Tervehdys kaikki! Erityisesti te ihanat kissa-ihmiset, joilla on aikaa sylitellä ja leikkiä kanssani. Olen nimittäin etsimässä juuri sellaista kotia loppuelämäkseni.
Olen poikakissa ja syntynyt arviolta vuonna 2017. Tullessani tänne tilapäiskotiin olin ensiksi hyvin arka. Niin arka, että nimeni sain japanin kielisestä sanasta hazukashigariya, joka tarkoittanee ujoa henkilöä. Olisivatpa tienneet paremmin, niin nimi olisi voinut olla vaikka yuuki – rohkeus. Otin oman aikani, mutta kun tutustuin tilapäiskotiini, en ole todellakaan ollut ujo tai arka!
Valloitan niin tilat, sylit kuin sydämetkin. Myös vieraiden. Olen erittäin leikkisä ja toimelias. Toisaalta taas osaan kyllä ottaa rauhallisesti – ihan parasta on käpertyä ihmisen syliin ja nukkua siinä pitkään. En pidä yksin jäämisestä. Saatan yrittää kaivautua perääsi, jos jätät minut oven toiselle puolelle. Jään itkemään ulko-oven taakse, kun koirakaverini lähtee lenkille. Kyllä minuakin tuo ulkoilu kiinnostaisi, mutta valjaisiin en ole kyllä täällä suostunut, joten tyydyn tiirailemaan lintuja ja luontoa ikkunalaudalta.
Olen koko täällä asumiseni ajan ollut reipas ja energinen, mutta silti olen joutunut käymään lääkärissä ja terveyttäni on tutkittu. Olin vähän yskäinen ja nuhainen ja rapsuttelin välillä korviani. Epäiltiin allergiaa, niinpä en ole syönyt enää kalaa sisältäviä ruokia. Varsinaista eliminaatio dieettiä ei ole tehty. Silmiä ja korvia on tutkittu ja hoidettu. Silmät todettiin kuiviksi, joten niitä täytyy välillä putsata ja päivittäin laittaa kosteustippoja silmiin. En niin tykkää siitä, mutta siedän. Kuvistanikin ehkä näkyy, että silmäkulmassa on välillä mustaa töhnää. Todennäköisesti minulla on kalikivirus (mikä on tyypillinen kissoilla, jotka ovat eläneet ulkosalla) ja myös astmaa on epäilty. Söin lääkekuurit, jonka jälkeen oireet eivät ole palanneet, mutta näihin asioihin kannattaa tutustua.
Hampaani ovat nyt hoidettu, mutta vaativat vuosittain tarkistuksen ja puhdistuksen. Minulla todettiin kulmahampaissa lohkeamaa ja sitä tilannetta pitää seurata röntgenkuvilla. Seuraavan kerran sitten taas keväällä 2027. Eläinlääkäri reissujen yhteydessä opin itsestäni myös sen, että en tykkää matkustamisesta
Mitä minä sitten toivon loppuelämäni kodilta laadukkaan ruoan ja terveysasioista huolehtimisen lisäksi? Kuten jo kerroin olen Seurakissa ja leikkisä sellainen eli tarvitsen paljon seuraa! Teitä voisi olla vaikka useampi, jotta aina joku voisi leikkiä tai pitää minua sylissä. En ole pieniä ihmisiä kohdannut, mutta voisin kuvitella, että vähän isommat lapset olisivat ihan kivoja.
Mutta tiedänhän minä, että kukaan ei ole koskaan koko ajan kotona ja senpä takia olen ajatellut, että eläinkaveri olisi tärkeä. Kissakaveri, joka leikkisi ja jonka kanssa voisi kylki kyljessä nukkua kuulostaa ihanalta. En ole täällä päässyt olemaan toisen kissan kanssa, joten uuden kodin ihmisten olisi tärkeä perehtyä, että miten me voisimme parhaiten tutustua, jotta meistä tulisi ystävät. Ja tietysti kissoihin tottunut koirakin sopisi minun perheeseeni. Olisiko lasitettuparveke tms. turvallinen ulkoilumahdollisuus jo liikaa toivottu? Ainakin ikkunalauta, jolta pystyy tarkkailemaan luonnon tapahtumia, olisi tärkeä.
Miltäs kuulostaa? Katso vielä vaikka tuo minun video, harkitse asiaa ja soita adoptiopuhelimeen, niin ehkä saan mahdollisuuden hurmata juuri sinut!
