Pesu ry ottaa lahjoituksina vastaan kissan-, koiran- ja kanin ruokaa Turtolan Citymarketissa lauantaina 10.3. klo 10-18. Ruokaa tarvitaan eläinsuojeluyhdistyksen hoivissa oleville, uutta kotia etsiville lemmikkieläimille. Tervetuloa paikanpäälle tutustumaan toimintaamme ja tukemaan eläinsuojelua!

Pesun seuraava jäsentapaaminen pidetään lauantaina 10.3 klo 12.30 alkaen. Tapaaminen pidetään uusissa toimitiloissamme, osoitteessa Kuninkaankatu 33 B, Tampere. Paikka löytyy 1.kerroksesta, ovessa lukee Pesu ry.

Tervetuloa mukaan, niin vanhat kuin uudetkin jäsenet!

Oletko koiraihminen, jolla on jo pitempi kokemus eri roduista ja erilaisen taustan omaavista koirista? Osaatko lukea koiria ja ymmärrät, että jokainen koira on oma yksilönsä rodu(i)sta riippumatta? Osaatko toimia myös nk. ongelmakoirien kanssa? Tuletko toimeen kaikenlaisten ihmisten kanssa? Tunnetko jo Pesu ry:n toimintaa ja eläinsuojelu on sydäntäsi lähellä?

Jos vastasit noihin kysymyksiin kyllä, lue lisää – saatat olla Pirkanmaan eläinsuojeluyhdistyksen etsimä henkilö!


Kesyrotat ovat seurallisia laumaeläimiä eikä niitä pidä pitää yksin. Kesyrotat elävät yleensä noin 2-4 vuotta. Valitettavasti niidenkin ikä lyhenee huomattavasti siksi, että niille tulee iän myötä kasvaimia tai muita sairauksia. Ilman kasvaimia rotat saattavat ylittää viiden ikävuoden, mutta se on melko harvinaista. Rotta on hämäräeläin eli vilkkaimmillaan yleensä illalla, yöllä ja aamulla, mutta ne sopeutuvat hyvin omistajansa rytmiin. Kaikki kesyrotat polveutuvat isorotasta (Rattus norvegicus) ja kuuluvat jyrsijöihin.

Hankinta

Kesyrotat ovat luovutusikäisiä kuusiviikkoisina ja sukukypsiä noin seitsemän viikon ikäisinä. Tiineysaika kestää yleensä kolme viikkoa ja rotta saattaa jopa saada reilut 10 poikasta kerralla. Kannattaa hankkia kaksi tai useampi samaa sukupuolta olevaa rottaa samasta poikueesta. Sukupuolet erottaa toisistaan siten, että uroksella on selvät kivekset ja suipompi peräpää kuin naaraalla. Uroksen peräaukon ja sukupuoliaukon väli on myös pitempi kuin naaraalla. Naaraan nisät ovat näkyvissä noin viikon vanhana.

Häkki

Rotat tarvitsevat paljon tilaa ja virikkeitä. Niiden häkiksi sopii parhaiten korkea häkki. Häkkiin niille tulee laittaa useita tasoja, oksia sekä tikapuita. Tasoja voi tehdä itse erilaisista koreista (polkupyörän kori) tai vaikkapa rautakaupasta saatavista tiskikaapin kuivaustasoista. Tasot voi kiinnittää häkkiin rautalangalla. Virikkeiksi käyvät esimerkiksi riippumatot, joita on helppo tehdä itse. Riippumaton materiaaliksi käy pieni pyyhe, jonka pitkä sivu on noin 20–30 senttimetriä. Pyyhkeen voi ripustaa kulmista, ripustusnarun tai hakaneulojen avulla häkin kattoon. Nuorille ja siksi myös kevyemmille yksilöille käy ripustukseen myös verhoklipsit. Tunneleita voi rakentaa esimerkiksi puhtaista maitotölkeistä tai muista isommista pahvirasioista. Moni rotta pitää myös paperipusseista, sillä niissä on kiva piileskellä ja rapistella. Rotilla tulee olla häkissään myös pesäkoppi. Pesäkopin materiaalin pitää olla jotain muuta kuin muovia. Muovi on pahaksi, koska rotta usein merkkaa pesäkoppiaan ja muovisessa kopissa ilma ei vaihdu ja rotalle voi tulla hengitysvaikeuksia. Kuivikkeina käytetään mieluiten puupellettiä tai haapahaketta, sillä rotat saavat herkästi hengitysvaivoja pölyävästä kutterinpurusta. Häkissä tulee olla myös suola- ja kalkkikivet, ruokakuppi ja juomapullo. Rotat eivät kestä kovin korkeaa lämpötilaa, joten häkki pitää pitää kesäisin viileässä ja varjoisassa paikassa. Rotat eivät myöskään kestä kuivaa ilmaa hyvin, joten ilmankosteuttajista voi joskus olla apua etenkin talvella. Älä hanki rotille juoksupyörää, sillä niiden häntä jää pinnojen väliin ja voi murtua.

Ruokinta

Kesyrotta on sekasyöjä. Kesyrotan pääruokaa on rottapelletti ja siemensekoitus, joita on aina oltava tarjolla. Siemenseoksia ja pellettiä valitessa kiinnitä huomiota tuoteselosteeseen. Älä osta sokeria tai paljon väriaineita sisältäviä seoksia. Liika rasva ruokavaliossa aiheuttaa ihoärsytystä. Liika proteiini taas on haitallista ja voi aiheuttaa etenkin uroksille paiseita. Rottapellettiä ja siemenseosta löytyy eläintarvikeliikkeistä. Seosten lisäksi rotille annetaan vihanneksia, hedelmiä, marjoja, keitettyä perunaa, riisiä, makaronia, puuroa sekä pari kertaa viikossa lihaa tai kananmunaa. Tuoreruuaksi käyvät esimerkiksi kurkku, salaatti, persilja, päärynä, omena, banaani, luumu, viinirypäleet, lanttu, porkkana, mustikat ja vadelmat. Nakerreltavaksi sille voi antaa kuivattua leipää, näkkileipää, koirankeksiä tai lehtipuiden oksia. Joskus voi antaa esimerkiksi palan juustoa tai maustamatonta jogurttia. Rotan luonnollista ravintoa ovat myös hyönteiset, joten rotalle voi tarjota vaikkapa kuivattuja jauhomatoja tai kuolleina löytyneitä tavallisia kärpäsiä. Ruokavalion on oltava monipuolista, ettei puutostauteja pääse syntymään. Raikasta vettä tulee olla aina tarjolla. Jäistä tai suoraan jääkaapista otettua ruokaa ei saa antaa rotille. Ruokinta kerran vuorokaudessa riittää ja paras aika ruokkia on iltaisin, kun rotat ovat virkeimmillään.

Käsittely

Kesyrotat kesyyntyvät hyvin, kunhan ne totutetaan käsittelyyn ja ihmisseuraan jo poikasina. Arat rotat purevat herkästi. Rotat rakastavat kiipeilyä ihmisten olkapäillä ja hihoissa. Niille voi myös opettaa temppuja herkkupalojen avulla. Rotilla on huono näkö, mutta sitäkin parempi hajuaisti, joten on tärkeää antaa rotan ensin haistella kättä ennen kuin nostaa sen syliin. Oikea nostotapa on nostaa rottaa kainaloiden takaa ja tukea myös takapäätä. Terveiden rottien ei kuulu äännellä, mutta jotkut rotat saattavat kiljaista syliin otettaessa ja lajitovereiden kanssa painiessaan, mikä on ihan normaalia. Hampaiden narskutus on yleensä hyvän olon merkki – etenkin rapsuteltaessa. Muut äänet eli vikinät, tuhinat ja pärskähtelyt ovat sairauden oireita.

Hoito

Kesyrottien on päästävä jaloittelemaan päivittäin, elleivät ne saa olla asunnossa vapaana koko ajan. Ne ovat niin seurallisia eläimiä, että nauttivat esimerkiksi tv:n katselusta omistajansa olkapäällä. Muista nostaa sähköjohdot rotan ulottumattomiin, ettei niitä nakerrella. Häkki siivotaan vähintään kaksi kertaa viikossa ja samalla pestään tasot ja oksat hyvin. Muista pestä myös vesipullo ja ruokakuppi. Vesi on vaihdettava päivittäin. Rotat likaavat joskus häntänsä, minkä vuoksi niiden häntä pitää pestä aina tarvittaessa eli kun se on näkyvästi likainen. Häntä on tärkeä lämmönsäätelyväline rotalle. Hajustamaton suihkusaippua ja pehmeä hammasharja ovat hyviä apuvälineitä hännän pesussa. Pesu onnistuu helpoiten lavuaarissa käsisuihkun avulla. Veden pitää olla kädenlämpöistä. Itseään merkkaavia uroksia voi joutua pesemään joskus kokonaan niskasta alaspäin, mutta silloin on varottava veden joutumista korviin. Jotta rotta ei vilustuisi, sen pitää saada kuivua kokonaan lämpimässä ja vedottomassa paikassa (esimerkiksi pyyhkeillä vuoratussa kantokopassa) ennen häkkiin palauttamista. Etenkin talvella häntä pitää pesun jälkeen rasvata hajustamattomalla kosteusvoiteella, ettei se kuivu. Kynsiä leikataan muutaman viikon välein, elleivät ne kulu itsestään. Liian pitkä kynsi on koukkuun kaartuva ja se tuntuu terävältä iholla. Vain kynnen terävä kärki lyhennetään ja pitää varoa ydintä, ettei verta pääse vuotamaan. Terveellä rotalla on kuivat ja kirkkaat silmät, vuotamaton nenä, kiiltävä ja puhdas turkki, ja olemus on muutenkin pirteä.

Yleisimmät sairaudet

Punainen erite silmissä ja nenässä vähäisessä määrin on normaalia rotalle. Erite ei ole verta, vaikka se siltä saattaakin näyttää. Jos erittyminen on runsasta, rotalla voi olla stressiä tai jokin sairaus. Tällöin rotta on vietävä eläinlääkäriin.

Hengitystieoireet Rotilla esiintyy kroonista keuhkotulehdusta, jonka aiheuttaa yleensä Mycoplasma pulmonis -bakteeri. Eläinlääkäri Lotta Pänkälän mukaan mykoplasma voi tarttua rotasta poikasiin jo kohdussa, ilman välityksellä tai ihmisestä (esimerkiksi kädet, vaatteet). Vaikka rotta ei ole itse sairas, se voi kantaa bakteeria oireettomana. Uuden rotan tuominen omien rottien laumaan on siis aina riski, koska muuton aiheuttama stressi voi laukaista taudin. Yleensä mykoplasma sairastuttaa sellaisen rotan, jolla on jo jonkin viruksen tai stressin vuoksi heikentynyt vastustuskyky. Eläinlääkäri Pänkälän mukaan hiirellä, hamsterilla ja gerbiilillä on myös todettu M. pulmonista, mutta lajien välisestä tarttumisesta ei ole juuri tietoa. Yleensä mykoplasmat ovat kuitenkin eri lajeilla omanlaisiaan. Mykoplasma ei selviä pitkään eläimen ulkopuolella ja on herkkä kuivumiselle. Rotan oireita pystytään lieventämään antibiooteilla, mutta ne eivät tapa bakteeria.

Kasvaimet ovat yleinen vaiva rotilla. Alttius saada kasvaimia voi olla perinnöllistä tai johtua väärästä ruokavaliosta ja liikalihavuudesta. Eläinlääkärin vastaanotolla katsotaan, onko kyseessä hyvänlaatuinen vai pahanlaatuinen kasvain ja mitä sille voi tehdä.



LÄHDEKIRJALLISUUS:
Alderton, David (1990). Pikkujyrsijöiden hoito. Hamsterit, gerbiilit, rotat, hiiret ja chinchillat. 2. painos. Jyväskylä: Gummerus.
Lassila, Pilvi (2001). Eksoottisten lemmikkieläinten terveyden- ja sairaudenhoito. Ohjeita omistajille. 3. painos. Helsinki: Helsingin yliopisto.
Salo, Outi Pauliina (1992). Kesyrotat. Juva: WSOY.
Telkänranta, Helena (2006). Pienlemmikkien virikeopas. Sanasilta Oy.


Tämän vuoden eläintenviikon teemaeläinten kunniaksi on paikallaan muistaa kaneja ja jyrsijöitä omalla artikkelilla. Koska oikea ja monipuolinen ruokinta on tärkeä osa kanien ja jyrsijöiden elämää, on hyvä käydä läpi luonnossa kasvavia tai itse kasvatettavia kasveja, joita voi tarjota omalle lemmikille. Tuoreruoka on kuitenkin vain yksi lisä kanin ja jyrsijän ruokavalioon, eikä niiden pääruokaa tai muuta niiden tarvitsemaa ravintoa tule unohtaa.

Luonnosta ruuan kerääminen tai sen kasvattaminen itse on halpa vaihtoehto kaupassa myytäville erilaisille kanien ja jyrsijöiden herkkupaloille. Kesällä toreilla myydään paljon porkkanoita, mutta kanin tai jyrsijän omistaja on kiinnostunut porkkanoiden lisäksi myös porkkanoiden naateista. Usein torimyyjät antavat pussillisen naatteja ihan ilmaiseksi, kun niitä menee lemmikilleen pyytämään. Muutenhan naatit menisivät roskiin.

Metsässä kävellessä kannattaa pitää silmät auki, sillä sieltäkin löytyy monenmoista ravinnoksi kelpaavaa. Sekä kanille että esimerkiksi hamsterille käy nakerreltavaksi mustikan ja puolukan varvut. Varpuja kannattaa kerätä ennen kuin marjoja on ilmestynyt. Luonnollista ravintoa pikkulemmikille tarjoavat myös erilaiset marjat. Esimerkiksi vadelmaa voi antaa hamsterille, hiirelle, rotalle ja gerbiilille, kun taas vadelman lehtiä syövät mielellään ainakin kani ja marsu.

Omalta kotipihalta tai sen läheisyydestä saattaa löytyä herkullisia ja meheviä voikukan lehtiä, jotka ovatkin yleinen kanien ja erilaisten jyrsijöiden herkku. Myös voikukan kukinnot kelpaavat makupalaksi ja niitä voi vaikkapa kuivattaa talvea varten varastoon. Valkoapila on toinen yleinen kasvi, jota voi antaa sekä kaneille että esimerkiksi hamstereille. Ruuaksi käy koko kasvi. On kuitenkin muistettava, että kaneille ei saa antaa puna-apilaa, kun taas hamstereille sekin käy. Makealta maistuva hiirenvirna tuntuu tekevän myös kauppansa, joten sitäkin kannattaa kerätä talteen. Piharatamo, tai toiselta nimeltään rautalehti, on mainio lisä ainakin kanien, hamstereiden ja marsujen ruokavalioon. Pihatähtimö eli vesiheinä käy näiden edellä mainittujen lemmikkien lisäksi myös gerbiileille.

Yrttien kasvatus kotona kannattaa aina, sillä kaneille ja marsuille voi tarjota erilaisia makuelämyksiä yrttien avulla. Yrteistä parhaiten maistuvat yleensä voimakkaasti tuoksuvat kasvit, kuten tilli ja salvia. Jos yrttejä ei vielä kotona kasva, niitä saa kätevästi istutettua kaupassa hevi-osastolla myytävien ruukkujen avulla.

Jos omalta tai tuttavan takapihalta löytyy omenapuu, omenoiden lisäksi kani tai jyrsijä syö mielellään puun oksia sekä lehtiä. Kaikenlaiset oksat tarjoavat lemmikille paitsi syötävää ja nakerreltavaa, myös luonnonmukaisen virikkeen. Oksien yli on mukava loikkia tai kiipeillä ja niiden alle on kiva piiloutua. Ne, joilla ei omenapuita ole, voivat kerätä luonnosta esimerkiksi koivun, pajun, pihlajan tai haavan oksia lehtineen. Kokeilemalla eri puiden oksia, löydät lemmikkisi mieltymykset ja osaat tarjota parhaimmalta maistuvia nakerreltavia. Toiselle lemmikille suurinta herkkua on omenapuu, kun taas joku toinen syö mieluiten haapaa.

Hyvä muistaa: Luonnosta kerätyn ravinnon pitää olla lemmikille annettaessa puhdasta ja huoneenlämpöistä. Likaista tai suoraan jääkapista otettua ruokaa ei saa antaa. Ilman- ja muiden saasteiden takia ravintoa ei pidä kerätä autoteiden läheltä. Mahdollisuuksien mukaan lemmikki on hyvä madottaa (lähinnä kani ja marsu), jotta ruuasta ei tule ylimääräisiä ystäviä. Jotta vältytään ikäviltä vatsavaivoilta, anna tuoreruokaa ensin varovasti ja lisää määrää vähitellen. Älä kerää kasveja, joita et tunne.


Lähdekirjallisuutta:
Lassila, Pilvi (2001). Eksoottisten lemmikkieläinten terveyden- ja sairaudenhoito. Helsinki: Helsingin yliopisto.
Picken, Päivi & Anthony (2009). Luonnonkasveja kanille. http://www.lurppa.net/kani/lkasveja.htm

JÄSENHANKINTAKILPAILU 2011 -vielä ehdit mukaan!

Kilpailun tavoitteena on kasvattaa SEY Suomen Eläinsuojeluyhdistysten liiton jäsenmäärää hankkimalla uusia jäseniä. Eniten uusia jäseniä hankkineelle on luvassa ainutlaatuinen palkinto: kahden hengen tutustumismatka Englannin RSPCA:n toimintaan vuoden 2012 aikana.

Kaikki vähintään viisi jäsentä hankkineet palkitaan uniikilla tunnustuspalkinnolla. Lisäksi kaikkien kilpailuun osallistuneiden kesken arvotaan hienoja palkintoja.

Jäsenhankintakilpailuun voivat osallistua kaikki SEYn jäsenet. Jäsenhankintakilpailu päättyy 31.12.2011, mihin mennessä liittymistietojen pitää olla perillä SEYn toimistolla.

Lisätietoja kilpailusta:
http://www.sey.fi/sey/jasenhankintakilpailu/


Näin kesäaikaan Pesu haluaa muistuttaa kaikkia lemmikkien omistajia eläinten kiinnipidosta -erityisesti luonnonvaraisten eläinten pesimäaikaan.

Syy siihen, miksi taajamissakin kulkee kissoja vapaana, on niiden huolettomuus, itsenäisyys ja viihtyminen seikkailu- ja saalistusmatkoilla. Tämän pidemmälle omistajat eivät sitten ajattelekaan. Ulkona ilman valvontaa liikkuvaa kissaa uhkaavat monet  vaarat kuten liikenne, myrkyt, väkivalta, taudit ja eksyminen. Jos annat kissasi kulkea vapaana, jätät lemmikkisi samalla näiden vaarojen armoille. Kissa voi vain yksinkertaisesti kadota. Kissojen vapaanapitäjät tulevat harvoin ajatelleeksi Suomen petoeläimiä. Ilveksiä, kettuja sekä kanahaukkoja voi tavata taajamienkin lähistöillä, mutta eritoten maaseudulla. Myös huuhkajalle kissa on mieluinen saalis.

Vapaasti kuljeksivista kissoista aiheutuu kaupunki- ja taajama-alueilla myös suoranaista haittaa naapurustolle. Paitsi että kissat ovat haittana naapureille, ne myös verottavat Suomen luonnonvaraisten eläinten populaatioita. Ruotsalaistutkimuksen mukaan kissojen kynsiin jää Suomessa vuosittain yli kuusi miljoonaa lintua, mikä näkyy jo varpus- ja fasaanikannoissa.

Harmittavan monet ulkokissat ovat edelleenkin leikkaamattomia, ja naaraat synnyttävät useita pentueita vuodessa vapaan ulkoilun seurauksena. Leikkaamaton naaras on alttiina kohtu- ja nisäkasvaimille sekä -tulehduksille. Sterilointi naaraalla ja kastrointi uroksella kuuluvat jokaisen kissan perusterveydenhoitoon. Eläinsuojeluyhdistykset ovat pullollaan ulkoa löydettyjä kissoja. Suurin osa näistä on leikkaamattomia, arkoja ja huonokuntoisia.

Kissasta saa sisälemmikin, jos sitä on pennusta asti pidetty sisällä. Vanhemmankaan eläimen totuttaminen ei ole vaikeaa, vaikka se omistajan kärsivällisyyttä vaatiikin. Miten kissan sitten saa viihtymään ihmisten parissa? On omistajan velvollisuus järjestää kissalle virikkeitä — erilaisia kiipeily- ja raapimapuita sekä tasoja leikkimistä ja mahdollista lajitoveria unohtamatta. Leikkiminen laukaisee petoeläimessä saman mielihyvän tunteen kuin sen oikeasti saalistaessa. Jos kissa pitää ulkona olemisesta, sille voi rakentaa tarhan virikkeineen tai totuttaa sen valjaisiin. Ulkoilu ei ole kuitenkaan välttämättömyys.

Hyvä kissanomistaja siis huolehtii lemmikistään, antaa sille rakkautta ja hellyyttä, hankkii riittävästi tietoa eläimestä ja suojelee kissaa kaikin mahdollisin tavoin sitä uhkaavilta vaaroilta.

Lisätietoja aiheesta mm.seuraavilta sivustoilta:
http://www.sey.fi/sey_toimii/seyn_jasenyhdistykset/pk-esy/elainsuojelusta/ymparisto_ja_elain/kissan_ulkoilu
http://www.incat.fi/Tiedotteet/Eläinsuojelu/Vapausonvaarallistakissalle.aspx


Netissä on runsaasti tietoa lemmikkieläimistä, mutta tiedon etsijöiden on usein vaikeaa arvioida, mikä valtavasta tarjonnasta on luotettavaa. SEY Suomen Eläinsuojeluyhdistysten liitto on avannut lapsille oman eläinaiheisen nettisivuston. Ellukortti.fi -sivusto pohjautuu SEYn kehittämään Eläintaitokoulutus ELLUun. ELLU korostaa asiantuntevan tiedon merkitystä eläinsuojelussa, eläinten hyvinvoinnissa ja lemmikkieläinten hoidossa. Ellukortti.fi -sivustolta löytyy luotettavaa tietoa lemmikeistä ja niiden hoitamisesta sekä tehtäviä, tarinoita, kuvia ja videoita.

Lapset ovat kiinnostuneita eläimistä, ja lukemattomiin lapsiperheisiin hankitaankin lemmikkieläimiä. Luotettavalle tiedolle on kovasti kysyntää, mutta kattavaa ja asiantuntevaa tietoa lemmikkieläimistä on varsin vaikeaa löytää. Monesti päätös lemmikin ottamisesta tehdään ikävä kyllä riittämättömin tiedoin , kertoo SEYn nuorisotoiminnan koordinaattori Elina Sipilä syistä, jotka johtivat Ellukortti.fi sivuston perustamiseen.

SEYn perustama Ellukortti.fi -sivusto tarjoaa omasta lemmikkieläimestä haaveileville kunnon tietopaketin eläimistä, eläimellistä ja mukavaa ajankulua unohtamatta. Ellukortti.fi sopii eläinten omistajien lisäksi hyvin myös niille, jotka ovat vielä harkitsemassa lemmikkieläimen hankintaa tai jotka etsivät perustietoa eläimistä. Ellukortti.fi -sivustolla on tarjolla oppia lemmikkieläimistä tarinoiden ja tekemisen kautta. SEYn tavoitteena on rakentaa sivuja yhdessä lasten kanssa. Lukijat saavat myös itse lähettää sivustolle kuvia ja tarinoita sekä vaikuttaa sivujen sisältöön. Yksi Ellukortti.fi -sivuston tärkeimmistä tavoitteista on tuoda SEYn Eläintaitokoulutus ELLUn kurssisisältöjä yhä useamman lapsen ja nuoren ulottuville. Eläintaitokoulutus ELLU on eläinten hyvinvointia ja eläinten oikeutta virikkeelliseen ja lajinomaiseen elämään korostava
koulutuskokonaisuus lapsille ja nuorille. ELLU antaa valmiuksia omien eläinasenteiden tutkimiseen sekä eläintietojen ja -taitojen kartuttamiseen. Koulutetut ELLU-ohjaajat järjestävät Eläintaitokursseja SEYn paikallisyhdistyksissä ympäri Suomen. Koulutuksen hyväksytysti suorittaneille myönnetään Eläintaitokortti ELLU, joka on todistus eläinosaamisesta. Vuodesta 2008 koulutuksen on suorittanut noin 180 lasta eri puolilla Suomea.

Lisätietoja: www.ellukortti.fi
www.sey.fi
SEYn nuorisotoiminnan koordinaattori Elina Sipilä p. 050 386 6893,
sähköposti: Tämä sähköpostiosoite on suojattu spamboteilta. Tarvitset JavaScript-tuen nähdäksesi sen.
SEYn toiminnanjohtaja Helinä Ylisirniö p. 050 371 2740, sähköposti:
Tämä sähköpostiosoite on suojattu spamboteilta. Tarvitset JavaScript-tuen nähdäksesi sen.
Lue lisää Eläintaitokoulutus ELLUsta:
http://www.sey.fi/nuoret/elaintaitokoulutus_ellu