Kissat

Jos olet kiinnostunut tarjoamaan eläimelle kodin, katso ohjeet täältä »

Kaikki luovutettavat, yli 5 kk ikäiset kissat on sirutettu, rokotettu, FIV- ja FeLV-testattu, sekä steriloitu/kastroitu. Alle 5 kk ikäiset pennut on sirutettu, rokotettu sekä FIV- ja FeLV-testattu. Uusi omistaja sitoutuu pennun adoptoidessaan leikkuuttamaan kissan Pesun määräämässä paikassa määräaikana. Pesu kustantaa toimenpiteen.

Useimmat kissat etsivät kotia, jossa olisi niille kissaseuraa, koska sisäkissa vaatii paljon aktivointia. Jotkut kissoista ovat jo kiintyneet niin toisiinsa, että ne etsivät yhteistä kotia. Osa kissoista luovutetaan ainoaksi kissaksi, jos hoitopaikassa on havaittu, että se viihtyisi parhaiten yksin. Tämä lukee usein kissan kuvauksessa. Pentuja ei luovuteta oletusarvoisesti ainoiksi kissoiksi, vaan ne tarvitsevat usein lajitoverin seuraa. Yhden kissan luovutusmaksu on 130 € ja kahden 230 € yhteensä. Kissat majailevat tilapäiskodeissa Pirkanmaalla, pääasiassa Tampereella, osa Tampereen ympäristökunnissa.

FIV (kissan immuunikato) »

Huom! Otamme kissoista vastaan kyselyt ainoastaan puhelimitse p. 045 657 2148 (soittaa voi myös päivisin ja ilta-aikoihin vaihtelevien työvuorojen vuoksi). Mikäli et tavoita meitä heti, soitathan myöhemmin uudelleen – vastaamme heti, kun pystymme. Tutustuthan luovutusehtoihin ennen soittamista. Kiitos!


Tulossa luovutukseen

PESUlla on nyt runsas määrä kodittomia kissoja, joista suuri osa ei ole vielä luovutusvalmiita. Tilapäiskodeissa on myös pentuja ja ne tulevat luovutukseen, kun ovat luovutusvalmiita ja -ikäisiä. Emme kuitenkaan ota ihmisiä pentujonoon, vaan jokainen eläin PESUlla etsii oman kodin yksilöllisen ilmoituksen kautta. Seurailethan siis sivujamme – päivitämme niille lähes viikoittain uusia kissoja.

Viimeksi päivitetty 22.9.2017


Weber, Becquerel ja Sievert (pennut)

Koditon kissaKoditon kissaKoditon kissa

Moi! Minä olen pikkuruinen Weber ja tässä ovat kaksi söpöä sisarustani, Becquerel eli Bekku ja Sievert eli Sibbe. Ollaan jouduttu orvoiksi ja eroon äidistämme aivan kauhean aikaisin. Onneksi meillä on toisemme sekä aikuista kissaseuraa, joten ei olla kasvettu aivan erossa kissojen maailmasta, ja ollaan siksi opittu myös kissojen tapoja peräti esimerkillisesti. Me osataan käydä hiekkalaatikolla, syödä nirsoilematta ja leikkiä innolla. Tämä ei tietenkään tarkoita sitä, että oltaisiin jotain enkeleitä, vaan ollaan kissanpennuille kuuluvaan tapaan varsinaisia pikkuriivioitä, jos kortit osuu oikeinpäin.

Minä, Weber, olen meistä rohkein ja seikkailunhimoisin. Olen aina ensimmäisenä kirmaamassa vieraisiin paikkoihin ja tilanteisiin. Olen muutenkin tarmokas ja toimeen tarttuva, mutta en mikään öykkäri.

Sievert, meidän musta ori, on meistä suurin ja selvästi alfa-ainesta. Sibbe syö ensin, eniten ja äänekkäimmin ja osaa suojella itseään ja muita. Sibbe on kuitenkin tosi ystävällinen tapaus kaiken kaikkiaan, mitä nyt osaa hiukan koomisesti ison pojan elkeitä ja saattaa pienellä äänellään isotella aikuisille kissoille, pölypalloille ja ohikulkeville varjoille.

Becquerel on meidän ainoa tyttö ja sellainen hemmoteltu prinsessahan se on, aina oma napa lähinnä omimassa leluja ja huomiota. Bekku osaa kuitenkin myös rauhoittua ja tutkiskella maailmaa sivuraiteelta, jos se sille mielelle sattuu. Bekku on meistä pienin ja hentoisin, ja me pojat ehkä hiukan sen tähden varotaan sen kanssa painiessamme, mutta Bekku itse kyllä painisi täysillä vaikka vanhemmankin kissan kanssa.

Tykkäämme kaikki tulla syliin, kun asetut aloillesi ja kaipaamme läheisyyttä. Lupsuttelemme ruoan päälle oikein joukolla kaikkia karvapeitteitä ja vilttejä, ne on sellaisia meidän emonmuistelukokouksia. Jahtailemme yhdessä kaikkia leluja ja toisiamme, mutta kaikkein mahtavinta on kun ihminen liikuttaa meille viehelelua oikein vauhdilla ja esteistä välittämättä. Kun yhteinen turbovaihteemme naksahtaa paikalleen, silloin meitä ei pidättele mikään!

Me ollaan nyt luovutusiässä, arvioitiin että oltaisiin voitu syntyä toukokuun 2017 lopulla. Se pitää kertoa, että ollaan altistuttu FIPv-muuntuneelle virukselle, joka voi huonolla tuurilla aiheuttaa FIP:in. FIPv on virus, eli sitä ei saa parannettua, mutta se ei myöskään tarkoita, että siihen kuolisi. Koska FIPv:n käyttäytymisestä tiedetään hirveän vähän, ei voida sanoa ettei se tarttuisi meistä myös muihin kissoihin – etsimme siksi sellaista kotia, jossa olisi samanlaisen taustan omaava kissakaveri tai jossa olisimme keskenämme. Olisi hauskaa, jos voitaisiin päästä kolmistaan tai pareittain uuteen kotiin, mutta oikein hyvin voimme muuttaa myös erillemme, jos uudessa kodissa on aikuista (mutta nuorekasta) kissaseuraa, jolta saa kissan mallia ja leikkiseuraa. Emme ole tavanneet lapsia emmekä koiria, mutta koska olemme pieniä ja rohkeita, niin sopeutunemme oikein hyvin rauhallisiin koiriin ja hyväkäytöksisiin lapsiin.

Katso video leikeistämme!


Iltu ja Lallu (pennut)

Koditon kissaKoditon kissa

Kaipaatko seuraa WC-käyntiesi ajaksi? Onko tylsää lakaista tai mopata lattioita yksin? Haluatko asiantuntevaa tarkastajaa kissanhiekkalaatikoiden siivoamiseen? Oletko samaa mieltä kanssamme, että juomaveden on parempi olla lattialla kuin kupissa? Puuttuuko elämästäsi edestakaisin säntäileviä ja ympäriinsä hyppiviä kissanpentuja? Mitä useampaan kysymykseen vastaat myöntävästi, sen suositeltavampaa on että jatkat lukemista.

Saammeko esittäytyä: pikkumurut, tunnetaan myös nimellä mukkupirut. Olemme valmiina auttamaan yllämainittujen kysymysten kanssa, kokemusta em. asioista on jo monen viikon ajalta ja tilapäiskotipalvelijamme voi antaa suositukset ja vahvistaa että mainitut asiat onnistuvat meiltä molemmilta mukkupiruilta.

Olemme siis aivan hurmaava kaksikko, synnyimme 16.5.2017. Pentueessa meitä on yhteensä neljä, mutta kaksi sisarustamme saivat jo kodin. Tilapäiskotipalvelijamme kertoi meille että ennen kuin synnyimme, meidän äidin ruokinta oli ollut haastavaa, mikään tarjottu kissanruoka ei hälle kuulemma kelvannut. Niimpä hää sitten rupesi tarjoamaan raakaruokaa, ja sekös maistui Tella-äidillemme. Ja toki me mukkupirut otimme syömisen mallia äiteestämme. Syömme siis erittäin mielellämme raakaa lihaa, tai kelpaa meille myös jos siihen on joukkoon sotkettu kissanruokaa, mutta ihan pelkkää kissanruokaa emme oikein suostu syömään. Niimpä uusilla kodeillamme on syytä olla valmius ja tietotaito ruokkia meitä samalla tavalla. Mikäli raakaruokinta ei ole entuudestaan tuttua, tilapäiskotipalvelijamme on luvannut opastaa asiassa. Se ei kuulemma ole ollenkaan vaikeaa, mutta siihen liittyy muutama asia jotka on tiedettävä ja otettava huomioon. Tässä tärkeimmät yleiset asiat, nyt pieni henkilökohtainen esittely meistä.

Iltu: olen mamman tyttö, joukon rämäpää ja arkajalka samassa ihastuttavassa paketissa. Suhtaudun varauksella ihmisiin, ellei niillä ole jotain lelua mukanaan. Olen aina valmis leikkimään, joko sisarusteni tai ihmisten kanssa. En kauheasti välitä nyt ihmisen kosketteluista, vaan juoksen mieluummin hieman etäämmälle, jos yrität lääppiä. Olin poppoon ensimmäinen, joka pikkiriikkisenä pentuna uskalsi kiivetä raapimatolpan huipulle ja olen muutenkin joukon rämäpäisin kiipeilijä. Painin ja juoksen lujaa tasavertaisena kaverina veljieni kanssa.

Lallu: olen mamman poika, jonka sydän on puhdasta kultaa. Pidin hyvää huolta toisesta siskostani, kun tämä oli kipeä, pesin sen korvat ja otin kainalooni nukkumaan. Kahden muun sisarukseni kanssa leikin välillä rajustikin. Olen ainut porukasta, joka on nähty esittävän kissojen tanssia "häntä-pörhöllä-ja-sivuaskelhyppyjä". Alun hienoinen varautuneisuus ihmisiä kohtaan on iän karttuessa muuttunut rapsutuksista ja sylittelyhetkistä nauttimiseksi.

Tämmöisiä me olemme, vauhdikkaita mukkupiruja. Ainoaksi kissaksi emme muuta, eli kaipaamme uudessa kodissa joko toistemme seuraa tai muuta nuorta/nuorekasta leikkisää kissaseuraa. Iltu myös tarvitsee kodin, jossa osataan ottaa huomioon hieman arahkon kissanpennun tarpeet ja erityispiirteet, esim. lapsiperhe ei ole Iltulle paras mahdollinen koti.


Taylor ja Brooke (pennut)

Koditon kissaKoditon kissa

LUOVUTETTU: Brooke

Prrrrnau! Täällä sievästi naukuvainen pikkutyttö Taylor ja siskokulta Brooke. Ollaan kuultu vähän huhuja, että just sä etsit elämääsi ilahduttajaa, sateisten päivien auringonpaistetta ja ehkä myös hieman haasteita? Sulla kävi ihan mieletön tsägä, nimittäin tässä me nyt ollaan – ilmielävinä!

Me ollaan erittäin vauhdikas ja touhukas parivaljakko, aina valmiina kaikkeen toimintaan. Me avustetaan sua kaikissa erilaisissa siivouspuuhissa, ruoanlaitossa ja oikeastaan ihan missä vaan mitä keksit meidän läsnäollessa touhuta. Mielekkäintä tekemistä meille on kuitenkin yhteiset rallileikit ja painit, jonka lisäksi tykättäis, jos jaksaisit leikittää meitä höyhenkepin tai -ongen kanssa. Kilipallon tai punaisen pisteenkin perässä juostaan tosi kovaa. Me tykätään rapsutuksista ja huomionosoituksista, mutta varsinaisia sylikissoja me ei vielä olla – on niin paljon muutakin tekemistä, että sylittely on vähän tylsää.

Brooke on meistä kahdesta hieman ujompi tapaus, eikä ryntää uusiin juttuihin suinpäin – minä kun taas mielelläni lähden tekemään uusia aluevaltauksia sen enempiä ihmettelemättä.. Vaikka täytyy myöntää, että välillä minullekin on tullut jännät paikat eteen. Olisimme erittäin onnellisia päästessämme yhteiseen kotiin, mutta tarkemmin ajateltuna myös uudessa kodissa odotteleva nuorehko kissakaveri voisi olla kiva. Emme kuitenkaan lähde ainoiksi kissoiksi. Meihin pääset tutustumaan parhaiten ottamalla luurin käteen just nyt ja soittamalla yhteystieto-kohdassa mainittuun numeroon. Sovitaanhan pian tapaaminen tänne tilapäiskotiin Pälkäneelle?

Holger (pentu)

Koditon kissa

Buongiorno! Miksi tämmöinen tervehdys? No kun tuo emoni räpättää jatkuvasti korvaani, että ne on ne italialaiset pojanalut, jotka elää mamman parissa aikuisiksi, EI kissanpennut. Ehkä siis on paikallaan esitellä hieman enemmän itseäni, kun häätö uhkaa täältä täyden palvelun lukaalista.

Synnyin tänne tilapäiskotiini toukokuun puolivälissä kahden siskoni kanssa. Siinä, missä nuo siskoni lähtivät Julius Caesarin tapaan valloittamaan maailmaa, minä jäin hipsuttelemaan Madren eli äitimme luokse. Minä vähän paheksunkin noita siskojeni elkeitä, kun ei mitään estoja, ei mitään rajoja, eteenpäin vaan pitää mennä, vaikka mikä olisi.

Minä valitsin hillitymmän linjan. Joku tietämätön ehkä haukkuisi minua mammanpojaksi, mutta semmoinen en ole. Haluan vaan katsella siskojeni touhuja ajan kanssa ja sitten valita, kannattaako minun lähteä moiseen touhuun. Suinpäin en lähde mihinkään huteraan ja huojuvaan. Mietin ensin ja sitten lähden. Ja kun lähden, niin menenkin viivasuorana lelujen perässä, kiipeän kissapuuta ylös ja alas ja hetkellisesti oloni on, kuin italialaisella jalkapalloilijalla, Francesco Totilla...pystyn ihan mihin vaan. Kunnes Madren kainalo kutsuu.

Olen siis ehkä vähän varautunut. En ehkä ole joka paikassa heti ensimmäisenä. Siltikin minua saa paijata, en pure, en raavi ja kun vaan jaksat minua leikittää, sytyn elämälle. Myönnän, että ehkä suurin syy käytökselleni on tuo emoni. Kunhan näiden pitopöytien äärestä pääsen sinne omaan kotiin, unohtuu tuo all inclusive ja voin keskittyä täysin siihen tärkeimpään eli katkaisemaan välini Madreen.

Kaikkein mukavinta olisi päästä kotiin, jossa on jo toinen futari. Semmonen italiaano-kissa, joka ymmärtää tämmösen, ajoittain rämäpäisen maalintekijän perään. Yksin en lähde täältä, sen sanoin jo äidillenikin.

Pistähän viestiä, niin ruvetaan keittelemään Sinun perheessäsi pastaa ja juostaan viehelelun perässä yhdessä.


Ninni (pentu)

Koditon kissa

Hei! Olen pikkuinen Ninni, syntynyt syksyllä 2016, ja etsin rauhallista mutta huomioivaa kotia. Minulla on kuulemma itseäni suurempi ego, hyvä itsetunto, katukissan ulkonäkö ja pikkuruinen koko. Olen kuitenkin hurmaava ja hellyydenkipeä tyttö! Olen pieni ikäisekseni, ja syynä saattaa olla allergia, jota ei ole hoidettu. Synnyin ulos ilman välittävää ihmistä, joka olisi minua hoitanut. Nyt minulle on löydetty sopivia ruokia, jotka eivät aiheuta kovaa kutinaa ja ripulia. Markettiruoat eivät siis käy, mutta muuten sopivia ruokia on useita ja helposti saatavissa; eläinkaupoista ja netistä. Turkki on nyt oikealla hoidolla kasvanut kauniiksi, ja energiaa riittää leikkiin ja muiden pomotteluun. Olen väritykseltäni tumman ruskea, viirusilmäinen ja korvasta puuttuu palanen, eli ulkonäkö ja Texasin kokoinen ego korvaa puutteen koossa.

Olen tottunut täällä tilapäiskodissa olemaan osa viiden kissan laumaa. Olen kuitenkin luonteeltani enempi oman tien kulkija eli en välttämättä vaadi itselleni kissakaveria, jos vain ihmiset pitävät minulle riittävästi seuraa. Tai en välttämättä niin kaveeraa muiden kissojen kanssa; tuppaan pomotteleen nytkin lauman johtajaa, kolme kertaa suurempaa kissaa. Täällä tilapäiskodissa homma toimii, koska johtaja ei huomioi eikä provosoidu lilliputin komennoista. Olen muutenkin rohkea ja minua pystyy käsittelemään, eli tykkään rapsutteluista ja voi nostella tarvittaessa. Ja olen utelias: vietän päivän istuen keittiön ikkunalla kuin hyväkin naapuritutka!

Etsinnässä on siis koti, jossa on vain aikuinen/aikuisia tai lapset jo isompia. Allergia vaivaa lopun elämän mutta oireet pysyvät poissa ja voin erinomaisesti oikeanlaisella ruualla.


Silvia, Victoria ja Madeleine (pennut)

Koditon kissa

Koditon kissa

Koditon kissa

Kuninkaallinen tervehdys just sulle! Me ollaan Silvia, Victoria ja Madeleine ja me etsitään nyt ihan vakituista palvelusväkee! Me tiedetään että kaikkihan sen homman haluais, mutta jotta sää tietäisit olisitko sää kaikkein sopivin, niin lukases tää:

Mun sisko Silvia ja mää, Victoria, ollaan parhaita kavereita ja me haluttaiskin muuttaa yhteiseen kotiin. Me ollaan molemmat uteliaita ja leikkisiä, tykätään riehua yhdessä ja nukutaankin usein yhdessä. Välillä Silvia kiipee ton meidän määräaikaispalvelijan viereen pötkölleen - kuhan se ei vaan yritä lääppiä tai mitään semmosta... Sen sijaan mää, Victoria, tykkään silittelystä ja oon ihan mielelläni sylissäkin kehräämässä. Ainakin vähän aikaa. Mää en kauaa nääs kerkee oleen kun mulla on yleensä niin paljon tekemistä. Me tullaan Silvian kans siksikin hyvin juttuun, kun se ei tykkää nameista ja mää tykkään, niin mää saan senkin namit!

Mun toinen sisko, Madeleine, on meistä se oikee rinsessa: kaunis kun karkki, mutta aavistuksen vaikeesti lähestyttävä. Se nääs tykkää pitää alamaisiin semmotteen riittävän hajuraon. Madeleine on kyllä touhuissa mukana, leikkii mielellään sulkaleluilla ja on suostunut jopa ottaan herkkunameja palvelijan kädestä. Mutta koskee se ei vielä anna ja ilmottaa sopimattomista lähestymisyrityksistä topakasti sähisemällä. Madeleine ihailee tota meidän vanhempaa kämppiskissaa ja leikkii se meidänkin kans välillä. Sekin siis haluaisi että sen tulevan vakipalvelijan kotona olis kiva kissakaveri odottamassa.

Synnyimme kesäkuussa 2016. Me ollaan totuttu isoihin rauhallisiin koiriin, mutta lapsia me ei olla koskaan nähty. Meidän uuden henkilökunnan pitää antaa meille aikaa, koska me ollaan kaikki kumminkin vähän ujoja – varsinkin ens alkuun – eikä oikein kunnolla vielä luoteta ihmisiin. Me jutellaan keskenämme välillä kovastikin ja se on kuulemma hauskan kuulosta ton meidän palvelijan mielestä.

Jos sää ettit kuninkaallista säihkettä elämääs ja oot valmis sitoutuun elämänmittaiseen suhteeseen, niin älä ny vaan hukkaa tätä tilaisuutta! Katso vielä video meidän leikeistä!

P.S. Jos sää et millään pysty valitteen niin ei hätää, koska me voidaan muuttaa teille myös kaikki kolme.


Bunji ja Choki (pennut)

koditon kissakoditon kissa


koditon kissa

 

Äänekäs mau! Olen atleettinen kollipoika Choki ja haaveilen matkasta, kuten kuvasta näkyy. Matkakohteeksi toivon tietenkin ikiomaa yhteistä kotia. Olisiko sinulla tarjota sellainen?

Olen kaikilla tavoilla hyvin cool sekä ihmisten että itseni mielestä! Tosin omalla tavallani olen hyvinkin sosiaalinen. Moniin askareisiin osallistun kuitenkin mieluiten pienen välimatkan päästä, eli mikään sylikissa en ainakaan vielä ole. Silityksistäkään en niin piittaa, mutta tykkään kyllä ihmisistä – ja välillä suorastaan rakastan ihmisiä, ainakin silloin kun saan leikkikaverin tai ruokaa, heh heh... Ja jos palvelu ei pelaa, niin minulla on kyllä keinot huomauttaa asiasta.

Miu vaan minultakin! Olen Bunji, Chokin veli – kuvissa tuo vaaleahipiäisempi kaveri, jolla on valkoinen hännänpää. Minä olen Chokin matkaseura eli etsimme yhdessä loppuelämän kotia, jossa voisimme viettää kissanpäiviä kahdestaan. Kotioloissa minua sanotaan myös Bumtsibumiksi ja tilapäiskodin ihmiset ovat sanoneet, että harvoin tapaa näin suloista kissaa.

Olen veljeäni kesympi ja todella hellyydenkipeä katti. Kaikki tykkää minusta ja minä tykkään kaikesta ja kaikista: muista kissoista, ihmisistä, rapsutuksista, leikkimisestä, nukkumisesta... Käperryn mielelläni oman ihmisen kainaloon köllöttelemään, mutta toivon pääseväni kotiin, jossa saamme Chokin kanssa juosta matot rullalle jahdatessamme toisiamme tai punaista pistettä!

Me synnyimme kesällä 2016 ja etsimme nyt siis yhteistä loppuelämän kotia. Meitä kutsuttiin aiemmin Alisaksi ja Juhaniksi. Vietimme elämämme alkukuukaudet ilman ihmiskontaktia, mutta olemme oppineet jo luottamaan ihmisiin. Vaikka olemme aktiivisia kavereita, kaipaamme kuitenkin kärsivällistä kotia, jossa meitä jaksetaan rohkaista palkitsemalla ja rauhassa edeten. Tulemme hyvin toimeen tilapäiskodin omien kissojen kanssa, mutta lapsia ja koiria emme ole tavanneet. Todennäköisesti ainakin alle kouluikäiset lapset jännittäisivät meitä liikaa eli toivomme määränpäätä, jossa ei ole ihan pieniä kaksijalkaisia.


Viia (pentu)

Koditon kissa

Emme toistaiseksi vastaanota enempää kyselyitä Viiasta ja Vilperistä. Tutustuthan muihin kotia etsiviin kissoihin, kiitos!

Minun nimeni on Viia, olen syntynyt toukokuussa 2017. Olen kaunis ja herkkä kissatyttö. Minä tulin sijaiskotiini yhdessä äitini ja veljeni Viljon kanssa. Me elimme aiemmin ihan villikissan elämää ja minua jännitti kauheasti tulla ihmisten kotiin. Minä viihdyin aluksi tiiviisti emoni kyljessä.

Minun veljeni Viljo on kauhean utelias ja minä hiljalleen seurasin hänen puuhiaan. Nyt olenkin jo aika reipas tyttö, minä menen uteliaasti muiden mukana tutkimaan uusia juttuja. Minua ei juuri ollenkaan enää pelota ihmisten puuhat ja ne ovatkin oikeastaan aika kivoja tyyppejä! Niiltä saa hyvää ruokaa ja ihania paijaushetkiä. Minä rakastan kyllä silittelyä niin kovasti, jäisin mielelläni syliin nautiskelemaan pidemmäksikin aikaa.

Minä tykkään seurailla muiden puuhailua ja leikkejä vähän sivusta, ja leikkiä vähän rauhallisemmin itsekseni. Minulle varmasti paras koti olisi sellainen, jossa olisi kohtalaisen rauhallista. Rakastan ottaa päikkäreitä veljeni Viljon kanssa ja olen kyllä sitä mieltä, että olisi ihanaa jos saisin asua veljeni kanssa sitten siellä uudessa kodissakin.


Viljo (pentu)

Koditon kissa

VARATTU
Minä, Viljo, olin heti sijaiskotiin saapuessani utelias, reipas ja kiinnostunut ihmisten puuhista. Olen ajan myötä reipastunut entisestäni eikä minusta kyllä enää arvaisi, että joskus elelin äitini ja siskoni kanssa ihan villin kisun elämää.

Täällä sijaiskodissani oli tullessamme kolme aikuista kissaa. Olin vähän kummissani, kun ne aikuiset kissat ensin sähisivät minulle, mutta nykyään olen niiden kanssa erinomaisen hyvissä väleissä, me aina välillä puhdistellaan toistemme turkkeja. Ihmisten kodissa minä olen syönyt hyvin ja kasvanut aika isoksi pojaksi! Minä pidän kovasti siitä, kun minua silitellään ja paijataan, mutta en jaksa kovin kauaa olla aina paikallani.

Minun lempileluni on kyllä ihan ehdottomasti helisevät pikkuhiiret ja pallot! Niiden kanssa on kamalan hauskaa juosta ympäriinsä. Kaikkein hauskinta lienee leikkiä siskoni Viian ja pentukaverimme Vilperin kanssa.

Minun sijaiskodin ihmiset sanovat, että olen utelias ja leikkisä kisu. Minulta vain puuttuu se loppuelämän koti vielä. Minusta olisi mukavaa jos minun uudessa kodissani olisi kissakaveri, kun olen niin touhukas ja pidän seurasta. Minun siskoni Viia on minun rakkain ystävä ja minusta olisi ihanaa jos saisimme asua yhdessä. Olemme molemmat syntyneet toukokuussa 2017.


Vilperi (pentu)

Koditon kissa

Emme toistaiseksi vastaanota enempää kyselyitä Viiasta ja Vilperistä. Tutustuthan muihin kotia etsiviin kissoihin, kiitos!

Minä olen Vilperi! Tulin sijaiskotiini hurmaten sijaisihmiseni yhdellä silmäyksellä, tai no paremminkin kehräyksellä! Minä olen joutunut kasvamaan ilman äitiäni, mutta olenkin kasvanut tosi tosi reippaaksi pojaksi toisen pentueen parissa. Minä olen aika pikkuruinen kisu, mutta sijaisihmiseni toivovat, että nyt kun saan makoisaa laadukasta ruokaa niin kasvaisin vähän isommaksi! Olen syntynyt kesäkuussa 2017.

Minusta elämä täällä ihmisten kodissa on Ihanaa! Minä saan makoilla ja kehrätä päivät pitkät, minua silitellään kovasti. Olen varsinainen sylivauva. Mutta olen minä aika vauhdikaskin kun on leikin aika, on ihanaa kirmailla ympäri asuntoa kaikenlaisten pikkulelujen perässä ja kannella niitä ympäriinsä!

Olen sijaiskodissani asunut isojen ja pienten kissojen kanssa ja tykkään heistä kovasti. Varsinkin ihanaa on, kun isot kisut tulevat paijaamaan minua. Minun unelmieni koti on sellainen, jossa ihminen paijaisi, silittäisi, rapsuttaisi ja pitäisi sylissä, sitä minä rakastan!


Mamma ja Kingi

Koditon kissaKoditon kissaKoditon kissa

Me olemme Mamma ja Kingi, kissapariskunta, joka löydettiin ja pelastettiin ihmisten hoiviin. Pariskuntana sisaisäitimme tarkoittaa oikeaa pariskuntaa. Me emme kuulemma lähde kuin samaan kotiin. Muun muassa häntiemme kiertäminen toistensa ympärille kulkiessamme vieretysten on sulattanut hänet ihan tyystin! Olemme siis melkoisen söpö kaksikko, johon varmasti ihastuisivat kaikki! Kingi eli mä oon arvioltaan n. 4 v. ja Mamma n. 1 v.

Kingi olen saanut nimeni olemuksestani: olen muhkea poika, joka tukee mammaa niin ylä kuin alamäissä. Olen hirmuisen seurallinen kisu ja juttelen paljon! Minulle maistuu ruoka ja joku voisi sanoa että olenkin reilumman kokoinen kolli. Olen oikeasti aika isoluinen ja eläinlääkäri kehui, että painoakin tulee nyt säännöllisellä ruokinnalla lisää. Hah! Enemmän rakastettavaa siis vain tiedossa! Rakastan silityksiä ja rapsutuksia, sylissäkin olen käynyt, ja kampean itseni siihen, jos siltä tuntuu. Sijaisäiti sanoo, että olen varmasti ollut joskus ihmisen kanssa tekemisissä. Minä haluan vain rakastaa ja olla rakastettava, niin ihmisten kuin Mamman puolesta, toivottavasti meidän paikkamme löytyy pian!

Tässä Mamma hei vaan. Minä olen vähän ujomman puoleinen kuin sulhoni, miehethän nuo kaikki hommat yleensä hoitaakin eiks niin? Vaikka olen ujo, niin olen myös äärettömän utelias. Tulen ruokakupillekin ihan viereen jo, ja olen useasti antanut koskea ja ottaa vastaa silityksiä, vaikken ole ihan varma mitä mieltä niistä olisin. Luikin useimmiten muutaman askeleen päähän tuijottelemaan jos olo muuttuu tukalaksi. Ja tuijottelu, se vasta onkin mun juttuni uteliaana pikku-kissana. Pieni minä olen, ja epäilläänkin, että saattaisin olla aika nuorehkon puoleinen äiti. Olen varma, että jos saan Kingin kanssa rauhassa tutustua sinuun ja perheeseesi niin minustakin voisi tulla todella rakkautta rakastava ja kehräävä kissimirri.

Etsimme siis kotia yhdessä, mielellään suhteellisen rauhallista. Täällä tilapäiskodissa on kaksikin koiraa, eikä ne tuota meille ongelmia. Olis kauheen kiva vaan, että jos teillä asuu koiria, että ne olis edes joskus nähneet meikäläisiäkin ja ovat rauhallisia. Myös pikkuihminen asuu tässä talossa iältään 5v. ja sen kanssa tullaan juttuun myös. Sitä nuorempia varmaan arastellaan aika kovasti, joten olis kiva jos teijän perheen ihmislapset olisikin vähän varttuneempia :)

Isoja syksyn kehräyksiä kaikille teille! Tulkaahan moikkaamaan meitä!


Supi ja Haamu

Koditon kissa

Koditon kissa

Koditon kissa

Olen loppuvuodesta 2010 syntynyt tyttönen Supi ja etsin yhteistä loppuelämän kotia saman ikäisen kaverini Haamun kanssa. Ollaan molemmat synnytty ulkona, mutta onneksi päästiin alle vuoden ikäisenä ihmisten ruokittaviksi sisätiloihin. Ihmiset onkin vähän jännä juttu. Niiden nopeat liikkeet on pelottavia, ja sellaisessa tilanteessa täytyy ehkä vähän sähistä tai mennä sängyn alle piiloon. Mutta toisaalta kun huomaan tyypit varattomiksi on rapsutusten saaminen ihan parasta!

Olenkin todellisuudessa hyvin hellyydenkipeä ja ilmoitan tästä istumalla palvelijani eteen ja tuijottamalla häntä kunnes hän ymmärtää minua silittää. Oikein akuutissa rapsutusvajeessa tulen kiehnäämään jalkoihin, koska silloinhan minua ei voi olla huomaamatta kun olen niin söpö.

Minä mustavalkoinen kaunokainen olen Haamu, myöskin 2010 syntynyt tyttö. Olen luonteeltani utelias ja ehkä vähän leikkisämpi kuin kaverini Supi. Ihmiset ovat mielestäni mielenkiintoisia ja niiden touhuja on kiva seurata, mutta en kuitenkaan ymmärrä Supin innostusta rapsutuksiin. Minä voin kyllä käydä ihmisiä nuuhkimassa ja varsinkin niiden varpaat on hauska juttu, mutta lähden kyllä nopeasti karkuun jos alkavat liian tuttavallisiksi. Ruuasta tykkään ja nappuloita onkin hauska metsästää kun niitä heitellään. Ihmisten kädestäkin syön, jos on jotain oikein herkkua tarjolla.

Etsimme rauhallista kotia, jossa olisi kärsivällisyyttä ja rakkautta meille molemmille. Lapset ja koirat saattaisivat olla liian pelottavia, mutta mukava kissakaveri ei varmaan haittaisi. Olisitko sinulla tarjota meille oma loppuelämän koti?


Hertta

Koditon kissa

Kurrnau, miauu, nau... Teitä tervehtii omanarvontuntoinen, kaunis pisamanaamainen lady Hertta. Iästäni ei ole ihmisillä täysin varmaa tietoa, mutta olettavat minun olevan n. 3-vuotias.

Ajattelin tässä eräänä kauniina päivänä, että oman palatsin ja palvelijan saaminen voisi olla vihdoin ajankohtainen. Rrrrrakastan rapsutuksia, etkä voi olla huomaamatta kun niitä pyydän - mikään nopea korvan takaa rapsuttelu ei riitä alkuunkaan, vaadin huomion osoitukset aina pidemmän kaavan mukaan. Syliin minua ei vielä saa ottaa, mutta tulen mieluusti nukkumaan sänkysi jalkopäähän tai sohvalle kun katselet televisiota.

Vaikka ihmiset eivät minua enää suuremmin pelota, olen kuitenkin ajoittain hieman varautunut ja äkilliset liikkeet saavat minut pakenemaan pois paikalta tai ainakin väistän sopivan matkan päähän tarkkailemaan tilannetta.

Olen erittäin puhelias rouva ja kerronkin mielelläni päiväiväni kulusta milloin sinulle, milloin olohuoneen sohvalle – pääasia että saan tarinoida silloin kun niitä on kerrottavaksi saakka. Silloin tällöin kun olen hieman epävarma, jännitynyt tai peloissani, saatan myös sähistä tai murista.. Suurimman osan ajasta olen kuitenkin rennonletkeä kehruukone.

Osaan myös rallata ja rellestää sekä antaa armotonta kyytiä lempileluilleni. Ruoka-aikana pyörin takuuvarmasti jaloissasi, koska kukapa ei arvostaisi hyvää ruokaa – mikä tahansa raakaruoka ja keitetty kala saa suorastaan kuolan valumaan pitkin suupieliäni, mutta yleisesti ottaen olen kaikkiruokainen, enkä missään nimessä nirso.

Toiveissani olisi koti toisen sosiaalisen kissan tai useamman kaverina – en ole seurastani erityisen kranttu, kunhan tullaan sinuiksi uusien tuttavuuksien kanssa. En ole tottunut lapsiin, joten täytyy suoraan sanoa että pikkulapsiperhe ei varmasti olisi minulle se oikea paikka. En ole myöskään koskaan ollut tekemisissä koirien kanssa, mutta rauhallinen kissoihin tottunut koira ei varmasti olisi minulle ongelma. Olisin enemmän kuin otettu, jos juuri sinä tarttuisit luuriin ja pirauttaisit tuolla ylempänä mainittuun numeroon ja tarjoaisit palatsisi ja palvelijan taitosi käyttööni!


Mimmu

Koditon kissa

Miau! Olen Mimmu, loppuvuodesta 2015 syntynyt suloinen nuori kisuneiti. Olen todella utelias ja tykkään seurata ihmisten puuhia. Olen myös erittäin perso herkuille. Olen ensimmäisenä paikalla, kun on kyse ruuasta tai uudesta lelusta. En todellakaan ole nirso, vaan tykkään monipuolisesta ruuasta. Olen aikaisemmin ollut huonolla ruualla, joten luulen varmaan sen välillä loppuvan kokonaan ja saatan hieman ahmia. Minulla on muuten komeat raidat turkissani, ne eivät vaan näy tuosta kuvasta, kun olen ...hmmm, hieman epäkuvauksellisessa asennossa, mutta sellaista sattuu, kun Mimmu touhuilee.

Minulla on ollut aina kissakavereita ja tulen hyvin muiden kissojen kanssa toimeen. Olen sen verta leikkisä, että nuori ja aktiivinen kissakaveri olisi kiva. Ihmiset kiinnostavat, mutta silityksistä en niin kauheasti piittaa. Minuun saa kyllä koskea, mutta olen vielä hieman varuillani. En ole aikaisemmin ollut ihmisten kanssa niin läheisissä tekemisissä, ja siksi minua vielä hieman jännittää. Ehkä pikkulapsiperheessä voisi olla siitä syystä liian vilkasta menoa minulle. Tykkään kyllä kovasti leikkiä ihmisten kanssa! Olisiko sinun kodissasi siis mukava kissakaveri, joka kaipaisi leikkiseuraa, ja sinullakin aikaa leikittää ja huolehtia rakkaudella minusta?


Patu ja Pablo

Koditon kissa

Koditon kissa

Koditon kissa

Olemme kissaveljekset, jotka sattuman kaupalla löysivät jälleen toisensa vaihtaessamme tilapäiskotia. Nyt olemme erottomattomia! Me teemme aina kaiken yhdessä. Me nukumme, syömme ja leikimme yhdessä, joten haemme yhdessä loppuelämämme kotia. Olemme arvion mukaan syntyneet vuonna 2013.

Tulemme hyvin toimeen muiden kissojen kanssa. Pablo (musta laikku valkoisessa nenässä) rakastaa silityksiä ja on perso herkuille. Patu ei niin kauheasti piittaa silityksistä, mutta tykkää leikkiä ihmisten kanssa, se on parasta mitä voi tehdä. Etsimme rakastavaa ja hellivää loppuelämämme kotia, tule katsomaan meitä, saat meistä hauskat kaverit!


Töpö ja Höpö

Koditon kissaKoditon kissa

Koditon kissa

Olemme loppuvuodesta 2015 syntyneet kissanpojat ja etsimme loppuelämäksemme yhteistä kotia. Olemme veljekset ja leikimme aina kaksin, siksi haluaisimme yhteiseen kotiin. Olemme erittäin leikkisiä – nuoria poitsuja kun ollaan – ja tykkäämme leikkiä toistemme kanssa, niin että matot saattavat mennä rullallle.

”Olin pieni kissanpentu hei, kun joku minun häntäni vei.
En tiedä mitä tapahtui, kunnes se vain tipahti.
Olen silti todella söpö ja siksi sainkin nimekseni Töpö.”

Töpö: Minut erottaa muista kissakavereistani 10 cm pitkästä hännästä, joka on katkennut aikaisemmin. Touhujani se ei haittaa. Olen erittäin leikkisä ja utelias kissa. Tykkään leikkiä muiden kissojen kanssa, mutta ihmistenkin touhut kiinnostavat. Jännitän hieman uusia ihmisiä, mutta kun huomaan että heihin voi luottaa, niin saa minua silitellä.

Höpö: Olen vähän ujo vielä, mutta päivä päivältä alan luottaa ihmisiin enemmän. Herkuilla minut saa luokseen ja syön jopa kädestä. Äkkinäiset liikkeet sekä kosketus minua arvelluttaa. Ehkä siksi en muuttaisi pikkulapsi-perheeseen. Tahtoisin itselleni oman ihmisen, johon voisin luottaa. Tykkään myös leikkiä leluilla sekä kissakavereiden kanssa. Rakastan sohvalla nukkumista sekä kissojen pedeissä makoilua. Oikein unessa ollessani saatan jopa hieman kuorsata. Paras koti olisi sellainen, joka on rauhallinen ympäristö, sekä paljon leluja ja mukavia nukkumispaikkoja.


Leonardo ja Rita

Koditon kissa

Koditon kissa

Koditon kissa

Kurrnau! Mun nimi on Leonardo. Olen tällainen komea ja raamikas herraskissa. Iältäni olen noin 10-vuotias, ehkä 2007 syntynyt, joten omaan varttuneemman kissan viisautta ja arvokkuutta, krhm. Täytynee mainita, että olen menettänyt näkökykyni melkolailla kokonaan. En anna sen kuitenkaan haitata elämääni juurikaan. Navigoin sujuvasti tutussa ympäristössä erinomaisen suuntavaistoni sekä hajuaistini avulla. Välillä toki on viiksikarvan varassa, etten törmäile yllättäviin esteisiin reitilläni. Ihmisten kanssa olen tullut sinuiksi täällä tilapäiskodissani. Annan silittää jonkin verran ja kovasti juttelen ihmisille. Suhtaudun kuitenkin vähän varauksella varsinkin vieraisiin ihmisiin. Syöminen on yksi lempiharrastuksistani. Leikin myös mielelläni leluilla, kunhan niistä lähtee kilinää tai rapinaa. Ritan kanssa myös tykkään välillä leikkipainia.

Ritasta on tullut mun paras ystävä täällä tilapäiskodissa. Siksi me haluttaisiin päästä yhteiseen kotiin. Me leikitään ja nukutaankin usein yhdessä. Rita on noin 2-vuotias tyttökissa. Rita ei ole ollut ihmisten kanssa tekemisissä elämänsä alussa, joten häntä vielä jännittää esimerkiksi silittäminen. Rita kyllä tykkää kissannameista niin paljon, että niitä hän syö ihmisen kädestäkin jo. Rita rakastaa myös leikkimistä, ja esimerkiksi kaikenlaisia aivopähkinäleluja, missä täytyy olla nokkela.

Hakusessa olisi meille oma koti, jossa olisi rauhallista ja meille annettaisiin aikaa sopeutua kaikessa rauhassa. Lapsiperheen hulina olisi varmaankin meille liian stressaavaa. Koiraan olemme kyllä tilapäiskodissa tottuneet, mutta jos uudessa kodissamme olisi koira, tulisi tämän olla varsin kissaystävällinen ja rauhallinen kaveri. Leonardo varsinkin voi helposti säikähtää koiran säntäilyä, kun ei näe missä ja mitä tapahtuu. Vaikka meillä onkin omat haasteemme, me ollaan kyllä tosi hurmaava kissakaksikko. Olisiko sinulla tarjota meille se ikioma koti?

Katso vielä videoita meistä: Leonardo leikkiiRita leikkii  ja  me hellimme yhdessä!


Wiljami ja Esteri

Koditon kissaKoditon kissa

Mou! Mä oon Wiljami, vuonna 2014 syntynyt vaaleaturkkinen kollipoika. Toi mustavalkoinen pikkutyttö on mun sisko Esteri. Me etsitään tositarkoituksella yhteistä kotia koko loppuelämäksi!

Me ollaan reippaita nuoria kissoja, ja meidän päivät kuluu yleensä leikkiessä ja nokkaunia ottaessa. Laservalon saalistus on kivaa, ja kuivanamuja me jaksettais tietenkin jahdata vaikka koko ajan. Juoksukisat muiden kissojen järjestetään tietenkin päivittäin, ja silloin juostaan matot rullalle! Kiipeilypuussa lojuminen ja ikkunasta kurkistelu on myös meille tärkeää ajanvietettä.

Mä, Wiljami, oon sille päälle sattuessani aikamoinen halipallero, ja yleensä herätän sinut aamulla kuuluvin kehräyksin ja hellin puskuin. Jos et huomioi minua, tuun tallomaan päällesi ja huolehdin siitä, ettei aamiainen myöhästy liikaa! En toki liian aikaisin sinua herätä, vaan odotan yleensä että herätyskellosi soi. Silkkiturkkini harjaaminen on minusta erityisen ihanaa! Tuosta Esteri-siskosta on tässä hiljattain kuoriutunut myös utelias ja huomionkipeä kissatyttö. Se maukuu ihmisille ja puskee niitä hakien silityksiä ja rapsutuksia, mutta on vielä pikkuisen epävarma siitä voiko ihmisiin todella luottaa vai ei. Iltaisin se uinailee sohvalla ihan ihmisten vieressä. Vieraita ihmisiä kohtaan me ollaan vielä aika varautuneita, ja kun ovikello soi, painutaan kyllä piiloon. Onneksi meidän tilapäiskotimammalla on videomateriaalia todisteeksi siitä, miten kivoja kissoja me ollaan!

Me ollaan tavattu paljon muita kissoja, ja ollaan tultu kaikkien kanssa toimeen hyvin. Etsitään siis yhteistä kotia, mutta eihän se haitaksi olisi, jos siellä kodissa olisi ennestään jo joku kiva kissakaveri! Me ollaan kissaseurassa aika vauhdikkaita ja leikkisiä, joten kovin arat kissat voi pelätä meitä. Ollaan vietetty aikaa myös pienen koiran kanssa, ja aluksi meitä pelotti, mutta sitten totuttiin kyllä. Pienistä lapsista meillä ei ole kokemusta, mutta kyllä me lapsiperheeseenkin voitaisiin muuttaa, jos lapset osaa kohdella meitä kunnioittavasti ja muutenkin asianmukaisesti. Soittelehan siis kissakoordinaattorille ja tuu tutustumaan meihin tarkemmin!


Toffee

Koditon kissa

Tässä esittäytyy varsinainen Isäntä ja halipersoona Toffee. Olen nimeni mukaisesti mitä makein ja pehmein vaalea komistus, ja sitkeäkin kyllä. Minun arvioidaan syntyneen joskus vuoden 2010 hujakoilla, eikä alkuaika elämästäni ole ollut paras mahdollinen. Olen menettänyt kärjet korvistani, jotka ovatkin nykyään lyhyet töpöt ja melko pyöreän malliset, vähän kuin jollain pehmonallella. Ja semmoinenkin ominaisuus minulla on kuin että olen FIV-positiivinen. Mutta tässä ja nyt nautin elämästäni täysin rinnoin, ja hoidan yhdistettyä sylilelliäisen ja tassuterapeutin vaativaa virkaa varsin mallikelpoisesti!

Terveystilanteessani on hiukan asioita, joita olisi hyvä jatkossakin seurailla. Tulevan omistajani pitää sitoutua noudattamaan erikoisruokavaliotani: Kyseinen murkina ylläpitää virtsateiden hyvinvointia, ja sitä on helposti ja kohtuuhinnalla hankittavissa. Stressi voi lisätä oireitani, niin toiveissani siellä uudessa kodissani olisi vakaa ja tasainen elämä ilman isompia muutoksia. Jos uudelle omistajalleni satunnainen hutipissa olisi kauhistus, suositan häntä lukemaan noiden muiden mirrien kuvauksia.

Olen luonteeltani oikea rauhallisuuden perikuva, leppoisa ja sydämellinen. Enkä pidä itsestäni meteliä vaan elellä tassuttelen kissamaisen hiljaisesti. Muutaman minulle heitetyn raksun saatan muodon vuoksi mukamas käydä hakemassa, mutta muuten en leikkimisestä ole innostunut. Tarkkailen mieluummin sivusta tapahtumia ja ihmisten puuhastelua, nautiskelen auringon lämmöstä, rauhasta ja kaikenmoisesta rennosta köllöttelystä. Olen aika helposti käsiteltävää sorttia, ja hyväksyn tyynesti monet toimenpiteet osaksi elämää. Mutta sulkemisesta siihen pieneen ritiläkoppiin en tykkää, ja vangittuna ilmaisenkin mielipiteeni ääntelemällä sydäntäsärkevästi.

Olen ihan äärimmäisen ihmisläheinen katti. Suorastaan rrrrrrrrrrrakastan kaikkia kaksijalkaisia, kylkeen käpertymistä, syliin kömpimistä ja halittelua sekä silitysten ja hellittelyjen vastaanottamista! Köllähdän helposti selälleni ja kääntyilen puolelta toiselle, nautin niin silittelystä. Myös tuntuu aikas ihanalta se kun minua harjataan. Minut voi napata syliinkin tuosta vaan, enkä yhtään tykkää huonoa.

Kun vieraita tulee, niin saatanpa hyvinkin mennä heitä ovelle vastaan. Herätän tulijoissa hämmästystä kun niin salamannopeasti heihin tutustun, ja tulen heti ja saman tien kaikkien kanssa juttuun. Suhtaudun ihmisiin hurjan luottavaisesti, ja tapanani on nuuhkia, vaihtaa pari naukaisua asianosaisten kanssa sekä puskea, karvastaa, rakastaa, kehrätä ja hurmata huristella heidät kaikki kumoon. Ja tietysti mielelläni otan vastaan runsaita silittelyjä ja ihasteluja.

Ruumiinrakenteeltani olen todella lihaksikas kollinköriläs. Eikä tarvi ollenkaan hymyillä siellä nyt, en nimittäin lainkaan tarkoita sitä, että olisin KESKIvartalostani lihaksikas. Olen ainakin omasta mielestäni suhteellisen timmissä kunnossa, varsin miehekäs ja vanttera poskista aina hännänpäähän asti. (Ärsyttää kun tuo tilapäisihminen on niin niuho, että rajoittaa syömieni ruokien määrää, mutta kun minulla on kuulemma vähän liiankin terve tuo ruokahalu.) Tämä varoituksena – nimittäin kun tällä massalla tulen ja pusken, niin se EI sitten yhtään tunnu höyhenen hipaisulta. Naukuääneni sen sijaan on – öh – vähemmän maskuliininen, se on hentoinen ja vieno ja kuulostaa vähän nuhaiselta pikkulinnulta. Taidan välillä hiukan röhkiäkin kun ihminen minua hellittelee, kehräys kuulostaa kuulemma aikalailla kuorsaukselta.

Asustelen tällä hetkellä ainoana eläimenä, ja olen tähän tilanteeseen ihan tykästynyt. Niin että varmaan viihtyisin hyvin jos saisin uudessa kodissakin kaikki rapsutukset ja jakamattoman huomion itselleni. Eikä silloin tarvitsisi jännittää, että miten tultaisiin juttuun jonkin uuden karvakamun kanssa. Toki tapauskohtaisesti harkitsen asiaa myös silloin, jos kotitarjoukseen sisältyisi mukava, rauhallinen FIV-positiivinen kissakaveri. Ei kissaseura ole siis mikään kummastus, vaan on minulla elämäni aikana pitkät tovit sellaistakin ollut.

Etsin siis kotia, jossa olisi yksi tai useampia rakastavia ihmisiä lämpöisine syleineen. Ja toki olisi mukavaa, jos niillä ihmisillä ei olisi koko ajan kiire jonnekin muualle, vaan olisi aikaa pitää minua sylissä ja silitellä, kun kerran siihen tarkoitukseen oikein passeli hellipallero olen. Uskon että tulisin toimeen myös lasten kanssa, jos he olisivat jo sen verran isoja, että osaisivat kohdella minua tarvittavalla asiallisuudella.

PS. Oletkos muuten sellaisesta lajista kuullut kuin ilmaleivonta? Olen siinä aika hyvä. Ilmaleivon esimerkiksi silloin, kun ihminen nostaa minut syliinsä niin että etutassuni jäävät ikään kuin ilmaan sojottamaan.

Katso vielä kuvakooste minusta!


Liisa

Koditon kissa

Minä olen Liisa. Synnyin vuosi sitten, kulkuriksi. Vietin pentuaikani kellareissa, vajoissa ja autotalleissa hipihiljaisena varjona, ihmiset eivät edes huomanneet minua, kun osasin olla niin hiljaa. Joskus ulos jätettiin ruokaakin, ja siksi minä olen nyt tässä kertomassa tätä tarinaani. Sillä lopulta minut huomattiin. Ja vaikka juoksin kovaa karkuun, nälkäni oli niin kova, etten voinut lopulta vastustaa minulle viritettyä ansaa.

Nyt elän sisällä perheessä, ja opettelen uusia asioita. Ihmiset ovat minusta yhtä aikaa jännittäviä ja ihania. Minä rakastan niin paljon sitä kun hoitoemäntäni juttelee minulle, että joskus menee ihan jalat alta ja kellahdan kumoon! Ja kun näen, että minun luokseni tullaan, säntään iloisena vastaan häntä pystyssä, ja sitten vasta muistan, että ai niin, minähän pelkään vielä. Juttelen mielelläni, ja minulla on kuulemma hyvä ja kantava ääni. Joudun välillä huomauttamaan, kun kuppi on tyhjä, tai kun en löydä leikkikaveria. Joskus juttelen ihan vaan kun on sellainen fiilis, vaikka että kiva nähdä sinua iso ihminen, ja että lauletaanpas pieni laulu. Hoitoemäntä sanoo, että tarvitsen sellaisen uuden perheen, jotka tykkäävät just tällaisista kissoista, jotka osaavat puhua hyvin. Osaan myös laittaa tassulla ihmissormeen highfivet, se on ihan ok, kunhan ei muuten hiplata. Minulle on väitetty, että koska jo nyt tykkään niin paljon ihmisistä, tykkään pian paijauksistakin, mutta uskoisiko noita!

Toiset kissat ovat ihan parasta maailmassa, ja olen aina tosi kiltisti niille, vaikka ne joskus ärähtävät minulle, kun en vaan malta olla puskematta niitä, kun ne vaan ovat ihan parasta maailmassa. Tilapäiskodissani on myös sellainen outo kissa, jota sanotaan koiraksi. Minusta sellaisiakin voi olla, ei niistä haittaakaan ole.

Hoitoemäntäni aina sanoo, että olen harvinaisen kaunis tyttö. Kuulemma sellainen hiipivä tiikeri, piilotettu kilpikonna. Ensin näytän ihan tyylikkään harmaaraidalliselta ja sitten oho, mitäs tämä nyt on ne sanovat, minulla onkin punainen piste keskellä otsaa ihan kuin olisin intialaiskissa! Ja sitten kun hieraisee silmiä ja tarkkaan katsoo, raitoihin onkin piilotettu kuparinläikettä ja loimua. Minulla on myös muutama valkoinen varvas, ihan niin kuin joku ei olisi jaksanut värittää niin tarkasti koko kissaa. Muodoiltani olen hoikka ja siro ja aika pienikin, juuri sylinkokoinen. Siis sen sylin johon hoitoemännän mukaan ehkä vielä joskus kipuan.

Minulle etsitään kotia, jossa tykätään minusta jo ihan heti, vaikka en vielä olekaan sellainen kesykissa. Että siellä ymmärrettäisiin just tällaisia pieniä ja ujoja tyttöjä, ja oltaisiin kärsivällisiä ihmisiä. Ja sitten siellä kodissa olisi minulle nuori, yhtä aktiivinen kissaystävä, vaikka ihan pentukin, joka tykkäisi minusta yhtä paljon kuin minä siitä ihan varmasti tulisin tykkäämään! Näillä sivuilla oleva Mimmi-kissa olisi myös sopiva kaveri, siskoksia kun ollaan. Pieniä ihmislapsia en kyllä vielä arvosta, koska nopeat ja arvaamattomat liikkeet ovat minusta pelottavia. Olen kaikkiruokainen, ja vessajutut hoidan niin kuin pitääkin.

Otathan yhteyttä, jos haluat olla minun ihmiseni.


Seppo

Koditon kissa

Mau! Mun nimi on Seppo. Mä oon pyöreäposkinen herttainen manselaisjätkä, joka odottelee PESUn hoivissa omaa ihmistään. Ikää mulla on mittarissa varmaan jotain kuusi vuotta (arvioitu s. 2011), mutta kuka niitä vuosia laskee? Matikka ei oo ollut ikinä mun lemppari, ellei sitten saa laskea herkkupaloja.

Oon vähän vallaton tyyppi. Kissakaverit on mainioita ja rakastankin painia kaikkien kanssa. Joskus kuulemma vähän liian kovakouraisestikin. Höh! Mamikset. Todellisuudessa mäkin oon kyllä vähän mammanpoika, ja kun nälkä tulee, niin tulen sopivan välimatkan päähän märisemään, että joko se ruoka pääsis pöytään asti.

Mulla on ihana muhkea turkki, mutta veikkaan ettet hetkeen pääse sitä vielä silittelemään. Kauheesti toi tilapäiskotimamma sanoo, että pussailisi mut ihan märäksi jos pystyis.. No, siksi pidän noi ihmiset sopivan etäisyyden päässä. Mulla oli tosi rankkoja noi ekat elinvuodet, ja siksi on tosi vaikea luottaa teihin ihmisiin. Vähän vielä sähähdän ja tuntemattomia jos tulee, vilistän piiloon, mutta kyllä vielä joskus, kun se oikea tyyppi tulee vastaan.

Mä haluaisin, että tulevassa kodissa olis joku kiva kissakaveri mua jo odottamassa. Semmoinen, joka ei oo niin nöpönuuka siiät, miten leikitään! Oon myös koiriin tottunut, koska tää tilapäiskotitädin koira on tosi kiltti. Toki täytyy sit kanssa sanoa, että oon vähän hitaastilämpiävä. Mutta kyllä tilapäiskotitädillä on musta paljon videoita, joista näkee millainen mä todellisuudessa oon.


Hulina

Koditon kissa

Maauuuu! Olen noin 3-vuotias musta silkkiturkkinen neitikissa Hulina. Jos kaipaat seurallista ja aktiivista kissaa elämääsi, olisin täydellinen valinta juuri sinulle. Olen kovin utelias ja seurankipeä, joten toivoisin kotia, jossa minulle keksittäisiin kivoja aktiviteetteja. Rakastan juosta kilisevien pallojen perässä ja myös esimerkiksi hiuslenkit herättävät minussa sisäisen saalistajan. Hulina on kuvaava nimi minulle, sillä elämä kanssani on välillä melkoista hulinaa.

Eräs PESUn tilapäiskoti luonnehti mustia kissoja näin: "Mustat on ihania: ne on hassusti vinksallaan, ikuisia touhoja ja kovia puhumaan." Tämä kuvaus sopii kuulemma täydellisesti minuun. Olen mukana arjen askareissa ja tulen myös varsinkin aamuisin aina vessaseuralaiseksi kiehnäämään jalkoihin. En ole varsinaisesti sylissä viihtyvä kissa, mutta hakeudun muuten kokoajan ihmisten lähelle, ja nukun joka yö tyynyn vieressä. Uteliaana ja rohkeana kissana suhtaudun vieraisiinkin lämpimällä vastaanotolla. Kaikki ihmiset on niin kivoja ja rakastan huomiota! Olen aina jo ovenraossa vastassa, kun tilapäiskoti tulee kotiin ja juttelen mukavia pitkin päivää.

Koska olen aktiivinen ja nokkela tapaus, on minulla tilapäiskodin mielestä myös hieman ärsyttäviä ominaisuuksia. Osaan mm. avata ovia ja olen liiankin uteliaasti aina menossa kaappeihin, kun niiden ovet avataan. En tykkää, että minulta rajataan mitään huonetta pois, olenhan koko huushollin valtiatar. En tule toimeen muiden kissojen kanssa, joten lähden vain sellaiseen kotiin, jossa saan olla ainoa kissa talossa. Koiria tai lapsia en ole nähnyt, joten en tiedä miten niihin suhtaudun. Luultavasti ainakin isommat lapset, jotka ymmärtävät tarvittaessa jättää minut rauhaan, olisivat kivoja leikkikavereita. Muita toiveita tulevalta kodilta olisi, että sieltä löytyisi ainakin lasitettu parveke/terassi, sillä lempipuuhaani on olla parvekkeella ja seurata maailman menoa. Nukun myös mielelläni päiväunet raittiissa ulkoilmassa parvekkeella.

Yksi huomioon otettava asia pitää vielä mainita. Minulla on jotakin neurologista vikaa, josta johtuen tasapainoni ei ole täysin normaali. Minua on kyllä tutkittu, mutta syytä näihin oireisiin ei ole löydetty, joten tasapainoni tulee tuskin koskaan olemaan normaalin tasolla. Olen kuitenkin kivuton ja tämä ei vaikuta elämääni oikeastaan millään tavalla. Olen itseasiassa ketterämpi kuin moni muu kissa, ja monet eivät edes huomaa, että minulla olisi tasapainoni kanssa jotakin ongelmaa. Se ei siis minua hidasta! Elän täysin normaalia kissanelämää, mutta stressi pahentaa oireitani, joten esimerkiksi pienten lasten perheeseen en välttämättä ole soveltuvin.

Tulethan tutustumaan persoonalliseen luonteeseeni!


Onneli

Koditon kissa

VARATTU
Olen arviolta 2015 syntynyt kissaemo Onneli, saatan olla hieman vanhempikin, sillä iästäni ei ole varmuutta.

Luonteeltani olen ystävällinen, rauhallinen ja tasapainoinen, olenhan saattanut tähän maailmaan ainakin kaksi pentuetta. Pidän rapsutuksista ja silittelystä, ja innostun heti kehräämään, sillä pidän ihmisen kosketuksesta. Vaikka syli on minulle vielä jännittävä paikka, en rimpuile pois, mutta pitkiä aikoja en vielä sylissä viihdy. Täällä tilapäiskodissa en ole paljoa leikkinyt, sillä olen lähinnä toipunut pentujen kasvatustyöstä. Nähtäväksi siis jää millainen kissa minusta kasvaa, kunhan olen saanut voimia hieman takaisin tästä työntäyteisestä pentuajasta.

Etsin kotia missä kaverina olisi toinen kissa, lajitoverin kanssa on kuitenkin aina mukavampaa. Uusi koti voi olla rauhallinen tai vilkas, sillä vaikutan olevan luonteeltani sopeutuja. Toiveena kuitenkin olisi, että sinulla on aikaa ja rakkautta minulle – ne ihanuudet haluaisin vielä elämässäni kokea!


Mimmi

Koditon kissa

VARATTU
Olen arviolta 2016 syntynyt suloinen Mimmi-tyttönen. Olen todennäköisesti ensikertaa myös äiti, ja juuri saanut kasvatettua pennut pesästä pois. Olen elellyt ulkona oman äitini kanssa, mutta sopeutunut nyt hienosti sisäkissaksi.

Luonteeltani olin ensialkuun arka, mutta jo nyt minua pääsee silittämään, ja minähän pidän siitä! Syli on vielä vieras asia, mutta tilapäiskodilla on vakaa uskomus, että totun siihenkin hyvinkin pian.

Koska olen vielä nuori kissa, olen leikkisä ja utelias. Pentuni ovat opettaneet minut myös kärsivälliseksi. Omalta kodilta toivoisin kissakaveria, ehkä samanikäistä kuin minä tai näillä main. Tulen hyvin toimeen myös pentujen kanssa. Minusta saattaa kehittyä puolivallaton tyttönen, joten tilapäiskotini uskoo, että sopiva painikaveri tekisi minulle hyvää. Toivoisin myös, että sinulla on kärsivällisyyttä odottaa, että rohkaistun, rakkautta auttaa minua rentoutumaan ja nauttimaan uudesta elämästäni ja myöskin aikaa, että jaksat leikkiä kanssani.


Jyry

Koditon kissa

Olen Jyry, iältäni noin 2–5 vuotta. Isoksi pojaksi kutsuvat, mutta oletan sen olevan hyväsydäminen lempinimi – ei noilla ihmisillä omien mahojensa kanssa ole kyllä mitään varaa sanoa.

Olen hieman hitaasti lämpenevää sorttia, mutta mitä enemmän jaksat panostaa tutustumiseen – vieressä istuskeluun, rauhalliseen jutteluun – sitä nopeammin ystävystymme. Jos tarjoat minulle raksuja, silittely onnistuu, tykkään raksuista mielettömästi, mutta vehnälle olen allerginen. Onneksi on olemassa paljon vehnättömiä vaihtoehtoja rouskuteltavaksi! En välttämättä sovellu perheeseen, jossa on pieniä lapsia, sillä vaikka otan itse kontaktia ihmisiin, minua hieman hirvittää, jos joku yrittää väkisin silittää tai ottaa syliin. Hiljaa hyvä tulee, niin kuin ihmiset sanovat.

Tykkään maata omassa pedissäni ja seurata talon touhuja mielenkiinnolla. Jos kodissa on paikkoja, jonne et halua minun menevän, kannattaa laittaa ovi visusti kiinni, sillä olen todella utelias! Sijaisiskän mukaan olen musiikkimiehiä, kun selvästi kuuntelen aina kun musiikki talossa soi, ja olenkin saanut lempinimekseni mm. David Meowie... Juu, tiedän... No, se musikaalisista taipumuksistani. Kuljetuskoppa ei lukeudu lempipaikkoihini, joten jos muu perhe lähtee reissuun, jään itse mielummin kotiin. Mutta en pelkää imureita, tiskikoneita tai muutakaan hölynpölyä. Mainitsinko jo, että osaan käyttää hiekkalaatikkoa? Etsin sen vaikka talon perimmäisestä nurkasta, johon se on unohtunut siivouksen jäljiltä...

Olen FIV-positiivinen, eli sairastan kissan immuunikatoa, joten en sovellu seuraksi FIV-negatiivisille kissoille. Sairaus ei ole minussa oireillut, eikä se tartu muihin eläimiin kuin kissoihin, ja muutoin olen terve! Uudessa perheessäni saa olla muitakin lemmikkejä – se olisi jopa ihan suotavaa, sillä saan heistä mukavaa seuraa, kunhan eivät paahda suoraan päin näköä, silloin käsken kauemmas. Olen tottunut sekä kissoihin että koiriin. Pärjään kyllä varmasti myös itsekseni, olen sen verran itsenäinen kaveri. Tilapäisperheessäni on hieman innokas Rasittava Koira, joka on kovasti pyytämässä minua leikkiin joka välissä, mutta en minä moisista välitä, pentujen touhuja semmoiset. Tämän Rasittavan Koiran kanssa on kuitenkin mukava makoilla ja rentoutua – sen kerran kun se siltä onnistuu...

Toivottavasti kuulostin juuri Sinun kissaltasi! Sijaismamma kertoo varmasti mielellään lisää, ja auttaa kaikkien kysymysten kanssa mitä mieleen tulee, myös muuttoni jälkeen jos on tarvis :) Ollaan yhteyksissä!


Mars ja Elga

Koditon kissaKoditon kissaKoditon kissa

Moikkumoikkumoi. Täällä ois kaksin kappalein ihmisrakkaita kissanlötjykkeitä vailla rakastavaa ja hellivää loppuelämän kotia!

Minä, Elga-neiti (s. 2013, se kirjava), etsin kotia, jossa voin ensin rauhassa zoomailla tilannetta ja tutustua omaan tahtiini uuteen palvelusväkeen. Olen jokseenkin epäilevä uusia ihmisiä kohtaan, mutta kun totun ja ihastun niin se on sitten menoa (tilapäisemäntäni rohkaisemana siihen menee muutamasta minuutista muutamaan tuntiin)! Tykkään parkkeerata itseni ihmisten syliin monta kertaa päivässä ja vaadin silloin luonnollisesti jakamattoman huomiosi. Ilmaisen kiintymykseni myös hyödyntämällä kulmahampaitani ja pesemällä sinua.

Tykkään leikkiä erilaisten aktivointilelujen kanssa ja todennäköisesti pienellä harjoittelulla saisin ratkaistua rubikinkuutionkin, oommeinaan sen verran etevä! Minulle pitää ehdottomasti olla raapimapuuhässäköitä joihin pääsen kiipeilemään ja lepäilemään tarpeen vaatiessa, mitä korkeampi sen parempi!

Sitten on mies-väen vuoro eli Marsin (s. 2012, se lihaksikkaampi). Mulla on vähän ”mahaa” (vatsalihakset) kertynyt tässä vuosien varrella, joten mun pitäisi syödä kuulemma jotain dieettiruokaa (en oikeesti tarvis, mutta noi on sitä mieltä). Minulla kanssa pitäisi olla paljon aktivointia niin mun vatsalihakset (maha) hieman kiristyisi. Ensivilkaisulla ei ehkä uskoisi, mutta leikin todella mielelläni, ja yleensä vauhtiin päästyäni en ihan helpolla pysähykkään.

Kiinnyn tosi nopeasti ihmisiin (varsinkin jos niiltä saa ruokaa tai huomiota), ja tykkäänkin tulla ihan milloin vaan makoilemaan ihmisten päälle tai syliin. Tarvitsen muun huomion ohella paljon silityksiä, joista kiitän kuuluvalla hurinalla. Mun pitää syödä päivittäin verenpainelääkettä tablettimuodossa. Se on ihan helppoo, varsinkin kun saan ruokaa sen jälkeen! Mulle kerrottiin, että jos syön terveellisemmin ja riehun ihan raivona, niin painon laskiessa verenpainelääkkeen voi sitten jättää pois. Mun silmät on kans vähän kuivat, niin niihin pitää laittaa välillä silmätippoja, ja mun korvat pitää säännöllisesti putsata. Niihin kuulemma kertyy töhnää riippuen mun ruokavaliosta. Siitä puhistuksesta en ihan älyttömästi tykkää, mutta kahden ihmisen kanssa se on nopeesti ohi, eikä korvia kutita enää niin paljon.

Etitään kummatkin joko yhteistä kotia, tai mahdollisesti muuta asumisratkaisua. Muita eläimiä ei olla kohdattu, eikä aivan pienten lasten perheet oo meidän juttu. Toivotaan vaan laadukasta ruokaa, rakkautta, huomiota ja tilaa meidän leikeille! Meijän kummankin mielestä laserlelu on maailman paras, eikä voida elää ilman sitä.

Katso video meistä: yhteinen pesuhetkemme, Elgan leikkinäyte ja me molemmat laserpisteen jahtauksessa


Morrigan

Koditon kissa

Tervehdys ihminen! Olen rouvaskissa Morrigan, tunnen paremmin nimet Mörri tai Möökö. Tarkka ikäni on mysteeri, mutta olen syntynyt ainakin 2015 tai joitain vuosia aiemmin. Viihdyn ihmisten parissa ja parkkeeraan yleensä keskelle olkkaria, enkä juuri edes väistä vaikka kuljette ihan vierestä. Siitä sitten zoomailen, josko noi ihmiset viittis vaikka vähän leikittää mua – tai mikä parasta, rapsutella! Rapsuttelu vaatii vielä vähän harjoittelua, mutta palkitsen vaivan onnellisella kehräyksellä. En myöskään pelkää vieraita – olen nykyisin siis varsin rohkea, vaikka ihmiskontaktini ovat olleet aiemmin vähäisiä. Toivoisinkin kissakokemusta omaavaa kotia, jossa osataan lukea minua; pikkulapset eivät siis tule kysymykseen.

Olen perusrauhallinen, suorastaan laiskanpuoleinen, mutta osaa minä leikkiäkin (katso todiste videolta alta). Leikin enimmäkseen itsekseni, ja kunnon hepulikohtaus kuuluu päivään. Ihmisten kanssa tykkään leikkiä huiskalla ja naruleluilla, ainakin hetken aikaa. Odotan jokailtaista pientä leikki- ja rapsutteluhetkeämme, vaikka “intoiluni” näkyy lähinnä siinä, että tulen lähellesi nököttämään poissaolevan näköisenä. Eihän arvon neidin sovi näyttää palvelijoille sentään liikaa kiintymystä. Raksuja heittelemällä yritetään kuulemma aktivoida minua saalistamaan ja juoksemaan, ja onhan se joskus ihan hauskaa, vaikka usein laiskuus ottaa voiton. Kiipeilykään ei ole oikein mun juttuni; sohva on ihan riittävä korkeus, ja tietysti ihan paras paikka päiväunille. Ja voi mikä onnen päivä, kun löytyy aurinkolaikku, jossa köllötellä!

Kissakaverini pitäisi olla melko rauhallista tai ainakin uhittelematonta sorttia, joka ymmärtää antaa minulle omaa tilaa. Olen aiemmin joutunut puolustamaan pentujani ja ruokaa, joten olen kai vanhasta tavasta alussa valmiina pahimpaan. Toisten kissojen kanssa eläessä täytyy vain olla riittävän iso reviiri, niin mahdumme rauhassa kaikki saman katon alle, kuten nyt. En tiedä viihtyisinkö ainoana kissana, kun olen aina elänyt laumassa ja yksinolo voisi käydä aika tylsäksi. Nytkin seuraan kuin hai laivaa tuota yhtä toista kissaa; enimmäkseen kai kyttään, josko siltä sais varastettua ruokaa, vaikka kyllä me nukutaankin lähekkäin. Olen nimittäin aika perso laadukkaalle märkäruualle, ja ahmin sitä toistenkin kupeista (ruokailua onkin hieman valvottava, ettei pääse ihan paisumaan, huomauttaa ruuanjakelija).

Minua pitää rakastaa sellaisena kuin olen: minusta ei taida tulla koskaan sylikissaa, mutta seuraa minusta saa ja haastettakin. Olen oman arvoni tunteva, mutta opin koko ajan lisää ihmispalvelijoiden pitämisen eduista. Yhteiselo on täällä tilapäiskodissa kyllä onnistunut hyvin ja nautin uudesta lokoisasta elämästäni!  Katso vielä video minusta!


Skadi

Koditon kissa

Hei, olen Skadi, kissarouva elämän nurjalta puolelta. Olen aikuinen, kovia kokenut puolivilli kissa, syntynyt joskus ja vielä en ole kuollut eli toisin sanottuna ikäni on jossain kahden ja kahdentoista vuoden välillä. Olen tehnyt pentuja enemmän kuin tarpeen olisi ja syönyt erittäin huonoa ruokaa lähes koko elämäni - totta kai tällaiset asiat näkyvät terveydessäni, mutta mielestäni pärjään siihen nähden melkoisen hyvin.

Päädyin sisätiloihin tilapäiskotiin kesän 2017 alkupuolella, ja voi kauhistus miten kummallista oli muuttaa ihmisten kotiin ensimmäistä kertaa ikinä! Olen ollut erittäin epäileväinen kaikkea ihmisten tekemää kohtaan eikä luottamustani ole ollut omiaan parantamaan se, että ihmiset ovat tehneet minulle kaikenlaisia olevinaan terveyttäni edistäviä toimenpiteitä täällä ollessani. Nyt alan kuitenkin vähitellen käymään kiinnostuneemmaksi ihmisistä, enkä ihan koko ajan epäile, että niillä on pahat mielessä. Koskea minuun ei vielä saa, enkä kyllä ihmisten kanssa leikkimäänkään rupea vielä, mutta katselen touhuiluja vierestä ja otan herkkuja kädestä joten enköhän edelleen testaile ihmisten luotettavuutta lähentymällä heitä lisääntyvissä määrin tässä ajan kuluessa.

Olen majaillut täällä lähikontaktissa orpojen kissanpentujen kanssa. Ne saavat minusta esiin lämpimän, rakastavan puolen ja hoivailen niitä kovin mielelläni. Kissanpentujen läsnäollessa minusta tuntuu myös luontevammalta luottaa ihmisiin hiukan. Ehkä olet nähnytkin suojattipentuni tervehdyksen, ne ovat nuo Weber, Sievert ja Becquerel (ylempänä sivulla). Tarvitsen jatkossa kissaseuraa ja olisihan se aika turvallista, jos ainakin yksi halinalleistani pääsisi kanssani samaan paikkaan näyttämään minulle, mitä kaikkea kivaa ja luottamuksen arvoista maailmasta löytyy. Samalla voisin opettaa niille edelleen, kuinka kissana ollaan, kuten olen tähänkin asti tehnyt.

Semmoinen juttu on kerrottava, että olen altistunut FIPv-muuntuneelle virukselle, joka voi huonolla tuurilla aiheuttaa FIP:in. FIPv on virus, eli sitä ei saa parannettua, mutta se ei myöskään tarkoita, että siihen kuolisi. Voin myös mahdollisesti levittää virusta (on niin vähän tutkimustietoa, ettei voida sanoa varmaksi ettei se tartu). Etsin siis ensisijaisesti kotia, jossa olisi vastaavan taustan omaava kissakaveri.

Jos siis sinussa asuu eläinten ystävä ja haluat antaa mahdollisuuden tällaiselle luottamusta harjoittelevalle, päältä kovalle mutta sisimmissään kuitenkin niin pehmoiselle kissarouvalle, niin tule tutustumaan - saatan tosin tervehtiä sinua lähinnä mulkoilemalla nojatuolin alta, elä ota sitä pahalla.

Katso video minun ja pentujen ruokailuhetkestä!


Myrtsi

Koditon kissa

Myrtsi tässä Moro! En ole sosiaalisen median käyttäjä, enkä tyrkytä itseäni joka paikkaan yhteistyöhön, mutta NYT mun kantsis tehdä semmonen ministi fotosopattu kuva itsestäni ja samaten kuvaus, kuinka matkustelen, syön Michelin-ravintoloissa, käyn tietty jalkahoidoissa, elämä on ihanaa ja rakastan kaikkia. Näin sanoo tilapäiskoti-ihmiseni.

Vähän toppuuttelin tuota ruokkijaani ja päätin pitäytyä totuudessa. Eli josko aloitan alusta. Olen siis tuolta puskan takaa tänne tilapäiskotiin kulkeutunut, nuori kissa, nykyisin nimeltäni Myrtsi, 2013 syntynyt kissatyttö. Ruokkijani ja silittäjäni on kertonut, että tämä nimi minulle tuli, kun mökötin ekat ajat saunanlauteilla murjottaen. Edelleen tänä päivänäkin, kun minua katsot, myönnän, että olen ehkä vähän myrtsin näköinen, mutta onneksi kyseessä vaan nimi eikä sen enempää!

Olispas ollut kiva jos olisi elämäänsä elänyt paratiisirannoilla ja rantapojat olisivat huolehtineet nestetasapainostani ja ruokinnastani aikoinaan. Näin ei kuitenkaan käynyt ja olenkin elänyt ennen tännetuloa ilman kunnollista ravintoa eikä sitä vettäkään aina ollut tarjolla. Myönnän siis, että en ole mallinmitoissa eikä vartaloni sovellu katalogeihin. Nääs... mulla on vähän lyhyet jalat. Ja kasvuhäiriötäkin todettu etujalkojen kyynärnivelissä. Täällä tilapäiskodissa mut on kuvattu hännästä nenänpäähän ja tämä todettu. Onneksi lääkäri sanoi, ettei tämä ole katastrofi ja saan vielä elämästä nauttia. Mutta olen töpöjalkainen, myönnän tämän. Ehkä jonkun mielestä hassunnäköinen mutta minusta vaan persoonallinen.

Nyt minut on hoidettu kuosiin eikä tuo saunanlaude enää tunnu mukavalta paikalta. Alusta lähtien olen nauttinut ihmisen kosketuksesta, se on jotain... jotain semmosta, mitä en ole kokenut aiemmin, mutta jotain niin ihanaa. En tiedä, mitenpäin olisin, kun tuttu ihmiseni minua hellii. Tuo kaverini, tilapäiskodin Tirlittan on minua opastanut talon tavoille ja ollaan aika muikea parivaljakko, oikea kyyläkaksikko. Iltaisin odotellaan ruokaa saapuvaksi ja riehutaan yöllä.

Uskaltaisin sanoa, että minusta saa ihan todella rakastettavan kaverin paikkaan, jossa vielä ymmärretään, että olen kokenut kovia, mutta hyvällä tiellä olen kainalokaveriksi. Kun saat luottamukseni, niin saat rapsuttaa minua vaikka aamuun saakka illasta. En ole Pekka Töpöhäntä, mutta olen Myrtsi Töpöjalka. Eroa nimissä mutta luonteissa paljon samaa.

Otahan yhteyttä, niin tutustutaan enempi!


Figaro

Koditon kissa

Kurnauuu! Nimeni on Figaro ja olen jo 10 ikävuoteen ehtinyt herrasmies! Etsin itselleni uutta palvelusväkeä, joko kissakaverilla tai ilman.

Olen hyvin reipas ja erittäin aktiivinenkin herra, älkää siis antako iän hämätä. Jos minulta kysytään, olen juuri nyt parhaassa iässä! Rakastan leikkiä huiskuilla ja palloilla, kunhan olet vain seuranani. Olen hyvin hellä, rakastan tulla lähelle rapsutettavaksi ja kehrään oikein kovaa palkinnoksi. Tässä videonäyte leikeistäni!

Ruuan kanssa olen vähän kärsimätön, joten komennan laittamaan sen suhteen vauhtia töppösiin! Olen ollut aiemmin elämässäni huonolla ruualla, joten toivoisin jatkossa saavani parempilaatuista ruokaa, jotta turkkini ei kärsi. Vaikka olenkin näin komea, on minussa yksi hassu ulkonäöllinen seikka: vasen korvani on hieman rypistyneen näköinen. Tämä ei vaikuts elooni mitenkään ja minusta se tuo vaan karsimaa!

Tulen toimeen toisten kissojen kanssa, kunhan ne on rauhallisia. Jos kissakaverini on kolli, saatan vähän merkkailla, mutta tyttöjen kanssa niin ei sovi tehdä!

Olen kuitenkin hyvin vahvasti ihmisseuran perään, joten jos muita kissoja ei ole, oletan sinulta irtoavan minulle rutkasti aikaa ja viihdykettä. Olen myös hurja juttelemaan, joten toivittavasti sinäkin olisit, ettei mene keskustelut yksipuoliseksi. Ihan pieniä lapsia en ole tavannut, joten toivoisin mahdollisen jälkikasvun olevan vähän varttuneempaa. Koirista ei myöskään ole kokemusta, mutta kaneista on! Ne näyttää maukkaille, joten en kuulema saa muuttaa kani-kotiin.

Kaikki minut tavanneet ihmiset ovat minua kehuneet ystävälliseksi ja oikein rakastavaksi kissaksi, mutta se oma koti olisi ihana löytää. Oletko sinä kenties se, jonka vieressä minun on ilo loikoilla?


Perla ja Tommi

koditon kissakoditon kissa


koditon kissa

Hei! Me olemme kissapariskunta Perla ja Tommi, omaa yhteistä kotia vailla. Minä Perla-rouva en olekaan ihan tavallinen katti, sillä minulla on vain 3 jalkaa, yksi on amputoitu. Olen elänyt näin jo pitkään, ja tulen vaivan kanssa toimeen. Kuten kuvasta näkyy, pääsen jopa kiipeilypuuhun, mutta totta kai liikkumiseni ei ole aivan sitä mitä nelijalkaisilla. Pystyn kyllä juoksemaan, leikkimään, kiipeämään pahvilaatikkoon ja kissavessaan.

Olen syntynyt 2007 ja siippani Tommi 2009 – vaikutamme kuulemma paljon nuoremmilta kuin mitä numerot näyttää. Olemme perusrauhallisia, mutta silti kissamaisen leikkisiä ja uteliaita.

Minä varsinkin tykkään paljon silittelystä, sylissäolosta ja halailusta, ja kiitollisena hurisen takaisin. Olen meistä rohkeampi ja kaipaaan paljon huomiota ihmisiltä. Olen siis oikea sylikissa! Tommi lämpenee hieman hitaammin, mutta on jo kovasti kiintynyt hoitajiimme ja hurisee heille. Uudessa kodissa Tommi tarvitsee siis enemmän aikaa tottua, mutta olenhan minä tukena.

Asumme nyt useamman kissan kodissa, ja pärjäämme, kunhan toiset eivät ole liian rajuja tai hyökkääviä. Olemme myös tottuneet rauhallisiin koiriin. Olemme asustaneet melko tilavalla reviirillä, joten mihinkään yksiöön emme ainakaan muuta, ettei käy liian ahtaaksi. Varsinkin Tommille lasitettu parveke on ollut rakas, että joku turvallinen paikka nuuskia ulkoilmaa tekisi hyvää. Rauhallinen ja suht tilava koti olisi siis meillä toiveissa, ja tietysti ihania ihmisiä huolehtimaan meistä loppuelämäksi! Hoitajamme mielestä olemme aivan ihastuttava pariskunta ja ansaitsemme vain parasta!


Tellervo ja Unelma

Koditon kissaKoditon kissa


Heissan, täällä olisi kaksi kaunista kissaneitiä kotia vailla! Mä oon Tellervo, meistä se vähän rohkeempi ja viisaampi – olenhan meistä vanhempi, joskus siinä arviolta 2007 syntynyt. Toi mun kaveri on Unelma, se on vähän nuorempi pimu, syntynyt 2013 paikkeilla.

Me ollaan silleen aika samanlaisia, että molemmat tykkää leikkiä, namit on ihan parhaita ja nukkuminen on ihanaa. Me ei tykätä oikein muista eläimistä, koirat on ehdoton nou nou, ei tykätä myöskään oikein koskettelusta. Ollaan siis aika ujoja vielä ihmisiä kohtaan, koska emme ole niin tottuneet teihin, mutta ajan kanssa tutustutaan. Olemme toistemme tuki ja turva ja leikkikaverit, joten etsimme kotia tietenkin yhdessä.

Uuden kodin pitäisi ymmärtää meidän tarpeemme ja antaa meille paljon aikaa. Olemme jokseenkin herkkiä stressille, joten rauhallinen ympäristö tekisi meille hyvää. Olemme kuitenkin erittäin suloisia ja leikkisiä kisuja, jotka kaipaavat omaa yhteistä kotia!

Katso video meistä touhuamassa


Spotti ja Tossavainen

Koditon kissa

Moi! Olemme toukokuussa ja kesäkuussa 2016 syntyneet leikkisät kissaneidit Spotti ja Tossavainen, ja etsimme yhdessä loppuelämän kotia, jossa ei ole muita kissoja.

Minä, Tossavainen (vasemmassa kuvassa), olen kasvoista hieman tummempi ja luonteeltani rohkeampi. Seurailen kiinnostuneena ihmisten puuhia ja tervehdin jo reippaasti ihmisen saapuessa kotiin. Välillä myös oikein kaipaan rapsutuksia kehräysten ja puskujen kanssa. Tykkään paljon leikkimisestä, varsinkin laserkynän pistettä jahdaten, mutta Spotin ja minun leikkeihini kelpaa lähes mikä tahansa, kuten leikkihiiret, narunpätkät ja ponnarit. Olen luonteeltani melko seurallinen, ja mestari etsimään uusia aivan pikkuriikkisiä piilopaikkoja, eli olen aikas fiksu kissa! En kuitenkaan linnoittaudu piiloon pitkiksi ajoiksi, mutta tykkään kartoittaa ympäristöäni tarkasti, koska olen kovin utelias. Olen myöskin suojeleva kaveriani Spottia kohtaan, ja pidän tästä hyvää huolta. Oikean silmän pupillini on vähän hassu puolikuu päiväsaikaan, kuten kuvasta ehkä juuri ja juuri näkyy, mutta siitä ei ole haittaa minulle.

Minut, eli Spotin (oikeassa kuvassa), erottaa oikean silmän kohdalla olevasta erillisestä mustasta väriläiskästä, ja olen väritykseltäni täplikkäämpi, mistä olen varmaan saanut nimenikin. Olen hieman ujompi kuin Tossavainen, mutta rohkaistun hurjasti leikkihetkinä ja arvelen että Tossavaisen avulla minustakin tulee vielä paljon seurallisempi. Minulla, kuten Tossavaisellakin, on hyvä ruokahalu, enkä arastele tulla lähelle ihmistä ruoka-aikana, mutta en anna ihan vielä silittää itseäni.

Olemme molemmat reippaita ja sisäsiistejä nuoria neitejä, ja etsimme ensisijaisesti kissatonta kotia, josta löytyy ymmärrystä sille, että olemme vielä hieman ujoja ihmisten seurassa, vaikka olemmekin rohkaistuneet viime aikoina todella paljon!


Mooses ja Enna

Koditon kissa

Heippa! Me ollaan Mooses ja Enna. Enna on noin kaksivuotias raitapaitainen mamma-kissa ja minä Mooses oon toukokuussa 2015 syntynyt mustavalkoinen komea poika. Meidät on tuotu PESUn hoiviin turvaan talvipakkasilta.

Tykätään olla yhdessä ja monesti makoillaan vierekkäin. Ja sitten välillä taas riehutaan tosi lujaa! Mun lempileikkejä on jahtaamisleikit ja kiipeily keittiönkaappien päälle, tai johonkin muualle tosi korkeelle. Vaikka Enna on äiti, niin se ei ota yhtään sen rauhallisemmin! Ihan sylikissoja ei vielä olla, mutta katsotaan ajan kanssa, kyllä me ihmisistä tykätään. Huristaan ja pusketaan jalkaa. Innoissaan myös leikitään ihmisten kanssa, esimerkiksi naruleikit on ihan suosikkeja. Oon silti hiukan mamman poika, siis vähän ujo varsinkin vieraille, mutta ollaan tosi kivoja molemmat!

Ollaan täysin sisäsiistejä, ja meistä tulee vielä hyvät kotikissat! Etsimme siis yhteistä kotia. Etenkin minä Mooses tarvin vähän kärsivällisen kodin, jotta voin rauhassa tutustua, kun uudet ihmiset on hiukan jännittäviä. Mut sitten kun leikitään, niin jännitys unohtuu äkkiä! Tule katsomaan meitä!


Melli

Koditon kissa

Hei! Olen Melli, prinsessa. Etsin omaa palvelualtista hoviväkeä tositarkoituksella. Haluan olla edelleenkin talouden ainoa eläin. Siis olenhan prinsessa, tai oikeastaan olen kuningatar! Ikäni on arvaus, mutta olen päättänyt olla 4-vuotias neito.

Tarvitsen seuraa silloin kun se minulle sopii. Haluan nukkua päälläsi silloin kun se minulle sopii. Mielelläni leikin kanssasi muutaman kerran päivässä. Ja muistathan, että joka ilta tarjoilet minulle iltanamit! En pidä siitä, että minuun kosketaan ilman lupaa. Sallin sen silloin, kun tulen pyytämään hyväilyjä. Monta kertaa päivässä. Jos häiritset lepoani, niin voin olla aika ärhäkkä, niinhän kuuluu ollakin.

Etsin kotia, jossa on rauhallista ja aikuisia ihmisiä. Lapset ja muut eläimet eivät sovi minulle. Täällä tilapäiskodissa olen asunut tosi aikuisen ihmisen kanssa. Täytyy myöntää, että välillä voin olla vaikea, mutta vain silloin kun minua häiritään. Tai minun ei ole muuten vaan hyvä olla. Kun pyydän hellyyttä, niin ensi alkuun sopii silittää vain päästä. Sitten kun tutustumme kunnolla voin sallia enemmänkin. Kun olen tyytyväinen, kehrään tosi kovalla äänellä!

Prinsessamaisesti olen vähän valikoiva ruokani suhteen, mutta hoitotäti osaa kertoa tarkemmin, niin homma sujuu. Kaikki vessa-asiat yms. hoidan tyylikkäästi ja siististi kuten prinsessan tuleekin tehdä. Olen ilmeisesti ollut onnettomuudessa, koska jalastani on löytynyt vikoja. Pahin vika, rikkinäinen eturistiside, on korjattu. Voin tarvita aika ajoin kipulääkitystä nivelrikon vuoksi. Muut viat eivät todennäköisesti vaivaa minua ollenkaan.

Oletko Sinä minulle sopiva palvelija? Jos tunnet olevasi, niin ota yhteyttä. Tutustutaan.


Merri ja Aragorn

Koditon kissa

Hei! Olen kissajannu Merri ja etsin isukkini Aragornin kanssa loppuelämän kotia. Minä olen noin 1-vuotias ja Arska noin 2-vuotias. Olemme kilttejä poikia, vaikka aiemmin elimme villissä luonnossa ja oli vähän kokemusta ihmisistä. Vielä toistaiseksi saatamme suhista ja murista uusille tuttavuuksille, mutta olemme ihan liian kilttejä raapimaan tai pureskelemaan ketään. Alamme jo pikkuhiljaa tottua ihmisten läsnäoloon ja meitä saakin jo rapsuttaa ja silitellä (katso video linkistä alta!). Ruoka-aikaan tulemme jo jalkoihin pökkimään ja huutelemaan, olemme siis myös todella persoja ruualle!

Minä Merri olen jo melko rohkea ja uskallan liikuskella ihmisten läsnäollessa, tosin pikaiset liikkeet ja kovat äänet saattavat vielä säikäyttää. Leikkiminen kiinnostaa, erityisesti viehelelujen seuraaminen ja nappailu, mutta kovin vauhdikkaat leikit ovat vielä liian jänniä. Arska ei ole vielä ihan yhtä uskalias kuin minä ja tykkää lähinnä kölliä päivät pitkät, yleensä jossain rauhallisessa turvapaikassa. Saamme turvaa toistemme läsnäolosta ja makoilemmekin usein kyljet vastakkain.

Etsimme rauhallista kotia meille molemmille, en usko että tuo isukki oikein pärjäisi ilman minua. Meistä huolehtivien ihmisten tulisi olla kärsivällistä sorttia, tarvitsemme vielä aikaa tottuaksemme ihmisten kanssa elämiseen. Tulevassa kodissamme voi olla lisääkin tahdikkaita kissakavereita, toki sellaisiinkin haluamme tutustua askel kerrallaan. Lapsien kanssa emme varmaan tulisi toimeen kovin hyvin, voivat olla hieman liian villejä meillekin villeille. Koiria tai muita eläimiä emme ole tavanneet, en oikein tiedä miten sellaisiin suhtautuisimme.

Katso video meistä! Tervetuloa tutustumaan!


Dai

Koditon kissa

Hur-rur-rur-rur-rur… Saisinko kehrätä sinulle? Etsin uutta palvelijaa tositarkoituksella. Toiveenani on, että jaksat silitellä ja rapsutella minua. Olen ihmisrakas sylikissa ja valmis palkitsemaan palvelijani loputtomilla rakkaudenosoituksilla.

Olen hieno neiti, joten tarkkaa ikääni en tule kertomaan, mutta sanotaan näin, että eläinlääkärin arvion mukaan olen 5-10 vuotta. Olen ikäisekseni leikkisä ja kerrassaan ketterä. Tämänhetkisiin harrastuksiini kuuluu esimerkiksi leikkitunneliin syöksyminen.

Tulevaisuudessa tarvitsen hammashoitoa, nimittäin suustani pitää poistaa useampikin hammas. Muuten kaipaan vain niitä hellyydenosoituksia, sekä pitkien karvojeni huoltoa esimerkiksi harjaamalla. Upean turkkini alla minulla on oikein sirot linjat, ja olen hyvin vähäruokainen – saatat jopa joutua hieman katsomaan perääni, että muistaisin syödä tarpeeksi.

Tulen oikein hyvin toimeen muiden kissojen kanssa. Lähdenkin ainoastaan sellaiseen kotiin, jossa minua jo odottaa kissaseura tai uusi koti voi adoptoida Pesulta myös toisen tai useamman kissan kaverikseni. Esimerkiksi Bunji ja Choki, tai Etsu ja Fuji, ovat nelijalkaisia ystäviäni, jotka myös etsivät sitä loppuelämän kotia. Tervetuloa tutustumaan minuun! Lupaan, ettet voi olla ihastumatta.


Möfö

Koditon kissa

Hellurei! Mun nimi on Möfö, olen 2014 syntynyt tyttökissa, ja haluaisin päästä tutustuun just suhun mukava ihminen. Tulin tänne mun tilapäiskotiin jo ennen joulua, ja jouduin heti saunan puolelle karanteeniin, missä mun lempimakuupaikka oli tietty kiuaskivet. Nää ihmiset kehtaskin luulla, että oon viimesilläni tiineenä. Pyh! Matokuurilla lähti (omasta mielestäni olematon) pömppömaha pois.

En ole vielä ihan varma luotanko vielä tuohon tilapäiskotimammaani. Ruokaa siltä saa, mutta muuten tarkkailen sitä etäältä sohvan takaa – ihan varmuuden vuoksi. Mulla on täällä myös kissakaveri, mutta viihdyn omissa oloissani. Tarvitsen siis tulevassa kodissani rauhaa ja paljon omistautumista oman rohkeuteni kehittämiseen. Toivoisin sinulla olevan sen verran kissakokemusta ja kärsivällisyyttä, että pääsen ujoudestani pikkuhiljaa, luottamukseni voittaminen vaatii panostusta. Tulethan siis varoen lähelleni, niin lupaan, että pääset lopulta sydämeeni.

Harmiksi tässä talossa asui ennen mua eräs kissa, jolla olikin FiP, jonka vuoksi olen altistunut FiPv muuntuneelle virukselle. Sinänsä se on harmiton, eikä johda kuolemaan, mutta se voi aiheuttaa FiP:in. Virus voi tarttua, mutta siitä ei ole takeita, joten suosittelen itseäni kodin ainoaksi kissaksi tai jonkun FiP-kissan kaveriksi.

Rakkaudella, Möfö


Orvokki

Koditon kissa

Kurrrrrmiaaau! Täällä Orvokki, vuonna 2005 syntynyt erittäin kaunis, pikkuruinen kissarouva. Olen omanarvontuntoinen kuningatar ja tyypillinen kilppariluonne (kilpikonna-värinen): lempeä ja sosiaalinenkin, mutta tietyt toimenpiteet saavat minusta toisenlaisen puolen esiin. Esimerkiksi minun laittamiseni kuljetuskoppaan on todettu verrattain haastavaksi ja siihen vaaditaan omat niksinsä. Kipakka puoli minusta siis löytyy, kun arjen rauhaani tulee sekoittamaan joku mielestäni epämukava juttu.

Rakastan ihmisen läheisyyttä ja valittuani oman ihmisen, seuraankin häntä mielelläni ympäri huushollia. Tulen myös aina tervehtimään kotiintullessa. Sylikissa en ole, mutta nautin kun hellästi silitellään, tarmokas rapsutus ei ole mieleeni yhtään ja sen myös kyllä näytän. Kissoihin tottunut, jo kokeneempi ihminen osaa minua kyllä lukea ja saa nauttia kehräyksestäni, joka usein alkaa jo kun tuttu ihminen minua katsoo.

Tilapäiskotini mammaa naurattaa joka päivä pentumaiset leikkitapani. Sillä tuulella ollessani pörhistän itseni hurjan isoksi ja pingon häntä putkella karkuun. Tähän lempileikkiini kuuluu se, että ihminen hiippailee perääni katsomaan ja kun "väijyn" esteen takana, pomppaan sieltä hassun sivuttaisen valepompun ihmistä kohti. Ja sitten taas karkuun. Tätä valepomppuleikkiä rakastan, en niinkään mitään kiliseviä leluja.

PESUlle tullessani pitkä turkkini oli melkoisessa takussa ja se parturoitiinkin lähes kokonaan pois. Harjausta on opeteltu ja nykyään nautin siitä – tiettyyn rajaan asti. Tässäkin vaaditaan hieman pelisilmää kanssani. Hampaitani on myös hoidettu ja pari huonokuntoista vaativat poistoa. Minulla myös todettiin varttuneilla kissoilla melko yleinen kilpirauhasen liikatoiminta ja siihen sain lääkityksen. Hyvä hoitotasapaino löytynee pian. Syön lääkkeet mukisematta ruuan mukana, mutta vaivani vaatii säännöllisiä eläinlääkärikontrolleja. Nyt kun lääkitys on alkanut tehoamaan, painoni on alkanut hitaasti mutta varmasti nousta.

Etsin kotia rauhallisesta aikuistaloudesta tai perheestä, jossa on jo isompia lapsia. Minut luovutetaan kotiin, jolla on jo kissakokemusta. Kun tunnen oloni turvalliseksi ja arki soljuu eteenpäin rauhallisesti, ilahdutan tulevaa kotiani kehräykselläni, vähäeleisellä lähelle tulemisella ja hassulla pomppuleikilläni.


Harmis

Koditon kissa

Pur, minä olen Harmis, pieni neiti vailla loppuelämän kotia. Arvioitu syntymävuoteni on 2015, joten olen vielä nuori neitokainen. Uudet ihmiset ovat minusta vähän pelottavia, joten näen parhaaksi tarkkailla heitä aluksi sängyn alta piilostani. Minusta ei vierailun aikana saata näkyä häntääkään. Vaadin siis hieman aikaa tutustuakseni uusiin ihmisiin. Tosin tykkään puskea vähän vieraampiakin ihmisiä, jos he menevät herkkukaapin lähettyville. Ei kukaan voi olla antamatta nameja näin söpölle puskijalle!

Kaipaan silti aikaa rauhassa piilossa löjymiseen. Kuka nyt jaksaisi olla koko ajan riehumasssa, minä ainakin pidän huolen kauneusunistani. Yöllä nukun mieluiten sängyssä, arvoisellani paikalla. Asustelen täällä tilapäiskodissa toisen kissan kanssa ja tulemme nykyään ihan kivasti juttuun. Toinen kissa, Boromir, on kyllä hitusen riehakas minun menooni, mutta toisaalta olen rohkaistunut kovasti hänen myötä. On tosi mukavaa, etten ole enää yksin, sillä stressasin ainoana kissana oloa ja minulla oli sen vuoksi terveysongelmia. Olen myös FIV-positiivinen, joka tarkoittaa siis sitä, etten voi muuttaa kotiin, missä olisi FIV-negatiivisia kissoja. Voisinkin siis lähteä tuon komean Boromirin, joka on myös fiv-pos., kanssa samaan kotiin. Sairaus ei ole erityisemmin vaikuttanut terveydentilaani.

Tykkään puskea ihmisiä kovaan ja saatanpa kehrätäkin, nautin kun minua lellitään ja huomioidaan. Leikkiminen on myös mieluisaa, vaikka välillä kesken leikin saatan pelästyä ja mennä edemmäksi tarkkailemaan tilannetta. En erityisemmin innostu kiinniotosta tai nostelusta. Jos kuitenkin onnistut nappaamaan minut kiinni, annan sinun kiltisti käsitellä minua. Aina pienen vastarinnan jälkeen tietenkin.

Kerran jouduin täällä tilapäiskodissa viettämään kokonaisen viikonlopun koiran kanssa. Voitteko kuvitella moista? Minä en pikkukoirasta innostunut, se pelotti minua kovasti ja näin parhaaksi pysytellä sängyn alla turvapaikassani. Toivon, ettei loppuelämän kodissa olisi muita eläimiä kuin rauhallinen ja mukava kissakaveri. Rakastan omaa rauhaani, mutta toivon silti sinulla olevan aikaa kanssani kotona oleiluun. On niin kurjaa olla yksin kotona, kaipaan kovasti seuraa!


Boromir

Koditon kissa

Kurr, minä olen Boromir, varsinainen hurjapää Hervannasta. Olen 2013 syntynyt kollipoika. Matot ja huonekalut saavat väistyä tieltäni! Rakastan ottaa spurtteja ympäri asuntoa ja leikkiä hurjia jahtileikkejä leluilla. Yksin leikkiminen käy tosin välillä kovin tylsäksi, joten kaipaisin kanssani leikkivää ihmistä. Täällä tilapäiskodissa on toinenkin kissa, mutta hän ei ole vielä erityisemmin innostunut rajuista leikeistäni, taitaa olla liian neitimäinen minun menoihini. Olisin kuitenkin mahtavaa, jos uudessa kodissani olisi kissakaveri. Haastetta tuo toki se, että olen FIV-positiivinen, jolloin kanssani elävän kissan tulee olla myös positiivinen. Enhän toki halua tartuttaa ketään. Koirakaveri voisi olla ihan kiva, vaikka en ole koiria nähnyt kuin kantokopan kaltereiden takaa. Ne eivät kuitenkaan pelottaneet minua yhtään. Tai jos löytyy oikein sitoutunut ihminen viihdyttämään minua, niin voisin harkita jopa eloa talon ainoana kissana.

Olen reipas vieraita ihmisiä kohtaan, mutta kovassa hälinässä hämmennyn ja saatan tarkkailla tilannetta hieman taka-alalta. Vaikka olenkin seurallinen, en silti ole mikään sylikissa. Rapsutuksissakin minua kiinnostaa lähinnä ihmisten sormet, niillähän olisi aivan mahtavaa leikkiä! Harmi ettei se ole kuulemma kovin suotavaa käytöstä.

Minulle on tehty hammasremppa, joten nyt suuni on terve eikä puuttuvat hampaat haittaa syömistä. Olen hieman stressaantuvaa sorttia ja pissavaivojakin on siitä johtuen ollut, joten tulevalta kodilta vaaditaan perehtymistä stressinhallintakeinoihin. Minulla on myös herkkä vatsa, ja tarvitsen hyvinvointiani edistävää laadukasta ruokaa.


Gitta

Koditon kissa

Olen n. 3-vuotias kaunotar Gitta hienoine "Bresnev-kulmakarvoineni", aika persoonallista siis. Olen terve ja siltä osin kaikki kunnossa.

Tykkään valtavasti silityksistä, rapsutuksista, sitä voisi jatkaa miten pitkään vaan ihmiseni jaksaa. Pikkuhiljaa ajan kanssa olen alkanut luottaa tuohon tilapäispalvelijaani. Olen vielä aika ujo, enkä uskalla tulla näkösälle vieraiden läsnäollessa.

Täällä asuu muitakin kissoja, mutta en välitä niiden seurasta yhtään. Siihen vastaan painokkaasti, älä tule lähemmäs. Iltaisn kun on rauhallista tässä omassa huoneessa palvelijan kanssa, eikä talouden muut kissat tule häiriköimään, lähden oitis turvahyllyköstäni alas. Pelailen palloa ja leikin itsekseni, teen spurtteja, kiipeilen kynsien teroitukseen sopivassa kiipeilytelineessä.

Toivoisin jo saavani oman rauhallisen kodin, jossa ei olisi muita eläimiä tai lapsia, ne vain häiritsee minua. Vaikka olen ujo ja pidättyväinen, en ole koskaan osoittanut vihamielisyyttä tätä tilapäisihmistä kohtaan, mutta on mentävä hissuksiin ehdoillani, ei pakolla. Jos sinulla on kärsivällisyyttä ja haluat meistä ystävät, niin saat kaiken rakkauteni, sitä minulla riittää, kunhan voin luottaa ja kemiat pelaa yhteen!


Casanova ja Sicily

koditon kissakoditon kissakoditon kissa

 

Olemme Casanova ja Sicily, eli tuttavallisemmin Kassu ja Sisi, kissapariskuntien George Clooney ja Catherine Zeta-Jones. Minä Sisi, tuo mustavalkea kuvissa, olen syntynyt ehkä siinä 2014 paikkeilla ja Kassu pari kolme vuotta aiemmin. Me molemmat olemme ehkä alkuun hieman ujoja kissoja, mutta kärsivällisyydellä ja totuttamisella meistä kuoriutuu esiin täydellinen parivaljakko. Siinä missä minä olen utelias ja keskitän energiani leikkimiseen, ihmisten välttelyyn ja ikkunasta tuijottamiseen, syöksyy Kassu paikasta toiseen ruuan perässä kuin väliaikaisesti varjonsa menettänyt kissamies.

Menneisyyden haamut eivät kuitenkaan palaa, sillä ajan myötä meistä on kuoriutunut esiin valloittavia piirteitä, joista pistää esiin minun aina häntä uljaasti pystyssä kulkeminen ja pohjaton uteliaisuuteni. Olen selvästi kiinnostunut ympäröivästä maailmasta (ja ruuasta, sillä muutoin Kassu söisi kaiken), mutta vielä rohkeus ei ole riittänyt siihen, että antautuisin palvelijan silitettäväksi. Harmaiden kissojen "perinteitä" kunnioittava Kassu sen sijaan viihtyy toisinaan sylissä ja herran suurta herkkua ovat balkanin makkaroiden lisäksi kissanruoka, kissan kuivaruoka, sekä silitykset, joita saa antaa välillä niin aikuinen kuin myös nuorempi palvelija.

Me olemme FIV-positiivisia kissoja, mutta sehän ei tahtiamme nyt hidasta. Lähdemme pysyvään kotiin vain parivaljakkona.


Morticia

Koditon kissa

Hei ihmiset! Tässä olisi jollekin onnekkaalle ohittamaton työtarjous – mahdollisuus päästä osaksi kuusivuotiaan neiti Mortician palvelusväkeä.

Palvelukseen etsitään rapsutustaitoista, mutta samalla myös minulle omaa tilaa antavaa ihmistä. Rakastan rapsutuksia, minua saa sylitellä ja minä annan siitä palkaksi puskuja, mutta välillä haluan olla omissa oloissani ja muistutan sinua tästä kevyellä tassuläpsäisyllä. Tästä syystä en tahtoisi muuttaa pikkulapsitalouteen, koska mini-ihmiset eivät aina ymmärrä vihjailujani.

Palvelusväen tulisi sitoutua palvelemaan vain minua, ei muita kissoja. Haluan olla kodin ainoa kissa, enkä jakaa ihmisiäni tai ruokakuppiani kenenkään muun kanssa. Minulla ei ole kokemusta niistä koiriksi kutsutuista otuksista, mutta mikäli koira antaa minun olla rauhassa, en usko meillä tulevan ongelmia tämän asian suhteen.

Ruoka-asioissa olen hivenen hemmoteltu, ainakin jos tilapäiskotiemäntääni uskotaan. Saatan yhtenä hetkenä rakastaa jotain ruokaa, ja seuraavassa hetkessä yritän peitellä sitä nyrpeä ilme naamallani. Tilapäiskotiemäntäni onkin alkanut laittamaan jokaiseen ruoka-annokseeni muutaman kuivatun kana- tai kalapalasen mausteeksi, jolloin kelpuutan annoksen mukisematta. Hyvin koulutettu ihminen vai mitä? Joten uuden kotini kokin tulee osata ruokieni maustaminen, tai meille tulee hyvin nopeasti riitaa ruokailuasioista. Ainiin, ja syön siis lähinnä vain hyvälaatuista, lihapitoista märkäruokaa, raksuja nautin ainoastaan älypeleistä esiinkaivettuina herkkupaloina. Minulta nähkääs puuttuu useita hampaita, enkä pysty pelkkiä kuivia raksuja syömään kunnolla. Muutoin hampaiden vähyys ei elämääni haittaa, kunhan palvelusväkeni muistaa säännöllisesti kurkata suuhuni, ettei siellä ole mitään yllätyksiä.

Vaikka saatan ulkomuodoltani muistuttaa laiskanpulskeaa sohvatyynyä, ei siihen uskomukseen kannata tuudittautua! Täällä tilapäiskodissani vierailee säännöllisesti sellainen punainen piste, olen kuullut sen tekevän visiittejä myös muissa kissatalouksissa, joten on hyvät mahdollisuudet, että se tulisi vierailemaan myös sinne teidän luoksenne. Tai siis minun luokseni. Ja jos näin käy, olkaa huoleti, teen kaikkeni suojellakseni teitä tuolta punaiselta säteeltä!  Tästä löydätte videomateriaalia minusta tekemässä arvokasta suojelutyötäni.

Tässä oli vaatimukseni uutta palvelusväkeä koskien, palkkaus on kissaTESsin mukainen, eli rajattomasti rakkauskehräystä, puskuja ja nauttimista ihastuttavasta seurastani. Työsuhde on vakituinen ja loppuelämäni kestävä. Mikäli koette olevanne etsimäni ihminen, ottakaa rohkeasti yhteyttä, niin sovitaan aika työhaastattelulle!


Tirlittan

Koditon kissa

Eläminen tässä hektisessä elämässä, kylläpä näyttää raskaalta. Näin mietiskelen Minä eli Tirlittan. Täynnä aina erilaisia projekteja. On työprojektia, laihdutusprojektia, taloprojektia, matkaprojektia. Mites olis näiden ohella myös kissaprojekti? Minun kanssani.

Wikipedia kertoi tilapäiskodilleni projekteista näillä sanoilla; projekteihin liittyy usein jotain monimutkaista, esimerkiksi vaikeasti ennakoitavia riskejä tai erityistä luovuutta ja erikoisosaamista vaativia tehtäviä. Kas, kun ihan yhteistuumin tsekattiin vähän tarkemmin tätä nykyajan meininkiä. Osan allekirjoitan, suurinta osaa taas en. En koe itseäni monimutkaiseksi enkä vaikeasti ennakoivaksi riskientekijäksi. Kas, osaan kyllä kertoa, kun mennään mukavuusalueeltani pois eikä sitä ihmisen tarvitse arvuutella. Niitä projekteja olen tässä elämäni varrella jo toteutellutkin. Olen selvinnyt hetkittäin vaikeistakin olosuhteista hengissä ja pitkään projektinani on ollut alkaa luottamaan ihmiseen. Minut on arvioitu 3-8-vuotiaaksi tyttökissaksi.

Tilapäiskodissa ensimmäisen vuoden toteutin projektejani täysin ihmiseltä piilossa, yöaikaan, pitkään myös vaatekaappi täytti minulle sen rauhan suunnitella projektejani. Nyttemmin olen alkanut jo näyttämään paperilla hahmotelmiani jo ihmisen läheisyydessä, parhaimmillaan hajatelmien keskellä voin ottaa herkkupalan kädestäkin ja jatkaa toimiani. Liikesalaisuudet minulla vielä kovin piiloteltuja eli 100%:sti en luota ihmiseen, ettei paljasta niitä kilpailijalle.

Hyvällä tiellä kuitenkin koen olevamme siinä, että nuo ihmiset ei halua pahaa minun suunnitelmille. Täällä tilapäiskodissa olen elänyt kouluikäisten lasten perheessä ja kissakaverin kanssa. Kissakaverille olen ollut myötämielinen projektieni jakamisessa eli kissakaveri on ookoo muttei täysin välttämätön. Pupujenkin kanssa olen supsuttanut ajatuksiani eli yhteiselo sujuu. Mutta pitkää pinnaa vaadin vielä uudelta omistajaltani ja sitoutumista. Kenenkään syliin en tule juoksemaan ihan hetkeen ja luottamus täytyy ansaita, ajan kanssa. Eli tässäpä Sinulle kiva, ehkä haastavakin mutta lopussa palkitseva kissaprojekti kanssani. Jahka luottamusta saadaan kanssasi, voin ehkä näitä projektijuttujani paljastaa Sulle.


Velmu (2)

Koditon kissa

Purpur kaikki! Saanen esittäytyä hyvät ihmiset! Minä olen Velmu ja voisin vaatimattomasti sanoa, että olen painoni verran lempeyttä ja rakkautta. Enkä edes liioittele vaan olen poikkeuksetta aiheuttanut ihastelua missä kuljenkin! Tulen toimeen kaikkien ihmisten kanssa ja suhtaudun uusiin tuttavuuksiin hyväksyvästi: kaikki ovat tervetulleita rapsuttamaan minua! Toivoisin löytäväni loppuelämän kodin ja oman ihmisen kenen kainaloon käpertyä kehräämään.

Minulle on kertynyt elämänkokemusta jo kokonaiset 17-vuotta. Täysin vaivoitta en ole selvinnyt, vaan kärsin sydänviasta, johon minulla on päivittäinen pysyvä lääkitys. Lempiruokaani kissan tonnikalaan sekoitettuna kuitenkin suostun syömään lääkkeeni näppärästi. Sydänvika vaatii tietenkin jatkossa säännöllistä seurantaa, kuten senioiri-ikäisten lemmikkien kunto muutoinkin.

Ikäisekseni olen kuitenkin varsin vetreä neito ja innostun päivittäin leikkimään. Mikä tahansa ei kuitenkaan kelpaa huvituksekseni: rakastan leikkiä nimenomaan omalla kuminauhallani. Hiiret ja pallot eivät erityisen sytytä minua, mutta kuminauhaa en voi vastustaa. Tulet varmasti yllättymään kuinka leppoisasta rouvasta kuoriutuu aikamoinen kuminauhan metsästäjä!

Olen täydellisen tottunut kotielämään ihmisen kanssa, olen leppoisa seuralainen. En erityisemmin välitä muista aktiviteeteista, kiipeily ei ole minun juttuni, eikä lapsellinen riehuminen. Olisin mieluiten ainoa kissa talossa ja saisin siten jakamattoman huomiosi, kun en ole tottunut elämään lajitoverien kanssa. Minun mielenkiinnonkohteenani ovat ennen kaikkea ihmiset. Rakastan ihmisiä, eikä mikään vedä vertoja kunnon rapsutuksille. Vietän päiväni mieluusti leppoisasti hyggeillen, mutta osaan tarvittaessa myös vaatia huomiota. Silloin minua voi rapsuttaa, harjata, leikkiä tai ruokkia. Ihan miten vain haluat ;)

Jos siis haluat elämääsi lempeän ja hellän kumppanin, kenen kanssa loikoilla ja ihastella elämän kauneutta, taidan olla se, jota olet aina etsinyt! Tervetuloa tutustumaan minuun paremmin!


Manta

Koditon kissa


Hei, olen Manta-kissa. Olen syntynyt ehkä vuonna 2009, mutta voin olla nuorempikin. Vaikka olen vähän ujo tyttö, olen kuitenkin hyvin utelias ja kaipaan kissamaista viihdykettä!

Leikin mielelläni kaikenlaisilla rapisevilla jutuilla, kuten paperitolloilla tai leluhiirillä, mutta olen perusluonteeltani rauhallinen ja rauhaa rakastava kissa. Vaikka en niin pidäkään kosketuksesta, tulen usein jalkoihin nukkumaan ja mahdutaan varmasti myös samalle sohvalle, kunhan vaan opin luottamaan. Tulen myös välillä puskemaan kun haluaisin ruokaa.

Olen nyt elänyt yksikseni ainoana kissana ja tykästynyt siihen. Toisen kissan pitäisi ainakin olla rauhallinen ja antaa tilaa minulle, ja tutustuttaminen tehdä hitaasti. Muuttaisin mielelläni kotiin, missä ei ole pikkulapsia tai koiria ja omistajani ymmärtäisi, että tarvitsen aikaa luottamuksen saamiseksi – minusta tuskin sylikissaa tuleekaan, mutta kivan ja persoonallisen kaverin minusta kyllä saa!


Nappi

Koditon kissa

Moi, mä olen Nappi! Oon syntynyt vuonna 2010, eli olen kissaneiti parhaassa iässä! Pentuajan hölmöilyt on jo jääneet taakse, mutta leikkisyyttä ja aktiivisuutta musta silti löytyy aimo annos.

Mä osaan arvostaa elämän pieniä iloja! Parasta, mitä tiedän, on piiitkät päiväunet pehmoisen tyynyn tai viltin päällä. Päiväunien jälkeen käyn katsastamassa, josko ruokakuppiin ois ilmestynyt jotain sapuskaa. Sitten voisikin jo vähän leikkiä! Kyllä mulle lelutkin kelpaa, mutta mieluisinta on silti leikkiä hippaa tai painia kissakaverin kanssa. Oon siisti ja aika vaatimaton neiti. Huomaat kyllä, kun oon tyytyväinen olooni: silloin kellahdan matolle selälleni ja makailen siinä hetken tassut sievästi vatsan päälle asetettuina. Syvänvihreine silmineni olen maailman suloisin kissa, sanoo toi mun tilapäiskotimammani.

Ihmisen kosketuksesta en välitä, mutta muuten olen kyllä kodin touhuissa mukana koko ajan. Etsin kotia, jossa mun erityislaatuisuuteni ymmärrettäisiin, ja saisin olla sellainen kuin olen. Sitten täytyy mainita, että mä kertakaikkisesti RAKASTAN komeita kolleja, ja oisin ikionnellinen, jos löytäisin itselleni oman poikaystävän. Voisin muuttaa myös samaan kotiin Murun kanssa, me tunnetaan toisemme ja ollaan hyvät kaverit. Miau, soitellaan!

Tässä vielä pieni video minusta pelaamassa!


Muru

Koditon kissa

Kurrpurr! Mä oon nuori kissaneiti Muru (s. kesällä 2012) ja etsin itselleni tositarkoituksella omaa loppuelämän kotia.

Mä synnyin aikanaan ulkokissaksi, mutta oon jo kauan sitten huomannut, että tää sisäkissan elämä on paljon mukavampaa, kun pöytääntarjoilu toimii! Mä oon niin leikkisä tyttö, että ruokailuhetkestäkin tulee joskus leikkihetki, kuten voit tosta allaolevasta videosta nähdä. Mä tykkään hirveästi kaikenmoisista aktiviteeteista, kuten leluista ja kuivanamien saalistamisesta, sekä tietysti takaa-ajoleikeistä ja painihetkistä kivojen kissakamujen kanssa.

Ihmisiä kohtaan mä oon hirvittävän utelias, mutta en ihan vielä anna sun silittää. Pikkasen mua vielä epäilyttää, mitä te ihmiset tahdotte musta. Oon kuitenkin koko ajan kodin touhuissa mukana ja pidän sua silmällä, josko sulta vaikka liikenisi jokin namipala (leikkeleet on mun suurta herkkua), tai jos leikittäisit mua vähän. Yöt nukun hipihiljaa oman peittoni päällä. Eihän sitä enää jaksa yöllä riekkua, kun päivät touhuilee kaikenlaista.

Mä etsin kärsivällistä ja rauhallista kotia, jossa mua arvostettais juuri sellaisena kuin olen. Aktiivinen mutta lempeä ja lunki kissakaveri ois mun toiveissa. Oon joskus joutunut toisen kissan kiusaamaksi, joten kissakaverin pitää tosiaankin olla juuri mulle sopiva! Toisaalta, jos mun oma ihminen on todella valmis panostamaan mun aktivointiin, voidaan mun luovuttamista ainoaksikin kissaksi harkita. Luulen, että en panis pahakseni vaikka mun uudessa kodissa ois joku rauhallinen ihmislapsikin, jonka leluilla saisin joskus vähän leikkiä. :) Koiria oon kauhistunut aina kun oon niitä sattumalta nähnyt.

Kaiken kaikkiaan olen tosi mukava typy, joka jaksaisi rakastaa ja olla vierelläsi näin ilmojen kylmetessä. Olisitko sinä minulle se Oikea ihminen?

Tässä näette videolla minut saalistamassa ruokaa ja pyörähtelemässä kameralle täpläturkissani.