Kissat

Jos olet kiinnostunut tarjoamaan eläimelle kodin, katso ohjeet täältä »

Kaikki luovutettavat, yli 5 kk ikäiset kissat on sirutettu, rokotettu, FIV- ja FeLV testattu, sekä steriloitu/kastroitu. Alle 5 kk ikäiset pennut on sirutettu, rokotettu sekä FIV- ja FeLV testattu. Uusi omistaja sitoutuu pennun adoptoidessaan leikkuuttamaan kissan Pesun määräämässä paikassa määräaikana. Pesu kustantaa toimenpiteen. Yhden kissan luovutusmaksu on 130 € ja kahden 230 € yhteensä. Kissat majailevat tilapäiskodeissa Pirkanmaalla, pääasiassa Tampereella, osa Tampereen ympäristökunnissa.

Useimmat kissat etsivät kotia, jossa olisi niille kissaseuraa, koska sisäkissa vaatii paljon aktivointia. Jotkut kissoista ovat jo kiintyneet niin toisiinsa, että ne etsivät yhteistä kotia. Osa kissoista luovutetaan ainoaksi kissaksi, jos hoitopaikassa on havaittu, että se viihtyisi parhaiten yksin. Tämä lukee usein kissan kuvauksessa. Pentuja ei luovuteta oletusarvoisesti ainoiksi kissoiksi, vaan ne tarvitsevat usein lajitoverin seuraa. 

FIV (kissan immuunikato) »

Huom! Otamme kissoista vastaan kyselyt ainoastaan puhelimitse p. 045 657 2148 (soittaa voi myös päivisin ja ilta-aikoihin vaihtelevien työvuorojen vuoksi). Mikäli et tavoita meitä heti, soitathan myöhemmin uudelleen - vastaamme heti, kun pystymme. Tutustuthan luovutusehtoihin ennen soittamista. Kiitos!

Koditon kissa

Morjenttes! Meitsi on kuulema entinen tallikissa. Näinhän ne luuli, siis ihmiset. Pöljäkkeet ei vaan leikkauttaneet minua, joten toimitin ns. tallikissan virkaa ihan omalla tahollani, mahdollisimman kaukana lantalasta.

On siis tullut elosteltua vähän siellä, sun täällä. Eipä siinä mitään, kyllä mä kekseliäänä ja itsenäisenä kissana olen itsestäni osannut ilman ihmistäkin pitää huolta. Ruokahuolto on hommattu omasta takaa ja tämmöselle kauniille mirrille löytyi noita sulhasiakin valkattavaksi. Missään tapauksessa en myönnä, että katuisin elettyä elämääni. Kun sitten hairahduin polultani ja minut otettiin kiinni, elämäni rullasi hetkellisesti ohi silmieni. Tässäkö se oli? Oman elämänsä rouvana toimiminen? Päädyin lopulta tähän lukaaliin, ison mahani kera. Vähänkö ahisti, ei enää mitään sananvaltaa siitä, miten elämääni haluan ohjailla. Panttasin ja panttasin pentuja sisälläni ja lopulta ei auttanut muu, kun antaa periksi ja synnyttää pentuni tähän huusholliin.

On tää viimoset 6 kk ollut kyllä melkosta sopeutumista mulle. Loukutus, pennut, täysin uudet tilat, noita ihmisiä... ihan kaikki uutta mulle. Pennut hoidin toki äärimmäisellä rakkaudella, kuten äidin kuuluukin tehdä. Mutta tuo ihminen?! Semmonen lääppi mun pentuja, leikki niiden kanssa, tuli kun tahtoi huoneeseeni, lässytti ja hiplaili niitä. Ou mai gaad oli ensimmäinen reaktioni. Ja kun tähän vielä lisättiin semmosia miniatyyri-ihmisiä eli lapsia niin meinas mennä yli hilseen mulla.

Mutta joo. Heikkoja olemme me kissatkin. Tuo ruokkija ansaitsi aika nopeasti luottamukseni. Osasi toimittaa lastenhoitajan virkaa varsin mallikkaasti ja seurailin rauhaksiin, kun joku toinen jakoi vastuuta noista riiviöistä. Aika nopeasti aloin myös nauttimaan päivittäisestä ruokahuollosta, no myös siitä pehmeästä pedistäkin, myönnetään.

Nyt olis nuo riiviöt maailmalla. Meitsi kävi myös visiteeraamassa eläinlekuria ja enempää ei pehmosia pentupalleroita mulle tuu, rokotuksenkin sain samalla kertaa. Ehkäpä, ehkäpä, viirusilmilläni näenkin elämän leppoisena kotikissana. Vielä siihen on matkaa, mutta hyvällä tiellä olen menossa etiäpäin.

Tiivistettynä, vaikka tästä esittelystä tulikin romaanin mittainen; Olen Hildur, meibi 3 vuoden ikäinen kissaneito. En asu sohvan alla, mutta en myöskään tykkää, että minuun kosketaan, ainakaan vielä. Arvostan pehmeitä petejä, ruokaa ja sitä, että saan sähistä kyykäärmeen lailla asioille, joista en tykkää. Kissakaverit ookoo... tosin monasti miettinyt, mitä hyötyä niistä on minulle täällä, eli ei ihan välttämätön vaatimus, mutta kesy kaveri voisi olla hyvänä esimerkkinä.