Lemmikin tunnistemerkintä

Turvasiru
Lemmikin katoaminen, karkaaminen tai varkaiden käsiin joutuminen on painajainen omistajalle. Yhtä lailla eläin kärsii, jos se hylätään. Uusi Turvasiru-verkkopalvelu auttaa sekä omistajaa että lemmikkiä löytämään toisensa. Kellon ympäri – vuoden jokaisena päivänä. Turvasiru on eläimen ihon alle rokotuksen tapaan laitettava mikrosiru, johon on tallennettu eläimen oma yksilöllinen tunnusnumero. Jos Turvasirun saanut eläin katoaa omistajaltaan, voivat eläinsuojeluviranomaiset eläimen löydyttyä saada tämän tunnusnumeron avulla välittömästi selville omistajan. Turvasiru sopii lähes kaikille eläimille.
Lue lisää: >>> turvasiru.fi - tuo kadonneen kaverin takaisin

Lemmikille voi myös hankkia nimilaatan, johon kaiverretaan omistajan yhteystiedot. Laatan lisäksi myynnissä on mm. "osoiteputkia" jonka sisällä olevalle paperille voi kirjoittaa yhteystiedot. Hätätilanteessa voi lemmikin pantaan kirjoittaa omistajan yhteystiedot myös tussilla tai kynsilakalla.


Sinisorsa on tuttu näky talvisilla ruokintapaikoilla. Se on kuitenkin muuttolintu, jonka kuuluisi viettää talvensa aivan muualla kuin kaupunkien sulavesissä pulla-annostaan odottaen. Pirkanmaan eläinsuojeluyhdistys kehottaa ihmisiä pidättäytymään sorsien ruokinnasta ja antamaan niille mahdollisuuden toimia luonnollisen vuodenaikakierron mukaan. Sorsien ruokinta tuo mukanaan monenlaisia ongelmia tautiriskistä vääränlaisen ravinnon aiheuttamiin haittoihin.

Vuosien varrella asenteet kaupunkiluontoa kohtaan ovat muuttuneet. Harva pohtii sorsien ruokintaa luonnon tasapainoon puuttumisena – enimmäkseen ajatellaan lintujen elävöittävän kaupunkia. Kun ihminen ei enää itse elä luonnon äärellä, se halutaan tuoda mukana kaupunkiin.

Valkeakoskella lintuhoitolaa pitävä luonnonvaraisten eläinten eläinsuojeluvalvoja Markku Alanko on huolestunut kehityksestä:

- Ehdottomasti ei pitäisi ruokkia. Sorsat eivät ole luonnostaan täällä talvehtivia lintuja. Satunnaisia sorsia jää yrittämään talvehtimista sopiville paikoille, ilman ihmisen paapomista. Sinisorsat muuttavat luonnostaan ruoan perässä sulasta sulaan, ja ellei niitä ruokittaisi kaupungeissa, ne lähtisivät esimerkiksi Tampereelta ensin Hämeenlinnaan, sieltä Riihimäelle ja edelleen Tanskan salmien kautta aina Eurooppaan saakka, jäätilanteen mukaan.

Tampereen kaupunki on lopettanut vesilintujen ruokinnan. Ruokintalautta sijaitsi aiemmin Satakunnansillan kupeessa, jossa voimalaitoksen virtaus pitää Tammerkosken sulana läpi talven.

Talviruokinnalla houkutellaan sorsat keinotekoisesti talvehtimaan samoissa avoimiksi jäävissä vesissä yksipuolisella ruokinnalla, joka vaikuttaa lintujen yleiskuntoon. Samalla lisätään merkittävästi lintujen tautiriskiä. Ruokintapaikkoja käyttävät sorsien lisäksi muutkin linnut, mikä edesauttaa tartuntatautien, kuten salmonellan, leviämistä laajalti. Lisäksi ruokintapaikat houkuttelevat paikalle rottia. Myös loukkaantumisriski on suuri, sillä liikenteen seassa matalalla ruokintapaikalle tai sieltä pois lentävä sorsa törmää helposti autoon. Joka talvi lintuhoitolaan tuodaan tällä tavoin loukkaantuneita yksilöitä.

Luontoon puuttumista ei pitäisi koskaan tehdä kevein perustein. Ihmiset reagoivat tunneperäisesti, kun kokevat sorsien olevan ahdingossa talvipakkasessa, vaikka niillä ei itseasiassa olisikaan mitään hätää. Sairasta tai ahdingossa olevaa eläintä pitääkin auttaa, mutta ensin on syytä varmistaa, että eläin todella on avun tarpeessa.

«Takaisin


Yliopistolliseen pieneläinsairaalaan Hämeentielle on keväällä tuotu joka päivä useita rusakonpoikasia luonnosta sekä niiden lisäksi kissoja, joilla on vakavia vammoja putoamisen seurauksena. Helsingin Yliopistollisen Eläinsairaalan Ystävät YES ry ja Suomen Eläinsuojeluyhdistys SEY muistuttavat, että rusakonpoikasiin ei saa koskea. Kissanomistajien pitäisi puolestaan muistaa, että kissa voi vammautua pahasti pudotessaan ikkunasta tai parvekkeelta.

Kissan kykyä selviytyä korkealta putoamisesta liioitellaan huomattavasti. Putoamisvammat ovat moninaisia. Eturaajat voivat mennä poikki useasta kohdasta kissan iskeytyessä maahan, mutta luunmurtumiakin vakavampia ovat sisäiset vammat. Usein kissalta halkeaa kitalaki tai repeää virtsarakko tai keuhkot. Vammat invalidisoivat kissan jopa kuukausiksi tai voivat olla kuolemaan johtavia. Vammojen hoitaminen voi maksaa huomattavia summia.
- 300 euron eläinlääkärinlasku on pienin mahdollinen pudonneen kissan omistajaa kirpaiseva kuluerä, eikä yli 1000 euroakaan useista hoitokerroista ja leikkauksista ole mitenkään tavatonta - ja kissan kärsimykset vielä päälle, YESin toiminnanjohtaja Leila Nurmikivi toteaa.

Silloinkin kun kissa on selviytynyt putoamisesta näennäisen vahingoittumattomana, on tärkeää seurata tarkoin, että se pystyy hengittämään ja virtsaamaan normaalisti.

Kissa voi saada myös hakasella raolleen kiinnitetyn ikkunan auki. Usein putoamisvaaraa ei tulla edes ajatelleeksi, ennen kuin vahinko on jo tapahtunut. YES ja SEY painottavat, että kun ikkunoita ja parvekkeen ovia aletaan kesän tullen pitää auki, on kissan turvallisuus varmistettava kiinnittämällä verkko ikkunaan ja parvekkeen reunaan.
- Kissa ei nimittäin osaa ottaa opikseen aikaisemmista ilmalennoistaan, lisää Nurmikivi.
Rusakonpoikasen kuuluu olla yksin
Jänikset eivät tee pesää. Emo jättää poikaset yksin johonkin suojaan ja käy niitä imettämässä vain pari kertaa yössä. Poikasia ei saa poimia talteen muka orpoina. Vaarallisesta paikasta, kuten polulta tai avoimelta nurmikolta, poikasen voi nostaa syrjään kasvillisuuden suojaan.

- Pikku rusakot eivät valitettavasti kovinkaan hyvin kestä hoidon ja sairaalaolosuhteiden aiheuttamaa stressiä vaan kuolevat siihen, kertoo Leila Nurmikivi tarpeettomasti eläinsairaalaan tuoduista rusakonpojista.

Eläinsairaalassa emon maito korvataan maidonvastikkeella. Ongelmat alkavat useimmiten kiinteään ruokaan siirryttäessä. Valitettavan usein hoitoon tuotu poikanen kuolee ripuliin.
- Ehdottomasti paras ratkaisu on jättää pikkupupu luontoon, korostaa Nurmikivi.

Lisätietoja: Toiminnanjohtaja Leila Nurmikivi
Yliopistollisen Eläinsairaalan Ystävät YES ry
Puh. 050 597 5680
www.elainsairaalanystavat.com


Suomessa on 1.10.2003 lähtien ollut voimassa järjestyslaki, joka korvasi kuntakohtaiset järjestyssäännöt. Laissa on myös kissa- ja koirakuria koskevia säännöksiä.

Lain mukaan koirat on pidettävä taajamassa kytkettyinä. Kissan- ja koiranomistajien on pidettävä huolta siitä, ettei eläin pääse ollenkaan yleiselle uimarannalle, lasten leikkipaikaksi varatulle alueelle, toriaikana torille, urheilukentälle tai yleiselle hiihtoladulle. Kuntopolulla koiraa ja kissaa saa kuljettaa kytkettynä.

Koiria ei määrätä kytkettäviksi suljetuilla pihoilla, koirien harjoituspaikoilla eikä erityisesti koirille osoitetuilla aidatuilla jaloittelualueilla. Koiran tulee kuitenkin näissäkin paikoissa olla omistajansa tai haltijansa valvonnassa.

Koiran omistajan tai haltijan on lisäksi pidettävä huolta siitä, ettei koiran uloste jää ympäristöön hoidetulla alueella taajamassa. Hoidettuja alueita lain mukaan ovat esimerkiksi alueet, joilla nurmikot on leikattu ja joilla on istutuksia tai joilla tiet ovat päällystettyjä.

Järjestyslaki pyrkii edistämään järjestystä ja turvallisuutta yleisillä paikoilla. Yleiseen järjestykseen liittyvät säännöt ovat koko maassa samat uuden lain myötä. Aiemmin Suomessa ei ollut järjestyslakia, vaan voimassa olivat kuntien hyvinkin erilaiset järjestyssäännöt.

«Takaisin


Moni kissanomistaja on tottunut antamaan kissansa syötäväksi sädekaislaa, jota kukkakaupat myyvät yleisesti kissanruohon nimellä. Sädekaislaa kutsutaan myös kissankaislaksi tai niilinkaislaksi.

Viimeaikaisen tiedon mukaan näitä Cyperus-suvun kasveja ei kuitenkaan suositella annettavaksi kissoille, sillä ne sisältävät tujoonia, joka on eteerinen öljy. Se ärsyttää mahasuolikanavaa ja voi aiheuttaa rajuakin oksentelua. Tujooni myös kertyy munuaisiin ja saattaa ajan kanssa vaurioittaa niitä. Munuaisvauriot näkyvät joskus vasta vuosienkin päästä, joten vaikka kissa ei saisikaan oireita välittömästi kasvin syömisen jälkeen, on kaisla kissalle myrkkyä pidemmällä tähtäimellä.

Tämä on tärkeä asia huomata, eikä pidä tuudittautua siihen uskoon, että jos kissa ei saa välittömiä oireita, ei kasvista ole kissalle haittaa. Mikäli lieviä oireita esiintyy, voi kissaa yrittää lääkitä lääkehiilellä. Vakavammissa tapauksissa tulee ottaa yhteyttä eläinlääkäriin.

Sädekaislaa ei pidä myydä kissanruohona siksikään, että jos kasvi on tarkoitetut kissoille syötäväksi, siinä pitää rehulain mukaan olla suomenkielinen tuoteseloste käyttötarkoituksineen. Tuote pitää myös ilmoittaa Kasvintuotannon tarkastus- keskuksen rekisteriin. Sädekaislasta ei ilmoitusta ole tehty.

Oikein ruokittu kotikissa ei välttämättä tarvitse ruohoa ollenkaan, ja liian pitkä ruoho voi jopa tarttua kissan kurkkuun. Monet kissan kuitenkin pitävät ruohon pureskelusta, joten jos kissalle haluaa ruohoa antaa, kannattaa kasvattaa sille kauran- tai vehnänoraita. Niitä kissa voi syödä turvallisesti.

Jos näet sädekaislaa myytävän kissoille syötäväksi tarkoitettuna, valistathan kauppiasta sen myrkyllisyydestä. Lisätietoa myrkyllisistä kasveista saa esim. Myrkytyskeskuksesta.

Eläintaitokoulutus 10–12-vuotiaille


elluPesu ry toteuttaa Eläintaitokoulutus-kerhon yhdessä Suomen eläinsuojeluyhdistysten liiton, SEY:n ja sen jäsenyhdistysten kanssa. Kerhon kursseilla käsitellään mm. eläinsuojelua, eläinten hyvinvointia, eri eläinlajeja, niiden käyttäytymistä ja oikeaa hoitamista sekä askarellaan ja leikitään. Kerhon myötä nuorten tietämys eläinten hyvinvoinnista ja hyvästä kohtelusta lisääntyy.

Suoritettuaan peruskurssin hyväksytysti nuori saa eläintaitokortin, jolla saa alennuksia ostaessaan eläintarvikkeita Faunattaresta. Myös Lemmikki-lehti tarjoaa kaikille kerholaisille ilmaiset näytenumerot.

Myöhemmin keväällä tarkoituksena on järjestää vierailu kotieläintilalle tai muuhun eläinaiheiseen kohteeseen.

Nuorille suunnattu eläintaitokoulutus on todistus eläinosaamisesta. Koulutus koostuu peruskurssista (16h), joka jakautuu perusosioon (8h) ja yhteen lajiosioon (8h).

Kerhon hinta on 20€, (syys- ja kevätkausi) sisältäen peruskurssin 8h sekä lajikurssin 8h. Lajikurssin teema tullaan päättämään syyskuussa osallistujien kesken.

Valittavana ovat:
  • kani&marsu tai
  • pikkujyrsijät

Kerho kokoontuu
16.9.2008 alkaen joka toinen tiistai klo 17–19 jatkuen toukokuulle 2009.

Paikkana on Kaukajärven vapaa-aikatalon kerhohuone, Käätykatu 8, Tampere.

Match Show 3.8.2008 tulokset


BIS 1: Newfoundlandinkoira Ruffe om.Päivi Tähtinen
BIS 2: Pomeranian Bläk om. Maija Nurminen
BIS 3: Pitkäkarvainen collie Sitra om. Tiia Rajaniemi
BIS 4: Alaskanmalamuutti Nemi om. Kati Laaksonen
BIS 5: Lancashire heeler Peppi om. Veera Kemppainen


Pienet pennut


SIN
1. Lancashire heeler Peppi om. Veera Kemppainen
2. Jack russelinterrieri Frodo om. Minna Patronen
3. Ranskanbulldoggi Bagi om. Rosa Berglund
4. Jack russelinterrieri Lilli om. Marita Karlund

PUN
1. Pomeranian Bläk om. Maija Nurminen
2. Cockerspanieli Zelda om. Bettina Mattila
3. Ranskanbulldoggi Lukas om. Hanna Savolainen
4. Griffon Bruxellois Alli om. Jenni Lehtonen


Pienet aikuiset

SIN
1. Chihuahua Daisy om. Hanna Järvinen
2. Cairnterrieri Bea om. Annika Alftan
3. Bichon frise Tyyne om. Marjo Terho
4. Karkeakarvainen mäyräkoira Ansa om. Leena Myllykorpi

PUN
1. Welsh corgi pembroke Kirppu om. Maaria Kare
2. Shetlanninlammaskoira Chili om. Suvi Liiti
3. Glen of imaalinterrieri Danny om. Viivi Vaherto
4. Shih tzu Milla om. Seija Jokela


Isot pennut

SIN
1. Alaskanmalamuutti Nemi om. Kati Laaksonen
2. Partacollie Teppo om. Marika Kilpeläinen
3. Suursnautseri Reiska om. Eija Leino
4. Bordercollie Manta om. Heidi Pötry

PUN
1. Newfoundlandinkoira Tyson om. Ida Manninen
2. Tanskandoggi Bella om. Sanna Kallio
3. Alaskanmalamuutti Valtti om. Reetta Orava
4. Isovillakoira Peppi om. Laura Myyrä


Isot aikuiset

SIN
1. Pitkäkarvainen collie Sitra om. Tiia Rajaniemi
2. Sileäkarvainennoutaja Fia om. Anniina Satoniitty
3. Shetlanninlammaskoira Rome om. Elisa Märkönen
4. Briard Alli om. Tuula Savikko

PUN
1. Newfoundlandinkoira Ruffe om. Päivi Tähtinen
2. Bordercollie Nicky om. Johanna Heinijoki
3. Dalmatiankoira Dunja om. Miia Ojala
4. Punavalkoinen irlanninsetteri Sulo om. Sirke Siiro

Luomutuotanto tarkoittaa tuotantoeläimistä puhuttaessa muun muassa sitä, että eläimillä on väljemmät ja paremmat olot kuin tavallisilla tuotantoeläimillä. Luomueläimiä hoidetaan siten, että ne voivat käyttäytyä lajille tyypillisesti. Eläimillä tulee olla riittävästi tilaa seisoa luonnollisessa asennossa, kääntyä ympäri ja asettua makuulle niin, että kaikki eläimet mahtuvat makaamaan yhtä aikaa. Makuualueen pohjan tulee olla kiinteä, ja siinä pitää olla kuivitettu makuupaikka. Eläimillä on oltava myös mahdollisuus hoitaa itseään ja tehdä muita lajille tyypillisiä luonnollisia liikkeitä.

Luomueläimiä ei saa kytkeä kytkyellä eikä pitää sellaisissa häkeissä, jotka estävät kääntymisen. Eläinten tulee pääsääntöisesti päästä vuoden ympäri laitumelle tai ulkotarhaan, mikäli se on sään ja eläinten kunnon kannalta mielekästä. Niiden tulee voida elää lajilleen tyypillisissä ryhmissä.

Ruokinnassa pyritään mahdollisimman hyvin huomioimaan eläinten ravinnontarpeet ja hyvinvointi. Eläimet on pääosin ruokittava luonnonmukaisesti tuotetulla rehulla, joka on eläinlajin luontaista ravintoa. Ruokinnassa ei ole sallittua käyttää esim. kasvunedistäjiä. Nuorille luomueläimille tulee juottaa oman emon maitoa. Pakkoruokkiminen on luomutuotannossa kielletty.

Luonnonmukaisessa eläintuotannossa korostuu tautien ennaltaehkäisyn merkitys. Hoidon tavoitteena ovat pitkään tuottavat ja terveet eläimet. Sairastumiset ja tapaturmat pyritään ehkäisemään ennalta hyvän hoidon, terveiden ja kestävien eläinrotujen, monipuolisen liikunnan ja luonnollisen elinympäristön avulla. Jos eläin kaikesta huolimatta sairastuu tai loukkaantuu, se hoidetaan asianmukaisesti. Lääkintäkertojen määrä on kuitenkin rajoitettu, ja jos raja ylitetään, eläin voi tuottaa luomutuotteita vasta siirtymävaiheen jälkeen.

Lisääntyminen ja jälkeläisten hoito tapahtuvat mahdollisimman luonnollisesti. Rodut, jotka eivät kykene luonnolliseen lisääntymiseen eivät ole sallittuja. Eläimillä tulee olla mahdollisuus hoitaa itse jälkeläisiään.

Eläintuotannon ja kasvinviljelyn on luomutuotannossa muodostettava kokonaisuus, jossa toteutuvat kestävän maataloustuotannon periaatteet. Eläinten lukumäärä on suhteutettava siten, etteivät laitumet kulu liikaa ja kaikki kotieläinten tuottama lanta voidaan käyttää lannoitteeksi.

Lajikohtaisia määräyksiä

Nautojen tulee päästä ulkoilemaan ympäri vuoden. Luomuvasikat saavat juoda emonsa maitoa kolmen kuukauden ikään asti. Viikkoa vanhempaa vasikkaa ei saa pitää yksittäiskarsinassa, vaan sen pitää päästä ryhmäkarsinaan. Tilavaatimus esim. enintään 200-kiloisella naudalla on 2,5 m² , kun tavallisessa tuotannossa vaatimus 150–200-kiloisella eläimellä on 1,7 m².

Sioilla tulee olla pääsy ulkotarhaan vähintään toukokuusta lokakuuhun. Sikojen ulkotarhassa pitää olla mahdollisuus tonkimiseen. Emakoita on pidettävä ryhmissä lukuun ottamatta tiineyden loppuvaihetta ja imetysvaihetta. Porsitushäkkien käyttö on kielletty, samoin on kiellettyä pitää porsaita päällekkäisissä karsinoissa tai häkeissä. Porsaiden tulee saada juoda emon maitoa 40 päivän ikäisiksi. Tilavaatimukset luomusioilla ovat kaksi kertaa niin suuret kuin tavanomaisessa tuotannossa, esim. 50–85-kilon painoisilla luomusioilla 1,1 m² eläintä kohti, tavallisessa tuotannossa taas 0,55 m².

Luomukanat elävät lattiakanaloissa, joissa niille on järjestetty munintapesät ja nukkumaorret. Vähintään 1/3 lattiapinta-alasta on oltava kiinteää lattiaa, joka on peitetty kuivikkeella. Aina sään salliessa kanoilla on käytössä ulkotarha. Luomukanoja sallitaan viisi neliömetriä kohden. Perinteisissä häkkikanaloissa kanoja on 18 neliömetriä kohden. Häkkikanat elävät yleisesti neljän kanan häkeissä, joita on päällekkäin kolmessa kerroksessa. Uusiin perustettaviin häkkikanaloihin pitää nykyään varata kanoille virikehäkit, joissa kanoja on 13 neliömetrillä.

Myös muulla siipikarjalla, mm. broilereilla, on samanlaiset säädökset ulkoilusta ja lattiapinta-alan laadusta kuin munivilla kanoilla. Siipikarjan kasvatuksessa tulisi suosia hitaasti kasvavia rotuja. Suomessa tällaisia rotuja ei ole määritelty, joten kasvatuksessa noudatetaan vähimmäisteurastusikiä, joka broilereilla on 81 vuorokautta. Tavanomaisessa tuotannossa broilerit teurastetaan n. 36 vuorokauden ikäisinä.

Myös mm. lampaille, vuohille ja hevosille on määritelty lajikohtaiset säännökset, mutta Suomessa näitä eläimiä ei juuri ole luomutuotannossa.

Luomutuotanto Suomessa

Valvottua luonnonmukaista kotieläintuotantoa on Suomessa harjoitettu 1980-luvun lopulta lähtien. Nykyään sitä harjoitetaan vajaalla 400 tilalla. Luomutuotteiden kysyntä on kasvussa, mutta luomukotieläintalous on kehittynyt kasvintuotantoa hitaammin. Nestemäisiä maitovalmisteita ja munia on jo saatavilla melko hyvin, mutta lihan ja lihatuotteiden valikoimat ovat puutteelliset. Kuluttajien kannattaakin kysellä näitä tuotteita kauppiailta, sillä kysynnän lisääntyminen johtaa myös tarjonnan lisääntymiseen ennemmin tai myöhemmin. Eläinten ystävälle on tärkeää suosia luomua nimenomaan eläintuotteita ostaessaan, jotta luomueläimien määrä lisääntyisi ja eläinten hyvinvointi näin paranisi.

Luomutuotteiden merkinnät

Luomumerkkejä on useita, ja niiden väliset erot ovat jossain määrin vaikeaselkoiset. Erilaisista merkeistä huolimatta kaikki luomutuotteet täyttävät kuitenkin EU:n luomuasetuksen määrittelemät vaatimukset. Suomessa näkee eniten ns. aurinkomerkkiä ja leppäkerttumerkkiä, mutta EU:ssa on käytössä myös monia muita merkkejä.

aurinkomerkkileppakerttumerkki

Luomu - valvottua tuotantoa -merkki eli aurinkomerkki on viranomaisen luomumerkki. Se noudattaa EU:n asetuksen luomuehtoja ja osoittaa, että tuote on suomalaisen viranomaisen valvonnassa. Tuotteen tulee olla valmistettu, pakattu tai etiketöity Suomessa. Merkin myöntää Kasvintuotannon tarkastuskeskus KTTK.

Leppäkerttumerkki kertoo Luomuliiton tuotantoehtojen mukaan tuotetuista tuotteista. Sen käyttö edellyttää luomuvaatimusten lisäksi tuotteelta suomalaista alkuperää. Merkin haltija, myöntäjä ja valvoja on Luomuleppis Osuuskunta.


Lähteet:
Kasvintuotannon tarkastuskeskus: Luonnonmukaisen tuotannon ohjeet – eläintuotanto
Finfood
Kultamuna


«Takaisin