Kissat

Jos olet kiinnostunut tarjoamaan eläimelle kodin, katso ohjeet täältä »

Kaikki luovutettavat, yli 5 kk ikäiset kissat on sirutettu, rokotettu, FIV- ja FeLV testattu, sekä steriloitu/kastroitu. Alle 5 kk ikäiset pennut on sirutettu, rokotettu sekä FIV- ja FeLV testattu. Uusi omistaja sitoutuu pennun adoptoidessaan leikkuuttamaan kissan Pesun määräämässä paikassa määräaikana. Pesu kustantaa toimenpiteen. Yhden kissan luovutusmaksu on 130 € ja kahden 230 € yhteensä. Kissat majailevat tilapäiskodeissa Pirkanmaalla, pääasiassa Tampereella, osa Tampereen ympäristökunnissa.

Useimmat kissat etsivät kotia, jossa olisi niille kissaseuraa, koska sisäkissa vaatii paljon aktivointia. Jotkut kissoista ovat jo kiintyneet niin toisiinsa, että ne etsivät yhteistä kotia. Osa kissoista luovutetaan ainoaksi kissaksi, jos hoitopaikassa on havaittu, että se viihtyisi parhaiten yksin. Tämä lukee usein kissan kuvauksessa. Pentuja ei luovuteta oletusarvoisesti ainoiksi kissoiksi, vaan ne tarvitsevat usein lajitoverin seuraa. 

FIV (kissan immuunikato) »

Huom! Otamme kissoista vastaan kyselyt ainoastaan puhelimitse p. 045 657 2148 (soittaa voi myös päivisin ja ilta-aikoihin vaihtelevien työvuorojen vuoksi). Mikäli et tavoita meitä heti, soitathan myöhemmin uudelleen - vastaamme heti, kun pystymme. Tutustuthan luovutusehtoihin ennen soittamista. Kiitos!

Koditon kissa

Olen surunharmaa tyttökissa Peleeks ja haluaisin kertoa teille historiastani, jota ilman minua on mahdoton ymmärtää.

Synnyin noin 2014-2015, niin minulle kerrotaan, isompaan kissaporukkaan vähäiselle huolenpidolle. Aikuisena tyttönä minut otettiin huolehdittavaksi, kesyteltiin lemmikiksi. Opinkin jo luottamaan, osasin jo olla lemmikki – sitten piti muuttaa ja muuttaa ja muuttaa taas. Säikähdin ja vetäydyin, eikö rauhan paikkaa löydykään? Aloin oireilemaan, muutuin ongelmaksi, taas jouduin muuttamaan ja taas. Joku sanoo, että kissa kiintyy paikkaan; minä niin kovin koetin kiintyä edes johonkin nurkkaan ja johonkin ihmiseen, mutta aina ne minulta vietiin. Minua sanottiin pissakissaksi ja sellainen minusta tulikin.

Nyt kun olen saanut olla yhdessä kohdassa hetken aikaa, tottua luotettavaan ihmiseen ja ikkunasta näkyvään maisemaan, olen taas muistanut miten mukavaa on leikki ja kuinka hyvältä tuntuu rapsutus (joskin aina on oltava pakotie valmiina ja saatan välillä hiukan komentaa). Välillä unohdan itseni vallan ja heittäydyn jo piehtaroimaan ja puskemaan lattialle huomionkipeydessäni. Syliin en ihan ole vielä arvannut kiivetä. Tutun ihmisen syliinkin saatan jo kiivetä, pieneksi hetkeksi.

Pissakissan nimike on saanut nyt jäädä pois, vaikka stressiherkkä taidan olla koko loppuelämäni, enkä kyllä uskalla olla ilman mielialalääkkeitäni; aina tulee stressitilanteita, joiden yli pitäisi päästä, eikä minulla ole sellaiseen voimavaroja omasta takaa. Se mitä eniten kuitenkin tarvitsen – se tärkein terapia – on elämänmittainen luottosuhde omaan ihmiseen mahdollisimman vähäisillä ympäristönvaihdoksilla. Jos saisin olla rauhallisessa paikassa, ilman muita eläimiä, ilman liikaa hälinää, aikuisen ihmisen tärkeänä silmäteränä, silloin varmasti uskaltaisin taas ajan kanssa enemmän luottaa.

Jospa minulle se loppuelämän koti löytyisi?

Video minusta!