Joudutaan raskain mielin luopumaan kahdesta 11- ja 13-vuotiaasta leikatusta maatiaiskollista lapsen voimakkaan allergian ja loputtoman korvatulehduskierteen vuoksi. Kissat ovat olleet meillä alusta asti ja tämän vuoksi luovutetaankin ainoastaan yhteiseen kotiin! Haetaan loppuelämän kotia, joissa pojille riittää rutkasti rakkautta, hellyyttä ja huolenpitoa ja jossa he voivat eläkepäiviään viettää loppuun asti onnellisina, välitettyinä ja rakastettuina. Ei ulkoiseviksi, sillä ovat aina olleet sisäkissoina. HUOM! Kissojen ikä huomioiden, otathan huomioon, että olet valmis sitoutumaan kissojen omistajuuteen niin ajallisesti, rahallisesti kuin huolenpidollisestikin.
Tilanne on todella raskas ja sydäntä raastava ja näin ollen kovasti toiveissa olisikin kissojen kuulumisia saada tietoon vielä kodin vaihdon jälkeenkin.
Ja seuraavaksi se tärkein eli heistä hieman lisää:
NEMO, ikä 11 vuotta
”Moeh, mä oon Nemo ja ikää mulla on 11 vuotta. Ja mä oon tän kämpän coolein ja nälkäsin jäbä! Rento, letkeä, leikattu kolli, joka ei pienistä hätkähdä!
Mut on pikkusena haettu Hallilasta kerrostalosta ja siitä lähtien oon ollu näitten samojen tyyppien passattavana. Ikää mulla kuulemma jo on, mutta eipä tuo paljoa meikäläistä jaksa painaa. Heitä pallo, mä noudan! Laservaloleikit? Parasta! Iltavillit? Onnistuu!
Väritykseltäni oon ku Karvinen ja kuulemma yhtä perso ruoalle, niin ne ainakin sanoo, vaikka ei se kyllä kiloja oo tähän ruhoon kerryttäny. Ruoka on hyvää, varsinkin silloin ku sitä on paljon ja monesti päivässä. Usein koitan jujuttaa näitä ihmisolentoja että ois muka joku ruoka jääny välistä, mutta pirulaiset kommunikoi keskenään ja toteaa, että ”justhan mä sulle annoin pussillisen”. No nii sä, mutta ei vielä toi toinen! Ruoan määrän (ja astian siisteyden) suhteen saatan olla vaativa, mutta muuten oon melko chilli jäbä.
Täällä pyörii päiväsaikaan aina tollanen vajaa 3-vuotias kahella jalalla vipeltävä kakara. Välillä se saattaa tulla repiin mua hännästä tai läpsytteleen päälaelle, eikä mua silleen haittaa, mut emmä sillee liiemmin välitäkään. Itseasiassa sama hemmo ku synty tähän talouteen, mulla oli aikamoinen stressi kaikesta siitä hässäkästä ja metelistä mitä se toi mukanaan ja mutsi vei mut eläinlääkäriin, ku purin stressiä pissailemalla vääriin paikkoihin. Mut sit ku tajusin, että eihän toi pikkukaveri oo mihkään häviämässä ni totesin, että tarvis varmaan alkaa taas käyttäytyyn ettei tarvi kopassa lähteä tohtoria tapaan uudestaan, phyi! Muuten ei ookkaan tarvinnu lääkärissä käydä, terve ku pukki vaikka vähän hintelä kaveri oonki. Eikä mulla tosiaan mitään lapsia vastaan oo, ne on ihan jees tyyppejä.
Vieraat on ihan best! Niitä ku juoksee ovelle vastaan ni niiltä saa ylimäärästä huomioo ja jos oikein kiltisti kiehnäis, ni laittasitko yhen extrapussin ruokaa kuppiin kiitos? Huomio on muutenki best, ilta-aikaan varsinki ku päiväunet on moneen kertaan nukuttu ja iltavillien jälkeinen hellyyskohtaus iskee. Mä harvoin tuun ite syliin, mutta kyljessä pötköttely passaa oikein mainiosti.
Muuttohommat mua todennäkösesti vähän stressaa, mutta niin kauan ku ollaan Mion kans samas mestas, kaikki on ihan fine. Tai siis ehkä enempi se ei pärjäis ilman mua, joten otetaan se reppana messiin ni mutsinki on helpompi niellä tää tilanne.”
MIO, ikä 13 vuotta
”He-hei, olen Mio ja ikää mulla on jo 13 vuotta vaikka ei kyllä uskois, jossei tietäis. Mitähän mä itestäni kertoisin.. Kauhee ku vähän jännittää. Mä oon vähän tällänen uusia tilanteita jännittävä, mut oikeesti tosi symppis ja ihmisrakas tyyppi. Reppapepukskin joku on ehkä joskus kuvaillu, mut kuulemma silleen hellyyttävällä ja hyvällä tavalla.
Muistutan väritykseltäni hentoa persikkarahkaa ja värityksen lailla yhtä hento ja herkkä tyyppi olen minäkin. Muutto tekee mulle varmasti tosi tiukkaa, mutta onneks toi Nemo lähtee mukaan, muuten ois ihan tosi vaikeeta..
Muuton alkuun oon varmasti aika paljon omissa oloissani, tsekkailen tilanteita ja ympäristöä omasta pienestä turvapaikastani ja sit kun tilanne ja rauhallinen hetki sen sallii, lähen omaan tahtiin tutustumaan paikkaan ja siellä asuviin ihmisiin paremmin. Mä oon vähän sellanen hitaasti lämpenevä kaveri ja todennäköisesti tarviin aika paljon alkuun omaa tilaa ja aikaa, mutta osaan sitä hyvin myös itelleni ottaa ja tiedostan omat rajani. Ihmiset on parhaimmillaan tosi ihania, eikä mulla oo mitään ketään vastaan, mutta mä uskallan luottaa sit vasta, kun ensin saan rauhassa tutustua.
Mut on aikoinaan 13 vuotta sitten haettu isolta hevosfarmilta ja oon näitten ihanien tyyppien kanssa saanu elää siitä asti. Sekin tekee tästä tosi vaikeeta ja kurjaa, ku kaikki uus on aina niin kovin tuntematonta ja rohkeutta vaativaa. Siellä hevosfarmilla riitti melua ja melskettä ja aina sai olla valppaana, ettei jää kenenkään jalkoihin. Nykyisessä asuinympäristössäni kunnioitan ilta-aikojen rauhallisuutta, huomioonottavuutta ja runsasta rakkautta! Enkä tosiaan enää nykyään pärjäis ulkona tuolla isossa, pelottavassa maailmassa. Arvostan enempi oman kodin suojaa ja lämpöä.
Meillä tosiaan pyörii toi tollanen ylivilkas lapseksikin kutsuttu olento täällä. Päiväsaikaan mä kattelen sen touhuja enempi jostain etäämmältä, ihan hauska tyyppi mutta on välillä niin kauheen kovakouranen. Jos se tulee liian lähelle, meikäläinen kalppii karkuun, mutta niissäkin tilanteissa osaan ite poistua ennen ku hermot menee. Saatan säikähtäessäni jotain vähän sähähtää, mutta kynsiä en oo koskaan näyttäny vaan valitsen aina pakenemisen, jos tilanne vaatii valintoja välillä ”taistele tai pakene”.
Päivän paras hetki on, ku se taapero menee yöunille ja uskallan taas vapaasti kulkea ympäri asuntoa kaikessa rauhassa. Illoissa on parasta myös se, kun äiti vihdoin malttaa istua alas ja pääsee sen syliin kiehnäämään kaiken olemassa olevan ajan ja osoittamaan tätä ylitsevuotavaa rakkautta jota en päiväsaikaan ole välttämättä ehtinyt osoittaa. Silitykset ja rapsutukset on maailman ihanimpia, sit kun niitä saa turvallisilta, helliltä käsiltä. Ja kun oikein nautin, jää kehruukonekin meikäläiselle kakkoseks heittämällä.
Eläinlääkärissä oon käynyt ainoastaan kahdesti, eli hyvin perusterve leikattu kolli oon minäkin.”
Yhteydenotot mieluiten sähköpostitse tai Whatsappilla Liia Purho (liia_purho@hotmail.com) p. 0445651609
