Nyt voit keskustella eläinsuojeluun liittyvistä asioista Pesun ikiomalla foorumilla osoitteessa pesufoorumi.org.

Tule tutustumaan ja osallistu keskusteluun!



Tiedote 4.4.2011

Eläinjärjestöt varoittavat epäeettisistä koirakouluista - Koirankoulutusala on pitkälti säätelemätöntä toimintaa

Koiraharrastuksen suosio on kasvanut viime vuosina, sillä koiria on nyt Suomessa enemmän kuin koskaan. Kaikille halukkaille ei riitä yhdistystoiminnan puitteissa paikkoja harrastus- ja koulutusryhmissä.
Koira-asiantuntijuuden kysyntää lisäävät myös koirilla ilmenevät käytösongelmat, joihin koiranomistajat haluavat apua kokeneemmilta. Lukuisia yksityisiä koirakouluja on syntynyt vastaamaan kasvaneeseen
kysyntään.

Koirakoulujen toimintaa tai koiran kouluttamiseen liittyviä titteleitä ei valvo mikään virallinen taho. Tämä tarkoittaa, että kuka tahansa voi perustaa koirakoulun ja kutsua itseään koira-asiantuntijaksi tai
ongelmakoirankouluttajaksi. Osa kouluttajista on asiaansa perehtyneitä pitkän linjan koiraharrastajia, toisilla taas ei ole kokemusta nimeksikään. Kuluttajalle ainoa keino selvittää kouluttajan pätevyys on kysellä häneltä tämän käymistä koulutuksista, koirakokemuksesta sekä siitä, millaisella tutkimustiedolla kouluttaja perustelee koulutusmetodinsa. Koiraharrastajat ovat tehokkaasti verkostoituneita, joten myös puskaradiota kannattaa kuunnella.

Lue koko tiedote SEY:n sivuilta »




FIV on kissan immuunikadon aiheuttama virus. FIV on verrattavissa ihmisen HIV-virukseen. Virusta kantava kissa voi elää hyvin onnellisen ja pitkänkin elämän. Tästä viruksesta ei paljoa puhuta ja kissan omistajat usein kauhistelevat tautia pitäen sitä ”pahana mörkönä”. Harva kuitenkaan testauttaa virusta omalta kissaltaan, koska kissa on heidän mielestään täysin terve. On kuitenkin mahdollista, että osa näistä täysin terveistäkin kissoista kantaa virusta omistajan tietämättä. FIV tarttuu tavallisesti kissasta toiseen esimerkiksi astumisen, verensiirron, pureman tai sylkikontaktin välityksellä. FIV ei tartu juuri koskaan kissojen yhdessä käyttämien ruokakuppien tai hiekkalaatikoiden kautta.

FIV on kissan oma virus, eikä tartu ihmisiin tai muihin eläimiin. Jos perheessä elää kaksi rauhallista kissaa, joista vain toinen on todettu FIV-positiiviseksi on mahdollista, että tauti ei koskaan tartu perheen terveeseen kissaan. Kissanpennut eivät välttämättä myöskään saa aina tartuntaa emoltaan. FIV-tartunta pystytään toteamaan kissalla ainoastaan verikokeilla eläinlääkärissä. Jokainen kissa, varsinkin vapaasti ulkoilevat kissat olisi hyvä testauttaa säännöllisesti. FIV pystytään toteamaan kissalla 4 viikon kuluttua tartunnasta.


Oireet

Tartunnassa on erilaisia vaiheita ja oireet vaihtelevat vaiheen mukaan.
  1. Akuutti vaihe: Kissa saattaa oireilla 1-2kk kuluttua tartunnasta, mutta aina omistaja ei edes huomaa lieviä oireita. Kissa saattaa olla normaalia rauhallisempi ja kuumeinen. Myös imusolmukkeet suurenevat. Tämä ensimmäinen vaihe saattaa kestää pari viikkoa, tai useamman kuukauden, jonka jälkeen oireet katoavat ja kissa vaikuttaa taas terveeltä ja normaalilta.
  2. Oireeton kantajavaihe: Tämä vaihe voi kestää useita vuosia, jolloin kissa vaikuttaa terveeltä ilman minkäänlaisia oireita. On myös mahdollista, että kissa ei koskaan siirry kolmanteen vaiheeseen.
  3. Krooninen vaihe: Tämä vaihe voi kestää kuukausista vuosiin. Kissan puolustuskyky heikkenee ja erilaisia tulehduksia alkaa ilmetä. Yleisimpiä tulehduksia ovat suun ja hengitysteiden tulehdukset, silmätulehdukset ja krooniset ihotulehdukset. Kissa saattaa myös ripuloida ja laihtua rankasti. Mitään rokotetta tai hoitokeinoa tartuntaan ei ole vaan kissa kuolee.

Jos sinulla on kissa, joka on todettu FIV-positiiviseksi, niin hoida häntä hyvin ja pidä rokotukset voimassa siihen saakka, kun kissallasi alkaa krooninen vaihe (ellei eläinlääkäri toisin suosittele). Muista kuitenkin aina mainita eläinlääkärille kissasi olevan viruksen kantaja, koska tämä tieto vaikuttaa rokotteen valintaan (rokotus tapetulla rokotteella).

Älä anna kissasi myöskään ulkoilla vapaana, koska hän voi tartuttaa toisiin kissoihin viruksen ja nämä muut vapaana ulkoilevat kissat tartuttavat sitä taas toisiin ja he toisiin. Pidetään tämä tauti omalta osaltamme kurissa!!!


Pirkanmaan eläinsuojeluyhdistys Pesu ry kehottaa lemmikeistään luopuvia omistajia varovaisuuteen. Liikkeellä on niin sanottuja eläintehtailijoita, jotka ilmoittelevat lehtien ja internetin ilmaispalstoilla antavansa kaikentyyppisille pitovaikeuseläimille hyvän kodin. Todellisuus on kuitenkin kaukana ilmoituksessa luvatusta hyvästä kodista. Eläintehtailija pitää suurta määrää eläimiä huonoissa oloissa eivätkä eläimet saa esimerkiksi tarvitsemaansa eläinlääkärinhoitoa tai tarpeeksi ravintoa. Lisäksi eläintehtailijalla voi jo olla voimassaoleva eläintenpitokielto. Eläintehtailija saattaa ostaa halvalla tai ottaa ilmaiseksi eläimiä, jotka hän sitten myy pienellä voitolla tai teettää niillä jälkikasvua. Tällainen ihminen ei välitä eläinten hyvinvoinnista.

Miten siis tunnistaa eläintehtailijan? Hälytyskellojen pitäisi soida viimeistään silloin, jos eläimen ottaja keksii syitä, miksi luovutus pitää tehdä esimerkiksi bensa-asemalla tai parkkipaikalla hänen kotinsa sijasta.

Yhdistys kehottaa lemmikeistään luopuvia omistajia ottamaan yhteyttä paikalliseen eläinsuojeluyhdistykseen, eläimen kasvattajaan tai eläinliikkeeseen, josta eläin on hankittu. Jos uutta kotia etsitään omin neuvoin, omistajaehdokkaat olisi tärkeää haastatella (esim. minne aikovat sijoittaa eläimen asumuksineen, millaiset vapaanaolomahdollisuudet he tarjoavat, keitä muita ihmisiä tai eläimiä perheeseen kuuluu, kuka on vastuussa eläimestä) ja eläimestä pitäisi pyytää vähintään muutaman kymmenen euron kulukorvaus sekä pyytää päästä näkemään uusi koti ennen eläimen luovutusta. Nämä toimenpiteet estävät eläimen joutumisen vääriin käsiin.

Kodinetsintään saa tarvittaessa lisää neuvoja paikalliselta eläinsuojeluyhdistykseltä. Pesun kodittomien lemmikkien asioita hoitavien yhteystiedot löytyvät täältä»



Pirkanmaan eläinsuojeluyhdistys Pesu ry muistuttaa lemmikinomistajia helteen vaaroista. Kuumaan autoon tai suoraan auringonpaisteeseen jätettyä koiraa, kuten kaikkia muitakin lemmikkejä, uhkaa jo lyhyessä ajassa lämpöhalvaus. Pysäköidyn auton sisälämpötila nousee helteellä varjossakin vaarallisen korkeaksi, vaikka ikkunat olisivat raollaan. 

Lämpöhalvauksen oireita ovat nopea hengitys, läähätys, kuolaaminen, oksentelu ja horjuminen. Kun koira ei enää ole levoton vaan makaa apaattisena paikallaan, sen pitää saada apua heti.  

Jos näet, että kuumaan autoon on jätetty koira eikä se ole kunnossa, estä suora auringonpaiste autoon peittämättä kuitenkaan ilmanvaihtoa. Ellet löydä auton omistajaa, ota yhteys poliisiin.  

Lämpöhalvauksen saanut koira siirretään viileään paikkaan ja sen oloa helpotetaan valelemalla varovasti kylmää vettä sen päälle noin puolen tunnin ajan. Vettä annetaan juotavaksi pieniä määriä kerrallaan. Kun koira virkoaa, se kannattaa viedä eläinlääkäriin. Jos koira on tajuton, se pitää viedä heti eläinlääkäriin.

Ehkäise ikävät seuraukset ja jätä lemmikki ostosreissujen ajaksi kotiin. Jos esimerkiksi koiran kanssa on pakko matkustaa, huolehdi siitä, että se pysyy viileänä, saa riittävästi raikasta juotavaa ja on suojassa suoralta auringonpaisteelta. Pidä usein taukoja ja ota koira silloin autosta ulos. Älä jätä koiraa ollenkaan helteellä autoon.


autossa

Kevään ja kesän tullen orvoiksi luullut luonnonvaraisten eläinten poikaset huolestuttavat eläinten ystäviä. On kuitenkin tavallista etteivät emot vietä koko aikaa poikastensa vieressä, eikä poikasella ole hätää, kun sen annetaan olla rauhassa. Jos löydät luonnonvaraisen eläimen poikasen, älä koske eläimeen tai ota sitä mukaasi turhaan ellet ole täysin varma, että eläimen emo on kuollut!  Linnut saattavat viipyä ruoanhakumatkalla useamman tunnin. Yksinäisen linnunpoikasen tilannetta pitää seurata pitempään, sillä usein vanhemmat ovat lähistöllä. Ikkunaa päin lentänyt lintu on saattanut saada lievän aivotärähdyksen, joka voi parantua, kun se saa levätä hetken suojassa rauhaisassa paikassa.

pupuPupun- ja oravanpoikaset voivat olla todella pieniä ja vastustamattoman söpöjä, mutta niihin ei saa koskea elleivät ne ole välittömässä vaarassa. Oravanpoikasen emo saattaa pelätä tulla paikalle, jos lähistöllä on ihmisiä. Paras tapa on seurata tilannetta ja ellei emoa näy noin puolen tunnin kuluessa, voi neuvoa kysyä eläinsuojeluyhdistykseltä tai eläinsuojeluvalvojalta, joka on erikoistunut luonnonvaraisiin eläimiin.

Jos poikanen on eksynyt selvästi vaaralliseen paikkaan, kuten autotielle, sen voi siirtää turvallisempaan paikkaan lähettyville. Vältä kuitenkin eläimen turhaa käsittelyä. Eläimiin koskettaessa on hyvä käyttää hansikkaita.

Kesäisin varsinkin nuoren siilin uhkana on monilta pihoilta löytyvä nurmikkotrimmeri. Trimmeri saattaa osua aiheuttaen pahaa vahinkoa varsinkin pesäpaikattomiin siilinuorukaisiin, jotka lymyilevät ruohikossa.

Apua tarvitseva eläin on toimitettava mahdollisimman pian asiantuntevaan hoitoon. Jos luonnonvarainen eläin on loukkaantunut, voit ottaa yhteyttä kaupungin eläinlääkäriin tai poliisiin. Kaupungin eläinlääkäri voi tarvittaessa antaa luonnonvaraiselle eläimelle ensiapua maksutta. Muistathan, että luonnonvaraista eläintä ei saa ottaa lemmikiksi, sen sijaan linnunpönttöjen ja siilien pesien rakennus auttaa niitä kovasti!


Sinisorsa on tuttu näky talvisilla ruokintapaikoilla. Se on kuitenkin muuttolintu, jonka kuuluisi viettää talvensa aivan muualla kuin kaupunkien sulavesissä pulla-annostaan odottaen. Pirkanmaan eläinsuojeluyhdistys kehottaa ihmisiä pidättäytymään sorsien ruokinnasta ja antamaan niille mahdollisuuden toimia luonnollisen vuodenaikakierron mukaan. Sorsien ruokinta tuo mukanaan monenlaisia ongelmia tautiriskistä vääränlaisen ravinnon aiheuttamiin haittoihin.

Vuosien varrella asenteet kaupunkiluontoa kohtaan ovat muuttuneet. Harva pohtii sorsien ruokintaa luonnon tasapainoon puuttumisena – enimmäkseen ajatellaan lintujen elävöittävän kaupunkia. Kun ihminen ei enää itse elä luonnon äärellä, se halutaan tuoda mukana kaupunkiin.

Valkeakoskella lintuhoitolaa pitävä luonnonvaraisten eläinten eläinsuojeluvalvoja Markku Alanko on huolestunut kehityksestä:

- Ehdottomasti ei pitäisi ruokkia. Sorsat eivät ole luonnostaan täällä talvehtivia lintuja. Satunnaisia sorsia jää yrittämään talvehtimista sopiville paikoille, ilman ihmisen paapomista. Sinisorsat muuttavat luonnostaan ruoan perässä sulasta sulaan, ja ellei niitä ruokittaisi kaupungeissa, ne lähtisivät esimerkiksi Tampereelta ensin Hämeenlinnaan, sieltä Riihimäelle ja edelleen Tanskan salmien kautta aina Eurooppaan saakka, jäätilanteen mukaan.

Tampereen kaupunki on lopettanut vesilintujen ruokinnan. Ruokintalautta sijaitsi aiemmin Satakunnansillan kupeessa, jossa voimalaitoksen virtaus pitää Tammerkosken sulana läpi talven.

Talviruokinnalla houkutellaan sorsat keinotekoisesti talvehtimaan samoissa avoimiksi jäävissä vesissä yksipuolisella ruokinnalla, joka vaikuttaa lintujen yleiskuntoon. Samalla lisätään merkittävästi lintujen tautiriskiä. Ruokintapaikkoja käyttävät sorsien lisäksi muutkin linnut, mikä edesauttaa tartuntatautien, kuten salmonellan, leviämistä laajalti. Lisäksi ruokintapaikat houkuttelevat paikalle rottia. Myös loukkaantumisriski on suuri, sillä liikenteen seassa matalalla ruokintapaikalle tai sieltä pois lentävä sorsa törmää helposti autoon. Joka talvi lintuhoitolaan tuodaan tällä tavoin loukkaantuneita yksilöitä.

Luontoon puuttumista ei pitäisi koskaan tehdä kevein perustein. Ihmiset reagoivat tunneperäisesti, kun kokevat sorsien olevan ahdingossa talvipakkasessa, vaikka niillä ei itseasiassa olisikaan mitään hätää. Sairasta tai ahdingossa olevaa eläintä pitääkin auttaa, mutta ensin on syytä varmistaa, että eläin todella on avun tarpeessa.

«Takaisin


Yliopistolliseen pieneläinsairaalaan Hämeentielle on keväällä tuotu joka päivä useita rusakonpoikasia luonnosta sekä niiden lisäksi kissoja, joilla on vakavia vammoja putoamisen seurauksena. Helsingin Yliopistollisen Eläinsairaalan Ystävät YES ry ja Suomen Eläinsuojeluyhdistys SEY muistuttavat, että rusakonpoikasiin ei saa koskea. Kissanomistajien pitäisi puolestaan muistaa, että kissa voi vammautua pahasti pudotessaan ikkunasta tai parvekkeelta.

Kissan kykyä selviytyä korkealta putoamisesta liioitellaan huomattavasti. Putoamisvammat ovat moninaisia. Eturaajat voivat mennä poikki useasta kohdasta kissan iskeytyessä maahan, mutta luunmurtumiakin vakavampia ovat sisäiset vammat. Usein kissalta halkeaa kitalaki tai repeää virtsarakko tai keuhkot. Vammat invalidisoivat kissan jopa kuukausiksi tai voivat olla kuolemaan johtavia. Vammojen hoitaminen voi maksaa huomattavia summia.
- 300 euron eläinlääkärinlasku on pienin mahdollinen pudonneen kissan omistajaa kirpaiseva kuluerä, eikä yli 1000 euroakaan useista hoitokerroista ja leikkauksista ole mitenkään tavatonta - ja kissan kärsimykset vielä päälle, YESin toiminnanjohtaja Leila Nurmikivi toteaa.

Silloinkin kun kissa on selviytynyt putoamisesta näennäisen vahingoittumattomana, on tärkeää seurata tarkoin, että se pystyy hengittämään ja virtsaamaan normaalisti.

Kissa voi saada myös hakasella raolleen kiinnitetyn ikkunan auki. Usein putoamisvaaraa ei tulla edes ajatelleeksi, ennen kuin vahinko on jo tapahtunut. YES ja SEY painottavat, että kun ikkunoita ja parvekkeen ovia aletaan kesän tullen pitää auki, on kissan turvallisuus varmistettava kiinnittämällä verkko ikkunaan ja parvekkeen reunaan.
- Kissa ei nimittäin osaa ottaa opikseen aikaisemmista ilmalennoistaan, lisää Nurmikivi.
Rusakonpoikasen kuuluu olla yksin
Jänikset eivät tee pesää. Emo jättää poikaset yksin johonkin suojaan ja käy niitä imettämässä vain pari kertaa yössä. Poikasia ei saa poimia talteen muka orpoina. Vaarallisesta paikasta, kuten polulta tai avoimelta nurmikolta, poikasen voi nostaa syrjään kasvillisuuden suojaan.

- Pikku rusakot eivät valitettavasti kovinkaan hyvin kestä hoidon ja sairaalaolosuhteiden aiheuttamaa stressiä vaan kuolevat siihen, kertoo Leila Nurmikivi tarpeettomasti eläinsairaalaan tuoduista rusakonpojista.

Eläinsairaalassa emon maito korvataan maidonvastikkeella. Ongelmat alkavat useimmiten kiinteään ruokaan siirryttäessä. Valitettavan usein hoitoon tuotu poikanen kuolee ripuliin.
- Ehdottomasti paras ratkaisu on jättää pikkupupu luontoon, korostaa Nurmikivi.

Lisätietoja: Toiminnanjohtaja Leila Nurmikivi
Yliopistollisen Eläinsairaalan Ystävät YES ry
Puh. 050 597 5680
www.elainsairaalanystavat.com


Suomessa on 1.10.2003 lähtien ollut voimassa järjestyslaki, joka korvasi kuntakohtaiset järjestyssäännöt. Laissa on myös kissa- ja koirakuria koskevia säännöksiä.

Lain mukaan koirat on pidettävä taajamassa kytkettyinä. Kissan- ja koiranomistajien on pidettävä huolta siitä, ettei eläin pääse ollenkaan yleiselle uimarannalle, lasten leikkipaikaksi varatulle alueelle, toriaikana torille, urheilukentälle tai yleiselle hiihtoladulle. Kuntopolulla koiraa ja kissaa saa kuljettaa kytkettynä.

Koiria ei määrätä kytkettäviksi suljetuilla pihoilla, koirien harjoituspaikoilla eikä erityisesti koirille osoitetuilla aidatuilla jaloittelualueilla. Koiran tulee kuitenkin näissäkin paikoissa olla omistajansa tai haltijansa valvonnassa.

Koiran omistajan tai haltijan on lisäksi pidettävä huolta siitä, ettei koiran uloste jää ympäristöön hoidetulla alueella taajamassa. Hoidettuja alueita lain mukaan ovat esimerkiksi alueet, joilla nurmikot on leikattu ja joilla on istutuksia tai joilla tiet ovat päällystettyjä.

Järjestyslaki pyrkii edistämään järjestystä ja turvallisuutta yleisillä paikoilla. Yleiseen järjestykseen liittyvät säännöt ovat koko maassa samat uuden lain myötä. Aiemmin Suomessa ei ollut järjestyslakia, vaan voimassa olivat kuntien hyvinkin erilaiset järjestyssäännöt.

«Takaisin


Moni kissanomistaja on tottunut antamaan kissansa syötäväksi sädekaislaa, jota kukkakaupat myyvät yleisesti kissanruohon nimellä. Sädekaislaa kutsutaan myös kissankaislaksi tai niilinkaislaksi.

Viimeaikaisen tiedon mukaan näitä Cyperus-suvun kasveja ei kuitenkaan suositella annettavaksi kissoille, sillä ne sisältävät tujoonia, joka on eteerinen öljy. Se ärsyttää mahasuolikanavaa ja voi aiheuttaa rajuakin oksentelua. Tujooni myös kertyy munuaisiin ja saattaa ajan kanssa vaurioittaa niitä. Munuaisvauriot näkyvät joskus vasta vuosienkin päästä, joten vaikka kissa ei saisikaan oireita välittömästi kasvin syömisen jälkeen, on kaisla kissalle myrkkyä pidemmällä tähtäimellä.

Tämä on tärkeä asia huomata, eikä pidä tuudittautua siihen uskoon, että jos kissa ei saa välittömiä oireita, ei kasvista ole kissalle haittaa. Mikäli lieviä oireita esiintyy, voi kissaa yrittää lääkitä lääkehiilellä. Vakavammissa tapauksissa tulee ottaa yhteyttä eläinlääkäriin.

Sädekaislaa ei pidä myydä kissanruohona siksikään, että jos kasvi on tarkoitetut kissoille syötäväksi, siinä pitää rehulain mukaan olla suomenkielinen tuoteseloste käyttötarkoituksineen. Tuote pitää myös ilmoittaa Kasvintuotannon tarkastus- keskuksen rekisteriin. Sädekaislasta ei ilmoitusta ole tehty.

Oikein ruokittu kotikissa ei välttämättä tarvitse ruohoa ollenkaan, ja liian pitkä ruoho voi jopa tarttua kissan kurkkuun. Monet kissan kuitenkin pitävät ruohon pureskelusta, joten jos kissalle haluaa ruohoa antaa, kannattaa kasvattaa sille kauran- tai vehnänoraita. Niitä kissa voi syödä turvallisesti.

Jos näet sädekaislaa myytävän kissoille syötäväksi tarkoitettuna, valistathan kauppiasta sen myrkyllisyydestä. Lisätietoa myrkyllisistä kasveista saa esim. Myrkytyskeskuksesta.