VARATTU. Hei! Olemme Sitruuna ja Murskis-Mamma, ja etsimme kotia yhdessä tai erikseen.
Minä Sitruuna olen oranssiraidallinen ja noin 2017 syntynyt pieni tyttökissa. Oranssit ovat kuulemma yleensä aina poikia, ja siksi olen vähän erikoinen. Minulla on suuret vihreät silmät ja näytän ehkä vähän ketulta. Olen peräisin isosta kissapopulaatiosta ja siksi olenkin tottunut enemmän kissoihin kuin ihmisiin. Ihmiset jännittävät minua vielä, vaikka olen ollut ihmisten luona jo jonkin aikaa. Tulen kyllä uteliaasti haistamaan kättäsi ja olen jo oppinut pitämään rapsutuksista ja silloin kehrään sinulle tosi lujaa. Syliin minua ei saa vielä ottaa, mutta ehkä sekin päivä vielä joskus koittaa. Yöllä saatan jopa tulla salaa viereesi nukkumaan ja olla vieressäsi samalla sohvalla, kunhan et tule liian lähelle ja ilman lupaani.
Toisista kissoista minä pidän. Nukun ja viihdyn toisten kissojen lähellä ja vieressä, joten tulevassa kodissani tulisi olla minulle kaveri, ja jos minulta kysytään, niin mieluiten oranssi kolli. Nykyisessä kodissani paras kaverini onkin oranssi poika, jota seuraan melkein joka paikkaan, ehkä olen vähän ihastunutkin. En kuitenkaan halua kaverikseni ketään äkäistä tyyppiä, vaan sellaisen kiltin ja rauhallisen kissakaverin, joka sitten jaksaa antaa minulle tilaa ja aikaa sopeutua uuteen kotiin hitaasti ja rauhassa.
Uuteen kotiin kanssani voisi muuttaa täällä samassa tilapäiskodissa oleva Murskis-Mamma. Luonteeltani olen seurailija, syön herkkujakin vasta kun muut ovat saaneet ensin. Mutta kissojen herkkutahna on niin hyvää, että sen nuolen vaikka sormista! Olen tottunut vähän vanhempiin lapsiin ja olen hieman varovainen menon ja metelin ympärillä. Muista eläimistä minulla ei ole kokemusta.
Terveyteni suhteen kaipaan tulevalta kodiltani sitoutumista. Olen lähtöisin kissapopulaatiosta, jossa on todettu osalla kissoista HCM (hypertrofinen kardiomyopatia) eli sydänsairaus, jonka seurauksena sydänlihas paksuuntuu. Siitä voi joskus seurata sydämen vajaatoimintaa. Minunkin sydämeni on kuvattu ultraäänellä syksyllä 2020, ja silloin siinä todettiin pieni reikä sydämen kammion väliseinässä. Sydämeni kuvattiin myöhemmin uudelleen, ja lääkäri onneksi kertoi, että reikää ei enää ole ja että mitään seurantoja ei enää tarvita. Tämä on kuitenkin uuden omistajani hyvä tietää ja sitoutua mahdolliseen hoitoon myöhemmin, jos minulle jotain oireita myöhemmin tulee.
Minut, Murskis-Mamma löydettiin syksyllä -21 pentujeni kanssa hylätystä talosta. Olen harmaa ja noin 2018 syntynyt raamikas tyttökissa. En ollut tottunut ihmisiin ollenkaan tullessani tänne tilapäiskotiin, mutta ajan kanssa hitaasti olen uskaltautunut pois murisemasta kiukaan takaa ja olen alkanut nauttia sohvalla makoilusta ja herkuista.
Ihmiset täällä sanovat minua nautiskelevaksi seurakissaksi, koska osaan olla aina paikalla ja läsnä. Kotikissan elämä on minusta mukavaa, koska olen oppinut täällä myös kehräämään ja pyyhkimään ja kerjäämään ruokaa. Minua ei saa vielä koskea ja jännitän vielä uusia ihmisiä, mutta tuttujen kanssa voi olla jo rennommin. Jos minua yrittää koskea salaa, saatan luulla sitä saalistamisleikiksi ja huitaisen tassulla tai kynnellä. Ihmiset sanovat, että minun mielestäni koskettaminen ei ole minun arvolleni sopivaa, ainakaan tyrmistyneestä ilmeestäni päätellen.
Uudelta kodilta toivon kärsivällisyyttä ja aikaa sekä ymmärrystä siihen, ettei minusta välttämättä koskaan tule sylikissaa, mutta älykästä seuraa, haastetta ja hyvän kuuntelijan minun varmasti saa. Aikuiseksi kissaksi olen hyvin leikkisä ja olen heti paikalla, jos on tarjolla leikkiä tai herkkuja. Jaksan varmasti leikkiä pidempään kuin leikittäjäni, välillä minun täytyy järjestää itse itselleni tekemistä kantamalla leluja ja tavaroita suussani paikasta toiseen. Toisten kissojen suhteen olen hyvin sopeutuvainen, mutta uudesta kodista toivon löytäväni yhdessä makoilua arvostavan kaverin, tai mielelläni lähtisin yhdessä Sitruunan kanssa yhteiseen kotiin, jossa ei ole vielä muita kissoja.