Moi, minä olen Glitch, vuonna 2024 syntynyt upean harmaa kollipoika. Olen komea ilmestys, hoikka ja sulavaliikkeinen herrasmies, jonka sydämeen ei kuitenkaan ihan noin vain kävellä. Ihmiset ovat minusta vielä vähän jännittäviä tyyppejä, enkä ole toistaiseksi valmis siihen, että minua tultaisiin noin vain käpälöimään. Minulla on omat rajani, ja toivon, että uusi palvelusväkeni ymmärtää kunnioittaa niitä.
Mutta hei, älkää nyt sentään luulko, että olisin mikään toivoton tapaus! Minussa on paljon hyvää, kunhan saan aikaa näyttää sen. Ja onhan minulla jo yksi heikkous, joka saattaa paljastaa minusta enemmän kuin haluaisin myöntää… laadukas märkäruoka.
Ruoka-aikaan uskallan tulla ihmisen lähelle vähän tavallista rohkeammin, ja muutaman kerran olen jopa antanut ihmisen silittää itseäni sormilla, kun herkullinen ruoka on vienyt voiton varovaisuudestani. Älkää kuitenkaan kuvitelko, että tämä tarkoittaisi automaattisesti lupaa rapsutella minua joka päivä! Luottamus rakennetaan minun tahdillani, pienin askelin ja ilman kiirettä. Ehkä jonain päivänä huomaatte, että se harmaa varjo, joka ennen tarkkaili teitä turvallisen välimatkan päästä, viihtyykin jo vähän lähempänä.
Kissojen kanssa olen sitten aivan eri maata! Niiden seurassa tunnen oloni kotoisaksi, ja tulen mainiosti toimeen muiden kissojen kanssa. Erityisen rakkaita kavereitani ovat Byte ja Pixel. Heidän kanssaan osaan olla oma itseni ilman turhaa jännittämistä. Siksi toivoisinkin, että uudessa kodissani olisi jo valmiiksi mukava kissakaveri, joka voisi näyttää minulle mallia siitä, miten ihmisten kanssa oikein pitäisi toimia. Jos sopivaa kaveria ei vielä löydy, voisin napata mukaani myös aiemmin vihjaamani Byten tai Pixelin. Ystävän kanssa maailma tuntuu vähän vähemmän pelottavalta, ja onhan se nyt mukavaa, kun vieressä on joku, joka ymmärtää kissamaailman salat ilman turhia selityksiä.
Yksi lempipuuhistani on ulkotarhassa oleskelu. Siellä voisin viettää tuntikausia ihan vain tarkkailemassa maailman menoa. Olisikin ihanaa, jos uudessa kodissani olisi turvallinen paikka ulkoilman ihmettelyyn. Lasitettu tai verkotettu parveke olisi jo oikein hieno juttu, ja jos minulle tarjottaisiin oma ulkotarha, niin sehän olisi suorastaan kissamaista luksusta!
Olen tottunut tilapäiskodissani myös koiriin, mutta niiden kanssa en ole aivan yhtä rento. Koirat jännittävät minua melkoisesti, joten jos uudessa kodissa asuu sellainen, sen pitäisi osata antaa minulle rauha ja pitää sopiva etäisyys. Kun minua ei painosteta tutustumaan, ei koirakaverikaan välttämättä ole mikään mahdoton ajatus.
Vaikka olen hoikka poika, ruokahaluni on kohdallaan. Laadukasta märkäruokaa tarjoilemalla pääsee jo pitkälle minun sydämeni valloittamisessa. Hiekkalaatikossakin minulle on omat mieltymykseni ja mikrohiekka onkin herkkien tassujeni suosikki. Pienetkin mukavuudet merkitsevät paljon, kun on tällainen tarkkojen standardien kolli kyseessä.
Minulla on myös yksi tärkeä terveysasia, josta tulevan palvelusväkeni täytyy tietää. Minulla on taipumusta hammaskiven muodostumiseen sekä hammassyöpymiin, ja hampaitani on jo jouduttu poistamaan useampia, vaikka olenkin vielä nuori kolli. Siksi suuni terveydestä täytyy pitää erityisen hyvää huolta.
Lyhykäisyydessään minulle sopiva koti olisi seuraavanlainen:
- Rauhallinen ja kärsivällinen, jossa minun annetaan rauhassa tutustua ihmisiin omaan tahtiini
- Mukava kissakaveri, tai mahdollisuus muuttaa yhdessä Byten tai Pixelin kanssa
- Turvallinen paikka luonnon ihmeiden tarkkailuun
- Laadukasta märkäruokaa ja mikrohiekalla täytetty hiekkalaatikko
- Sitoutuminen hammashoitoihini
- Ihminen, joka ymmärtää, ettei rakkaus aina tarkoita sylissä olemista tai jatkuvia rapsutuksia. Joskus se tarkoittaa sitä, että saan olla lähellä omilla ehdoillani ja tiedän olevani turvassa.
Haluan siis löytää oman loppuelämän kotini, jossa minun ei tarvitse muuttua yhdessä yössä rohkeaksi. Haluan saada kasvaa luottamuksessa, nauttia kissakaverin seurasta, katsella lintuja ja syödä hyviä aterioita. En ehkä ole se kissa, joka tulee heti ovelle vastaan tai hyppää ensimmäisenä syliin, mutta minulla on oma tapani olla osa perhettä. Ja kuka tietää, ehkä jonain päivänä huomaatte, että olenkin tullut vähän lähemmäksi kuin eilen!
