Oma Pomppulinna olis täällä nyt hakusessa. Hakuehtoina voisi olla; tiluksien koko min 2 h ja keittiö. Saa olla kerrostalo, rivitalo, paritalo tai omakotitalo – kaikki sopii mun hipiälle ja jokainen extra lattianeliö on plussaa, kohde voi myös olla saunalla tai ilman. Kaikki lämmitysmuodot kelpaa, kunhan talossa pysyy lämpö sisällä. Arvostan lisäksi maisemia ikkunoista, kun siinä pehmeällä ikkunapedillä päivittäin loikoilen.
Ruokapalvelua odotan kellon tarkasti vähintään 2 kertaa päivässä, aamuin ja illoin. Ateriat sisältävät tällöin laadukasta raaka- ja märkäruokaa (raksut ei oikein ole se mun juttu). Järven rannalla palatsini ei tarvitse sijaita, mutta juomakelpoista ja puhdasta vettä pitää olla jatkuvasti saatavilla. Hakuehtoihin sisältyy myös vessojen siivous säännöllisesti, vähintään aamuin ja illoin.
Lisäksi lukaalini henkilökunnalta odotan aikaa, juttukaveria ja lisäksi minut huomioivaa yhdessä olemista tai tekemistä, säännöllisesti päivisin tai iltaisin. En tosin enää ole leikki-iässä vaan enemmänkin nautin turvallisesta ja lämpimästä elinympäristöstä sekä olevista ja tulevista eläkepäivistä, rauhallisista sellaisista.
Olen nimittäin viime syksyyn saakka viettänyt elämääni populaatiotaustaisena maalaistalon pihapiirin vapaana kasvattina, vailla omaa huolehtivaa perään katsojaa. En vielä välitä koskettelusta enkä silittelystä, sylikissaa musta tuskin tulee. Tuskin myöskään kissaa, joka tulee sänkyyn nukkumaan jne. Ruoka maistuu ja välillä innostun vähän jopa juttelemaan. Uuden kodin pitää hyväksyä se, että olen välillä niin huomaamaton ja niin pienen pieni, että en tee itsestäni mitään numeroa. Minua ei välttämättä asunnossa paljoa näy, mutta siitä huolimatta olen siellä jossain, ja olemassaoloni pitää hyväksyä ja minut huomioida kaikissa arjen askareissa. Päivä päivältä muutun kuitenkin rohkeammaksi ja opin, että ei se ihmisen seura välttämättä niin pahaa olekaan. Ehkä ajan kuluessa vähitellen alan viihtymään ihmisten kanssa enemmän, mutta jos viihdyn itsekseni jatkossakin, niin se pitää jo minut ottaessa myös hyväksyä.
Oman kartanon hakukaavakkeessa tulee myös rasti kohtaan, asunnossa ei pieniä lapsia, ei myöskään muita eläimiä. Toki rauhallisten kissojen kanssa uskon tulevani juttuun. Tilapäiskodin toisia kissoja näen päivittäin, en hakeudu niiden seuraan, mutta tulen niiden kanssa kuitenkin hyvin toimeen.
Omat terveystiedot: Ikää on sen verran että senioriksi minut voisi jo luokitella (olen syntynyt ehkä 2015-17?), ei todettuja sairauksia, ei lääkitystä, ei myöskään mitään tiedossa olevia hoidettavia vaivoja. Ikääntyvälle kissalle nämäkin tulevat eteen ja siihen varauduttava vuosittaisilla senioritarkistuksilla eläinlääkärissä. Pompun (eli minun) pennut putkahtivat maailmalle juuri – ne oli ne mun viimeiset ja hoidin nappulat mallikelpoisesti luovutusikään saakka. Olisi siis mun vuoro löytää se oma loppuelämän koti.
Löytyiskö täältä nyt tällaiselle täysin harmaalle (ei kuitenkaan harmaantuneelle) neljännespitkäkarvaiselle kikkarapäälle ja ujolle seniorikissarouvalle sitä omaa henkilökohtaista kissakuiskaajaa ja olisko sulla sen lisäksi tarjota mulle tällaista yllä mainitut kriteerit täyttävää omaa loppuelämän asuntoa, sitä mun ihan ikiomaa Pomppulinnaa?
