Uljaan kuulumisia
Nuori kaniuros Uljas muutti luoksemme elokuussa 2009 Pesun sijaiskodista. Olimme juuri vaihtaneet paikkakuntaa ja uudessa asunnossa kanilauman reviirit ovat aina hiukan hakusessaan. Niinpä arvelimme ajankohdan olevan otollinen uuden kanin sopeutumiseen vanhaan pitkäkorva-joukkueeseemme.
Uusi tulokas myös nuorentaisi mukavasti joukon ikärakennetta ja auttaisi omalta osaltaan kaikkia pysymään liikkeessä ja sitä kautta terveenä. Toisaalta uuden tulokkaan on helppo tottua uuden kodin ihmisiin, ääniin ja touhuihin, kun vanhemmat kanit ovat vielä suhteellisen reippaita ja toimivat esimerkkinä. Uljas valikoitui meille oikeastaan kroonisen silmävaivansa takia, joka on Uljaan onneksi osoittautunut suhteellisen harmittomaksi. Kohtalaisen kokeneina kaniharrastajina olemme yrittäneet valita perheenjäseniksemme otuksia, joiden hoidossa on erityisvaatimuksia tai joiden on muuten erityisen vaikea löytää kotia.
Alkajaisiksi Uljas sai oman huoneen, josta käsin saattoi vierailla jokseenkin puolueettomalla alueella tapaamassa perheen muita kaneja. Jo parissa viikossa selvisi, kenestä tulee helposti Uljaan kavereita ja kenen kanssa kyräillään. Kanivanhukset Bruno ja Helga ”adoptoivat” Uljaan ja kolmen viikon kuluessa saapumisestaan Uljas oli jo muuttanut Brunon ja Helgan isännöimään makuuhuoneeseen pysyvästi. Merkillistä kyllä tutustuminen Brunon ja Helgan kanssa tapahtui ilman minkäänlaista mittelöä tai vahvuusjärjestyksen selvittämistä. Ikäerosta huolimatta Uljas ja Bruno näyttävät suorastaan veljeksiltä, ovathan molemmat ruskehtavia luppakorvia ja yhteiselo saumatonta ja sulavaa. Naapurihuoneen kaksi nuorempaa kaniakin ovat omalla tavallaan ”viihdyttävää seuraa” Uljaalle. Oviaukon luo strategisesti verkkomaista aitaa molemmin puolin sijoitetut hiekkalaatikot ovat kohtauspaikka, jossa kilpailevat nuoret urokset voivat suorittaa reviirin merkkausta rauhassa ja tuijotella toisiaan haastavasti. Kun kisa kyllästyttää, molemmat vetäytyvät omalle alueelleen rentoutumaan. Käväiseepä naapurihuoneen nuorehko naaraskin välillä ovella flirttailemassa Uljaan kanssa tai osallistumassa merkkaustalkoisiin.
Ihmisten käsittelyyn Uljas on alkanut tottua pikkuhiljaa ja edistystä tapahtuu kaiken aikaa. Jo ennen Uljaan muuttoa meille sijaiskodin emäntä varoitti Uljaan tottumattomuudesta, olihan suuri osa käsittelystä ollut kynnenleikkuuta, turkinhoitoa ja eläinlääkärikäyntejä… tuleehan siinä kani epäluuloiseksi. Huomasimme kuitenkin pian, ettei Uljas varsinaisesti pelännyt ihmisiä vaan suhtautui meihin jokseenkin villieläimen tapaan. Ihmisen kosketusta piti yrittää välttää siksi että ihmiset haisivat epäilyttävälle. ”Syliin joutumisen” jälkeen oli pakko nuolla turkki puhtaaksi perusteellisesti. Nyt Uljas uskaltaa jo nauttiakin rapsutuksesta. Hupaisinta on, että Uljas usein pesee myös Brunon sen jälkeen, kun Bruno on ollut paijattavana. Uljaan mielestä lienee merkillistä, ettei Bruno itse ymmärrä peseytymistä suorittaa, vaikka turkkiin tarttuu ihmisten hajua.
Yhä useammin Uljas kapuaa yöllä sängylle torkkumaan jalkojeni viereen. Seuralliselle tuulelle sattuessaan Uljas poukkoilee hilpeästi ihmistensä päälläkin herätellen ihmiset huomaamaan itsensä (mikä on tietysti kaneihin hurahtaneen ihmisen mielestä pelkästään suloista keskellä yötäkin). Päiväsaikaan Uljas valtaa koko sängyn ja näyttää erityisen tyytyväiseltä. Välillä tietysti on loikoiltava myös lattialla Brunon ja Helgan kanssa kylki kyljessä, vanhukset kun eivät vaivaudu seuraamaan Uljasta sängylle. Sängyn alla on kolmikon yhteinen tunnelityömaa pahvilaatikoineen ja pureskelurisuineen. Uljas on tietysti nuorimmaisena työmaan tarmokkain kani, vaikka varsinkin Helga auttaa Uljasta aika-ajoin ahkerastikin.
Yhdyskuntaeläiminä kanit nauttivat toistensa seurasta ja pystyvät laumassa parhaimmin myös rentoutumaan. Kaneillahan on saaliseläinten vaistot ja ryhmä luo turvallisuuden tuntua: on monta korvaparia vahdissa. Outoja ääniä kuullessaan meidän kaniperheemme kilpailevat nuoret pojatkin muistavat olevansa loppujen lopuksi samalla puolella. He varoittavat toisiaan rummutuksin ja varmistavat koko porukan piiloutumisen. Ja uupumuksen yllättäessä jokaisella on joku, jonka kylkeen painautua. Jo reilun neljän kuukauden jälkeen näyttää siltä kuin Uljas olisi aina kuulunut tähän kanilaumaan.
