Olen kaikkia isosti rakastava, hurmaavasti huriseva vaaleanoranssiraitainen leipojapoika Lesi, ja tuo vähän tummempi täpläturkkikaunotar on maailman suloisin pikku-ruususuu Nanna.
Minä Lesi olen energinen, monenlaisiin puuhiin osallistuva ja superseurallinen. Syntymävuosiarvioni on 2020–2021. Suhtaudun hyvin luottavaisesti ihan vieraisiinkin ihmisiin, ja köllähdän usein lattialle rapsuteltavaksi. Harrastan paperitavaran silppuamista: kohteeksi minulle kelpaa kaikki vessapaperista tärkeisiin dokumentteihin, enkä jää toimettomaksi aaltopahvinkaan äärellä.
Minä Nanna-neiti olen harkitsevainen tarkkailija, ja arvostan mahdollisimman stressitöntä elämää. Olen syntynyt arviolta 2018–2020. Vieraisiin kaksijalkaisiin suhtaudun vielä varauksella, mutta tutulle tilapäisihmiselle keimailen, ja nautin silitys-, lepertely- ja jopa sylittelyhetkistä. Minulla on todettu vesitystauti, jonka takia juon ja pissaan paljon. Näitä oireita helpottamaan minulla on päivittäinen lääkitys, joka on tosi helppo antaa minulle vaikkapa ruuan mukana. Tilanteeni vaatii kontrollikäyntejä eläinlääkärillä, mutta tauti on kuitenkin sillä tavalla hyvänlaatuinen, että se ei vaikuta merkittävästi elämäni laatuun tai pituuteen. Eikä se kuulemma maata merelle vie, jos yksi pilleri joskus jää välistä. Kävin juuri eläinlääkärillä, ja siellä todettiin sairauteni olevan niin hyvässä hoitotasapainossa, että seuraava kontrollikäynti on vasta keväällä 2025! Olen sairastanut toksoplasmoosin, enkä siksi muuta kotiin, johon on suunnitteilla jälkikasvua.
Ollaan totuttu syömään pääasiassa viljatonta märkäruokaa sekä pakastettuja raakoja lihoja, ja toivotaan että samanmoinen terveyttä ylläpitävä ruokatarjoilu jatkuisi uudessakin kodissa. Haluttaisiin, että omalla ihmisellämme olisi aikaa ja innostusta meidän kanssamme leikkimiseen. Onkilelun perässä tehdään huikeita mahtiloikkia ja riehutaan läkähdyksiin asti. Rallikisat ja hurjan näköiset painimatsit pistetään pystyyn ihan kattivoimin. Kaivataankin ihan kunnolla tilaa, jotta mahdutaan rallittamaan matot ruttuun. Arvostettaisiin myös sitä, että uudesta kodista löytyisi monenlaisia kiipeilymahdollisuuksia sekä ylätason nukkuma- ja piilopaikkoja. Olisi hieno juttu, jos meillä olisi mahdollisuus ulkoilla turvallisesti lasitetulla parvekkeella tai kauttaaltaan verkotetussa ulkotarhassa.
Me saatetaan leikkiessä vähän näykätä ihmisen kättä hampailla, joten me ei sovita pienten lasten leikkikavereiksi. Oltaisiin mieluiten kodin ainoat eläimet. Paikkakunta: Tampere
Lisää kuvia meistä:
