Kurrnau! Me ollaan hurrrmaavat kissaveljekset Myrry ja Höty! Etsimme tositarkoituksella omaa yhteistä kotia, jossa olisi tarjolla lämpöinen syli tai useampi. Me nimittäin rakastamme loikoilla ihmisen sylissä! Aikuiskoti olisi meille ensisijainen vaihtoehto, ja mieluiten niin, että ihmiset ovat kotona melko paljon tarjoamassa syliä ja leikkiseuraa. Meidän ikä on vähän mysteeri, mutta ollaan synnytty maailmaan arviolta 2016–2017.
Minä olen Myrry, mustavalkoinen kookas komistus täynnä rakkautta. Minulla oli vähän ylimääräistä vyötäröllä sijaiskotiin tullessani, mutta olen onnistunut pudottamaan painoa hienosti, ja tulevan kodin on sitouduttava tukemaan matkaani kohti terveellisempää elämää. Jos uudessa kodissa on useampi ruokkija, tulee heidän olla varuillaan, etten puijaa extra-annoksia.
Olen tosi rohkea ja ystävällinen luonteeltani, tulen ovelle tervehtimään vieraitakin. Eläinlääkärikäynneilläkin kaikki ihmiset ovat uusia ystäviä. Kotona hakeudun mieluusti usein ihmisen syliin ja tykkään erityisesti, kun masuani silitellään ja rapsutellaan. Jos minulla on asiaa niin se ei jää huomaamatta, kurnutan ja nau’un usein. Tulen ihmisen lähelle tuijottamaan nappisilmilläni ja toivon, että ihminen ymmärtää huomiontarpeeni. Yöt tykkään nukkua sängyn jalkopäässä velipoikani lähellä, mutta välillä uni maistuu raapimispuun korkeuksissa.
Olen hyvin leikkisä ja tykkään leikkiä etenkin ihmisen kanssa. Lempileluni on kissatunneli, jossa tykkään syöksyillä. Tunnelissa on kiva jahdata leluja ja etenkin ihmisen heiluttamaa onkilelua.
Minä olen Höty, valkoruskea lempeä pallero. Minä olen velipoikaani nirsompi ja olen koko elämäni syönyt pelkästään kuivaraksuja. Mikään muu ei ole koskaan kiinnostanut, mutta naksut maistuisivat välillä liikaakin, joten niitä on säännösteltävä, etten pyöristy liikaa. Myrry kuitenkin mielellään ahmisi minunkin ruokani, joten minulla on nyt ollut hieno mikrosirulla toimiva ruoka-automaatti, joka aukeaa vain minulle.
Luonteeltani olen hellyydenkipeä, mutta hieman ujompi ja herkempi, enkä uskalla heti tulla ovelle vieraita vastaan vaan katselen uteliaana etäältä. Sijaiskotiin tullessani kävin heti nuuhkaisemassa uutta ihmistä ja tarkistin sisustuksen, kunnes totesin että sängyn alle oli laitettu huomaavaisesti viltti johon asetuin. Ujouteni väistyi kuitenkin muutamassa päivässä, kun sain tutustua uuteen paikkaan ja ihmiseen rauhassa. Nykyään loikoilen mieluiten keskellä olohuoneen mattoa ja jos olen vetäytynyt vaikka sohvan alle torkuille, tulen kutsuttaessa luokse. En ole kovinkaan äänekäs, mutta tarvittaessa naukaisen, jos epäilen ettei ihminen huomaa rapsutuksen tarvetta.
Minulle on tärkeää saada läheisyyttä ihmiseltä ja hakeudun usein syliin makoilemaan ja puskemaan ihmisen leukaa. Välillä olen vähän päällepäsmäri sylipaikan suhteen: vaikka Myrry olisi jo ihmisen sylissä, niin hienovaraisesti kampean velipojan pois muka vahingossa. Kehräykseni on herkkää hurinaa ja sitä riittää. Veljeni tavoin rakastan myös masuni rapsuttelua. Minut saa nostaa ja lattialla annan käsitellä itseäni hienosti, mutta sylissä kantaminen jännittää ja hätääntyessäni yritän pyristellä pois tassut sutien. Yöt tykkään nukkua sängyn jalkopäässä omalla vakiopaikallani, mutta välillä hakeudun jakamaan tyynyn ihmisen kanssa ja nukuttamaan ihmisen hurinallani.
Tykkään leikkiä ihmisten kanssa, mutta välillä Myrry tunkee minun leikkeihini hurjapäänä ja vetäydyn sivuun. Toivoisin että uudessa kodissa saisin myös omaa leikkiaikaa ihmisen kanssa, kun Myrryn huomio on muualla.
Viihdymme lasitetulla parvekkeella, mutta se ei ole meille elinehto. Valjastelu oli meille liian jännittävää, sillä ohikulkevan koiran haukkuessa olemme silmät pyöreinä ihmettelemässä parvekkeella. Sen lähemmäs me ei koiria kaivataakaan. Lapsiakaan ei olla tavattu ja vaikka ollaankin lempeitä palleroita, leikin huumassa voi kynsi vahingossa raapaista varomatonta ihmistä ja lapsiperheen hulina voi olla muutenkin liikaa.
Meillä molemmilla on todettu vaivoja, jotka vaativat säännöllistä hoitoa ja eläinlääkärin seurantaa. Kissanpoikina me ei varmaan ymmärretty lopettaa kasvamista ajoissa, vaan meille kasvoi pienet ylimääräiset kylkiluut, joiden takia meillä on nyt loppuelämän kipulääkitys, ettei selkä olisi kipeä. Ennen lääkitystäkään me ei kovina kolleina myönnetty että sattuu, mutta lääkkeiden avulla meillä on selkeästi parempi olla. Lääkkeet me otetaan hienosti! Myrry lipaisee ilomielin lääkkeen pienen herkun seassa ja Höty on saanut reippaasti eläinlääkärissä lääkkeen pistoksena kuukauden välein. Meidän hampaat on tutkittu huolellisesti ja meillä on todettu hammassyöpymää ja hampaat tulee tarkistaa vuosittain.
Tulevan kotimme on oltava tasapainoinen ja elämäntilanne vakaa, sillä Höty stressaantuu herkästi muutoksista. Stressi voi oireilla virtsatievaivoina, joka voi johtaa hutipissailuun. Tätä on onneksi sattunut vuoden aikana vain yhtenä ajanjaksona. Tulevan kodin on kuitenkin hyvä huomioida, että kaksikolla tulee olla aina vähintään kolme hiekkalaatikkoa ja muutokset Hötyn elämässä voivat olla haastavia.
