Haloo, täällä huhuilee oranssi orava nimeltä Ora! Olen vuonna 2018 syntynyt poikakissa ja etsin kotia, jossa saan huomiota ja rapsutuksia, mutta myös hyvää huolenpitoa terveyteni parhaaksi.
Olen rauhallinen ja leppoisa kaveri, joka ei paljoa hötkyile. En hermostu hälystä tai metelistä ja oma ääntelynikin on vain hentoa sirkutusta. Joskus innostun leikkimään, mutta yleensä viihdyn vain vieressä silityksiä hakemassa ja unelmoin seuraavasta ruokailuhetkestä.
Voi kun ruoka minulle maistuukin! Keittiö on minun lempipaikkani ja avustan mielelläni ruokapuuhissa, haluavat ihmiset sitä tai eivät! Suoritan likaisten astioiden esipesun, tarkistan kauppakassin sisällön, ja avaan leipäpussit ja varmistan tuotteiden tuoreuden. Jos et kaipaa apua, niin kaikki ruoka visusti kaappeihin!
Olen pärjännyt täällä tilapäiskodissa hyvin samanikäisen tyttökissan kanssa, joten uudessa kodissa voi olla myös kissakavereita. Tulisin varmasti toimeen myös kiltin ja kissoihin tottuneen koiran kanssa. Lastenkin kanssa pärjään, mutta saatan huitaista kynnellä tai ottaa hieman hampailla sormesta, jos minua käsitellään sellaisella tavalla mistä en pidä. Lasten pitää siis olla tarpeeksi vanhoja, jotta he ymmärtävät rajani.
Ei pidä kuitenkaan pelästyä: olen kiltti ja helposti käsiteltävä! Tulen silloin tällöin mielellään syliinkin istumaan. Ja jos niskaa ja korvia rapsutellaan, niin sehän on niin mukavaa, että silmät pyörii päässä!
Sitten ne terveysasiat: Lonkissani on nivelrikkoa, mikä vaatii eläinlääkärin klinikalla annettavan kipulääkityksen kolmen kuukauden välein. Lääkitys on elinikäinen eikä siitä voi tinkiä! Lääkkeen ansiosta pystyn elämään tavallista, kivutonta elämää. Tarvitsen myös fysioterapeutilla käyntejä ja kotona tehtäviä jumppaliikkeitä. Jos minua jaksaa leikittää, niin se tekee hyvää jalkojen lihasten vahvistamiseksi.
Minulla on taustalla myös remissioon mennyt diabetes, mikä tarkoittaa sitä, että elimistöni on alkanut taas tuottaa insuliinia, joten en tarvitse sitä tällä hetkellä pistoksina. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, että diabetes olisi parantunut, vaan se voi puhjeta milloin tahansa uudestaan. Uusien omistajien pitääkin perehtyä kissojen diabeteksen hoitoon jo etukäteen, jos se ei ole jo ennestään tuttua, jotta he tunnistavat, jos jotain on vialla ja saan heti tarvitsemani hoidon. Insuliinin antaminen on onneksi helppoa, en edes huomaa mitään, jos pistoksen antaa, kun olen keskittynyt ruokailuun!
Diabeteksen takia syön diabetes-erikoisruokaa, myös silloin kun tauti on remissiossa. Uudessa kodissa pitää olla verensokerimittari, jolla tarkistetaan silloin tällöin, että verensokerit eivät ole päässeet nousemaan. Puolen vuoden välein minun pitää päästä lääkärin kontrolliin, jossa tarkistetaan senhetkinen tilanne. Sehän hoituu näppärästi samalla nivelrikon hoitojen ohella.
On erityisen tärkeää, että painoni ei pääse nousemaan, koska se sekä vaikeuttaa nivelrikon kanssa elämistä, että nostaa diabeteksen uudelleen puhkeamisen riskiä. Se tarkoittaa siis viikoittaisia punnitussessioita ja ruoan määrän säätelyä tilanteen mukaan. Diabeteksen takia myös säännölliset ruoka-ajat ovat tärkeitä! Ei hätää, minä kyllä muistutan, kun ruoka-aika lähestyy. Ateriaan voi myös lorauttaa hieman lohiöljyä nivelten voiteluun, nami! Lääkärin määräys!
Tämä kaikki huomioon ottaen, tällä hetkellä hoitoni on hyvin helppoa, mutta lähden vain sellaiseen kotiin, joka on sitoutunut ja kykenevä terveyteni ylläpitoon myös sitten, kun vointini on huonompi. Kaikki vastuulliset ja omistautuneet kissaihmiset, tervetuloa tutustumaan ja ihastumaan minuun!
