Mirrrp? Nimeni on Rippunen, Topias Rippunen. Otan silitykseni päättäväisesti puskien. Olen arviolta 2020–2021 syntynyt kolli ja omaa rauhallista kotia vailla.
Elin alkujani sellaisessa porukassa, jota kutsuvat populaatioksi. Sitten kävi niin, että ihmiset loukuttivat mukavampiin oloihin sen muun porukan. Minä olin niin ovela, etten jäänyt kiinni, mutta kylläpä se kadutti jälkeenpäin, kun yksinäni koitin pärjätä luonnon armoilla. Korvastakin puuttuu pala muistuttamassa niistä ajoista. Onneksi sitten hoksasivat, että Rippusen verran oli jäänyt kyydistä, ja toivat vielä uudestaan loukun tarjolle, ja minähän vanhasta viisastuneena hiivin sinne melkein heti. Ja voi ihmettä, ei ole enää tarvinnut palella nälissään!
Alkuun olin tosi ihmeissäni uudesta elinkuutiostani (kutsuvat huoneeksi) ja epäileväinen ihmisen suhteen, mutta ajan mittaan minusta onkin kuoriutunut aina vain seurallisempi otus. Seurailen tuota ihmistä jaloissa pyörien ja änkeän välillä samalle tuolille paijausta vaatimaan, melkein jo kerran eksyin syliin asti! Muuten olen aika rauhallinen tyyppi, tykkään katsella ikkunasta ulos ja torkkua pehmeässä pedissäni, mutta olen alkanut oppia myös leikkimisen riemuja. Toisinaan painin melkein villisti lelujeni kanssa, mutta ihmisen leikitysyritykset ovat toistaiseksi menneet minulta yli hilseen, joten siinä on vielä vähän opettelemista.
Paljon tässä sisäkissan maailmassa on vielä minulle uusia, ihmeellisiä ja alkuun vähän pelottavia asioita, mutta pikkuhiljaa olen laajentanut reviiriäni talossa ja totutellut ihmisten arkeen. Uudet ihmiset vielä pelottavat niin, että täytyy niitä ensin etäämmältä tarkkailla ja ehkä varovasti nuuhkaista sormea, mutta kyllä minä ajan kanssa niihin totun, kun saan rauhassa omaan tahtiini lähestyä, ehkä pienellä ruokalahjonnalla rohkaistuna. Olen näet hyvin ruokamotivoitunut hotkolomperi.
Pelottavassa tilanteessa saatan ”jäätyä” paikalleni tai vetäytyä piiloon, ja olen siis enemmänkin herkkää ja hellää tyyppiä, enkä mikään sähikäinen. Lapset taitaisivat olla minulle vielä liian vauhdikasta seuraa, mutta yhden rauhallisen koiravanhuksen kanssa olen vähän tehnyt tuttavuutta. Muita kissoja en ole sisäkissaksi siirtymiseni jälkeen vielä tavannut, mutta saattaisin tulla toimeen kissakaverinkin kanssa, jos saataisiin hissuksiin tutustua.
Semmoinen juttu vielä, että olen pari kertaa saanut iho-oireilua ilmeisesti jostain ruoka-aineesta, ja sen vuoksi olen päässyt kokeilemaan erilaisia eliminaatiodieettejä. Kaikkia tavallisimpia eläinproteiineja olen kyllä syönyt ongelmitta, joten minulle ei ole vaikeaa löytää sopivaa ruokaa. Vähän täytyy kuitenkin pitää silmällä ruokavaliotani ja varovasti laajentaa eväsvalikoimaa siltä varalta, että oireilu palaisi jonkin ruoka-aineen myötä. Lisäksi olen kerryttänyt hammaskiveä vähän tavallista ripeämpään tahtiin, joten säännölliset hammastarkastukset ovat jatkossakin tarpeen!
