Kirjoitus on julkaistu alun perin 10.7.2016.

Te joilla on monta kissaa, olette varmasti kokeneet saman: laumassa on aina joku ahmatti ja joku nirsoilija. Ahmatti hotkaisee toisten ruuat heti kun selkänsä kääntää ja lihoo helposti. Nirsoilija taas nyrpistää nenäänsä kupilla, ehkä vähän maistelee, ja jää jopa ilman ruokaa, jos ei vahdi ettei ahmatti varasta kaikkea ja itse tuputa ruokaa nirsolle. 

Meillä ei ole raksuja vapaasti tarjolla kupeissa, ensinnäkin yllä mainitun ahmatin johdosta, joka paisuisi jalkapalloksi, jos se saisi vapaasti ruokaa. Toinen syy on, että eläimet käyttävät luonnossakin suuren osan ajastaan ruuan hankkimiseen, joten niille pitäisi tarjota sisälläkin haastetta ruuan eteen. Ihmiset monesti passaavat lemmikkinsä pilalle tekemällä ruokailusta liian helppoa, kun vaivaa pitäisi nähdä sen eteen, että lemmikki saa käyttää lajinomaista ruokailutapaansa. Kissa älykkäänä saalistajana suorastaan nauttii raksujen “saalistamisesta”. Jos ruokaa on aina tyrkyllä kupissa, lemmikki tylsistyy ja lihoo – eihän sisällä ole paljon muita virikkeitä leluja lukuun ottamatta. Tylsistyminen voi näkyä ihmisen silmissä “häiriökäyttymisenä” tai ennen pitkään ylenpalttisena nukkumisena – kenestä tahansa tulee kuin turtunut hidasälyinen, jos ei ole mitään tekemistä.

Raksuralli-rasiat

Raksujen heitteleminen saaliiksi on siis mitä parhainta kissojen viihdykettä. Ehkä lattia vähän likaantuu, mutta niinhän se tekee muutenkin. Varsinkin ahmatti-kissa on innoissaan tästä leikistä. Kun heittää “saaliita” reippaasti taktikoiden eri suuntiin, saa myös varovaisempi tyyppi saalistaa. Ja raksuja voi heitellä vaikka aamutoimien lomasta, ei vain illalla sohvalta. Pieni raksu-rasia kulkee mukana työhuoneessa, keittiössä ja olkkarissa. Napostelu sopii hyvin kissalle, joka luonnossakin syö monta pientä hiiri-ateriaa päivässä.

Tällä hetkellä meillä on neljä kissaa ja jokaisella on omat ruuat: yhdellä virtsakiviä ehkäisevää, yhdellä allergiaruokaa, yhdellä nirson herkku-ruokaa (jota muut söisivät aivan liikaa) ja neljännellä "tavallista" eläinkaupan viljatonta ruokaa. Raksurallia on helpottamassa eri väriset pikkurasiat, joista voi nakella kullekin omaansa. Kansi tarvitaan jo siksikin ettei raksut leviä jos itse vähän kompuroi, mutta kansi myös parantaa säilyvyyttä: hapettunut ruoka ei maistu varsinkaan nirsolle, oikea tuoksu on tärkeää. Rasia myös auttaa arvioimaan kuluneen ruuan määrää ahmatin painonhallinnan kannalta.

Lemmikkien kanssa ruualla leikkiminen on sallittu! Märkäruoka tosin taitaa olla paras tarjoilla kupeista.

Ei kannata silti siirtyä pelkkään raksuralliin, vaan pitää märkäruoka pääateriana pari kertaa päivässä. Kissan luonnollisin ruoka, hiiri, sisältää jopa 70 % vettä, kun huonolaatuisissa ruokakaupan väriraksuissa on vain alle 10 %! Kissa alunperin aavikkoeläimenä ei "osaa" juoda välttämättä tarpeeksi, kun luonnossa se saa suurimman osan nesteestä hiiriateriasta. (Lähde: Päivi Ylikorpi: Kissanhoidon käsikirja 2013: 239–257). Raksut olisi siis hyvä pitää lähinnä välipalana saalistusleikeissä. Huonolaatuinen ruoka aiheuttaa kotikissoille helposti virtsavaivoja.

Ruuan lisäksi on toki muistettava puhtaat vesikupit: hieman erilaisia kuppeja eri paikoissa asuntoa. Jotkut kissat pitävät juoksevasta vedestä, ja juovat mielellään hanasta, jonka voi korvata myös tarkoitukseen kehitetyllä kissojen juoma-automaatilla.

Kirjoittanut: Tuuti.
***