Vastikään lastenhoitovastuusta vapautunut ja ihmisten maailmaa kohtaan utelias kissaneiti tässä etsii omaa kotia.
Mun koko kesä meni neljää pentua paimentaessa, eikä ole helppoa, sen mää vaan sanon. Sen verran oli vauhtia ja villejä temppuja, etten aina ihan edes jaksanut joka asiaan puuttuakaan. Tosin voi olla, että noi lapset peri sen leikkisyyden multa… Mää tulin vasta vähän ennen pentujen syntymää tuolta luonnon metsiköistä tänne tilapäiskotiin, eli sen verran on elämänmuutosta mahtunut reiluun puoleen vuoteen, etten ole meinannut pysyä perässä.
Niin nimi on siis Nelo ja tyttökissa olen. Iästä ei ole itselläni sen paremmin kuin kellään muullakaan tietoa, ajantaju on saattanut kadota tässä äitiysaikana ja muutenkin. Väriltäni olen mustavalkoinen, en lähtenyt sen osalta prassailemaan, vaikka nätti olenkin, jos saan itse sanoa.
Tykkään kovasti leikkiä, ja toivoisin, että mun omassa kodissa olisi innokkaita ihmisleikkijöitä seuraksi. Noiden ipanoiden vahtivuorossa kun en itse ehtinyt leikkimiseen mukaan oikeen ollenkaan! Nyt kun natiaiset on lähtenyt omiin koteihin, niin on kyllä mun aika juosta vähän rallia ja opetella uusia juttuja. Tosin niistä ihmisleikkijöistä mielellään semmoisia aikuisia, en ole lapsi-ihmisiä varsinaisesti tavannut. Ainakin vielä ihmiset ylipäänsä jännittää mua sen verran, että saatan vähän läimäistä, jos epäilyttää liikaa. Olen kyllä vähentänyt sitä täällä tilapäiskodissa, kun oon pikkuhiljaa huomannut, että ihmiset onkin välillä ihan ok. Välillä ne koittaa myös ohimennen silittää. Sitä en ole täysin tyrmännyt, mutta ihmetys on vielä sen suhteen suuri.
Vauvakuplan jälkeen tämä isompi maailma on ollutkin tosi jännä. Tykkään tehdä tuttavuutta noiden muiden kissojen kanssa, jos vaikka joku lähtisi vetämään narua mun kanssa, ja haluan leikkisän kissakaverin myös uuteen kotiin. En ole ollenkaan päällepäsmäri ja annan mielellään muiden kissojen johtaa porukkaa, joten olen ainakin täällä tullut toimeen kaikkien kanssa.
Sen verran on elämä kolhinut, että multa jouduttiin poistamaan katkenneiden hampaiden juuria ja pari huonoa hammasta. Jatkossa mun täytyykin käydä hammastarkastuksessa vuosittain, että päästään sit tarvittaessa ajoissa hoitaan hampaita. Muuten mulla ei olekaan tiedossa mitään hoitoa vaadittavia juttuja.
Ruoasta tykkään, kun tilapäiskoti on mulle tarjonnut laadukasta märkäruokaa ja raakaruokaa. Raksut on kans hyviä, ja herkut on aina ollut bonus väsyneelle äidille. Josko sieltä teidän kodista löytyisi minulle leikkiseuraa, ja semmoinen oikea loppuelämän koti? Soitteluja odotellen, Nelo.
