Mau! Mä olen maailman ihanin pikkutyttö nimeltä Muru.
Olen syntynyt joskus vuonna 2012 kylmään ulkoilmaan ja vähän epäonnisten tähtien alle isoon kissalaumaan. Kissalauma hävisi ja mä jäin selviytymään... kunnes se loukku napsahti munkin hännän takana.
Siinä missä mun alkuni ei ollut ihan kaikkein onnellisin, olen kyllä oppinut nauttimaan elämästäni. Ruoka tulee naaman eteen ja saan leikkiäkin mielin määrin. Laserpisteen metsästäminen herättää hurjat villikissavaistoni ja hypin sen perässä ihmisen kyllästymiseen saakka. Tulen leikin varjolla ihan viereesi ja nukun samalla sohvalla onnellisena. Välillä vähän ilmoitan myös siitä, kun vatsani kurnii. Silittää annan vain spesiaalitilanteissa, koska kyllähän rajat pitää olla palvelijoillakin.
En pidä muutoksista elämässäni, vaan silloin sulkeudun kuoreeni. Ehkä tämä muistuttaa minua siitä, kun kaverit ympäriltä katosivat. Tarvitsisin elämääni ihanan ja rohkean ystävän, joka näyttäisi minut uuden talouden tavoille - kissasosiaalisen ja kuhertelusta tykästyneen toisen kissan! Koiria en koe ystävikseni, ja lapsetkin vähän ihmetyttävät. Olen kuitenkin reipas ja rohkea, kun vaan saan tutustua asioihin rauhassa ja omassa tahdissani.
Olen pyöristynyt sopivasti ja vähän liikaakin, joten (kuulemma) syömistäni pitää vähän seurailla tulevaisuudessa. Entisenä villikissana rakastan raakaa lihaa! Kala ja vilja eivät ruokaani sovi. Etsin sitä oikeaa ihmistä elämääni. Olisitko se sinä?
Videolla voitte vielä ihailla kaunista turkkiani, kun saalistan ruokaani: