Nonni. Herätys! Miau, mä olen Pomppu, noiden kuvassa olevien nappuloiden vastuuntuntoinen ja huolehtivainen ja heidän ikioma emonsa. Mä alan olla osuuteni vähitellen hoitanut ja annan teille nyt mahdollisuuden jatkaa tätä söpöläisten hyvin alkanutta matkaa.
Pentuja mulle pomppasi kuusi, jotka kaikki kohta tarvitsevat hyvän ja vastuuntuntoisen kodin. Kaikille mun nappuloille on yhteistä – komeen ulkonäön lisäksi tietysti, kaikki ovat kovia juoksemaan, leikkimään, kiipeilemään (myös ihmisten syliin) ja mikä silmää miellyttää, kaikki painivat yhdessä, jokainen jokaista vastaan, siis kaikki valveillaoloaika. Ai niin … ne syö kuin hevoset (hi hii).
Ravinnosta tulikin samalla mieleen ja haluankin sanoa sen verran, että ruokana täällä meille kaikille on ollut aina tarjolla laadukasta märkä- / kuiva- / raakaruokaa ja sitä odotetaan myös jatkossa meille tarjoiltavan.
Kuvailenpa tässä samalla muutaman sanan jokaisesta, en paremmuus vaan ihan satunnaisessa järjestyksessä:
- Nostetaan kissat pöydälle ja ekaksi haarukkaan vaikka poika nimeltä NokiNenä. Väriltään täysin musta, tutkii uteliaana ympäristöä ja on aika huoleton veikko ja utelias sähläri, joka tykkää kaikesta, ja ekana joka paikassa.
- Sitten lusikkaan vaikka TomuKatse. On myös rohkea ja utelias poika, kauttaaltaan myös yksivärinen, vuorostaan nyt savunharmaa, ja sanoisinko, utelias ja ahkera omien polkujen tallaaja ja kova painimaan.
- Entäs sitten tyttö nimeltä ManteliTassu. Hän on väritykseltään kilppari ja söpö kuin mikä ja kova leikkimään.
- Sitten Pompun omat Tiikeripojat, vautsi vau, nekin suloisia kuin mitkä. ViiruVeijari sekä VauhtiVelmu, molemmat ihan vastustamattomia raitapaitoja. ViiruVeijari myötäilee vauhtia ja vaarallisia tilanteita, kuten kaikki velipojat. VauhtiVelmu etsii toistaiseksi vielä kadonnutta rohkeutta, silloin kun ei ole sisaruksiensa seurassa. ViiruVeijari ja VauhtiVelmu ovat jakamaton pari (kuin identtiset pojat) ja toivoisinkin, että muuttaisivat vain yhdessä sinne uuteen loppuelämän kotiin. Vaikka eroa pojista on vaikea nähdä, mutta silti.
- Kuudes on VatukkaKynsi-tyttö ja hänelle on jo koti tiedossa!
Ainoaksi kissaksi kukaan pennuistani ei lähde, ei myöskään paikkaan, jossa on pieniä lapsia. Yksinkin mahdollista muuttaa uuteen kotiin, mikäli kodissa on nuori, leikkisä kissa odottamassa, mutta mielellään lähtevät myös pareittain, niin olisi sitten varmasti sopiva leikkikaveri jo omasta takaa valmiina. NokiNenälle tai TomuKatseelle hyvä kaveri voisi olla myös Milli (kts. toinen ilmoitus).
Ai niin, melkein unohdin. Syntymäpäivää vietetään joka vuosi 10.9. ja luovutus sitten vuodenvaihteen jälkeen. Ja sitten kun rakkaat nappulani ovat löytäneet uuden kodin, niin järjestelen ja siivoilen tässä hetken vielä nurkkia, totuttelen itsekin tovin uuteen erilaiseen, nyt turvalliseen elämäntyyliin ja jossain vaiheessa sitten tulen minäkin etsimään sitä uutta pysyvää ja luotettavaa loppuelämän kotia.
Että tällaisia kuulumisia. Näin täällä tassut makaa tänään. Terkkuja, Pomppu-emo
