Konnichiwa! Me ollaan Missi (tyttö) ja Reiko (poika), suloiset kissasisarukset ihan täältä Pirkanmaalta, vaikka meillä kuninkaalliset japanilaiset nimet onkin. Me synnyttiin kesäkuussa 2017.
Pidempään Pesun sivuja seuranneet ovat varmasti huomanneet, että olemme olleet ”varattuina” tovin. Tämä johtui siitä, että meidän ruokavaliomme kanssa tuli pientä säätöä. Mitään hirveän hankalaahan se ei ole, me syötäis kaikki, mitä tarjotaan, mutta meillä mene kuivanappuloista vatsat sekaisin. Sen takia meille syötetään tällä hetkellä vain märkäruokaa. Mössöjä, paloja kastikkeessa, paloja hyytelössä, filesuikaleita... NAM!
Sen lisäksi Missiltä poistettiin pieni patti, joka on todennäköisimmin tullut rokotteen seurauksena. Se voi siis tulevaisuudessa tulla uudelleen ja Missiä pitääkin silitellä, pussailla ja halia mahdollisimman paljon. Sillä siitä Missi tykkää, tulee ihan aamulla kehräilemään viereen.
Reiko on edelleen vähän äijä ja sitä mieltä, että tuo hoitaja on epäluotettava, joutuihan se syöttämään Reikolle vähän pakolla niitä anttipioottipillereitä ihan alkuaikoina. Leikistä ja herkuista me molemmat tykätään silti ihan hurjasti. Eikä toi Reikokaan malta pysyä sohvan alla, kun ruokakuppeja tuodaan. Reiko on myös kova kurnuttelemaan, vastaa välillä hoitajankin puheisiin.
Ennenkö me muutettiin tänne meidän hoitajan luokse vuodenvaihteessa, meillä oli aika kurjat oltavat. Sen vuoksi meidän piiiitkät turkkimme piti ajella ja Missiltä piti amputoida hännänpää. Moiset asiat eivät enää meidän menoamme haittaa ja olemmekin varsinainen aisapari, tehdään ihan kaikki yhdessä aina nukkumisesta vessa-asioihin asti – ja vessassahan me osaamme käydä niinkuin pitääkin. Siksipä me haluamme muuttaa yhteiseen kotiin, meitä ei kuulemma henno erottaa.
Ja vaikka me ollaankin nuoria uteliaita kisuliineja, niin jopa Missi on välillä vähän arka, siksi me ei taidettais tulla kovin hyvin juttuun pienten lasten kanssa. Ehkä joskus tulevaisuudessa, kun ollaan saatu viettää mukavaa yhteiseloa kivojen ihmisten kanssa vähän pidempään. Eikä siellä eläinlääkärissä tarvitse käydä joka kuukausi.
Sen me voidaan kuitenkin luvata, että tylsäksi ei ihmisten elämä meidän kanssa käy, me ryhdytään mielellään kanssasi leikkiin, jos huiskan esiin kaivat ja vaikka et jaksaisi, niin painiskelemme keskenämmekin huimilla akrobaattiliikkeillä höystettynä. Laserlelustakin saatettais innostua, toi hoitaja ei oo vielä sellaista tullut hankkineeksi.
Jos susta tuntuu, että sulla olisi paikka kahdelle tällaselle söpöliinille, niin ota pikaisesti yhteyttä noihin ihmisiin!