Hei! Tässä kotia etsii kaksi aikuista tyttökissaa. Olemme molemmat n. 4-vuotiaita, ja minä Sitruuna olen oranssi ja Mursku-Mamma on harmaa kermanvärisillä kuvioilla.
Tapasimme toisemme täällä tilapäiskodissa. Minä, Sitruuna, olen peräisin isosta kissapopulaatiosta, ja pelkäsin ihmistä aluksi kauan, mutta nyt minua voi jo rapsuttaa leuan alta ja pidän siitä oikein paljon.
Mursku-Mamma löydettiin viime syksynä pentujensa kanssa hylätystä talosta, ja nyt me kaikki etsimme kotia. Mursku-Mamma ei ollut tottunut ihmisiin ollenkaan, mutta on oppinut paljon kotikissan vastuista, eli hän osaa jo olla aina paikalla ja läsnä, varsinkin syömisessä. Kotikissan elämä on ilmeisen mukavaa, koska Mursku-Mamma on oppinut kehräämään, kun on hyvällä tuulella. Mursku-Mammaa ei saa vielä koskea ja uusia ihmisiä hän pelkää, tuttujen kanssa voi olla jo rennommin. Aikuiseksi kissaksi Mursku-Mamma on kovin leikkisä ja hän on heti paikalla, jos on tarjolla leikkiä tai herkkuja. Uudelta kodilta Mursku-Mamma toivoo kärsivällisyyttä, aikaa ja ymmärrystä siihen, ettei hänestä välttämättä koskaan tule sylikissaa.
Minulla Sitruunalla, on lumoavan kauniit, suuret vihreät silmät ja näytän ehkä vähän ketulta. Koska olen peräisin isosta kissapopulaatiosta, olen tottunut enemmän kissoihin kuin ihmisiin. Ihmiset jännittävät minua edelleen, mutta tulen kyllä uteliaana haistamaan kättä ja katselen ihmisten puuhia. Yöllä saatan tulla viereen nukkumaan. Tilapäiskodissani olen jo tottunut ihmisten läsnäoloon, vaikka kissaseura on minulle mieluisinta. Luonteeltani olen vähän sivustaseuraaja, syön herkkujakin vasta kun muut ovat saaneet ensin. Kissojen herkkutahnaa on minusta niin hyvää, että sen nuolen vaikka sormista. Olen tottunut vähän vanhempiin lapsiin, mutta meno ja meteli pelottaa minua. Muista eläimistä minulla ei ole kokemusta.
Terveyteni suhteen kaipaan tulevalta kodiltani sitoutumista. Olen lähtöisin kissapopulaatiosta, jossa on todettu osalla kissoista HCM (hypertrofinen kardiomyopatia) eli sydänsairaus, jonka seurauksena sydänlihas paksuuntuu. Siitä voi joskus seurata sydämen vajaatoimintaa. Minunkin sydämeni on kuvattu ultraäänellä syksyllä 2020, ja siinä todettiin pieni reikä sydämen kammion väliseinässä. Sydämeni kuvattiin myöhemmin uudelleen, ja lääkäri onneksi kertoi, että reikää ei enää ole, ja että mitään seurantoja ei enää tarvita. Tämä on kuitenkin uuden omistajani hyvä tietää ja sitoutua mahdolliseen hoitoon myöhemmin, jos minulle jotain oireita myöhemmin tulee.
Samassa tilapäiskodissa meitä on myös toisesta ilmoituksesta löytyvät Pitkis ja Poni, joiden kanssa voimme myös lähteä samaan kotiin, koska olemme kaikki kavereita keskenämme. Sitruuna etsii kotia ensisijaisesti tutun kissakaverin kanssa, mutta kiltti oranssi kollikaveri olisi myös mieluinen. Muille myös käyvät kodit, missä on jo valmiiksi kissakaveri, väristä riippumatta.