Tervehdys! Minä olen Pixel, vuonna 2021 syntynyt upea ruuhkatukkainen kolli. Jos etsit komeaa, hieman mystistä ja sopivasti hellyydenkipeää herrasmiestä, niin saatat hyvinkin olla oikeassa paikassa.
OIen nimittäin ottanut täällä tilapäiskodissani sellaisia rohkeushypähdyksiä, että heikompia hirvittäisi. En minä nyt tietenkään myönnä, että olisin varsinaisesti kesyyntymässä. Olen vain todennut, että ihmisistä voi sittenkin olla jotain hyötyä. Varsinkin silloin, kun ne avaavat märkäruokapurkin.
Ruoka-aikaan minua saa jo rapsutella, ja onpa minut päästy nostamaan syliinkin! Saatan kehrätä, puskea jalkaa ja joskus heittäytyä ihan selälleni rapsuteltavaksi. Kyllä siinä ihmisen sydän sulaa, kun tällainen komea kolli näyttää pehmeämmän puolensa.
Mutta älkää nyt sentään kuvitelko, että olisin täysin menetetty tapaus ja muuttunut joksikin tavalliseksi rapsutuskissaksi. Minun täytyy pitää yllä pientä jännitystä, ja niinpä saatan seuraavassa hetkessä käyttäytyä kuin en olisi koskaan nähnytkään koko ihmistä. Mikä ihmeellinen, epäilyttävä olento se sellainen kaksijalkainen oikein on, ja miksi se tuijottaa minua noin??
Ihmisten epäilyttävyydestä huolimatta olen huomannut, että laadukas märkäruoka on varsin tehokas keino neuvottelupöydässä. Jos haluat voittaa luottamukseni, aloita siitä. Minulla on kyllä periaatteeni, mutta neuvotteluasemani heikkenee huomattavasti, kun nenän eteen ilmestyy jotain oikein herkullista.
Vaikka ihmisten kanssa harjoittelenkin vielä yhteiselämän hienouksia, muiden kissojen seurassa olen paljon rennompi. Tilapäiskodissa minulla on omat luottokaverini Byte ja Glitch, joiden kanssa yhteiselo sujuu varsin mukavasti. Siksi uudessa kodissanikin täytyy olla kissakaveri. Jos sinulla ei vielä ole omaa karvaista asukasta, niin harkitsethan, että ottaisit minut yhdessä tutun kaverini kanssa? Mikäs sen mukavampaa, kuin päästä tutun ystävän kanssa uuteen kotiin tutkimaan paikkoja ja ihmettelemään uuden palvelusväen edesottamuksia.
Olen tottunut myös koiriin, ja annan niiden jopa haistella itseäni. Aika rohkeaa minulta, jos saan itse sanoa! Toki koirien pitää ymmärtää, ettei tällaisen herrasmiehen ympärillä sovi järjestää mitään riehumisnäytöksiä. Rauhallinen nuuskuttelu ja yhteinen hengailu ovat ihan hyväksyttäviä, mutta äkkinäiset liikkeet saavat minut kyllä harkitsemaan tilannetta uudelleen.
Ulkotarhassa päivystäminen kuuluu ehdottomasti suosikkipuuhiini. Siellä voi tarkkailla maailman menoa, seurata luonnon tapahtumia ja olla tärkeän näköisenä ilman, että kukaan tulee kyselemään turhia. Toivoisinkin, että uudessa kodissani olisi mahdollisuus turvalliseen ulkoiluun. Lasitettu tai verkotettu parveke olisi oikein mukava, mutta jos pääsisin omaan ulkotarhaan, niin se jos mikä olisi kissan taivas! Pääasia on, että ulkoilu tapahtuu turvallisesti ja minä saan nauttia ympäristön tutkimisesta omassa rauhassani.
Kuten varmaan kuvista huomaat, olen pitkäkarvainen komeus, eikä tällainen upea turkki pysy kunnossa ihan itsestään. Tarvitsen siis säännöllistä turkinhoitoa, jotta takkuja ei pääse syntymään ja vältyttäisiin ikävältä kaljuksi ajelemiselta. Olen nimittäin kerran elämässäni joutunut kokemaan sen nöyryytyksen, että pitkät kutrini lähtivät ja jäljelle jäi nakukissan olemus. En suosittele. Uuden palvelusväkeni täytyy siis sitoutua turkinhoitoon kärsivällisesti ja minun sietokykyni huomioiden.
Hiekkalaatikollakin minulla on omat vaatimukseni, ja haluan hoitaa asiani mikrohiekalle. Se ei tartu niin kovasti hienoihin varpaisiini.
Olen jo ottanut isoja askeleita eteenpäin, ja oikeassa kodissa minulla on varmasti vielä paljon uutta opittavaa. En lupaa muuttua yhdessä yössä sylissä viihtyväksi kaveriksi, mutta voin luvata, että minussa on paljon ihania puolia, jotka pääsevät esiin, kunhan saan tuntea oloni turvalliseksi.
