Heipähei, täällä näin – pieni kissarouva täällä huhuilee uutta kotia.
Olen jo varttuneeseen neljäntoista vuoden ikään ehtinyt, sangen sulokas mustaturkki. Arvostan omaa tilaa, mutta pidän kilteistä ja rauhallisista ihmisistä, sellaisten luokse toivoisin voivani muuttaa eläkepäiviäni viettämään.
Miu? Leikkisitkö kanssani hetken höyhenhuiskalla? Sellainen on aivan paras lelu mielestäni, jaksan riehua sellaisen parissa oikein hyvin mummoksikin! Olen siis kohtuullisen pirteä tapaus, mutta nautin kyllä myös loikoilusta, kunnon nokkaunista ja pehmeistä petipaikoista. Oikein mukavaa on, kun on useampi petipaikka mistä valita.
Namien etsintä erilaisilta tasoilta kuuluu myös harrastuksiini – pysyy nivelet vetreinä, kun jumppailee ylös, alas, eteen ja sivuille!
Nivelistä puheenollen, minulla on nivelrikko ja vasen polvi leikattu yliliikkuvuuden takia tässä taannoin, joten kunnostani huolehtiminen on erittäin tärkeää. Vasen jalka on vielä heikompi lihaksiltaan: se kuntoutuu kyllä hitaasti mutta varmasti, kun aktiivisesti joka päivä leikin kaksijalkaisten kanssa. Hyvin jo sujuu piruetit ja kierähdykset leikkien lomassa!
Muutenkin terveysasioistani on pidetty täällä tarkkaa ja hyvää huolta, erilaisia vaivoja kun kertyy tässä iässä jo jonkin verran.
Kilpirauhasen liikatoimintani tarvitsee päivittäistä lääkitystä, myös vereni kaliumtaso on vielä hieman liian alhainen, joten myös siihen syön päivittäin lääkettä, ja toisinaan käydään lääkärissä tarkistamassa tilanne. Painonhallinta on oleellista. Tarkkaa ja säännöllistä huolenpitoa tarvitaan siis myös uudessa kodissani.
Mitä muuta kuuluu tämän mummon toivelistaan? No, toivon pääseväni ensinnäkin lemmikittömään kotiin, koska pelkään muita kissoja. Koirista en tiedä, mutta rauhaa rakastava luonteeni voisi stressaantua niistäkin. Pienten lasten kanssa on sama juttu, mutta sellaiset jo isommat, rauhalliset lapset voisivat mennä, kunhan osaavat kunnioittaa vaatimaani tilaa, eikä kotona olisi jatkuvaa menoa ja meininkiä.
Sylikissa en ole, mutta tykkään sopivasta, itse määrittelemästäni läheisyydestä, eli olen sillä tavalla seurallinen. Sopivissa hetkissä – usein ruoan yhteydessä saatan antaa myös rapsuttaa, kehrätäkin jopa. Olisitko sinä minun loppuelämän ihmiseni ja turvani, olisiko kotisi myös minun kotini?
Soitathan adoptiopuhelimeen, jos sydämessäsi ja kodissasi olisi tilaa pienelle mummokissalle.
Katso vielä videoni:
