Viu, vou ja mou! Me ollaan kotia etsiviä kissoja, joille on annettu nimet Ankkalinnan sukupuusta.
Olen Hepsu-poika (Mummo Ankan miehen kaima) ja aika innokas leikkimään ja touhottamaan joka suuntaan. Tuo kaverini on Hortensia (sai nimensä Roopen siskon mukaan) joka on puolestaan vähän rauhallisempi kissaneiti. Luottotohtorimme arvioi, että olemme 3–5-vuotiaita, mutta kuka tietää!
Olimme aluksi aika ujoja, mutta tilapäiskodissa meistä molemmista on kuoriutuneet mitä rohkeimmat ja uteliaimmat pikkukiisut. Olemme kotoisin jostain populaatiosta, ja siksi ei kaikkia ihmisten juttuja vielä ymmärretä. Ollaan kuitenkin aika persoja herkuille ja leikkiminen kiinnostaa (melkein) aina, joten niiden avulla meitä on helppo sosiaalistaa. Muutaman kerran on todistettu tilanne, jossa on annettu ihmisen jo vähän silittääkin!
Me olemme melko mutkaton kaksikko ja ollaan tyytyväisiä, kun kipossa on laadukasta ruokaa ja vessat ovat puhtaita. Jos ihminen jaksaisi aamulla ja illalla meidän kanssa vähän peuhata ja leikkiä, niin ei pureta energiaa sitten mihinkään hölmöilyyn. Tulevassa kodissa toivotaan olevan tarpeeksi tilaa iltaralliin ja mattojen mutkalle vetämiseen. Lasitetulla parvekkeella tiirailua tai ainakin hyvät ikkunanäkymät varten olisi meidän puolestamme myös tervetulleet.
Päivärytmi ja rutiinit helpottavat meidän elämäämme, mutta ei pahastuta, vaikka viikonloppuisin aamupala tarjoillaan vähän myöhempään. Olemme hyviä nukkumaan. Aamulla pidämme kohellustuokion ja sitten lepäilemme melkein koko päivän. Iltasella leikimme ja juoksentelemme ennen kuin menemme nukkumaan.
Varsinkin minä Hepsu tykkään leikkiä kaikilla leluilla. Erikoisesti innostun laserosoittimesta ja palloradasta. Tykkään juosta ja riehua, ja välillä saan Hortensian innostettua painimatsiin. Pallorata on yhteinen kiva, sitä rämpytämme yhdessä. Me molemmat pidämme kovin paljon ikkunasta ja parvekkeelta kyttäämisestä. Yksin tai yhdessä. Sieltä näkyy kaikkea kivaa kuten oravia ja lintuja ja joskus jotain pikkuötököitä. On tosi kiva laittaa tassunjälkiä ikkunaan ja nenänjälkiä myös.
On mietitty tuon Hortensian kanssa, että voisimme ihan hyvin muuttaa yhteiseen kotiin. Varsinkin jos saamme olla ja elää omaan tahtiimme. Toisaalta haluaisin kovasti oikein kunnon riehukaverin. Eli vaihtoehtoina olisi minulle kiva kaveri, joka tykkää riehua. Hortensia kaipaa ehkä enemmän rauhallista kotia, jossa saa elää siten kuin itse haluaa. Emme ole tottuneet koiriin, mutta pari kertaa on lapsia tavattu ja se on mennyt mukavasti, tosin pienten lasten kotiin emme haluaisi.
Meillä molemmilla oli aika isoja ongelmia hampaiden kanssa. Nyt ne on onneksi hoidettu, mutta tohtori suositteli, että kerran vuodessa olisi hyvä tarkastaa suu ja korvat. Sehän onnistuu ihan helposti rokotuksen yhteydessä. Olemme muuten hyvinvoivia ja reippaita kissoja, mutta kannamme elimistössämme kalikivirusta. Jos harkitset adoptiotamme, otathan selville mitä se tarkoittaa, ja mitä siitä voi pahimmassa tapauksessa seurata tulevaisuudessa. Mahdollisilla tulevilla kissakavereillamme tulee olla siten rokotukset kunnossa, ja muutenkin kissakavereiden soveltuvuuteen kiinnitetään erityistä huomiota (ei pikkupennuille tai vanhoille kissoille).
Varmuuden vuoksi vielä: minä olen tuo mustavalkoinen herrasmies ja Hortensia on oranssi neito. Kiinnostuitko? Soittele ja kysele lisää, meitä saa myös tulla tervehtimään ja ihastelemaan paikan päälle! – Hepsu ja Hortensia
Videoita meistä: