellaan paljon keskenämme ja nukutaan usein yhdessä. Tykätään myös siitä, kun tuo hoitaja leikkii meidän kanssa semmoisilla sulkaleluilla.

Me ollaan molemmat vähän ujoja vieraita kohtaan, mutta meidän tuttu hoitaja saa meitä kyllä silitellä ja me sille kehräillään. Victoria tykkää olla jo vähän sylissäkin, mutta ihan semmoisia sylikissoja me ei kuitenkaan vielä olla. Kunhan saadaan rauhassa tutustua, niin ehkä meistä voi semmoisia vielä jonakin päivänä tullakin.

Meidän hoitaja aina sanoo, että Victoria on varmasti maailman kiltein pieni kissa. Silviasta se sanoo, että Silvia on vähän semmoinen keppostelija, koiriakin tykkää aina vähän vaania ja juksailla (nokun se on niin hauskaa!). Me ollaan siis totuttu isoihin rauhallisiin koiriin ja muita kissojakin meillä on ollut seurana, ne on meistä ihan ok. Pieniä ihmisiä me ei olla koskaan nähty, mutta ollaan kuultu että semmoiset voivat olla aika vilkkaita ja kovaäänisiä. Se kuulostaa kyllä vähän pelottavalta...

Jos teidän kodista puuttuu kaksi ripausta kuninkaallista säihkettä, niin ota pian yhteyttä! Ehkä meidän polut kohtaavat tässä ja voidaan jatkaa matkaa yhdessä?

Katso vielä video meidän leikeistä!


Iltu ja Lallu (pennut)

Koditon kissaKoditon kissa


VARATTU: Lallu
Kaipaatko seuraa WC-käyntiesi ajaksi? Onko tylsää lakaista tai mopata lattioita yksin? Haluatko asiantuntevaa tarkastajaa kissanhiekkalaatikoiden siivoamiseen? Oletko samaa mieltä kanssamme, että juomaveden on parempi olla lattialla kuin kupissa? Puuttuuko elämästäsi edestakaisin säntäileviä ja ympäriinsä hyppiviä kissanpentuja? Mitä useampaan kysymykseen vastaat myöntävästi, sen suositeltavampaa on että jatkat lukemista.

Saammeko esittäytyä: pikkumurut, tunnetaan myös nimellä mukkupirut. Olemme valmiina auttamaan yllämainittujen kysymysten kanssa, kokemusta em. asioista on jo monen viikon ajalta ja tilapäiskotipalvelijamme voi antaa suositukset ja vahvistaa, että mainitut asiat onnistuvat meiltä molemmilta mukkupiruilta.

Olemme siis aivan hurmaava kaksikko, synnyimme 16.5.2017. Pentueessa meitä on yhteensä neljä, mutta kaksi sisarustamme saivat jo kodin. Tilapäiskotipalvelijamme kertoi meille, että ennen kuin synnyimme, meidän äidin ruokinta oli ollut haastavaa, mikään tarjottu kissanruoka ei hälle kuulemma kelvannut. Niimpä hää sitten rupesi tarjoamaan raakaruokaa, ja sekös maistui Tella-äidillemme. Ja toki me mukkupirut otimme syömisen mallia äiteestämme. Syömme siis erittäin mielellämme raakaa lihaa, tai kelpaa meille myös sen joukkoon sotkettu kissanruoka, mutta ihan pelkkää kissanruokaa emme oikein suostu syömään. Niimpä uusilla kodeillamme on syytä olla valmius ja tietotaito ruokkia meitä samalla tavalla.

Mikäli raakaruokinta ei ole entuudestaan tuttua, tilapäiskotipalvelijamme on luvannut opastaa asiassa. Se ei kuulemma ole ollenkaan vaikeaa, mutta siihen liittyy muutama asia, jotka on tiedettävä ja otettava huomioon. Tässä muutama selkeä ja yksinkertainen linkki, joihin kannattaa tutustua jo ennenkuin tarttuu puhelimeen Iltun ja Lallun adoptioaikeissa: perusruokinta ja raakaruokinta.

Iltu: olen mamman tyttö, joukon rämäpää ja arkajalka samassa ihastuttavassa paketissa. Suhtaudun varauksella ihmisiin, ellei niillä ole jotain lelua mukanaan. Olen aina valmis leikkimään, joko sisarusteni tai ihmisten kanssa. En kauheasti välitä nyt ihmisen kosketteluista, vaan juoksen mieluummin hieman etäämmälle, jos yrität lääppiä. Olin poppoon ensimmäinen, joka pikkiriikkisenä pentuna uskalsi kiivetä raapimatolpan huipulle ja olen muutenkin joukon rämäpäisin kiipeilijä. Painin ja juoksen lujaa tasavertaisena kaverina veljieni kanssa.

Lallu: olen mamman poika, jonka sydän on puhdasta kultaa. Pidin hyvää huolta toisesta siskostani, kun tämä oli kipeä, pesin sen korvat ja otin kainalooni nukkumaan. Kahden muun sisarukseni kanssa leikin välillä rajustikin. Olen ainut porukasta, joka on nähty esittävän kissojen tanssia "häntä-pörhöllä-ja-sivuaskelhyppyjä". Alun hienoinen varautuneisuus ihmisiä kohtaan on iän karttuessa muuttunut rapsutuksista ja sylittelyhetkistä nauttimiseksi.

Tämmöisiä me olemme, vauhdikkaita mukkupiruja. Ainoaksi kissaksi emme muuta, eli kaipaamme uudessa kodissa joko toistemme seuraa tai muuta nuorta/nuorekasta leikkisää kissaseuraa. Raakaruokinta pitää olla hallussa, siihen saa siis neuvoa jos se ei ole entuudestaan tuttua. Iltu myös tarvitsee kodin, jossa osataan ottaa huomioon hieman arahkon kissanpennun tarpeet ja erityispiirteet, esim. lapsiperhe ei ole Iltulle paras mahdollinen koti.


Bunji ja Choki (pennut)

koditon kissakoditon kissa


koditon kissa

 

Äänekäs mau! Olen atleettinen kollipoika Choki ja haaveilen matkasta, kuten kuvasta näkyy. Matkakohteeksi toivon tietenkin ikiomaa yhteistä kotia. Olisiko sinulla tarjota sellainen?

Olen kaikilla tavoilla hyvin cool sekä ihmisten että itseni mielestä! Tosin omalla tavallani olen hyvinkin sosiaalinen. Moniin askareisiin osallistun kuitenkin mieluiten pienen välimatkan päästä, eli mikään sylikissa en ainakaan vielä ole. Silityksistäkään en niin piittaa, mutta tykkään kyllä ihmisistä – ja välillä suorastaan rakastan ihmisiä, ainakin silloin kun saan leikkikaverin tai ruokaa, heh heh... Ja jos palvelu ei pelaa, niin minulla on kyllä keinot huomauttaa asiasta.

Miu vaan minultakin! Olen Bunji, Chokin veli – kuvissa tuo vaaleahipiäisempi kaveri, jolla on valkoinen hännänpää. Minä olen Chokin matkaseura eli etsimme yhdessä loppuelämän kotia, jossa voisimme viettää kissanpäiviä kahdestaan. Kotioloissa minua sanotaan myös Bumtsibumiksi ja tilapäiskodin ihmiset ovat sanoneet, että harvoin tapaa näin suloista kissaa.

Olen veljeäni kesympi ja todella hellyydenkipeä katti. Kaikki tykkää minusta ja minä tykkään kaikesta ja kaikista: muista kissoista, ihmisistä, rapsutuksista, leikkimisestä, nukkumisesta... Käperryn mielelläni oman ihmisen kainaloon köllöttelemään, mutta toivon pääseväni kotiin, jossa saamme Chokin kanssa juosta matot rullalle jahdatessamme toisiamme tai punaista pistettä!

Me synnyimme kesällä 2016 ja etsimme nyt siis yhteistä loppuelämän kotia. Meitä kutsuttiin aiemmin Alisaksi ja Juhaniksi. Vietimme elämämme alkukuukaudet ilman ihmiskontaktia, mutta olemme oppineet jo luottamaan ihmisiin. Vaikka olemme aktiivisia kavereita, kaipaamme kuitenkin kärsivällistä kotia, jossa meitä jaksetaan rohkaista palkitsemalla ja rauhassa edeten. Tulemme hyvin toimeen tilapäiskodin omien kissojen kanssa, mutta lapsia ja koiria emme ole tavanneet. Todennäköisesti ainakin alle kouluikäiset lapset jännittäisivät meitä liikaa eli toivomme määränpäätä, jossa ei ole ihan pieniä kaksijalkaisia.


Sirius, Tomerius ja Seesami (pennut)

Koditon kissaKoditon kissaKoditon kissa


VARATTU: Seesami
Miu! Me ollaan kissssisarukset Sirius, Tomerius ja Seesami! Ollaan synnytty arviolta 31.5.2017 eli tämän kesän tulokkaita ollaan. Elämme täällä sijaiskodissa meidän äidin ja isin kanssa. Sijaisperheessä asuu aika kattavasti noita ihmisiäkin ja yksi ihmisen lapsi iältään 5v. Ei olla liikaa uskallettu niitä lähestyä, ja ollaan pysytelty aika tiiviisti meidän valtakunnassa isin ja äidin kanssa, kun he tuovat meille turvaa.

Olisi varmasti korkea aika jo, että jokainen meistä pääsisi kasvamaan omaan kotiinsa ja tutustumaan vielä paremmin siihen mitä arki ihmisen kanssa on. Ja ei me ihmisiä vihata missään tapauksessa! Ne on kauheen kiinnostavia, mutta äidin ja isin tuoma turva voittaa toistaiseksi meidän uteliaisuuden, vaikka kaikki meistä tulee esimerkiksi ruokakipolle syömään, kun sitä ruokaa tuodaan. Meidät on myös kaikki otettu syliin ja tarkastettu eläinlääkärissä useempaan kertaan, että ollaan varmasti terveitä. Ollaan kaikki opittu käyttämään hiekkalaatikkoa tosi sujuvasti, vaikka alunperin ollaankin ulkoa napattuja kisuja.

Mä aloitan itsestäni tän esittelyn, sillä oonhan kaikkein rohkein! Eli mä oon Sirius, pennuista kookkain ja rohkein poika. Väriltäni olen valkoinen harmaaraidallisilla yksityiskohdilla. Esitän ehkä vähän kovista, vaikka mää oonkin meistä se, joka tullut lähimmäksi ihmistä. Muhun saa koskea – jos kerkeää – sillä oon aika vikkelä liikkeisäni. En näe koskemista pahalla, mutta se on hassu juttu vielä mulle, niinku mun sisaruksillekin. Minut on napattu kiinni itseteosta leikkimästä, joten semmonen leikkisä kissaseura siellä uudessa kodissa olisi tarpeen. Mielellään lähden myös jomman kumman sisarukseni Tomeriuksen tai Seesamin kanssa samaan kotiin. Sijaisemäntäni uskoo, että mää oon meistä se, josta kuoriutuu läheisyyden kipeä pallero, joka kaipaa syliä ja huomiota.

Miuh! Mä oon Tomerius, pesueen toinen poika! Väriltäni muistutan kuulemma kauheasti jotain mainoskissaa.. kuka lie se onkaan. Elikkä musta-valkoinen ja hyvin suloinen joka tapauksessa. Olen vähän noiden kahden välimaastosta ja rauhallisempi verratuna veljeeni Siriukseen, vaikka kyl mäki osaan leikiksi laittaa! Sulkalelu oli meinaan aika huippu juttu jo heti alkutekijöistä kun sijaikotiini saavuin. Sijaisemäntäni luonnestii minua ihanan persoonallisen näköiseksi, sillä valkoinen otsakuvioni ei voisi kuulemma olla symmetrisempi kuin se jo on! Tahtoisin kovasti päästä kotiin, missä olisi toinen kissa odottamassa minua ja totuttamassa minut siihen, mitä elämä ihmisen kanssa oikein tarkoittaa. Mielelläni lähden myös esimerkiksi veljeni tai siskoni kanssa samaan paikkaan.

Purrh! Olen Seesami. Perheen pienin iltatähti ja ainut tyttö. Oon muuten ihan isin tyttö monessa mielessä. Ensinnäkin me näytetään tosi samalta, valkoiseen pohjaväärin leimatut ruskearaidalliset kuviot ja vaaleanpunainen nenu tekevät musta todella suloisen yksilön. Olen semmonen tuijottelija ja tosi rauhallinen, en ole koskaan sähissyt kenellekkään, ja yleensäkin nautin loikoilusta, kun sijaisemäntä tulee meitä kattelemaan. Mulla ei oo tarvetta juosta karkuun ja olen kättä haistellut, jos sitä tarjotaan minua kohti varovasti. Mun uusi unelmakoti olisi semmoinen, missä on joko rauhallinen kissakaveri tai jompi kumpi mun veljistä. Olisi kauheen kiva päästä jo nauttimaan sohvalla loikoilusta ja kodin tuomasta turvasta, ollaanhan pian yhteyksissä!


Kajo (pentu)

Koditon kissa

No mau vaan! Mä olen pikkuprinssi Kajo Kehräävä. Lisänimeni johtuu siitä, että mua ei tarvitse kuin vilkaista päin niin kyllähän kehrään, niin että naapuripitäjään kuuluu. Oon syntynyt heinäkuun lopussa.

Osaan näyttää parhaat puolet ittestäni aina vieraille eli tuijottelen isoilla vaaleilla silmilläni tosi söpösti, varpaat asetellusti. Mut tosiasiassa oon nukkuninja! Aina kun huomaan sut jossain sohvalla tai sängyllä niin tuun kehräämään kainaloon ja nukutan sut. Tietty sit myös herätän vähän maistelemalla varpaita tai sormia.. tai tapailen tassulla nenääsi, kun ruoka on tarpeeksi myöhässä.

Rakastan leikkiä kissakaverini kanssa ja monesti rallitetaankin villisti iltamyöhälle. Rauhoitun kuitenkin nukkumaan yöksi. Yleensä viihdyn kissakavereideni kainalossa päivänokosilla.

Oon taustaltani orpopentu ja siksi etsin ehdottomasti kotia, jossa mulla olis joku kissakaveri mallina. Uudessa kodissa olis huippua, jos pääsisin valjastelemaan, sillä oon jo pienestä oppinut valjaisiin! Koiran kanssa oon ollut nokatusten jo muutamaan otteeseen enkä usko, että semmonen iso kaveri olis mitenkään poissuljettu, jos myös kissaseuraa löytyy.

Ollaan yhteydessä!


Leimu (pentu)

Koditon kissa

Mua voit kutsua prinsessa Leimu Lumoavaksi ja tällä hetkellä etsin itselleni uutta henkilökuntaa! Ootko se just sinä? Annas kun kerron vähän itsestäni... Oon heinäkuussa syntynyt pieni likka, ja orpouduin varhaisessa vaiheessa elämääni. Kaikesta koetusta huolimatta tässä sitä ollaan ja tunnen kyllä arvoni!

Luonteeltani oon vähän rämäpää. Olin jo sairaslomalla pienestä lonkkamurtumasta, mutta onneksi lonkka parantui kyllä tosi nopeesti. Yleensä meidän suosikkileikit alkaa kun ihmiset menee yöpuulle ja valot sammuu! Silloin on ihan tosi kivaa juosta rallia ihmisten päältä ja ympäriltä. Varsinkin, jos ne jo nukkuu.

Joskus kuitenkin väsy mullekin iskee ja tuun silloin vienosti kehräten ja naukaisten yleensä syliin tai kainaloon nukkumaan. Sylissä en muuten viihdy, mutta kun sinne itse itseni tuon, niin turha kuvitellakaan, että pääsisit tekemään mitään kotiaskareita.

Oon taustaltani orpopentu ja siksi etsin ehdottomasti kotia, jossa mulla olis joku kissakaveri mallina. Erityisesti etsisin kotia, missä olis joku kiva ja leikkisä tyttökissa, sekä tietty fasiliteetit kunnossa. Uusia asioita, kuten koiria ja imureita, kohtaan oon vähän varauksellinen, mutta kun ympäristö on turvallinen niin opin varmaan niistäkin tykkäämään.

Soitellaanhan?


Dagmar (pentu)

Koditon kissa

Halipatsuippa Sinulle! Vihdoin on tullut aika, että tilapäiskotimme laittaa minustakin esittelyn näille kuuluisille kodinetsintäsivuille. Olen tätä jo odottanut muutaman kuukauden. Sisarukset ovat lähteneet omiin koteihinsa ja minä koetan selvitä täällä näiden vanhusten kanssa samassa lukaalissa. Ei oo noista kyllä leikkikavereiksi.

Olen siis missinmitoissa oleva, äärimmäisen kaunis Dagmar. Herjaten kutsuvat täällä minua ihmisten toimesta myös Dakuksi. Olen syntynyt 15.5. tänne tilapäiskotiini kahden sisarukseni kera, ikää siis nyt reilu 5kk. Emomme oli ...noh... takapajulan neitejä, joka meidän onneksemme kuitenkin saatiin ihmisten hoiviin ennen syntymäämme. Synnyin kirjaimellisesti silmät auki maailmalle eli eipä tarvinnut tilapäiskodin odotella silmieni avautumista, kun heti näin, mikä minua täällä odottaakaan.

Olen leikkisä, avoin kissakavereille ja enkä niitä arastele. Jouduin kuitenkin semmoiselle aika kämäselle kuukauden antibioottikuurille mahdollisen mycoplasman takia ja kappas kehveliä, kun tuo tilapäiskotini emäntä otti minua kiinni välillä haluamattanikin aamuin illoin, niin olin siitä syystä vähän varautunut ihmistä kohtaan. Nyt on tuo homma hoidettu pois alta ja siksipä sitä omaa kotiani etsiskelen. Sen verta utelias ja elämää rakastava tyyppi olen, etten kuitenkaan ihmisille sähise, en raavi, en hyöki. Olen siis saanut pienestä pitäen muuten hyvän luottamuksen ihmisiä kohtaan. Takuuvarmasti olen siellä, missä viuhkalelu heiluu ja mirrinminttu haisee. Ruokakupillakin olen heti, kun siihen jotain nakataan. Pienellä kärsivällisyydellä saat minuun takuuvarmasti koskea. Eli jos sitä kainalokaikkua sohvalle etsit heti minusta, sitä et heti välttämättä saa, mutta uskoisin, että aika nopsasti meistä tulisi hyvät kaverit, kun oikeista naruista osaat vedellä. Uteliaisuuteni on nääs ääretön, enkä ole epäluuloinen yhtään. Käytäpä tätä hyväksesi minun kanssani, ja avot, ollaan ystäviä.

Täällä tilapäiskodissani olen elänyt kouluikäisten lasten kanssa, enkä ihan vähästä ota siipeeni, mitä tulee meluun. Alakerrassa nääs tuntuisi mäyhäävän pari isoa koiraa, joihin en ole sen tarkemmin tutustunut, kunhan yläkerran rappusilta elämänmenoa olen tiiraillut.

Yksin en voi, pysty, halua enkä kykene elämään. Tarvitsen kissakaveria energiani purkamiseen. Puskaradion kautta olen kuullut, että sisarukseni saaneet kodit ja kissakavereita. Kissaunissani näenkin vilahduksia nuoresta ja leikkisästä kissakaverista uudessa kodissani.

Pidemmittä puheitta. Otapa yhteyttä, jos haluat Minua tulla katsomaan ja kanssani leikkimään tänne tilapäiskotiini. Meitsi on aina valmis puuhaan!


Biisi, Basso ja Balladi (pennut)

Koditon kissaKoditon kissaKoditon kissa

Miau ja hei vaan sinä kummallinen kaksijalkainen ruokinta-automaatti! Haluaisitko tutustua meihin hieman paremmin? Niin mekin sinuun, ehkä... Emme ole vielä täysin varmoja siitä kuinka teihin outoihin otuksiin tulisi suhtautua, mutta kieltämättä vaikutatte melko mielenkiintoiselta väeltä... Niin ja teiltä saa ruokaa!

Entäs me sitten? Me ollaan tällänen vähän speciaali, siinä heinäkuun alussa syntynyt sisarusparvi. Mä oon Basso; punavalkoinen ja töpöhäntäinen pikkukolli. Seuraan teidän ihmisotusten tekemisiä mielenkiinnolla ja joskus tulen myös ihan lähelle, kun uskon että ette huomaa. Joskus jos seisotte ihan paikallanne, saatan myös varovasti hieman haistella teidän jalkojanne. En vielä anna itseäni silittää tai ottaa syliin, mutta en myöskään viihdy sängyn alla piilossa. Kieltämättä olen erittäin utelias kaveri ja pidän vauhdikkaista leikeistä sisarusteni, sekä leluongen kanssa.. Niin Joo, siihen tarvitaankin myös teidän pitkäjalkaisten panosta – joten leikitäänkö?

Velipoika Biisi on niinikää väriltään punainen ja sitä on nuoresta iästään huolimatta siunattu melkoisella kasvutahdilla. Sen häntäkin on kasvanut tosi pitkäksi – pidemmäksi kuin meillä muilla. Teidän ihmisten mielestä tommonen pitkä häntä on kuulemma ihan normaali meillä kissaeläimillä, mutta lisäksi sille on kasvanut joka jalkaan ylimääräisiä varpaita. Laivakissa, siksi te ihmisolennot noita hassun näköisillä tassuilla varustettuja kummajaisia kutsutte. Biisi on myöskin utelias, se tulee mielellään ihan lähelle ihmettelemään, kun te ihmisolennot touhuilette erilaisia juttuja – monesti se keimailee ja esittää erilaisia "temppuja". Velipoikakaan ei ole vielä aivan varma siitä oletteko te karvattomat kummajaiset täysin turvallisia, joten uteliaisuudesta huolimatta sekään ei vielä ole valmis silityksille. Yksi juttu mua vähän velipojassa ärsyttää; se omii kaikki lelut, kantaa niitä suussaan ja murisee meille muille. Onneksi se välillä antaa meidänkin leikkiä ja onhan meillä yhdessä yleensä vauhdikkaat rallitkin, etenkin öisin.

Meidän sisko Balladi on kilpparivärinen ja -luonteinen, eli erittäin määrätietoinen typykkä, jota ihmisolennot kutsuvat myös peukaloliisaksi. Siskokullalle kun on siunaantunut etujalkoihin ylimääräiset peukalot. Vaikka Balladilla on hännän mitta jäänyt yhtä vajaaksi kuin minullakin, se ei sen menoa haittaa pätkän vertaa (kuten ei minunkaan). Oikeastaan voisi sanoa, että päinvastoin, tuo kirpun kokoinen neitokainen kiipeää ketterästi kiipeilypuun huipulle, juoksee ja pomppii leluongen perässä... Ei meinata edes velipojan kanssa välillä mukana pysyä. Balladi on meistä kuitenkin ujoin teitä pitkäkoipia kohtaan, ja kummalliset lähestymisyritykset se yleensä kuittaa kokoaan suuremmalla sähinällä – mutta eihän sitä voi tosissaan ottaa (vaikka ehkä kannattais). Ihmiset sitä vähän kyllä kiinnostaa, mutta sopivan kokoinen hajurako on kuitenkin vielä syytä pitää.

Vaikka me ei olla vielä käsikesyjä, niin meissä on kuulemma potentiaalia. Me ei sinkoilla karkuun, kun saavut meidän reviirille ja ruokakupillekin tullaan lähes viipymättä, kun olet sen saanut laskettua käsistäsi. Monesti odotetaan jo jonossa, kun tiedetään, että olet kohta tuomassa ruokaa. Koska olemme vielä ns. kesytysvaiheessa, meidän tulevalla kodilla tulee olla meille aikaa, sekä kokemusta hieman aroista kissoista. Haluamme edetä omaan tahtiin, joten saat meistä varmaan sylikaverin, kun olemme siihen itse valmiita. Toistaiseksi emme harkitse muuttoa lapsiperheeseen tai koirakotiin, mutta yksi tai useampi sosiaalinen ja leikkisä kissakaveri olisi kiva. Suhtaudumme uteliaasti uusiin kissakavereihin, joten emme välttämättä tarvitse toistemme tukea ja turvaa uudessa kodissa, vaan voimme muuttaa erilleen – ainoiksi kissoiksi emme kuitenkaan lähde.


Hyny (pentu)

Koditon kissa

Moro! Minä olen Antti Hynynen eli ystävien kesken Hyny. Esikuvani mukaisesti olen tuulennopea juoksija ja erityisen taitava käsittelemään palloja. Ja tietysti olen joukkuepelaaja, joten uudesta kodistani pitääkin löytyä kissakaveri. Kaverin iällä ei niin kauheasti ole väliä, koska nämä tilapäiskodin isot tytöt ovat jo yli 10-vuotiaita kissoja ja ihan hyvin tulen toimeen heidän kanssaan. Osaan kyllä leikkiä ja harjoitella pallon käsittelyä ihan yksinkin, kun isot tytöt aina vaan nukkuvat. Minut otettiin suojaan äitini ja sisarusteni kanssa loppusyksyn kylmeneviltä öiltä, enkä enää ikinä halua palella ulkona sateessa ja tuulessa. Olen syntynyt keväällä touko-kesäkuussa, joten olen vielä aika pikkuinen poika.

Kun tulin tilapäiskotiin, piileskelin sohvan alla ja sähisin hurjasti, koska minua pelotti, kun jouduin erilleen sisaruksistani. Tykkään kovasti syömisestä, joten ruoan avulla alkoi kesyyntymiseni, ja tällä hetkellä tykkään ihmisistä jo kovasti. Vaikka lattialla joskus vielä kartankin kosketusta, nuo isot tytöt ovat opettaneet, että jos hypätään sängylle tai sohvalle, se tarkoittaa silityksiä ja rapsutuksia. Niinpä nykyisin hyppäänkin sängylle aina kun mahdollista ja kiipeän syliin, kehrään ja pyydän vienosti naukumalla aina vaan lisää ja lisää silitystä.

Tykkään kovasti sekä ihmis- että kissaseurasta, joten olen aina siellä, missä muutkin. En arastele vieraita ihmisiä yhtään, mutta en tiedä, miten suhtaudun pikkuihmisiin ja koiriin. Kummastakaan minulla ei ole kokemusta. Tykkään myös nukkua yöni ihmisen vieressä, mieluiten ihan kiinni. Minulla on hyvät yöunet ja herään aamulla vasta sitten, kun muutkin heräilevät.

Ihmiset täällä puhuvat keskenään, että olen tosi fiksu kissa. Olen jo oppinut noutamaan leluhiirtä ja palauttamaan sen takaisin. Tällaista kissa ja hiiri -leikkiä jaksan leikkiä vaikka kuinka kauan. Opin varmaan helposti kaikkia muitakin temppuja, joten esimerkiksi kissa-agility voisi olla minun juttuni. Erityisesti tykkään tunneleista ja hyppimisestä ja uskallan kiivetä kiipeilypuuta pitkin kattoon asti.

Silloin kun en syö, nuku tai leiki, katselen mielelläni ulos ja seuraan lintujen puuhastelua lintulaudalla. Hiekkalaatikkoasiat sujuvat moitteetta ja tykkään erityisesti märkäruoasta. Kuivat nappulat eivät oikein ole minun makuuni. Pallo on nyt sinulla! Otatko minusta kopin? Minä olen valmis!


Angervo, Alva, Kelo ja Pujo (pennut)

Koditon kissaKoditon kissa


Koditon kissaKoditon kissa

 

Piip, mii, iiii! Nyt oisi touhua, iloa, vauhdikkaita tilanteita, teräviä kynsiä ja hampaita nelin kappalein vailla omaa positiivisesti opettavaa ja virikkeitä tarjoavaa kotia. Synnyttiin tilapäiskotiimme 15.8.2017 ja siitä lähtien ollaan oltu ilo niin muille kissoille kun ihmisillekin. Meidän emo oli kuulemma aika laiha ja pieni, joten meiän neljän ilmestyminen oli yllätys. Saanemme esittäytyä teillekin lähemmin!

Mua, pientä Angervo-tyttöä, kuvaa tällä hetkellä parhaiten ikiliikkujuus. Parhainta mitä mää tiijän on leikkiminen täysillä ihan millä tahansa lelulla, mutta erityisesti sulka- ja huiskuleluilla ohjattuna juoksen ihan minne ikinä haluut! Tykkään silityksistä ja hiusten ihmettelystä, mutta oon niin menevä, että toistaseksi rauhallisemmat silityshetket jää puolinukuksissa nautiskeltaviksi. Haluaisin aina myös kiivetä sinne, mihin en vielä osaa mennä.

Ja entäs minä, Alva-poika! Oon meistä neljästä kaikista isoin ja sen kyllä huomaa aina ruokailun yhteydessä. Oon vähän rauhallisempi kuin Angervo, ainakin leikkien alussa tai vieraiden saapuessa, mutta kyllä se minäki vauhtiin pääsen! Mietin vähän enemmän ennenku tapahtuu, joskus mut saattaa löytää koiramaisesti tuijottamasta muiden leikkejä pää kenossa. Oon kuulemma kanssa aikasmoisen hauska tapaus.

Mä oon Kelo-tyttö, nimi kuulemma tulee mun värityksestä. Oon ihan pienestä pennusta asti ollu seikkalunhalunen, eli tutkin kaikkia uusia paikkoja varauksella mutta kuitenki kiinnostus edellä. Löysin myös kerran risti-istunnassa olevan tilapäiskotilaiseni ja totesin, että syli on hyvä paikka käpertyä oleilemaan. Sylin tarjoama suoja myös muodostaa hyvän edun jos haluu yllätyshyökätä sisaruksen päälle! Tuun muutenki paljon ihmisten jalkojen päälle ihmettelemään mitä ympärillä tapahtuu, kunnes taas lähen viipottamaan.

Oon syntyny viimeisenä mutta en vähäisimpänä. Mä oon Pujo-poika. Haluun eniten olla kaikessa mukana: jos haluut lakasta mun kaivamaa hiekkaa lattialta rikkalapioon, autan ystävällisesti istumalla siihen. Tuun usein kans vastaan ku ihmiset tulee huoneeseen! Viihdyn ihmisten sylissä, nukahdinpa kerran yhen vieraan syliinki sen leikittäessä mun sisaruksia. Oon kuitenki ihan yhtä vilkas ku muutki, ja oon aina ekana intoutumassa uusista leluista niin paljon että sit vaan murisen toodella pelottavasti muille.

Jos haluat seuraa tai tarkistusapua tekstien kirjoittamiseen, me osataan auttaa! Ollaan harjoteltu sitä tilapäiskotimme tietokoneella ja kynillä. Voidaan olla apuna myös erilaisten pahvilaatikoiden tai kolojen tutkimisessa, tai siinä miten korkeelle voi kissanpentu kiivetä huonekalujen avulla. Imurointi on kans ihan tuttu juttu, voidaan osottaa missä ois vielä imuroitavaa (tai tehdä imuroitavaa sotkua nopeesti lisää).

Me kaikki tykätään silittelystä aina sillonkun malttaa jäädä paikalleen ja tietty ohimennen silitykset on kivoja, sylit ja ihmiset on kans kaikkien mielestä kivoja painiareenoita. Koska tykätään hippa- ja painileikeistä, toivottas että saatais pareina yhteiset kodit! Joka tapauksessa meitä kestävien kissojen täytys olla melkosen leikkisiä ja meneviä, tai ei ainakaan hermostua sellasesta menosta, yksin kun ei haluta joutua olemaan. Koiria ei olla nähty, niiden hajuja ollaan vaan vähän ihmetelty. Lapsiinkaan ei olla vielä törmätty. Toivottavasti oot yhtä innostuneen kauhistunu meiän menosta kun täällä tilapäiskodissammekin ollaan, ja haluut antaa meille hyvän loppuelämänkodin!


Laku, Choco ja Toffee (pennut)

Koditon kissa

Heipat täältä meidän saunatiloista! Vaikka meidän elämä onkin letkeätä ja hauskaa, olisi meidänkin nyt aika jatkaa omiin koteihimme. Toivottavasti saisimme kasvaa ja oppia uusia asioita jonkun ihanan ihmisen luona, jolla on meille aikaa. Lupaamme valloittaa sydämesi kertaheitolla.

Mä olen Laku eli se perheen pienin, mammanpojaksikin kutsuvat. Tämä johtunee siitä, että olen aina viimeisenä kupilla taistelemassa muonasta. Ihan elämäni alusta en päässyt paljoa näkemään silmätulehduksen vuoksi, mutta nyt olen valmis näkemään kaiken – jos siis uskallan. Olen ujo ja singahdan välillä pakoon muka turhiakin asioita. Mun mielestä pieni varovaisuus ei ole ikinä pahasta. Uteliasuuteni kuitenkin herää uuden äärellä, etenkin kissakavereiden rohkaisemana. Pienestä koosta huolimatta olen silti pippurinen. Mulle ei ryttyillä!

Meikäpoika taas on tän porukan kujeilija Choco. Läheisyys ei ole ihan mun juttu, mutta viihdyn silti sylissä, jos nyt on ihan pakko pysyä paikallaan lääpittävänä. Keksin aina parhaat piilot, ja yritän joka kerta juosta ovesta ulos, kun se aukeaa, joten olkaa extra-varovaisia ulko-ovella. Ainakaan mun kanssa ei tule tylsää, sen voin luvata. Joskus olen vähän liiankin uhkarohkea, enkä aina ajattele tekojani loppuun saakka, mutta kenellä sellaiseen olisikaan aikaa.

Sitten päästäänkin Toffeeseen, eli muhun. Vaikka olenkin ainoa tyttö, olen meistä isoin, uljain ja rohkein. Sanonta meneekin niin, että mitä Toffee edellä, sitä toiset perässä. Olen aina ollut kaikkialla ensimmäisenä, ja olenkin toiminut hyvänä esimerkkinä noille pojille. Tykkään seikkailla, enkä pelkää oikeastaan mitään. Olen joskus saanut kiinni jopa yhden erittäin villin saaliin. Loppujen lopuksi se kylläkin paljastui palvelusväen varpaaksi. Oh well!

Olemme elokuun pentuja ja odotamme innolla uutta kotia. Emme ole vielä tavanneet muun lajin edustajia tai pikkuihmisiä, mutta kunhan meillä antaa aikaa, saatamme tottua niihinkin. Lähdemme mielellämme pareittain tai uuden kissakaverin kanssa, sillä tykkäämme leikkiä muiden kanssa. Olemme terveitä ja elämäniloa täynnä, valmiina tutustumaan just suhun. Ja jos saimme edes pienen sykäyksen aikaan sisälläs, niin tuu ihmeessä moikkaan. Mutta varo varpaitas! ;)


Tella

Koditon kissa

Nyt on hakusessa superhyperspesiaali-koti superhyperspesiaali-kissalle eli minulle, Tellalle!

Olen harjoitellut sisäkissana olemista toukokuusta lähtien oltuani sitä ennen ainakin vuoden enemmän tai vähemmän oman onneni nojassa ulkosalla. Kukaan ei tiedä kuinka vanha olen, eläinlääkäri arvioi syntymävuodekseni 2013.

Menneestä elämästäni tiedot ovat siis vähintäänkin epämääräisiä, nykyisestä elämästäni tiedetään seuraavaa: synnytin viimeisen pentueeni toukokuussa, nyttemmin olen sterilisoitu ja muutkin Pesun kissoille tehtävät eläinlääkärin toimenpiteet on suoritettu.

Tullessani tänne tilapäiskotiin viimeisillään tiineenä olin kovin haluton syömään kissanruokaa, mikään monista tarjotuista kissanruuista ei kelvannut minulle. Tilapäiskotipalvelijani rupesi vihdoin tarjoamaan raakaruokaa ja sehän maistui minulle erittäin hyvin. Uuden kotini onkin erittäin suositeltavaa jatkaa samaa ruokintatapaa ongelmilta välttyäksemme. Jos kissan raakaruokinta ei ole aiemmin tuttua, kannattaa lukea näitä: peruskissan perushyva perusruokinta ja kissan raakaruokinta infograafina. Mikäli raakaruokinnassa on jotain epäselvää ja/tai kysyttyvää, palvelijani auttaa ja neuvoo mielellään.

Olen osoittanut kiinnostusta tilapäiskodissani asuviin muihin kissoihin ja yhteiselomme sujuu ilman sähinöitä. Ihmisiin suhtaudun vielä hyvin varautuneesti. Edistymistä asian suhteen tapahtuu kyllä mutta hitaasti, joten uuden kotiväkeni tulee ymmärtää ja hyväksyä se että tarvitsen rutkasti aikaa ja sopivan yhdistelmän rauhaan jättämistä, pientä sysäystä, aikaa ja kärsivällisyyttä, jotta voisin selättää ihmisujouteni. Kuka tietää, jospa minusta tuleekin sopivan ihmisen ja ympäristön kohdatessani vaikka millainen silittelystä pitävä kehruukone?

Etsin siis kissakokemusta omaavaa rauhallista ja ymmärtäväistä kotia, jossa asuu ainakin yksi kissakaveri näyttämässä minulle esimerkkiä ja mallia ihmisten kanssa toimimisesta. Jos uudessa kodissani on lapsia, toivoisin että heidän 18-v syntymäpäivänsä on lähempänä kuin heidän 1-v. syntymäpäivänsä, eli pienten lasten kanssa tuskin olisin onnellisimmillani.


Morrigan

Koditon kissa

Mörri tässä terve! Sillä nimellä minut paremmin tunnetaan, tai Möökönä, kun olen vähän tämmöinen musta varjo. Olen persoonallinen pieni tyttökissa, syntynyt ainakin 2015 tai luultavasti joitakin vuosia aiemmin, ken tietää.

Olen kunnon nautiskelija: rakastan pitkiä päiväunia, ruokaa ja rapsutuksia. Sen verran temperamenttia ja “minä itte” -asennetta löytyy, että sylikissa en ole. Otin tomerasti paikan kissalauman keskeltä. En ole kuitenkaan mikään diiva, vaan suorastaan vaatimaton ainakin ihmisiä kohtaan. Paitsi tietysti ruoka-aikaan, jolloin saatan esitellä korpin poikasen ääntäni. Rakastan laadukasta märkäruokaa niin, että ahmin sitä toistenkin kupeista. Olen nyt oppinut, että kun ihminen seisoo lähellä, minun pitää antaa hitaasti syövän kaverini olla rauhassa kupillaan. Näin kuulemma yritetään pitää huolta, etten pääse ihan paisumaan.

En pelkää vieraita ja viihdyn muutenkin ihmisten parissa, parkkeeraan yleensä keskelle olkkaria. Siitä sitten zoomailen, josko te viitsisitte vaikka vähän leikittää mua – tai mikä parasta, rapsutella! Palkitsen vaivan onnellisella kehräyksellä. Olen perusrauhallinen, suorastaan laiskanpuoleinen, mutta osaa minä leikkiäkin (katso todiste videolta alta). Leikin enimmäkseen itsekseni, ja kunnon hepulikohtaus kuuluu päivään. Odotan jokailtaista pientä leikki- ja rapsutteluhetkeämme, vaikka “intoiluni” näkyy lähinnä siinä, että tulen lähellesi nököttämään poissaolevan näköisenä. Eihän arvon ladyn sovi näyttää palvelijoille sentään liikaa kiintymystä. Ethän siis unohda minua, vaikken itse vaadikaan huomiota! Raksuja heittelemällä yritetään kuulemma aktivoida minua saalistamaan ja juoksemaan, ja onhan se joskus ihan hauskaa, vaikka usein laiskuus ottaa voiton. Kiipeilykään ei ole mun juttuni; sohva on ihan riittävä korkeus, ja tietysti paras paikka päiväunille. Ja voi mikä onnen päivä, kun löytyy aurinkolaikku, jossa köllötellä!

Kissakaverini pitäisi olla melko rauhallista tai ainakin uhittelematonta sorttia, joka ymmärtää antaa minulle omaa tilaa. Toisten kissojen kanssa eläessä täytyy vain olla riittävän iso reviiri, niin mahdumme rauhassa kaikki saman katon alle, kuten nyt. Temperamenttini voi vaan aiheuttaa hieman kränää joskus, mutta yhteiselo kolmen kissakämppiksen kanssa sujuu nyt hyvin.

Minua pitää rakastaa sellaisena kuin olen. Toivoisinkin kissakokemusta omaavaa kotia, jossa osataan lukea minua; pikkulapset eivät siis tule oikein kysymykseen. Rohkeasta luonteestani päätellen voisin kelpuuttaa jopa rauhallisen koiran, vaikka en ole sellaisia kaiketi tavannut. Katso vielä video minusta!


Rammstein

Koditon kissa

Tervehdys ihmistoverit! Sykkiikö sinunkin sisimmässäsi hevimetalli! Olen veikeä kollipoika Rammstein. Etsin omaa bändiä ja bändäreitä elämänmittaiselle keikkakiertueelle. Oikeasti olen musiikillisesti kaikkiruokainen ja en liiemmin piittaa musiikista, kunhan se ei soi kovalla ja rapsutukset pelaavat. Edellytän musiikillisen purismin sijaan sinulta rakkautta, ruokaa, ymmärrystä, hoivaa, hupia ja suojaa! Näitä kaikkia asioita olen myös valmis tarjoamaan sinulle. Olenhan täynnä rakkautta, joka on odottanut sopivaa kohdettaan! Tuuditan sinut mielelläni kehräykselläni uneen, huvitan sinua kieriskelemällä matolla koko pituudellani ja huolehdin ruokahuollostamme jahtaamalla huiskaa.

Eläinlääkärin arvion mukaan olen 3-vuotias. Olen siis miehenalku parhaassa iässä. Pentuajan kotkotukset ovat jo takana, mutta olen hupaisa ja leikkisä. Minulle on kehittynyt kuitenkin aikuismaista näkemystä asioihin, joten osaan myös ottaa rennosti hötkyilemättä. Etsin kotia ainoana kissana.

Minut löydettiin kesäkuussa metsästä, eikä tarinastani tiedetä enempää. On kuitenkin selvää, että olen ollut ennen hylkäämistä lemmikkinä, sillä olen sosiaalinen, utelias ja välitön kisu. Muistoina kovista ajoista on lähinnä jäänyt suuri kiinnostus ruokaan ja arkuus koville äänille. Tilapäiskodissa sujahdan sängyn alle piiloon, jos äänet rappukäytävästä muuttuvat liian intensiivisiksi. Olen kuitenkin hyvin rohkea: saapuessani tilapäiskotiin jo muutamassa minuutissa uteliaisuus voitti ja saavuin esittäytymään piilostani. Kotiuduin uusiin oloihin muutamassa päivässä. Nukun tilapäiskodin hoitajien vieressä ja toisinaan hyppään heidän syliinsä juttelemaan. Lempipuuhaani taitaa kuitenkin olla matolle selälleen kelahtaminen ja kiehnääminen. Minä todella näytän, että nautin elämästä! En ole esimerkiksi ollenkaan pyrkinyt tai osoittanut kiinnostusta päästä ulos, nyt kun olen paikassa, jossa ruokaa ja hupia riittää!

Pienten lasten perheeseen minä en ole sopivin, sillä rakkauden ja itsenäisyyden ristiriitaisissa oloissa saatan ilmaista, koska silittely riittää näykkäisemällä. Sanovat, että tällainen hellyysnäykkäily on hyvin yleistä kaltaisilleni kollipojille. Väärinkäsitysten välttämiseksi kuitenkin tarvitsen ympärilleni ihmisiä, jotka ymmärtävät tämän rakkaudenkaipuun ja oman reviirin väliset toisinaan ristiriitaiset tunnelmat. Mitenkään pahantahtoinen en ole, ja luottamukseni elämän vakauteen kasvaa hetki hetkeltä. Olen avoin kaikille ihmisille ja tulen innokkasti luo. Leikin mielelläni huiskaleikkejä. Olen seurallinen, mutta osaan vetäytyä myös omaan rauhaani.

Olen saanut uuden mahdollisuuden ja nyt vain toivoinkin omaa kotia, joka ei koskaan enää hylkää minua. Tarjoan sinulle koko uskollisuuteni ja lempeyteni, joten ollaanhan toistemme ikuiset bändärit!


Vintiö ja Riiviö

Koditon kissaKoditon kissaKoditon kissa


Mau, tässä me nyt ollaan Vintiö ja Riiviö, toinen toistaan komeampia pari vuotiaita terveitä kolleja. Vaikka nimet viittaavat muuhun, niin todellisuudessa olemme kilttejä ja rauhallisia. Meillä on käynyt hyvä tuuri ja ollaan saatu asua ihan oikeassa kodissa elämämme. ja sen takia olemmekin erityisen seurallisia ja rohkeita sylivauvoja – tai niin tuo tilapäismamma ainakin väittää. Täydellisiä kun ollaan, niin vähintäänkin täydellinen loppuelämän koti olisi meillä etsinnässä.

Minä Vintiö (kuvassa tuo harmaa-valkoinen puolipitkäkarvainen komistus) vaeltelen täällä valtakunnassani seuraten ihmisten touhuja, haluan ehdottomasti olla mukana kaikessa tekemisessä työnjohtajana ja tarkastajana, yhtään kaapin ovea ei avata ja suljeta ennen kun olen tarkastanut onko sinne pudonnut vahingossa herkkuja! Minä en ole ronkeli seurastani, tykkään kaikista kaksijalkaisista, jopa niistä ihan pienistä, jotka yleensä ovat muiden mielestä ärsyttäviä. Minun mielestä ne pienimmät taas on parasta viihdettä, osallistun mielelläni heidänkin leikkeihin. Vieraat ihmiset ei myöskään minua jännitä, kuka tahansa on tervetullut tänne valtakuntaani, olen aina ovella vastaanottamassa vieraita ja valmiina hyppäämään syliin, minuahan ne kaikki tulevat katsomaan ja rapsuttelemaan.

Ja kyllähän minä tuosta Riiviöstäkin tykkään, innostun päivittäin jopa leikkimään sen kanssa, mutta enimmäkseen olen kuitenkin oman tieni kulkija, varsinkin saalistusleikeissä onnistuttuani on kaikkien parempi pysyä kaukana koska saalis on yksin minun. Riiviö onneksi tietää sen ja pysyttelee silloin taka-alalla. Tänne tilapäiskotiin saapuessani olin kovin nälkäinen, ensimmäiset viikot söin varmuuden vuoksi varastoon kaiken mitä minulle annettiin, mutta nyt kun olen huomannut, että kokki on kokopäivätyössä niin olen alkanut vähän valikoida syömisiäni. Sitkeesti tuo mamma yrittää syöttää mullekkin raakaruokaa märkäruoan lisäksi, kuulemma ajattelee meidän terveyttä.

Mau, mau, mau, nyt Vintiö hetki hiljaa ja puheenvuoro mulle elikkäs Riiviölle (punainen ihanuus), minäkin olen mamman mielestä täydellinen. Ehkä hetken aikaa tutkiskelen uusia tilanteita ja ihmisiä ennen kun lähden mukaan, mutta en minä mikään ujopiimä ole vaan odotan, että Vintiö käy toteamassa uudet sylit turvallisiksi ja sitten juoksen lujaa perässä. Minä olen erityisen hellyydenkipeä, viihdyn loputtomiin sylissä paijattavana ja nukun mielelläni sylissä. Yölläkin menen mamman päälle nukkumaan, koska siinä on lämmin ja turvallinen paikka olla. Vintiönkin rakkautta kovasti halajan, mutta se on enemmän sellanen kaukorakkaus-tyyppinen kaveri, siksi nuo ihmiset on minulle erityisen tärkeitä.

On meistä Vintiönkin kanssa kuulemma kuvia missä ollaan ihan vierekkäin, sitä se ei kyllä ikinä tunnusta. Rakastan myös ruokaa, minä syön kaiken mitä tarjolle laitetaan, ja tilaisuuden tullen käyn maistamassa kaikkea mikä epähuomiossa on jätetty esille. Koska olen perso ruoalle, niin meille on järjestetty ruokailut eri huoneisiin, saa sitten Vintiökin syödä rauhassa. Toki käyn aina lopuksi tarkistamassa onko ruokakuppi asiallisesti tiskattu, autan mielelläni siinä.

Tällainen lottovoitto olisi tarjolla jollekkin onnelliselle. Lähdemme uuteen kotiin vain kylki kyljessä, mutta Riiviön rakkauden nälkään voisi olla jopa suotavaa, jos olisi lisää kissaseuraa tarjolla. Koiria emme ole tiettävästi nähneet, mutta ehkä sellaiseenkin voisimme tottua. Hyvin käyttäytyvät pienet ihmiset eivät meitä häiritse.


Paju ja Kaarna

Koditon kissaKoditon kissa

Moikka! Olemme Paju ja Kaarna, arvion mukaan n. 3-4 -vuotiaat kissakaverukset Tampereelta. Haluaisimme löytää loppuelämän rakastavan kodin mielellään yhdessä, tai paikasta, jossa meille olisi jo kaveri. Täällä tilapäiskodissa on kaksi kissaa meidän lisäksi, ja heidän kanssaan tulemme myös oikein hyvin toimeen.

Paju: Olen komea oranssi herrasmies. Olen kova leikkimään ja laserlelu on lempparini, myös leluhiiret saavat melkoista kyytiä. Olen todella perso ruualle ja söisin mielelläni kavereidenkin ruuat, jos vain saisin. Välillä muistuttelen palvelijoilleni olemassaolostani maukumalla (joskus jopa öisin). Olen vielä hieman ujo ihmisiä kohtaan, enkä ole vielä antanut silittää, pystyn kuitenkin jo rentoutumaan, eikä ihmiset olekaan niin paha asia, tuovathan ne ruokaa. Uskon että viimeisetkin pelokkuuden rippeet katoavat ajan kanssa.

Kaarna: Olen todella kaunis kilpparivärityksinen tyttönen, vielä kovin ujon puoleinen. Ihmiset ovat vielä sen verran jännittäviä, että juoksen yleensä piiloon, kun joku tulee liian lähelle. Tykkään syömisestä ja kupille hiivin vaivihkaa. Olen kyllä paljon rohkeampi nyt kuin mitä silloin, kun saavuin tänne tilapäiskotiin, edistystä on jo paljon tapahtunut. Välillä juoksen kovaa laserlelun perässä, joten saat minut mukaan leikkiin.

Toivoisimme itsellemme kotia, jossa ymmärrettäisiin, että elämämme alkuvaihe ei ole ollut täydellinen, emmekä ole valmita sylikissoja, ihmisiin tottumiseen menee jonkin aikaa. Meidän luottamus pitää ansaita ja mikä sen parempaa kuin nähdä kun edistystä on tapahtunut. Meistä saa joku oikein ihanat, kodin lämpöä ja rakkautta (ruokaa) arvostavat perheenjäsenet. Kuulumisiin! :)


Sulo

Koditon kissa

Mauu! Olen Sulo, suloinen kainalossa kehrääjä. Ikää minulla on eläinlääkärin arvion mukaan viidestä kahdeksaan vuotta. Olen rauhallinen ja seurallinen kissaherra, pidän erityisesti torkuista, rapsutuksesta ja pitkistä keskusteluista ihmisten kanssa. En yleensä ujostele vieraitakaan ihmisiä, vaan tulen kohteliaasti tervehtimään vieraita ovelle. Omille ihmisilleni annan paljon hellyyttä!

Syliin nostamisesta en kauheasti tykkää, mutta tulen usein viereen ja selällään loikoilevan ihmisen vatsan päällä on mielestäni erinomainen torkkupaikka. Koska arvostan itsekin hyviä unia, en metelöi öisin, vaan annan ihmisten nukkua yönsä rauhassa. Käytän aina omaa vessaani ja teroitan kynsiäni pääsääntöisesti raapimispuuhun. Jotkut huonekasvit näyttävät mielestäni vastustamattoman herkullisilta, joten ihmisten täytyy tietenkin huolehtia, ettei saatavillani ole mitään myrkyllistä kasvia.

Koska terveydestäni ei aina ole huolehdittu parhaalla mahdollisella tavalla, minulle on valitettavasti kehittynyt lievä munuaisvaiva. Se pysyy onneksi kurissa tietyllä ruokavaliolla, eikä tuota mitään vaikeuksia arkeen. Lisäksi sydämestäni kuuluu sivuääni, mutta elän asian kanssa normaalia elämää, enkä ole tarvinnut lääkitystä. Uuden kotini tulisi kuitenkin sitoutua siihen, että minua täytyy välillä käyttää eläinlääkärissä seurannassa.

Pidän paljon ihmisistä, mutta lajitovereiden seurasta en välitä. Koiria en ole koskaan tavannut. Etsin siis kotia, jossa olisin ainoa kissa. Koska olen vähän sellainen laiskanpulskea tyyppi, tarvitsen ihmisen joka jaksaa innostaa minua leikkimään. Ihmiseni tulee tietenkin olla myös valmis ottamaan vastaan hellyydenosoituksiani ja jaksaa rapsutella minua usein!

Tervetuloa tutustumaan ja kuulemaan minusta enemmän!


Peleeks

Koditon kissa

Olen surunharmaa tyttökissa Peleeks ja haluaisin kertoa teille historiastani, jota ilman minua on mahdoton ymmärtää. Synnyin noin 2014-2015, niin minulle kerrotaan, isompaan kissaporukkaan vähäiselle huolenpidolle. Aikuisena tyttönä minut otettiin huolehdittavaksi, kesyteltiin lemmikiksi. Opinkin jo luottamaan, osasin jo olla lemmikki – sitten piti muuttaa ja muuttaa ja muuttaa taas. Säikähdin ja vetäydyin, eikö rauhan paikkaa löydykään? Aloin oireilemaan, muutuin ongelmaksi, taas jouduin muuttamaan ja taas. Joku sanoo, että kissa kiintyy paikkaan; minä niin kovin koetin kiintyä edes johonkin nurkkaan ja johonkin ihmiseen, mutta aina ne minulta vietiin. Minua sanottiin pissakissaksi ja sellainen minusta tulikin.

Nyt kun olen saanut olla yhdessä kohdassa hetken aikaa, tottua luotettavaan ihmiseen ja ikkunasta näkyvään maisemaan, olen taas muistanut miten mukavaa on leikki ja kuinka hyvältä tuntuu rapsutus (joskin aina on oltava pakotie valmiina ja saatan välillä hiukan komentaa). Välillä unohdan itseni vallan ja heittäydyn jo piehtaroimaan ja puskemaan lattialle huomionkipeydessäni. Syliin en ihan ole vielä arvannut kiivetä. Tutun ihmisen syliinkin saatan jo kiivetä, pieneksi hetkeksi.

Pissakissan nimike on saanut nyt jäädä pois, vaikka stressiherkkä taidan olla koko loppuelämäni, enkä kyllä uskalla olla ilman mielialalääkkeitäni; aina tulee stressitilanteita, joiden yli pitäisi päästä, eikä minulla ole sellaiseen voimavaroja omasta takaa. Se mitä eniten kuitenkin tarvitsen – se tärkein terapia – on elämänmittainen luottosuhde omaan ihmiseen mahdollisimman vähäisillä ympäristönvaihdoksilla. Jos saisin olla rauhallisessa paikassa, ilman muita eläimiä, ilman liikaa hälinää, aikuisen ihmisen tärkeänä silmäteränä, silloin varmasti uskaltaisin taas ajan kanssa enemmän luottaa.

Jospa minulle se loppuelämän koti löytyisi?

Video minusta!


Batman

Koditon kissa

Olen nimeltäni Batman. Kuten esikuvallani, myös minulla on kuin kaksi persoonallisuutta. Päivisin olen kissamaisen etäinen, mutta leikkisä ja joka päivä aktiviteettia kaipaava. Päivisin en kaipaa syliin nostelua, vaan tulen viereen sohvalle silloin, kun se minulle sopii. Toinen persoonallisuuteni näkyy öisin. Silloin olen läheisyyttä kaipaava hellyyttävä unikaveri ja erittäin ystävällinen poika. Tykkään nukkua ihmisten sängyn päädyssä.

Lempipuuhaani ovat piilotettujen kuivanaksujen etsintä ja villalangan metsästys, se kun niin muistuttaa hiiren häntää. Olen erittäin rohkea ihmisten kanssa ja kaipaan heitä kotiini, mutta aina heitä ei jaksa – silloin läpsin liian innokkaat silittelijät pois. Pieniä lapsia en siis ehkä kodissani jaksaisi. Olen myös tottunut elämään ilman kaverikissoja. Menneet vuodet maaseudun metsissä ovat pitäneet minut aktiivisena, vaikka iältäni taidan olla jo 9-vuotias. Sisäkissaksi olen sopeutunut oivallisesti: en ole oksentanut, rikkonut enkä hutipissaillut koskaan tilaiskodissani yli puolen vuoden aikana, en juuri edes pöydille kiipeile. Toivon kotia, jossa on sopivasti actionia kaltaiselleni mustalle pantterille.


Otto-Poika

Koditon kissa

Mou! Haluaisitko sinä yhden Otto-Pojan osaksi elämääsi? Toiveikkaana kyselen, vaikka ensin lähtevätkin kauniit tytöt ja sitten pienet pojat. Meitä hörökorvaisia ja pikkuisen pullean puoleisia tavallisia mustavalkoisia kloppeja ei tunnu kaipaavan kukaan. Ikääkin kun minulla on noin 2 vuotta.

Voin kuitenkin vakuuttaa, että olen rohkea poika. Olen toimelias ja leikkisä. Tutkin jokaisen kolon ja kaapin. Osaan viihdyttää sinua hyppimällä huiskan perässä ja auttaa kantamalla oman ruokapussini kupilleni. Pakkohan se tässä nyt on myöntää, etten ole mikään sylikissa. Sellaiseen en ole tottunut. Voisitko kuitenkin harjata minua aina välillä? Kiittäisin kehräämällä. Saa minua silitelläkin.

Olen aina ollut helppo huollettava. Ruuan suhteen en ole koskaan kranttuillut ja WC:n käytön olen aina hallinnut hienosti. Osaan myös välillä olla omissa oloissani ja antaa sinulle omaa aikaa. Tilapäiskotiemäntäni sanoo, että olen hieman omapäinen. Niin se on: muut kissat tekevät mitä uskaltavat, minä teen mitä haluan.

Olen jo jonkin aikaa haaveillut omasta perheestä. Haluaisin sellaisen ihmisen, joka voisi pitää minusta omana itsenäni. Etsin kotia missä minulla olisi tasapainoinen, muihin kissoihin tottunut kissakaveri – ehkä joku leppoisa ja lunki mutta silti leikkisä uroskissa. Pomottelevan tai aran kaverin seuraan en sovellu. Aivan pieneen asuntoon en muuta, koska olen välillä aika vauhdikas. Unelmakodissani olisi turvallinen ulkoilumahdollisuus joko lasitetulla parvekkeella tai verkotetussa ulkoilutarhassa.

Sinä sopiva, soitellaan!


Aamu ja Arttu

Koditon kissaKoditon kissaKoditon kissa

Hei, kuka sä oot, kuka sä oot, kuka sä oot?!? Ai kauheeta, sä ootkin joku ihan uusi tyyppi! Odotapa ihan sekunti, niin me mennään tuonne ylätasolle hieman tarkkailemaan tilannetta turvallisen välimatkan päästä. No niin. Okei, voisitkohan sä olla hyvä tyyppi meidän uudeksi palvelijaksi, kunhan vähän päästään tutustumaan lisää?

Me olemme Aamu ja Arttu, kaksi tietysti täysin hurmaavaa n. 3-vuotiasta tyyppiä etsimässä uutta yhteistä kotia, jossa osattaisiin tutustua meihin silleen sopivan rauhallisella tahdilla. Olemme aluksi uusia ihmisiä kohtaan melko epäluuloisia, mutta herkuilla ja esim. huiskaleluilla meidät saa aika piankin unohtamaan epäluuloisuutemme – ainakin hetkeksi. Kun olemme saaneet hieman lisää aikaa tutustua paremmin, niin meistä kyllä kuoriutuu esiin rapsutuksia rakastava kaksikko, joka tunkee viereesi sänkyyn nukkumaan illalla. Saatamme myös yön aikana tai aamulla sopivaksi katsomanamme ajankohtana tulla pesemään kasvojasi nukkuessasi, koska ajateltiin pitää huolta susta, ettet vain nukkuisi pommiin.

Meistä minä, eli Arttu, olen se, joka on tosi utelias uusia ihmisiä kohtaan. Pysyn kuitenkin erittäin pitkään varautuneena ja vahdin tapahtumia sopivan etäältä, ennen kuin tulen lähemmäksi. Äkkinäiset liikkeet lähelläni ovat vähän pelottavia, joten emme todennäköisesti sovi perheeseen, jossa on kovin pieniä lapsia. Jos perheen lapset ovat jo isompia ja ymmärtävät selkeästi, miten suhtautua tämmöisiin hieman varauksellisiin kissoihin, niin saatamme ehkä olla valmiita tutustumaan lähemmin. Ensisijaisesti etsimme siis melko rauhallista kotia, jossa asuu aikuisia ihmisiä (ja mahdollisesti heidän aikuisuutta lähestyvää jälkikasvuaan). Meidät luovutetaan kuulemma kahdestaan kodin ainoiksi kissoiksi.

Mulla on tämmönen tosi pehmoinen ja pitkä turkki, jota pitäisi harjata hyvin aktiivisesti. Mua vaan ei ihan hirveästi yleensä nappaa toi harjaaminen, joten turkkini takkuuntuu tosi helposti. Harjaamisharjoitteiden kanssa on siis edelleen runsaasti tekemistä, mutta välillä osaan nauttia jo melko pitkistäkin harjaussessioista.

En ole mikään sylikissa, mutta tulen kyllä viereesi hakemaan rapsutuksia, kunhan olemme tutustuneet. Olen tosi aktiivinen (tilapäistyyppi väittää, että toisinaan jopa yliaktiivinen) ja haluaisinkin, että mua leikitettäis loputtomiin! Huiskalelut on mun lemppareita, mutta kyllä mä juoksen pallojen ja vinkulelujenkin perässä – ainakin jos sä jaksat heitellä niitä mulle uudestaan ja uudestaan. Välillä mä jahtaan Aamua ihan huvikseni, mutta kyllä sekin sit saattaa jahdata mua, joten en mä mikään täysi despootti ole.

Hei, nyt on kyllä puhuttu tosta jäbästä jo ihan tarpeeksi! Moikka!!!! Mä oon Aamu! Uusien ihmisten tullessa mäkin meen ensin karkuun, mutta tuun kyllä tosi nopeesti tutustumaan ja kohta mä jo kiipeenkin sun syliisi. Välillä mä voisin olla sylissä ihan mahottoman kauan ja pidän valtaisaa hurinaa koko ajan. Ei mua aina ees tarvi rapsuttaakaan, kun musta on vaan niin ihanaa kömpiä syliin! Sitten kun ollaan tutustuttu, niin mä tuun usein aamulla moikkaamaan sua heti kun huomaan, että olet herännyt.

Mäkin olen melko leikkisä, mutta usein seuraan pitkään vierestä Artun huiskaleikkejä. Palloja mä tykkään pyöritellä ja jos oikein sopiva ja ihana pallo osuu kohdalle, niin saatanpa kanniskella sitä ympäri kämppää suussani ja moukua samalla. Mun turkki ei takkuunnu yhtään niin helposti, kuin Artulla, joten vaikka mäkään en ole mikään harjaamisen ylin ystävä, niin mun turkkini pysyy aivan tiptop kunnossa. Tietty kannattaa muakin yrittää totuttaa harjaamiseen vielä lisää, mutta toistaiseksi oon pitänyt sitä vähän rasittavana härppimisenä, vaikka muuten tykkäänkin silittelystä ja rapsutuksista.

No niin, tämmösiä me nyt sitten pähkinänkuoressa ollaan. Jos sua kiinnostaa tutustua meihin enemmänkin, niin ota yhteyttä!


Lilli

Koditon kissa

MI! Niin minä, Lilli, pieni tyttökissa, sinua ovella moikkaan. Olen syntynyt vuoden 2015 tienoilla, tai muutaman vuoden aikaisemmin. Olen ollut maailmalla ja vaikka hieman pelokas olenkin (siis ne vessan lattialle pudonneet käsipyyhkeet, apua!), niin sydämeni on täynnä rakkautta ihmisiä kohtaan.

Päästyäni PESUn hoiviin ihmiset havaitsivat, että minä en oikein muista kissoista välitä, suhisen niille, jos kehtaavat tulla lähelleni. Hauskuutan hoitajaani murisemalla omalle peilikuvallenikin välillä, kun unohdan, ettei siellä peilissä ole toista kissaa. Siksi etsinkin kotia ainoana kissana!

Mutta ihmisistä tosiaan pidän paljon, vaikka ulkona näkyvät ja kuuluvat lapset saivat minut kipittämään muristen piiloon. Olisi kiva, jos sinulla, uutta kehrääjää etsivällä ihmisellä, ei siis olisi kovin pieniä lapsia. Sen verran olen joutunut omillani pärjäämään, että nopeat liikkeet, vaikka herkkuakin tarjoavat kädet, saavat minut säikähtämään. En kuitenkaan ole hoitajalleni täällä omassa valtakunnassani sähissyt tai yrittänytkään raapaista, mutta tukalan paikan tullen saatan purra, vaikka luottamusta saatuani en kovin usein enää niin teekään.

Sinua minä olen valmis puskemaan ja kiehnäämään vaikka kesken ruokailun. Jos rapsutuksia ei ilmesty jalkoja kiehnäämällä, hyppään usein syliisi kehräämään. Toki olen valmis rapsutteluhetkeen, jos sinä minut syliisi nappaat. Hoitajallani on isossa läpinäkyvässä laatikossa hamsteri, siitä en ole ollut kiinnostunut. Muihin eläimiin kissojen lisäksi en ole PESUn hoivissa päässyt tutustumaan. (Ja siis niistä muista kissoista en pidä, haluan olla kodin ainut kuningatar!)

Jos siis kaipaat elämääsi pientä, kaunista ja vaimeaäänistä puskutraktoria, niin se olen minä, ehdottomasti. Otathan pian noihin ihmisiin yhteyttä! Katso ensin video leikeistäni!


Merri ja Aragorn

Koditon kissa

Hei! Olen kissajannu Merri ja etsin isukkini Aragornin kanssa loppuelämän kotia. Minä olen noin 1-vuotias ja Arska noin 2-vuotias. Aiemmassa elämässämme olemme eläneet villissä luonnossa, siitä muistoina Arskan mutkalle paleltuneet korvat ja minun murtunut töpöhäntä.

Ihmisistä meillä on kovin vähän kokemusta; vielä toistaiseksi saatamme suhista ja murista uusille tuttavuuksille piilopaikasta, mutta olemme ihan liian kilttejä raapimaan tai pureskelemaan ketään. Olemme jo alkaneet tottua ihmisten läsnäoloon ja meitä saakin jo rapsuttaa ja silitellä, jos lähestyt tarpeeksi rauhallisesti. Ruoka-aikaan tulemme jo jalkoihin pökkimään ja huutelemaan, olemme siis todella persoja ruualle!

Minä Merri olen jo melko rohkea ja uskallan liikuskella ihmisten läsnäollessa, tosin pikaiset liikkeet ja kovat äänet saattavat vielä säikäyttää. Leikkiminen kiinnostaa, erityisesti viehelelujen nappailu ja pallojen perässä juoksentelu on melko päräyttävää! Arska on melkein yhtä rohkea kuin minä, mutta huomattavasti säyseämpi kaveri, ja tykkää lähinnä kölliä päivät pitkät. Saamme turvaa toistemme läsnäolosta ja makoilemmekin usein kyljet vastakkain.

Etsimme rauhallista kotia meille molemmille, en usko että tuo isukki oikein pärjäisi ilman minua. <3 Meistä huolehtivien ihmisten tulisi olla kärsivällistä sorttia, tarvitsemme vielä aikaa tottuaksemme ihmisten kanssa elämiseen. Tulevassa kodissamme voi olla lisääkin tahdikkaita kissakavereita, toki sellaisiinkin haluamme tutustua askel kerrallaan. Lapsien kanssa emme varmaan tulisi toimeen kovin hyvin, voivat olla hieman liian villejä meillekin villeille. Koiria tai muita eläimiä emme ole tavanneet, en oikein tiedä miten sellaisiin suhtautuisimme.

Katso video meistä! Tervetuloa tutustumaan!


Mamma ja Kingi

Koditon kissaKoditon kissaKoditon kissa

Me olemme Mamma ja Kingi, kissapariskunta, joka löydettiin ja pelastettiin ihmisten hoiviin. Pariskuntana sisaisäitimme tarkoittaa oikeaa pariskuntaa. Me emme kuulemma lähde kuin samaan kotiin. Muun muassa häntiemme kiertäminen toistensa ympärille kulkiessamme vieretysten on sulattanut hänet ihan tyystin! Olemme siis melkoisen söpö kaksikko, johon varmasti ihastuisivat kaikki! Kingi eli mä oon arvioltaan n. 4 v. ja Mamma n. 1 v.

Kingi olen saanut nimeni olemuksestani: olen muhkea poika, joka tukee mammaa niin ylä kuin alamäissä. Olen hirmuisen seurallinen kisu ja juttelen paljon! Minulle maistuu ruoka ja joku voisi sanoa että olenkin reilumman kokoinen kolli. Olen oikeasti aika isoluinen ja eläinlääkäri kehui, että painoakin tulee nyt säännöllisellä ruokinnalla lisää. Hah! Enemmän rakastettavaa siis vain tiedossa! Rakastan silityksiä ja rapsutuksia, sylissäkin olen käynyt, ja kampean itseni siihen, jos siltä tuntuu. Sijaisäiti sanoo, että olen varmasti ollut joskus ihmisen kanssa tekemisissä. Minä haluan vain rakastaa ja olla rakastettava, niin ihmisten kuin Mamman puolesta, toivottavasti meidän paikkamme löytyy pian!

Tässä Mamma hei vaan. Minä olen vähän ujomman puoleinen kuin sulhoni, miehethän nuo kaikki hommat yleensä hoitaakin eiks niin? Vaikka olen ujo, niin olen myös äärettömän utelias. Tulen ruokakupillekin ihan viereen jo, ja olen useasti antanut koskea ja ottaa vastaa silityksiä, vaikken ole ihan varma mitä mieltä niistä olisin. Luikin useimmiten muutaman askeleen päähän tuijottelemaan jos olo muuttuu tukalaksi. Ja tuijottelu, se vasta onkin mun juttuni uteliaana pikku-kissana. Pieni minä olen, ja epäilläänkin, että saattaisin olla aika nuorehkon puoleinen äiti. Olen varma, että jos saan Kingin kanssa rauhassa tutustua sinuun ja perheeseesi niin minustakin voisi tulla todella rakkautta rakastava ja kehräävä kissimirri.

Etsimme siis kotia yhdessä, mielellään suhteellisen rauhallista. Täällä tilapäiskodissa on kaksikin koiraa, eikä ne tuota meille ongelmia. Olis kauheen kiva vaan, että jos teillä asuu koiria, että ne olis edes joskus nähneet meikäläisiäkin ja ovat rauhallisia. Myös pikkuihminen asuu tässä talossa iältään 5v. ja sen kanssa tullaan juttuun myös. Sitä nuorempia varmaan arastellaan aika kovasti, joten olis kiva jos teijän perheen ihmislapset olisikin vähän varttuneempia :)

Isoja syksyn kehräyksiä kaikille teille! Tulkaahan moikkaamaan meitä!


Supi ja Haamu

Koditon kissa

Koditon kissa

Koditon kissa

Olen loppuvuodesta 2010 syntynyt tyttönen Supi ja etsin yhteistä loppuelämän kotia saman ikäisen kaverini Haamun kanssa. Ollaan molemmat synnytty ulkona, mutta onneksi päästiin alle vuoden ikäisenä ihmisten ruokittaviksi sisätiloihin. Ihmiset onkin vähän jännä juttu. Niiden nopeat liikkeet on pelottavia, ja sellaisessa tilanteessa täytyy ehkä vähän sähistä tai mennä sängyn alle piiloon. Mutta toisaalta kun huomaan tyypit varattomiksi on rapsutusten saaminen ihan parasta!

Olenkin todellisuudessa hyvin hellyydenkipeä ja ilmoitan tästä istumalla palvelijani eteen ja tuijottamalla häntä kunnes hän ymmärtää minua silittää. Oikein akuutissa rapsutusvajeessa tulen kiehnäämään jalkoihin, koska silloinhan minua ei voi olla huomaamatta kun olen niin söpö.

Minä mustavalkoinen kaunokainen olen Haamu, myöskin 2010 syntynyt tyttö. Olen luonteeltani utelias ja ehkä vähän leikkisämpi kuin kaverini Supi. Ihmiset ovat mielestäni mielenkiintoisia ja niiden touhuja on kiva seurata, mutta en kuitenkaan ymmärrä Supin innostusta rapsutuksiin. Minä voin kyllä käydä ihmisiä nuuhkimassa ja varsinkin niiden varpaat on hauska juttu, mutta lähden kyllä nopeasti karkuun jos alkavat liian tuttavallisiksi. Ruuasta tykkään ja nappuloita onkin hauska metsästää kun niitä heitellään. Ihmisten kädestäkin syön, jos on jotain oikein herkkua tarjolla.

Etsimme rauhallista kotia, jossa olisi kärsivällisyyttä ja rakkautta meille molemmille. Lapset ja koirat saattaisivat olla liian pelottavia, mutta mukava kissakaveri ei varmaan haittaisi. Olisitko sinulla tarjota meille oma loppuelämän koti?


Mimmu

Koditon kissa

Miau! Olen Mimmu, loppuvuodesta 2015 syntynyt suloinen nuori kisuneiti. Olen todella utelias ja tykkään seurata ihmisten puuhia. Olen myös erittäin perso herkuille. Olen ensimmäisenä paikalla, kun on kyse ruuasta tai uudesta lelusta. En todellakaan ole nirso, vaan tykkään monipuolisesta ruuasta. Olen aikaisemmin ollut huonolla ruualla, joten luulen varmaan sen välillä loppuvan kokonaan ja saatan hieman ahmia. Minulla on muuten komeat raidat turkissani, ne eivät vaan näy tuosta kuvasta, kun olen ...hmmm, hieman epäkuvauksellisessa asennossa, mutta sellaista sattuu, kun Mimmu touhuilee.

Minulla on ollut aina kissakavereita ja tulen hyvin muiden kissojen kanssa toimeen. Olen sen verta leikkisä, että nuori ja aktiivinen kissakaveri olisi kiva. Ihmiset kiinnostavat, mutta silityksistä en niin kauheasti piittaa. Minuun saa kyllä koskea, mutta olen vielä hieman varuillani. En ole aikaisemmin ollut ihmisten kanssa niin läheisissä tekemisissä, ja siksi minua vielä hieman jännittää. Ehkä pikkulapsiperheessä voisi olla siitä syystä liian vilkasta menoa minulle. Tykkään kyllä kovasti leikkiä ihmisten kanssa! Olisiko sinun kodissasi siis mukava kissakaveri, joka kaipaisi leikkiseuraa, ja sinullakin aikaa leikittää ja huolehtia rakkaudella minusta?


Patu ja Pablo

Koditon kissa

Koditon kissa

Koditon kissa

Olemme kissaveljekset, jotka sattuman kaupalla löysivät jälleen toisensa vaihtaessamme tilapäiskotia. Nyt olemme erottomattomia! Me teemme aina kaiken yhdessä. Me nukumme, syömme ja leikimme yhdessä, joten haemme yhdessä loppuelämämme kotia. Olemme arvion mukaan syntyneet vuonna 2013.

Tulemme hyvin toimeen muiden kissojen kanssa. Pablo (musta laikku valkoisessa nenässä) rakastaa silityksiä ja on perso herkuille. Patu ei niin kauheasti piittaa silityksistä, mutta tykkää leikkiä ihmisten kanssa, se on parasta mitä voi tehdä. Etsimme rakastavaa ja hellivää loppuelämämme kotia, tule katsomaan meitä, saat meistä hauskat kaverit!


Töpö ja Höpö

Koditon kissaKoditon kissa

Koditon kissa

Olemme loppuvuodesta 2015 syntyneet kissanpojat ja etsimme loppuelämäksemme yhteistä kotia. Olemme veljekset ja leikimme aina kaksin, siksi haluaisimme yhteiseen kotiin. Olemme erittäin leikkisiä – nuoria poitsuja kun ollaan – ja tykkäämme leikkiä toistemme kanssa, niin että matot saattavat mennä rullallle.

”Olin pieni kissanpentu hei, kun joku minun häntäni vei.
En tiedä mitä tapahtui, kunnes se vain tipahti.
Olen silti todella söpö ja siksi sainkin nimekseni Töpö.”

Töpö: Minut erottaa muista kissakavereistani 10 cm pitkästä hännästä, joka on katkennut aikaisemmin. Touhujani se ei haittaa. Olen erittäin leikkisä ja utelias kissa. Tykkään leikkiä muiden kissojen kanssa, mutta ihmistenkin touhut kiinnostavat. Jännitän hieman uusia ihmisiä, mutta kun huomaan että heihin voi luottaa, niin saa minua silitellä.

Höpö: Olen vähän ujo vielä, mutta päivä päivältä alan luottaa ihmisiin enemmän. Herkuilla minut saa luokseen ja syön jopa kädestä. Äkkinäiset liikkeet sekä kosketus minua arvelluttaa. Ehkä siksi en muuttaisi pikkulapsi-perheeseen. Tahtoisin itselleni oman ihmisen, johon voisin luottaa. Tykkään myös leikkiä leluilla sekä kissakavereiden kanssa. Rakastan sohvalla nukkumista sekä kissojen pedeissä makoilua. Oikein unessa ollessani saatan jopa hieman kuorsata. Paras koti olisi sellainen, joka on rauhallinen ympäristö, sekä paljon leluja ja mukavia nukkumispaikkoja.


Leonardo ja Rita

Koditon kissa

Koditon kissa

Koditon kissa

Kurrnau! Mun nimi on Leonardo. Olen tällainen komea ja raamikas herraskissa. Iältäni olen noin 10-vuotias, ehkä 2007 syntynyt, joten omaan varttuneemman kissan viisautta ja arvokkuutta, krhm. Täytynee mainita, että olen menettänyt näkökykyni melkolailla kokonaan. En anna sen kuitenkaan haitata elämääni juurikaan. Navigoin sujuvasti tutussa ympäristössä erinomaisen suuntavaistoni sekä hajuaistini avulla. Välillä toki on viiksikarvan varassa, etten törmäile yllättäviin esteisiin reitilläni. Ihmisten kanssa olen tullut sinuiksi täällä tilapäiskodissani. Annan silittää jonkin verran ja kovasti juttelen ihmisille. Suhtaudun kuitenkin vähän varauksella varsinkin vieraisiin ihmisiin. Syöminen on yksi lempiharrastuksistani. Leikin myös mielelläni leluilla, kunhan niistä lähtee kilinää tai rapinaa. Ritan kanssa myös tykkään välillä leikkipainia.

Ritasta on tullut mun paras ystävä täällä tilapäiskodissa. Siksi me haluttaisiin päästä yhteiseen kotiin. Me leikitään ja nukutaankin usein yhdessä. Rita on noin 2-vuotias tyttökissa. Rita ei ole ollut ihmisten kanssa tekemisissä elämänsä alussa, joten häntä vielä jännittää esimerkiksi silittäminen. Rita kyllä tykkää kissannameista niin paljon, että niitä hän syö ihmisen kädestäkin jo. Rita rakastaa myös leikkimistä, ja esimerkiksi kaikenlaisia aivopähkinäleluja, missä täytyy olla nokkela.

Hakusessa olisi meille oma koti, jossa olisi rauhallista ja meille annettaisiin aikaa sopeutua kaikessa rauhassa. Lapsiperheen hulina olisi varmaankin meille liian stressaavaa. Koiraan olemme kyllä tilapäiskodissa tottuneet, mutta jos uudessa kodissamme olisi koira, tulisi tämän olla varsin kissaystävällinen ja rauhallinen kaveri. Leonardo varsinkin voi helposti säikähtää koiran säntäilyä, kun ei näe missä ja mitä tapahtuu. Vaikka meillä onkin omat haasteemme, me ollaan kyllä tosi hurmaava kissakaksikko. Olisiko sinulla tarjota meille se ikioma koti?

Katso vielä videoita meistä: Leonardo leikkiiRita leikkii  ja  me hellimme yhdessä!


Wiljami ja Esteri

Koditon kissaKoditon kissa

Mou! Mä oon Wiljami, vuonna 2014 syntynyt vaaleaturkkinen kollipoika. Toi mustavalkoinen pikkutyttö on mun sisko Esteri. Me etsitään tositarkoituksella yhteistä kotia koko loppuelämäksi!

Me ollaan reippaita nuoria kissoja, ja meidän päivät kuluu yleensä leikkiessä ja nokkaunia ottaessa. Laservalon saalistus on kivaa, ja kuivanamuja me jaksettais tietenkin jahdata vaikka koko ajan. Juoksukisat muiden kissojen järjestetään tietenkin päivittäin, ja silloin juostaan matot rullalle! Kiipeilypuussa lojuminen ja ikkunasta kurkistelu on myös meille tärkeää ajanvietettä.

Mä, Wiljami, oon sille päälle sattuessani aikamoinen halipallero, ja yleensä herätän sinut aamulla kuuluvin kehräyksin ja hellin puskuin. Jos et huomioi minua, tuun tallomaan päällesi ja huolehdin siitä, ettei aamiainen myöhästy liikaa! En toki liian aikaisin sinua herätä, vaan odotan yleensä että herätyskellosi soi. Silkkiturkkini harjaaminen on minusta erityisen ihanaa! Tuosta Esteri-siskosta on tässä hiljattain kuoriutunut myös utelias ja huomionkipeä kissatyttö. Se maukuu ihmisille ja puskee niitä hakien silityksiä ja rapsutuksia, mutta on vielä pikkuisen epävarma siitä voiko ihmisiin todella luottaa vai ei. Iltaisin se uinailee sohvalla ihan ihmisten vieressä. Vieraita ihmisiä kohtaan me ollaan vielä aika varautuneita, ja kun ovikello soi, painutaan kyllä piiloon. Onneksi meidän tilapäiskotimammalla on videomateriaalia todisteeksi siitä, miten kivoja kissoja me ollaan!

Me ollaan tavattu paljon muita kissoja, ja ollaan tultu kaikkien kanssa toimeen hyvin. Etsitään siis yhteistä kotia, mutta eihän se haitaksi olisi, jos siellä kodissa olisi ennestään jo joku kiva kissakaveri! Me ollaan kissaseurassa aika vauhdikkaita ja leikkisiä, joten kovin arat kissat voi pelätä meitä. Ollaan vietetty aikaa myös pienen koiran kanssa, ja aluksi meitä pelotti, mutta sitten totuttiin kyllä. Pienistä lapsista meillä ei ole kokemusta, mutta kyllä me lapsiperheeseenkin voitaisiin muuttaa, jos lapset osaa kohdella meitä kunnioittavasti ja muutenkin asianmukaisesti. Soittelehan siis kissakoordinaattorille ja tuu tutustumaan meihin tarkemmin!


Liisa

Koditon kissa

Minä olen Liisa. Synnyin vuosi sitten, kulkuriksi. Vietin pentuaikani kellareissa, vajoissa ja autotalleissa hipihiljaisena varjona, ihmiset eivät edes huomanneet minua, kun osasin olla niin hiljaa. Joskus ulos jätettiin ruokaakin, ja siksi minä olen nyt tässä kertomassa tätä tarinaani. Sillä lopulta minut huomattiin. Ja vaikka juoksin kovaa karkuun, nälkäni oli niin kova, etten voinut lopulta vastustaa minulle viritettyä ansaa.

Nyt elän sisällä perheessä, ja opettelen uusia asioita. Ihmiset ovat minusta yhtä aikaa jännittäviä ja ihania. Minä rakastan niin paljon sitä kun hoitoemäntäni juttelee minulle, että joskus menee ihan jalat alta ja kellahdan kumoon! Ja kun näen, että minun luokseni tullaan, säntään iloisena vastaan häntä pystyssä, ja sitten vasta muistan, että ai niin, minähän pelkään vielä. Juttelen mielelläni, ja minulla on kuulemma hyvä ja kantava ääni. Joudun välillä huomauttamaan, kun kuppi on tyhjä, tai kun en löydä leikkikaveria. Joskus juttelen ihan vaan kun on sellainen fiilis, vaikka että kiva nähdä sinua iso ihminen, ja että lauletaanpas pieni laulu. Hoitoemäntä sanoo, että tarvitsen sellaisen uuden perheen, jotka tykkäävät just tällaisista kissoista, jotka osaavat puhua hyvin. Osaan myös laittaa tassulla ihmissormeen highfivet, se on ihan ok, kunhan ei muuten hiplata. Minulle on väitetty, että koska jo nyt tykkään niin paljon ihmisistä, tykkään pian paijauksistakin, mutta uskoisiko noita!

Toiset kissat ovat ihan parasta maailmassa, ja olen aina tosi kiltisti niille, vaikka ne joskus ärähtävät minulle, kun en vaan malta olla puskematta niitä, kun ne vaan ovat ihan parasta maailmassa. Tilapäiskodissani on myös sellainen outo kissa, jota sanotaan koiraksi. Minusta sellaisiakin voi olla, ei niistä haittaakaan ole.

Hoitoemäntäni aina sanoo, että olen harvinaisen kaunis tyttö. Kuulemma sellainen hiipivä tiikeri, piilotettu kilpikonna. Ensin näytän ihan tyylikkään harmaaraidalliselta ja sitten oho, mitäs tämä nyt on ne sanovat, minulla onkin punainen piste keskellä otsaa ihan kuin olisin intialaiskissa! Ja sitten kun hieraisee silmiä ja tarkkaan katsoo, raitoihin onkin piilotettu kuparinläikettä ja loimua. Minulla on myös muutama valkoinen varvas, ihan niin kuin joku ei olisi jaksanut värittää niin tarkasti koko kissaa. Muodoiltani olen hoikka ja siro ja aika pienikin, juuri sylinkokoinen. Siis sen sylin johon hoitoemännän mukaan ehkä vielä joskus kipuan.

Minulle etsitään kotia, jossa tykätään minusta jo ihan heti, vaikka en vielä olekaan sellainen kesykissa. Että siellä ymmärrettäisiin just tällaisia pieniä ja ujoja tyttöjä, ja oltaisiin kärsivällisiä ihmisiä. Ja sitten siellä kodissa olisi minulle nuori, yhtä aktiivinen kissaystävä, vaikka ihan pentukin, joka tykkäisi minusta yhtä paljon kuin minä siitä ihan varmasti tulisin tykkäämään! Pieniä ihmislapsia en kyllä vielä arvosta, koska nopeat ja arvaamattomat liikkeet ovat minusta pelottavia. Olen kaikkiruokainen, ja vessajutut hoidan niin kuin pitääkin.

Otathan yhteyttä, jos haluat olla minun ihmiseni.


Hulina

Koditon kissa

Maauuuu! Olen noin 3-vuotias musta silkkiturkkinen neitikissa Hulina. Jos kaipaat seurallista ja aktiivista kissaa elämääsi, olisin täydellinen valinta juuri sinulle. Olen kovin utelias ja seurankipeä, joten toivoisin kotia, jossa minulle keksittäisiin kivoja aktiviteetteja. Rakastan juosta kilisevien pallojen perässä ja myös esimerkiksi hiuslenkit herättävät minussa sisäisen saalistajan. Hulina on kuvaava nimi minulle, sillä elämä kanssani on välillä melkoista hulinaa.

Eräs PESUn tilapäiskoti luonnehti mustia kissoja näin: "Mustat on ihania: ne on hassusti vinksallaan, ikuisia touhoja ja kovia puhumaan." Tämä kuvaus sopii kuulemma täydellisesti minuun. Viihdyn ihmisten seurassa ja olenkin yleensä juuri siellä missä sinäkin. Kun istut vessassa, kiehnään jaloissa ja kun makaat sohvalla, tulen minäkin selkänojalle makoilemaan. Kauhean kauaa en jaksa paikoillani olla vaan tykkään touhuta, joten en varsinaisesti ole mikään sylikissa. Välillä kuitenkin puolivahingossa jämähdän ainakin puolittain ihmisen syliin, mikäli kunnon hellyyspuuska iskee. Kun tulet kotiin, tervehdin sinua heittäytymällä maahan makaamaan ja kerjäämään rapsutuksia. Nukun myös yöt tyynysi vieressä, joten olen kyllä hyvin hellyyttävä tapaus kaiken kaikkiaan. Uteliaana ja rohkeana kissana suhtaudun vieraisiinkin lämpimällä vastaanotolla. 

Olen melko nokkela tyyppi, sillä osaan mm. avata ovia. En tykkää, että minulta rajataan mitään huonetta pois, olenhan koko huushollin valtiatar. Kaipaisin kovasti kaikenlaista tekemistä, ja varmasti kyllä osoitan mieltäni jos minulla on tylsää. En tule toimeen muiden kissojen kanssa, joten lähden vain sellaiseen kotiin, jossa saan olla ainoa kissa talossa. Lapsia en ole nähnyt, joten en tiedä miten niihin suhtaudun. Luultavasti ainakin isommat lapset, jotka ymmärtävät tarvittaessa jättää minut rauhaan, olisivat kivoja leikkikavereita. Ison koiran olen nähnyt lähietäisyydeltä ja ei se ainakaan niin kamala ollut kuin muut kissat. En kyllä ole vielä ihan varma haluaisinko jakaa kotini sellaisen kanssa, mutta ei kai se ihan pois suljettu juttu ole. Olisi mukavaa, että uudessa kodissa olisi edes jonkinlainen mahdollisuus ulkoilla (valjaissa tai esim. parvekkeella) tai tiirailla ulos. Tykkään nimittäin olla parvekkeella seuraamassa maailman menoa, mutta nyt kylmempien ilmojen tultua minulle on riittänyt tiirailupaikka ikkunan takana.

Yksi huomioon otettava asia pitää vielä mainita. Minulla on jotakin neurologista vikaa, josta johtuen tasapainoni ei ole täysin normaali. Tätä ei kuitenkaan minusta aina edes huomaa, eli elän ihan normaalia kissanelämää. Minua on kyllä tutkittu, mutta syytä näihin oireisiin ei ole löydetty, joten tasapainoni tulee tuskin koskaan olemaan normaalin tasolla. 

Tulethan tutustumaan persoonalliseen luonteeseeni!


Aurora

Koditon kissa

Moi! Olen Aurora, leikkisä noin parivuotias kissaneiti, joka kaipaa omaa pysyvää ja rakastavaa kotia.

Alkuun olen uusien ihmisten kanssa ujo, mutta varsinkin herkkupalojen kanssa minusta saa nopeasti esiin aikamoisen kehrääjän. Teen muutenkin ruoan eteen melkein mitä tahansa... Tykkään rapsutuksista ja silittelystä, sekä erityisesti narun päässä olevien asioiden jahtaamisesta! Myös helisevät pallot ja hiirilelut saavat minut innostumaan, sijaismamma suosittelee kuulemma laittamaan tämmöiset mölyvehkeet yöksi piiloon, pöh...

Olen FIV-positiivinen, eli sairastan kissan immuunikatoa, joten en sovellu seuraksi FIV-negatiivisille kissoille. Sairaus ei ole minussa oireillut, eikä se tartu muihin eläimiin kuin kissoihin, ja muutoin olen terve! Tulen paikasta, jossa oli paljon muita kissoja, ja tilapäiskodissani on toinenkin FIV-kissa, jonka kanssa löimme hynttyyt yhteen heti ensisilmäyksellä. Olisikin tärkeää, että minulla olisi uudessa kodissani kissaseuraa! Kaverin luonteella ei niinkään ole väliä; innostun leikkimään riehakkaampien kissojen kanssa varmasti, mutta ymmärrän myös mikäli toista ei moinen kiinnosta, silloin viihdytän itse itseäni ja tyydyn vain makoilemaan rauhallisemman kaverin vieressä.

Uudessa perheessäni saa olla muitakin lemmikkejä – tilapäiskodissani on varsin riehakas koira, jonka tieltä väistyn hänen juostessaan pallon (tai minulta varastamansa hiirilelun!) perässä, mutta muutoin en hänestä piittaa. Välillä haistelemme toisiamme ja syömme samaan aikaan, mutta useimmiten puuhaamme kaikki omiamme toisiamme huomioimatta. Olen myös päässyt tutustumaan chinchilloihin, joiden äänekkäimpiä puuhia tarkastelen hieman kauempaa, ja joskus makoilen häkin takana ihanassa ahtaassa kolosessa johon juuri ja juuri mahdun.

Toivottavasti kuulostin juuri Sinun kissaltasi! Sijaismamma kertoo varmasti mielellään lisää, ja auttaa kaikkien kysymysten kanssa mitä mieleen tulee, myös muuttoni jälkeen jos on tarvis :) Ollaan yhteyksissä ja katsothan pienen videoni!


Jyry

Koditon kissa

Olen Jyry, iältäni noin 2–5 vuotta. Isoksi pojaksi kutsuvat, mutta oletan sen olevan hyväsydäminen lempinimi – ei noilla ihmisillä omien mahojensa kanssa ole kyllä mitään varaa sanoa.

Olen hieman hitaasti lämpenevää sorttia, mutta mitä enemmän jaksat panostaa tutustumiseen – vieressä istuskeluun, rauhalliseen jutteluun – sitä nopeammin ystävystymme. Jos tarjoat minulle raksuja, silittely onnistuu, tykkään raksuista mielettömästi, mutta vehnälle olen allerginen. Onneksi on olemassa paljon vehnättömiä vaihtoehtoja rouskuteltavaksi! En välttämättä sovellu perheeseen, jossa on pieniä lapsia, sillä vaikka otan itse kontaktia ihmisiin, minua hieman hirvittää, jos joku yrittää väkisin silittää tai ottaa syliin. Hiljaa hyvä tulee, niin kuin ihmiset sanovat.

Tykkään maata omassa pedissäni ja seurata talon touhuja mielenkiinnolla. Jos kodissa on paikkoja, jonne et halua minun menevän, kannattaa laittaa ovi visusti kiinni, sillä olen todella utelias! Sijaisiskän mukaan olen musiikkimiehiä, kun selvästi kuuntelen aina kun musiikki talossa soi, ja olenkin saanut lempinimekseni mm. David Meowie... Juu, tiedän... No, se musikaalisista taipumuksistani. Kuljetuskoppa ei lukeudu lempipaikkoihini, joten jos muu perhe lähtee reissuun, jään itse mielummin kotiin. Mutta en pelkää imureita, tiskikoneita tai muutakaan hölynpölyä. Mainitsinko jo, että osaan käyttää hiekkalaatikkoa? Etsin sen vaikka talon perimmäisestä nurkasta, johon se on unohtunut siivouksen jäljiltä...

Olen FIV-positiivinen, eli sairastan kissan immuunikatoa, joten en sovellu seuraksi FIV-negatiivisille kissoille. Sairaus ei ole minussa oireillut, eikä se tartu muihin eläimiin kuin kissoihin, ja muutoin olen terve! Uudessa perheessäni saa olla muitakin lemmikkejä – se olisi jopa ihan suotavaa, sillä saan heistä mukavaa seuraa, kunhan eivät paahda suoraan päin näköä, silloin käsken kauemmas. Olen tottunut sekä kissoihin että koiriin. Pärjään kyllä varmasti myös itsekseni, olen sen verran itsenäinen kaveri. Tilapäisperheessäni on hieman innokas Rasittava Koira, joka on kovasti pyytämässä minua leikkiin joka välissä, mutta en minä moisista välitä, pentujen touhuja semmoiset. Tämän Rasittavan Koiran kanssa on kuitenkin mukava makoilla ja rentoutua – sen kerran kun se siltä onnistuu...

Toivottavasti kuulostin juuri Sinun kissaltasi! Sijaismamma kertoo varmasti mielellään lisää, ja auttaa kaikkien kysymysten kanssa mitä mieleen tulee, myös muuttoni jälkeen jos on tarvis :) Ollaan yhteyksissä!


Mars ja Elga

Koditon kissaKoditon kissaKoditon kissa

Moikkumoikkumoi. Täällä ois kaksin kappalein ihmisrakkaita kissanlötjykkeitä vailla rakastavaa ja hellivää loppuelämän kotia!

Minä, Elga-neiti (s. 2013, se kirjava), etsin kotia, jossa voin ensin rauhassa zoomailla tilannetta ja tutustua omaan tahtiini uuteen palvelusväkeen. Olen jokseenkin epäilevä uusia ihmisiä kohtaan, mutta kun totun ja ihastun niin se on sitten menoa (tilapäisemäntäni rohkaisemana siihen menee muutamasta minuutista muutamaan tuntiin)! Tykkään parkkeerata itseni ihmisten syliin monta kertaa päivässä ja vaadin silloin luonnollisesti jakamattoman huomiosi. Ilmaisen kiintymykseni myös hyödyntämällä kulmahampaitani ja pesemällä sinua.

Tykkään leikkiä erilaisten aktivointilelujen kanssa ja todennäköisesti pienellä harjoittelulla saisin ratkaistua rubikinkuutionkin, oommeinaan sen verran etevä! Minulle pitää ehdottomasti olla raapimapuuhässäköitä joihin pääsen kiipeilemään ja lepäilemään tarpeen vaatiessa, mitä korkeampi sen parempi!

Sitten on mies-väen vuoro eli Marsin (s. 2012, se lihaksikkaampi). Mulla on vähän ”mahaa” (vatsalihakset) kertynyt tässä vuosien varrella, joten mun pitäisi syödä kuulemma jotain dieettiruokaa (en oikeesti tarvis, mutta noi on sitä mieltä). Minulla kanssa pitäisi olla paljon aktivointia niin mun vatsalihakset (maha) hieman kiristyisi. Ensivilkaisulla ei ehkä uskoisi, mutta leikin todella mielelläni, ja yleensä vauhtiin päästyäni en ihan helpolla pysähykkään.

Kiinnyn tosi nopeasti ihmisiin (varsinkin jos niiltä saa ruokaa tai huomiota), ja tykkäänkin tulla ihan milloin vaan makoilemaan ihmisten päälle tai syliin. Tarvitsen muun huomion ohella paljon silityksiä, joista kiitän kuuluvalla hurinalla. Mun pitää syödä päivittäin verenpainelääkettä tablettimuodossa. Se on ihan helppoo, varsinkin kun saan ruokaa sen jälkeen! Mulle kerrottiin, että jos syön terveellisemmin ja riehun ihan raivona, niin painon laskiessa verenpainelääkkeen voi sitten jättää pois. Mun silmät on kans vähän kuivat, niin niihin pitää laittaa välillä silmätippoja, ja mun korvat pitää säännöllisesti putsata. Niihin kuulemma kertyy töhnää riippuen mun ruokavaliosta. Siitä puhistuksesta en ihan älyttömästi tykkää, mutta kahden ihmisen kanssa se on nopeesti ohi, eikä korvia kutita enää niin paljon.

Etitään kummatkin joko yhteistä kotia, tai mahdollisesti muuta asumisratkaisua. Muita eläimiä ei olla kohdattu, eikä aivan pienten lasten perheet oo meidän juttu. Toivotaan vaan laadukasta ruokaa, rakkautta, huomiota ja tilaa meidän leikeille! Meijän kummankin mielestä laserlelu on maailman paras, eikä voida elää ilman sitä.

Katso video meistä: yhteinen pesuhetkemme, Elgan leikkinäyte ja me molemmat laserpisteen jahtauksessa


Skadi

Koditon kissa

Hei, olen Skadi, kissarouva elämän nurjalta puolelta. Olen aikuinen, kovia kokenut puolivilli kissa, syntynyt joskus ja vielä en ole kuollut eli toisin sanottuna ikäni on jossain kahden ja kahdentoista vuoden välillä. Olen tehnyt pentuja enemmän kuin tarpeen olisi ja syönyt erittäin huonoa ruokaa lähes koko elämäni - totta kai tällaiset asiat näkyvät terveydessäni, mutta mielestäni pärjään siihen nähden melkoisen hyvin.

Päädyin sisätiloihin tilapäiskotiin kesän 2017 alkupuolella, ja voi kauhistus miten kummallista oli muuttaa ihmisten kotiin ensimmäistä kertaa ikinä! Olen ollut erittäin epäileväinen kaikkea ihmisten tekemää kohtaan eikä luottamustani ole ollut omiaan parantamaan se, että ihmiset ovat tehneet minulle kaikenlaisia olevinaan terveyttäni edistäviä toimenpiteitä täällä ollessani. Nyt alan kuitenkin vähitellen käymään kiinnostuneemmaksi ihmisistä, enkä ihan koko ajan epäile, että niillä on pahat mielessä. Koskea minuun ei vielä saa, enkä kyllä ihmisten kanssa leikkimäänkään rupea vielä, mutta katselen touhuiluja vierestä ja otan herkkuja kädestä joten enköhän edelleen testaile ihmisten luotettavuutta lähentymällä heitä lisääntyvissä määrin tässä ajan kuluessa.

Olen majaillut täällä lähikontaktissa orpojen kissanpentujen kanssa. Ne saavat minusta esiin lämpimän, rakastavan puolen ja hoivailen niitä kovin mielelläni. Kissanpentujen läsnäollessa minusta tuntuu myös luontevammalta luottaa ihmisiin hiukan. Ehkä olet nähnytkin suojattipentuni tervehdyksen, ne ovat nuo Weber, Sievert ja Becquerel (ylempänä sivulla). Tarvitsen jatkossa kissaseuraa ja olisihan se aika turvallista, jos ainakin yksi halinalleistani pääsisi kanssani samaan paikkaan näyttämään minulle, mitä kaikkea kivaa ja luottamuksen arvoista maailmasta löytyy. Samalla voisin opettaa niille edelleen, kuinka kissana ollaan, kuten olen tähänkin asti tehnyt.

Jos siis sinussa asuu eläinten ystävä ja haluat antaa mahdollisuuden tällaiselle luottamusta harjoittelevalle, päältä kovalle mutta sisimmissään kuitenkin niin pehmoiselle kissarouvalle, niin tule tutustumaan - saatan tosin tervehtiä sinua lähinnä mulkoilemalla nojatuolin alta, elä ota sitä pahalla.

Katso video minun ja pentujen ruokailuhetkestä!


Myrtsi

Koditon kissa

Myrtsi tässä Moro! En ole sosiaalisen median käyttäjä, enkä tyrkytä itseäni joka paikkaan yhteistyöhön, mutta NYT mun kantsis tehdä semmonen ministi fotosopattu kuva itsestäni ja samaten kuvaus, kuinka matkustelen, syön Michelin-ravintoloissa, käyn tietty jalkahoidoissa, elämä on ihanaa ja rakastan kaikkia. Näin sanoo tilapäiskoti-ihmiseni.

Vähän toppuuttelin tuota ruokkijaani ja päätin pitäytyä totuudessa. Eli josko aloitan alusta. Olen siis tuolta puskan takaa tänne tilapäiskotiin kulkeutunut, nuori kissa, nykyisin nimeltäni Myrtsi, 2013 syntynyt kissatyttö. Ruokkijani ja silittäjäni on kertonut, että tämä nimi minulle tuli, kun mökötin ekat ajat saunanlauteilla murjottaen. Edelleen tänä päivänäkin, kun minua katsot, myönnän, että olen ehkä vähän myrtsin näköinen, mutta onneksi kyseessä vaan nimi eikä sen enempää!

Olispas ollut kiva jos olisi elämäänsä elänyt paratiisirannoilla ja rantapojat olisivat huolehtineet nestetasapainostani ja ruokinnastani aikoinaan. Näin ei kuitenkaan käynyt ja olenkin elänyt ennen tännetuloa ilman kunnollista ravintoa eikä sitä vettäkään aina ollut tarjolla. Myönnän siis, että en ole mallinmitoissa eikä vartaloni sovellu katalogeihin. Nääs... mulla on vähän lyhyet jalat. Ja kasvuhäiriötäkin todettu etujalkojen kyynärnivelissä. Täällä tilapäiskodissa mut on kuvattu hännästä nenänpäähän ja tämä todettu. Onneksi lääkäri sanoi, ettei tämä ole katastrofi ja saan vielä elämästä nauttia. Mutta olen töpöjalkainen, myönnän tämän. Ehkä jonkun mielestä hassunnäköinen mutta minusta vaan persoonallinen.

Nyt minut on hoidettu kuosiin eikä tuo saunanlaude enää tunnu mukavalta paikalta. Alusta lähtien olen nauttinut ihmisen kosketuksesta, se on jotain... jotain semmosta, mitä en ole kokenut aiemmin, mutta jotain niin ihanaa. En tiedä, mitenpäin olisin, kun tuttu ihmiseni minua hellii. Tuo kaverini, tilapäiskodin Tirlittan on minua opastanut talon tavoille ja ollaan aika muikea parivaljakko, oikea kyyläkaksikko. Iltaisin odotellaan ruokaa saapuvaksi ja riehutaan yöllä.

Uskaltaisin sanoa, että minusta saa ihan todella rakastettavan kaverin paikkaan, jossa vielä ymmärretään, että olen kokenut kovia, mutta hyvällä tiellä olen kainalokaveriksi. Kun saat luottamukseni, niin saat rapsuttaa minua vaikka aamuun saakka illasta. En ole Pekka Töpöhäntä, mutta olen Myrtsi Töpöjalka. Eroa nimissä mutta luonteissa paljon samaa.

Otahan yhteyttä, niin tutustutaan enempi!


Perla ja Tommi

koditon kissakoditon kissa


koditon kissa

Hei! Me olemme kissapariskunta Perla ja Tommi, omaa yhteistä kotia vailla. Minä Perla-rouva en olekaan ihan tavallinen katti, sillä minulla on vain 3 jalkaa, yksi on amputoitu. Olen elänyt näin jo pitkään, ja tulen vaivan kanssa toimeen. Kuten kuvasta näkyy, pääsen jopa kiipeilypuuhun, mutta totta kai liikkumiseni ei ole aivan sitä mitä nelijalkaisilla. Pystyn kyllä juoksemaan, leikkimään, kiipeämään pahvilaatikkoon ja kissavessaan.

Olen syntynyt 2007 ja siippani Tommi 2009 – vaikutamme kuulemma paljon nuoremmilta kuin mitä numerot näyttää. Olemme perusrauhallisia, mutta silti kissamaisen leikkisiä ja uteliaita.

Minä varsinkin tykkään paljon silittelystä, sylissäolosta ja halailusta, ja kiitollisena hurisen takaisin. Olen meistä rohkeampi ja kaipaaan paljon huomiota ihmisiltä. Olen siis oikea sylikissa! Tommi lämpenee hieman hitaammin, mutta on jo kovasti kiintynyt hoitajiimme ja hurisee heille. Uudessa kodissa Tommi tarvitsee siis enemmän aikaa tottua, mutta olenhan minä tukena.

Asumme nyt useamman kissan kodissa, ja pärjäämme, kunhan toiset eivät ole liian rajuja tai hyökkääviä. Olemme myös tottuneet rauhallisiin koiriin. Olemme asustaneet melko tilavalla reviirillä, joten mihinkään yksiöön emme ainakaan muuta, ettei käy liian ahtaaksi. Varsinkin Tommille lasitettu parveke on ollut rakas, että joku turvallinen paikka nuuskia ulkoilmaa tekisi hyvää. Rauhallinen ja suht tilava koti olisi siis meillä toiveissa, ja tietysti ihania ihmisiä huolehtimaan meistä loppuelämäksi! Hoitajamme mielestä olemme aivan ihastuttava pariskunta ja ansaitsemme vain parasta!


Tellervo ja Unelma

Koditon kissaKoditon kissa


Heissan, täällä olisi kaksi kaunista kissaneitiä kotia vailla! Mä oon Tellervo, meistä se vähän rohkeempi ja viisaampi – olenhan meistä vanhempi, joskus siinä arviolta 2007 syntynyt. Toi mun kaveri on Unelma, se on vähän nuorempi pimu, syntynyt 2013 paikkeilla.

Me ollaan silleen aika samanlaisia, että molemmat tykkää leikkiä, namit on ihan parhaita ja nukkuminen on ihanaa. Me ei tykätä oikein muista eläimistä, koirat on ehdoton nou nou, ei tykätä myöskään oikein koskettelusta. Ollaan siis aika ujoja vielä ihmisiä kohtaan, koska emme ole niin tottuneet teihin, mutta ajan kanssa tutustutaan. Olemme toistemme tuki ja turva ja leikkikaverit, joten etsimme kotia tietenkin yhdessä.

Uuden kodin pitäisi ymmärtää meidän tarpeemme ja antaa meille paljon aikaa. Olemme jokseenkin herkkiä stressille, joten rauhallinen ympäristö tekisi meille hyvää. Olemme kuitenkin erittäin suloisia ja leikkisiä kisuja, jotka kaipaavat omaa yhteistä kotia!

Katso video meistä touhuamassa


Spotti ja Tossavainen

Koditon kissa

Moi! Olemme toukokuussa ja kesäkuussa 2016 syntyneet leikkisät kissaneidit Spotti ja Tossavainen, ja etsimme yhdessä loppuelämän kotia, jossa ei ole muita kissoja.

Minä, Tossavainen (vasemmassa kuvassa), olen kasvoista hieman tummempi ja luonteeltani rohkeampi. Seurailen kiinnostuneena ihmisten puuhia ja tervehdin jo reippaasti ihmisen saapuessa kotiin. Välillä myös oikein kaipaan rapsutuksia kehräysten ja puskujen kanssa. Tykkään paljon leikkimisestä, varsinkin laserkynän pistettä jahdaten, mutta Spotin ja minun leikkeihini kelpaa lähes mikä tahansa, kuten leikkihiiret, narunpätkät ja ponnarit. Olen luonteeltani melko seurallinen, ja mestari etsimään uusia aivan pikkuriikkisiä piilopaikkoja, eli olen aikas fiksu kissa! En kuitenkaan linnoittaudu piiloon pitkiksi ajoiksi, mutta tykkään kartoittaa ympäristöäni tarkasti, koska olen kovin utelias. Olen myöskin suojeleva kaveriani Spottia kohtaan, ja pidän tästä hyvää huolta. Oikean silmän pupillini on vähän hassu puolikuu päiväsaikaan, kuten kuvasta ehkä juuri ja juuri näkyy, mutta siitä ei ole haittaa minulle.

Minut, eli Spotin (oikeassa kuvassa), erottaa oikean silmän kohdalla olevasta erillisestä mustasta väriläiskästä, ja olen väritykseltäni täplikkäämpi, mistä olen varmaan saanut nimenikin. Olen hieman ujompi kuin Tossavainen, mutta rohkaistun hurjasti leikkihetkinä ja arvelen että Tossavaisen avulla minustakin tulee vielä paljon seurallisempi. Minulla, kuten Tossavaisellakin, on hyvä ruokahalu, enkä arastele tulla lähelle ihmistä ruoka-aikana, mutta en anna ihan vielä silittää itseäni.

Olemme molemmat reippaita ja sisäsiistejä nuoria neitejä, ja etsimme ensisijaisesti kissatonta kotia, josta löytyy ymmärrystä sille, että olemme vielä hieman ujoja ihmisten seurassa, vaikka olemmekin rohkaistuneet viime aikoina todella paljon!


Mooses ja Enna

Koditon kissa

Heippa! Me ollaan Mooses ja Enna. Enna on noin kaksivuotias raitapaitainen mamma-kissa ja minä Mooses oon toukokuussa 2015 syntynyt mustavalkoinen komea poika. Meidät on tuotu PESUn hoiviin turvaan talvipakkasilta.

Tykätään olla yhdessä ja monesti makoillaan vierekkäin. Ja sitten välillä taas riehutaan tosi lujaa! Mun lempileikkejä on jahtaamisleikit ja kiipeily keittiönkaappien päälle, tai johonkin muualle tosi korkeelle. Vaikka Enna on äiti, niin se ei ota yhtään sen rauhallisemmin! Ihan sylikissoja ei vielä olla, mutta katsotaan ajan kanssa, kyllä me ihmisistä tykätään. Huristaan ja pusketaan jalkaa. Innoissaan myös leikitään ihmisten kanssa, esimerkiksi naruleikit on ihan suosikkeja. Oon silti hiukan mamman poika, siis vähän ujo varsinkin vieraille, mutta ollaan tosi kivoja molemmat!

Ollaan täysin sisäsiistejä, ja meistä tulee vielä hyvät kotikissat! Etsimme siis yhteistä kotia. Etenkin minä Mooses tarvin vähän kärsivällisen kodin, jotta voin rauhassa tutustua, kun uudet ihmiset on hiukan jännittäviä. Mut sitten kun leikitään, niin jännitys unohtuu äkkiä! Tule katsomaan meitä!


Melli

Koditon kissa

Hei! Olen Melli, prinsessa. Etsin omaa palvelualtista hoviväkeä tositarkoituksella. Haluan olla edelleenkin talouden ainoa eläin. Siis olenhan prinsessa, tai oikeastaan olen kuningatar! Ikäni on arvaus, mutta olen päättänyt olla 4-vuotias neito.

Tarvitsen seuraa silloin kun se minulle sopii. Haluan nukkua päälläsi silloin kun se minulle sopii. Mielelläni leikin kanssasi muutaman kerran päivässä. Ja muistathan, että joka ilta tarjoilet minulle iltanamit! En pidä siitä, että minuun kosketaan ilman lupaa. Sallin sen silloin, kun tulen pyytämään hyväilyjä. Monta kertaa päivässä. Jos häiritset lepoani, niin voin olla aika ärhäkkä, niinhän kuuluu ollakin.

Etsin kotia, jossa on rauhallista ja aikuisia ihmisiä. Lapset ja muut eläimet eivät sovi minulle. Täällä tilapäiskodissa olen asunut tosi aikuisen ihmisen kanssa. Täytyy myöntää, että välillä voin olla vaikea, mutta vain silloin kun minua häiritään. Tai minun ei ole muuten vaan hyvä olla. Kun pyydän hellyyttä, niin ensi alkuun sopii silittää vain päästä. Sitten kun tutustumme kunnolla voin sallia enemmänkin. Kun olen tyytyväinen, kehrään tosi kovalla äänellä!

Prinsessamaisesti olen vähän valikoiva ruokani suhteen, mutta hoitotäti osaa kertoa tarkemmin, niin homma sujuu. Kaikki vessa-asiat yms. hoidan tyylikkäästi ja siististi kuten prinsessan tuleekin tehdä. Olen ilmeisesti ollut onnettomuudessa, koska jalastani on löytynyt vikoja. Pahin vika, rikkinäinen eturistiside, on korjattu. Voin tarvita aika ajoin kipulääkitystä nivelrikon vuoksi. Muut viat eivät todennäköisesti vaivaa minua ollenkaan.

Oletko Sinä minulle sopiva palvelija? Jos tunnet olevasi, niin ota yhteyttä. Tutustutaan.


Möfö

Koditon kissa

Hellurei! Mun nimi on Möfö, olen 2014 syntynyt tyttökissa, ja haluaisin päästä tutustuun just suhun mukava ihminen. Tulin tänne mun tilapäiskotiin jo ennen joulua, ja jouduin heti saunan puolelle karanteeniin, missä mun lempimakuupaikka oli tietty kiuaskivet. Nää ihmiset kehtaskin luulla, että oon viimesilläni tiineenä. Pyh! Matokuurilla lähti (omasta mielestäni olematon) pömppömaha pois.

En ole vielä ihan varma luotanko vielä tuohon tilapäiskotimammaani. Ruokaa siltä saa, mutta muuten tarkkailen sitä etäältä sohvan takaa – ihan varmuuden vuoksi. Mulla on täällä myös kissakaveri, mutta viihdyn omissa oloissani. Tarvitsen siis tulevassa kodissani rauhaa ja paljon omistautumista oman rohkeuteni kehittämiseen. Toivoisin sinulla olevan sen verran kissakokemusta ja kärsivällisyyttä, että pääsen ujoudestani pikkuhiljaa, luottamukseni voittaminen vaatii panostusta. Tulethan siis varoen lähelleni, niin lupaan, että pääset lopulta sydämeeni.

Harmiksi tässä talossa asui ennen mua eräs kissa, jolla olikin FiP, jonka vuoksi olen altistunut FiPv muuntuneelle virukselle. Sinänsä se on harmiton, eikä johda kuolemaan, mutta se voi aiheuttaa FiP:in. Virus voi tarttua, mutta siitä ei ole takeita, joten suosittelen itseäni kodin ainoaksi kissaksi tai jonkun FiP-kissan kaveriksi.

Rakkaudella, Möfö


Orvokki

Koditon kissa

Kurrrrrmiaaau! Täällä Orvokki, vuonna 2005 syntynyt erittäin kaunis, pikkuruinen kissarouva. Olen omanarvontuntoinen kuningatar ja tyypillinen kilppariluonne (kilpikonna-värinen): lempeä ja sosiaalinenkin, mutta tietyt toimenpiteet saavat minusta toisenlaisen puolen esiin. Esimerkiksi minun laittamiseni kuljetuskoppaan on todettu verrattain haastavaksi ja siihen vaaditaan omat niksinsä. Kipakka puoli minusta siis löytyy, kun arjen rauhaani tulee sekoittamaan joku mielestäni epämukava juttu.

Rakastan ihmisen läheisyyttä ja valittuani oman ihmisen, seuraankin häntä mielelläni ympäri huushollia. Tulen myös aina tervehtimään kotiintullessa. Sylikissa en ole, mutta nautin kun hellästi silitellään, tarmokas rapsutus ei ole mieleeni yhtään ja sen myös kyllä näytän. Kissoihin tottunut, jo kokeneempi ihminen osaa minua kyllä lukea ja saa nauttia kehräyksestäni, joka usein alkaa jo kun tuttu ihminen minua katsoo.

Tilapäiskotini mammaa naurattaa joka päivä pentumaiset leikkitapani. Sillä tuulella ollessani pörhistän itseni hurjan isoksi ja pingon häntä putkella karkuun. Tähän lempileikkiini kuuluu se, että ihminen hiippailee perääni katsomaan ja kun "väijyn" esteen takana, pomppaan sieltä hassun sivuttaisen valepompun ihmistä kohti. Ja sitten taas karkuun. Tätä valepomppuleikkiä rakastan, en niinkään mitään kiliseviä leluja.

PESUlle tullessani pitkä turkkini oli melkoisessa takussa ja se parturoitiinkin lähes kokonaan pois. Harjausta on opeteltu ja nykyään nautin siitä – tiettyyn rajaan asti. Tässäkin vaaditaan hieman pelisilmää kanssani. Hampaitani on myös hoidettu ja pari huonokuntoista vaativat poistoa. Minulla myös todettiin varttuneilla kissoilla melko yleinen kilpirauhasen liikatoiminta ja siihen sain lääkityksen. Hyvä hoitotasapaino löytynee pian. Syön lääkkeet mukisematta ruuan mukana, mutta vaivani vaatii säännöllisiä eläinlääkärikontrolleja. Nyt kun lääkitys on alkanut tehoamaan, painoni on alkanut hitaasti mutta varmasti nousta.

Etsin kotia rauhallisesta aikuistaloudesta tai perheestä, jossa on jo isompia lapsia. Minut luovutetaan kotiin, jolla on jo kissakokemusta. Kun tunnen oloni turvalliseksi ja arki soljuu eteenpäin rauhallisesti, ilahdutan tulevaa kotiani kehräykselläni, vähäeleisellä lähelle tulemisella ja hassulla pomppuleikilläni.


Harmis

Koditon kissa

VARATTU
Pur, minä olen Harmis, pieni neiti vailla loppuelämän kotia. Arvioitu syntymävuoteni on 2015, joten olen vielä nuori neitokainen. Uudet ihmiset ovat minusta vähän pelottavia, joten näen parhaaksi tarkkailla heitä aluksi sängyn alta piilostani. Minusta ei vierailun aikana saata näkyä häntääkään. Vaadin siis hieman aikaa tutustuakseni uusiin ihmisiin. Tosin tykkään puskea vähän vieraampiakin ihmisiä, jos he menevät herkkukaapin lähettyville. Ei kukaan voi olla antamatta nameja näin söpölle puskijalle!

Kaipaan silti aikaa rauhassa piilossa löjymiseen. Kuka nyt jaksaisi olla koko ajan riehumasssa, minä ainakin pidän huolen kauneusunistani. Yöllä nukun mieluiten sängyssä, arvoisellani paikalla. Asustelen täällä tilapäiskodissa toisen kissan kanssa ja tulemme nykyään ihan kivasti juttuun. Toinen kissa, Boromir, on kyllä hitusen riehakas minun menooni, mutta toisaalta olen rohkaistunut kovasti hänen myötä. On tosi mukavaa, etten ole enää yksin, sillä stressasin ainoana kissana oloa ja minulla oli sen vuoksi terveysongelmia. Olen myös FIV-positiivinen, joka tarkoittaa siis sitä, etten voi muuttaa kotiin, missä olisi FIV-negatiivisia kissoja. Voisinkin siis lähteä tuon komean Boromirin, joka on myös fiv-pos., kanssa samaan kotiin. Sairaus ei ole erityisemmin vaikuttanut terveydentilaani.

Tykkään puskea ihmisiä kovaan ja saatanpa kehrätäkin, nautin kun minua lellitään ja huomioidaan. Leikkiminen on myös mieluisaa, vaikka välillä kesken leikin saatan pelästyä ja mennä edemmäksi tarkkailemaan tilannetta. En erityisemmin innostu kiinniotosta tai nostelusta. Jos kuitenkin onnistut nappaamaan minut kiinni, annan sinun kiltisti käsitellä minua. Aina pienen vastarinnan jälkeen tietenkin.

Kerran jouduin täällä tilapäiskodissa viettämään kokonaisen viikonlopun koiran kanssa. Voitteko kuvitella moista? Minä en pikkukoirasta innostunut, se pelotti minua kovasti ja näin parhaaksi pysytellä sängyn alla turvapaikassani. Toivon, ettei loppuelämän kodissa olisi muita eläimiä kuin rauhallinen ja mukava kissakaveri. Rakastan omaa rauhaani, mutta toivon silti sinulla olevan aikaa kanssani kotona oleiluun. On niin kurjaa olla yksin kotona, kaipaan kovasti seuraa!


Boromir

Koditon kissa

Kurr, minä olen Boromir, varsinainen hurjapää Hervannasta. Olen 2013 syntynyt kollipoika. Matot ja huonekalut saavat väistyä tieltäni! Rakastan ottaa spurtteja ympäri asuntoa ja leikkiä hurjia jahtileikkejä leluilla. Yksin leikkiminen käy tosin välillä kovin tylsäksi, joten kaipaisin kanssani leikkivää ihmistä. Täällä tilapäiskodissa on toinenkin kissa, mutta hän ei ole vielä erityisemmin innostunut rajuista leikeistäni, taitaa olla liian neitimäinen minun menoihini. Olisin kuitenkin mahtavaa, jos uudessa kodissani olisi kissakaveri. Haastetta tuo toki se, että olen FIV-positiivinen, jolloin kanssani elävän kissan tulee olla myös positiivinen. Enhän toki halua tartuttaa ketään. Koirakaveri voisi olla ihan kiva, vaikka en ole koiria nähnyt kuin kantokopan kaltereiden takaa. Ne eivät kuitenkaan pelottaneet minua yhtään. Tai jos löytyy oikein sitoutunut ihminen viihdyttämään minua, niin voisin harkita jopa eloa talon ainoana kissana.

Olen reipas vieraita ihmisiä kohtaan, mutta kovassa hälinässä hämmennyn ja saatan tarkkailla tilannetta hieman taka-alalta. Vaikka olenkin seurallinen, en silti ole mikään sylikissa. Rapsutuksissakin minua kiinnostaa lähinnä ihmisten sormet, niillähän olisi aivan mahtavaa leikkiä! Harmi ettei se ole kuulemma kovin suotavaa käytöstä.

Minulle on tehty hammasremppa, joten nyt suuni on terve eikä puuttuvat hampaat haittaa syömistä. Olen hieman stressaantuvaa sorttia ja pissavaivojakin on siitä johtuen ollut, joten tulevalta kodilta vaaditaan perehtymistä stressinhallintakeinoihin. Minulla on myös herkkä vatsa, ja tarvitsen hyvinvointiani edistävää laadukasta ruokaa.


Gitta

Koditon kissa

Olen n. 3-vuotias kaunotar Gitta hienoine "Bresnev-kulmakarvoineni", aika persoonallista siis. Olen terve ja siltä osin kaikki kunnossa.

Tykkään valtavasti silityksistä, rapsutuksista, sitä voisi jatkaa miten pitkään vaan ihmiseni jaksaa. Pikkuhiljaa ajan kanssa olen alkanut luottaa tuohon tilapäispalvelijaani. Olen vielä aika ujo, enkä uskalla tulla näkösälle vieraiden läsnäollessa.

Täällä asuu muitakin kissoja, mutta en välitä niiden seurasta yhtään. Siihen vastaan painokkaasti, älä tule lähemmäs. Iltaisn kun on rauhallista tässä omassa huoneessa palvelijan kanssa, eikä talouden muut kissat tule häiriköimään, lähden oitis turvahyllyköstäni alas. Pelailen palloa ja leikin itsekseni, teen spurtteja, kiipeilen kynsien teroitukseen sopivassa kiipeilytelineessä.

Toivoisin jo saavani oman rauhallisen kodin, jossa ei olisi muita eläimiä tai lapsia, ne vain häiritsee minua. Vaikka olen ujo ja pidättyväinen, en ole koskaan osoittanut vihamielisyyttä tätä tilapäisihmistä kohtaan, mutta on mentävä hissuksiin ehdoillani, ei pakolla. Jos sinulla on kärsivällisyyttä ja haluat meistä ystävät, niin saat kaiken rakkauteni, sitä minulla riittää, kunhan voin luottaa ja kemiat pelaa yhteen!


Casanova ja Sicily

koditon kissakoditon kissakoditon kissa

 

Olemme Casanova ja Sicily, eli tuttavallisemmin Kassu ja Sisi, kissapariskuntien George Clooney ja Catherine Zeta-Jones. Minä Sisi, tuo mustavalkea kuvissa, olen syntynyt ehkä siinä 2014 paikkeilla ja Kassu pari kolme vuotta aiemmin. Me molemmat olemme ehkä alkuun hieman ujoja kissoja, mutta kärsivällisyydellä ja totuttamisella meistä kuoriutuu esiin täydellinen parivaljakko. Siinä missä minä olen utelias ja keskitän energiani leikkimiseen, ihmisten välttelyyn ja ikkunasta tuijottamiseen, syöksyy Kassu paikasta toiseen ruuan perässä kuin väliaikaisesti varjonsa menettänyt kissamies.

Menneisyyden haamut eivät kuitenkaan palaa, sillä ajan myötä meistä on kuoriutunut esiin valloittavia piirteitä, joista pistää esiin minun aina häntä uljaasti pystyssä kulkeminen ja pohjaton uteliaisuuteni. Olen selvästi kiinnostunut ympäröivästä maailmasta (ja ruuasta, sillä muutoin Kassu söisi kaiken), mutta vielä rohkeus ei ole riittänyt siihen, että antautuisin palvelijan silitettäväksi. Harmaiden kissojen "perinteitä" kunnioittava Kassu sen sijaan viihtyy toisinaan sylissä ja herran suurta herkkua ovat balkanin makkaroiden lisäksi kissanruoka, kissan kuivaruoka, sekä silitykset, joita saa antaa välillä niin aikuinen kuin myös nuorempi palvelija.

Me olemme FIV-positiivisia kissoja, mutta sehän ei tahtiamme nyt hidasta. Lähdemme pysyvään kotiin vain parivaljakkona.


Morticia

Koditon kissa

Hei ihmiset! Tässä olisi jollekin onnekkaalle ohittamaton työtarjous – mahdollisuus päästä osaksi kuusivuotiaan neiti Mortician palvelusväkeä.

Palvelukseen etsitään rapsutustaitoista, mutta samalla myös minulle omaa tilaa antavaa ihmistä. Rakastan rapsutuksia, minua saa sylitellä ja minä annan siitä palkaksi puskuja, mutta välillä haluan olla omissa oloissani ja muistutan sinua tästä kevyellä tassuläpsäisyllä. Tästä syystä en tahtoisi muuttaa pikkulapsitalouteen, koska mini-ihmiset eivät aina ymmärrä vihjailujani.

Palvelusväen tulisi sitoutua palvelemaan vain minua, ei muita kissoja. Haluan olla kodin ainoa kissa, enkä jakaa ihmisiäni tai ruokakuppiani kenenkään muun kanssa. Minulla ei ole kokemusta niistä koiriksi kutsutuista otuksista, mutta mikäli koira antaa minun olla rauhassa, en usko meillä tulevan ongelmia tämän asian suhteen.

Ruoka-asioissa olen hivenen hemmoteltu, ainakin jos tilapäiskotiemäntääni uskotaan. Saatan yhtenä hetkenä rakastaa jotain ruokaa, ja seuraavassa hetkessä yritän peitellä sitä nyrpeä ilme naamallani. Tilapäiskotiemäntäni onkin alkanut laittamaan jokaiseen ruoka-annokseeni muutaman kuivatun kana- tai kalapalasen mausteeksi, jolloin kelpuutan annoksen mukisematta. Hyvin koulutettu ihminen vai mitä? Joten uuden kotini kokin tulee osata ruokieni maustaminen, tai meille tulee hyvin nopeasti riitaa ruokailuasioista. Ainiin, ja syön siis lähinnä vain hyvälaatuista, lihapitoista märkäruokaa, raksuja nautin ainoastaan älypeleistä esiinkaivettuina herkkupaloina. Minulta nähkääs puuttuu useita hampaita, enkä pysty pelkkiä kuivia raksuja syömään kunnolla. Muutoin hampaiden vähyys ei elämääni haittaa, kunhan palvelusväkeni muistaa säännöllisesti kurkata suuhuni, ettei siellä ole mitään yllätyksiä.

Vaikka saatan ulkomuodoltani muistuttaa laiskanpulskeaa sohvatyynyä, ei siihen uskomukseen kannata tuudittautua! Täällä tilapäiskodissani vierailee säännöllisesti sellainen punainen piste, olen kuullut sen tekevän visiittejä myös muissa kissatalouksissa, joten on hyvät mahdollisuudet, että se tulisi vierailemaan myös sinne teidän luoksenne. Tai siis minun luokseni. Ja jos näin käy, olkaa huoleti, teen kaikkeni suojellakseni teitä tuolta punaiselta säteeltä!  Tästä löydätte videomateriaalia minusta tekemässä arvokasta suojelutyötäni.

Tässä oli vaatimukseni uutta palvelusväkeä koskien, palkkaus on kissaTESsin mukainen, eli rajattomasti rakkauskehräystä, puskuja ja nauttimista ihastuttavasta seurastani. Työsuhde on vakituinen ja loppuelämäni kestävä. Mikäli koette olevanne etsimäni ihminen, ottakaa rohkeasti yhteyttä, niin sovitaan aika työhaastattelulle!


Tirlittan

Koditon kissa

Eläminen tässä hektisessä elämässä, kylläpä näyttää raskaalta. Näin mietiskelen Minä eli Tirlittan. Täynnä aina erilaisia projekteja. On työprojektia, laihdutusprojektia, taloprojektia, matkaprojektia. Mites olis näiden ohella myös kissaprojekti? Minun kanssani.

Wikipedia kertoi tilapäiskodilleni projekteista näillä sanoilla; projekteihin liittyy usein jotain monimutkaista, esimerkiksi vaikeasti ennakoitavia riskejä tai erityistä luovuutta ja erikoisosaamista vaativia tehtäviä. Kas, kun ihan yhteistuumin tsekattiin vähän tarkemmin tätä nykyajan meininkiä. Osan allekirjoitan, suurinta osaa taas en. En koe itseäni monimutkaiseksi enkä vaikeasti ennakoivaksi riskientekijäksi. Kas, osaan kyllä kertoa, kun mennään mukavuusalueeltani pois eikä sitä ihmisen tarvitse arvuutella. Niitä projekteja olen tässä elämäni varrella jo toteutellutkin. Olen selvinnyt hetkittäin vaikeistakin olosuhteista hengissä ja pitkään projektinani on ollut alkaa luottamaan ihmiseen. Minut on arvioitu 3-8-vuotiaaksi tyttökissaksi.

Tilapäiskodissa ensimmäisen vuoden toteutin projektejani täysin ihmiseltä piilossa, yöaikaan, pitkään myös vaatekaappi täytti minulle sen rauhan suunnitella projektejani. Nyttemmin olen alkanut jo näyttämään paperilla hahmotelmiani jo ihmisen läheisyydessä, parhaimmillaan hajatelmien keskellä voin ottaa herkkupalan kädestäkin ja jatkaa toimiani. Liikesalaisuudet minulla vielä kovin piiloteltuja eli 100%:sti en luota ihmiseen, ettei paljasta niitä kilpailijalle.

Hyvällä tiellä kuitenkin koen olevamme siinä, että nuo ihmiset ei halua pahaa minun suunnitelmille. Täällä tilapäiskodissa olen elänyt kouluikäisten lasten perheessä ja kissakaverin kanssa. Kissakaverille olen ollut myötämielinen projektieni jakamisessa eli kissakaveri on ookoo muttei täysin välttämätön. Pupujenkin kanssa olen supsuttanut ajatuksiani eli yhteiselo sujuu. Mutta pitkää pinnaa vaadin vielä uudelta omistajaltani ja sitoutumista. Kenenkään syliin en tule juoksemaan ihan hetkeen ja luottamus täytyy ansaita, ajan kanssa. Eli tässäpä Sinulle kiva, ehkä haastavakin mutta lopussa palkitseva kissaprojekti kanssani. Jahka luottamusta saadaan kanssasi, voin ehkä näitä projektijuttujani paljastaa Sulle.


Velmu (2)

Koditon kissa

Purpur kaikki! Saanen esittäytyä hyvät ihmiset! Minä olen Velmu ja voisin vaatimattomasti sanoa, että olen painoni verran lempeyttä ja rakkautta. Enkä edes liioittele vaan olen poikkeuksetta aiheuttanut ihastelua missä kuljenkin! Tulen toimeen kaikkien ihmisten kanssa ja suhtaudun uusiin tuttavuuksiin hyväksyvästi: kaikki ovat tervetulleita rapsuttamaan minua! Toivoisin löytäväni loppuelämän kodin ja oman ihmisen kenen kainaloon käpertyä kehräämään.

Minulle on kertynyt elämänkokemusta jo kokonaiset 17-vuotta. Täysin vaivoitta en ole selvinnyt, vaan kärsin sydänviasta, johon minulla on päivittäinen pysyvä lääkitys. Lempiruokaani kissan tonnikalaan sekoitettuna kuitenkin suostun syömään lääkkeeni näppärästi. Sydänvika vaatii tietenkin jatkossa säännöllistä seurantaa, kuten senioiri-ikäisten lemmikkien kunto muutoinkin.

Ikäisekseni olen kuitenkin varsin vetreä neito ja innostun päivittäin leikkimään. Mikä tahansa ei kuitenkaan kelpaa huvituksekseni: rakastan leikkiä nimenomaan omalla kuminauhallani. Hiiret ja pallot eivät erityisen sytytä minua, mutta kuminauhaa en voi vastustaa. Tulet varmasti yllättymään kuinka leppoisasta rouvasta kuoriutuu aikamoinen kuminauhan metsästäjä!

Olen täydellisen tottunut kotielämään ihmisen kanssa, olen leppoisa seuralainen. En erityisemmin välitä muista aktiviteeteista, kiipeily ei ole minun juttuni, eikä lapsellinen riehuminen. Olisin mieluiten ainoa kissa talossa ja saisin siten jakamattoman huomiosi, kun en ole tottunut elämään lajitoverien kanssa. Minun mielenkiinnonkohteenani ovat ennen kaikkea ihmiset. Rakastan ihmisiä, eikä mikään vedä vertoja kunnon rapsutuksille. Vietän päiväni mieluusti leppoisasti hyggeillen, mutta osaan tarvittaessa myös vaatia huomiota. Silloin minua voi rapsuttaa, harjata, leikkiä tai ruokkia. Ihan miten vain haluat ;)

Jos siis haluat elämääsi lempeän ja hellän kumppanin, kenen kanssa loikoilla ja ihastella elämän kauneutta, taidan olla se, jota olet aina etsinyt! Tervetuloa tutustumaan minuun paremmin!


Manta

Koditon kissa


Hei, olen Manta-kissa. Olen syntynyt ehkä vuonna 2009, mutta voin olla nuorempikin. Vaikka olen vähän ujo tyttö, olen kuitenkin hyvin utelias ja kaipaan kissamaista viihdykettä!

Leikin mielelläni kaikenlaisilla rapisevilla jutuilla, kuten paperitolloilla tai leluhiirillä, mutta olen perusluonteeltani rauhallinen ja rauhaa rakastava kissa. Vaikka en niin pidäkään kosketuksesta, tulen usein jalkoihin nukkumaan ja mahdutaan varmasti myös samalle sohvalle, kunhan vaan opin luottamaan. Tulen myös välillä puskemaan kun haluaisin ruokaa.

Olen nyt elänyt yksikseni ainoana kissana ja tykästynyt siihen. Toisen kissan pitäisi ainakin olla rauhallinen ja antaa tilaa minulle, ja tutustuttaminen tehdä hitaasti. Muuttaisin mielelläni kotiin, missä ei ole pikkulapsia tai koiria ja omistajani ymmärtäisi, että tarvitsen aikaa luottamuksen saamiseksi – minusta tuskin sylikissaa tuleekaan, mutta kivan ja persoonallisen kaverin minusta kyllä saa!


Muru

Koditon kissa

Kurrpurr! Mä oon nuori kissaneiti Muru (s. kesällä 2012) ja etsin itselleni tositarkoituksella omaa loppuelämän kotia.

Mä synnyin aikanaan ulkokissaksi, mutta oon jo kauan sitten huomannut, että tää sisäkissan elämä on paljon mukavampaa, kun pöytääntarjoilu toimii! Mä oon niin leikkisä tyttö, että ruokailuhetkestäkin tulee joskus leikkihetki, kuten voit tosta allaolevasta videosta nähdä. Mä tykkään hirveästi kaikenmoisista aktiviteeteista, kuten leluista ja kuivanamien saalistamisesta, sekä tietysti takaa-ajoleikeistä ja painihetkistä kivojen kissakamujen kanssa.

Ihmisiä kohtaan mä oon hirvittävän utelias, mutta en ihan vielä anna sun silittää. Pikkasen mua vielä epäilyttää, mitä te ihmiset tahdotte musta. Oon kuitenkin koko ajan kodin touhuissa mukana ja pidän sua silmällä, josko sulta vaikka liikenisi jokin namipala (leikkeleet on mun suurta herkkua), tai jos leikittäisit mua vähän. Yöt nukun hipihiljaa oman peittoni päällä. Eihän sitä enää jaksa yöllä riekkua, kun päivät touhuilee kaikenlaista.

Mä etsin kärsivällistä ja rauhallista kotia, jossa mua arvostettais juuri sellaisena kuin olen. Aktiivinen mutta lempeä ja lunki kissakaveri ois mun toiveissa. Oon joskus joutunut toisen kissan kiusaamaksi, joten kissakaverin pitää tosiaankin olla juuri mulle sopiva! Toisaalta, jos mun oma ihminen on todella valmis panostamaan mun aktivointiin, voidaan mun luovuttamista ainoaksikin kissaksi harkita. Luulen, että en panis pahakseni vaikka mun uudessa kodissa ois joku rauhallinen ihmislapsikin, jonka leluilla saisin joskus vähän leikkiä. :) Koiria oon kauhistunut aina kun oon niitä sattumalta nähnyt.

Kaiken kaikkiaan olen tosi mukava typy, joka jaksaisi rakastaa ja olla vierelläsi näin ilmojen kylmetessä. Olisitko sinä minulle se Oikea ihminen?

Tässä näette videolla minut saalistamassa ruokaa ja pyörähtelemässä kameralle täpläturkissani.