Erään kissapopulaation tarina
Iäkkään pariskunnan tontilla eli kymmeniä kissoja, joiden perään kukaan ei jaksanut katsoa. Tyypillinen asetelma, jonka moni eläinsuojeluaktiivi on kohdannut. PESUn vapaaehtoiset muistelevat tapausta, jota hoidettiin hartiavoimin eräässä pikkukunnassa viime talven ja kevään aikana.
− Tammikuussa 2021 meitä oli muutama aktiivi yhdessä kohteessa Pirkanmaalla loukuttamassa kissoja, kun saimme tiedon lähistöllä olevasta toisesta paikasta, jossa apuamme luultavasti tarvittaisiin. Silloin emme tienneet, paljonko kissoja lopulta olisi, muistelee PESUn vapaaehtoinen Riitta Salminen.
Pesulaiset ilmoittivat asiasta valvontaeläinlääkärille, joka suuntasi aluksi uuteen kohteeseen. Helmikuun alussa PESUn vapaaehtoisporukka liittyi paikan päälle valvontaeläinlääkärin avuksi. Pienen maantien varressa häämötti vanha maalaistalo ulkorakennuksineen. Siellä asui iäkäs pariskunta. Pariskunnalla ei juuri ollut lähipiiriä tai tuttuja, jotka tietäisivät tilanteesta. Lähistön asukkaat olivat kuitenkin reagoineet kissojen lisääntyneeseen määrään. Pariskunnan talossa ja tiluksilla oleili kissoja, jotka olivat pitkälti oman onnensa nojassa.
− Elettiin kylmiä talvikuukausia ja oli kovia pakkasia, joten olosuhteet olivat aika haastavat. Tontilla oli paljon piharakennuksia, joissa kuljeskeli kissoja pitkin poikin, kuvailee vapaaehtoinen Saara Salmi alkuasetelmaa.
Valvontaeläinlääkäri teki pariskunnan kanssa sopimuksen: yhdistyksen vapaaehtoiset ottaisivat kissat talteen, niiden terveystilanne kartoitettaisiin ja hoidettaisiin kuntoon, ja ne lähtisivät etsimään uusia koteja. Pariskunnan kanssa oli sovittu, että he saisivat pitää viisi kissaa, jotka steriloitaisiin ennen luovutusta takaisin.
− Tilanne oli herkkä ja tarvittiin paljon neuvottelutaitoja. Pariskunta itse ei alkuun nähnyt ongelmaa, vaikka heillä selkeästi ei ollut edellytyksiä huolehtia kissoista. Vaati paljon keskustelua, pehmittämistä ja luottamuksen rakentamista, että kissoja todella päästiin auttamaan. Pariskunta sai loppujen lopuksi pitää kaksi kissaa, Riitta kertoo.
Loukutus vaatii pitkää pinnaa
Ensimmäinen vierailu talolla on jäänyt pesulaisille elävästi mieleen: vapaaehtoiset eivät saaneet ensimmäisellä kerralla mennä taloon sisälle, mutta Riitta kurkkasi verannan ikkunasta sisään ja näki 15 kissan pyramidin. Kissat lämmittivät toisiaan kylmässä. Siitä alkoi loukutusurakka, joka kesti suunnilleen helmikuun alkupuolelta pääsiäiseen eli huhtikuun alkuun. Tiluksilla ahersi muutaman vapaaehtoisen ydinporukka. Näin mukana oli aina joku, jonka pariskunta tunsi.
Kissojen loukuttaminen on työlästä. Alkuun kissoja voidaan saada loukkuun tehokkaasti, mutta vähitellen ne oppivat varomaan, ja viimeisiksi jää kaikkein arimmat yksilöt. Näin kävi tässäkin tapauksessa.
− Loukuttamisen parissa vietimme pitkiä iltoja ja pitkiä päiviä, öitäkin. Yleensä me loukuttajat ajelimme ympäriinsä, istuimme autossa ja kyttäsimme loukkuja. Kyllä se kysyy hermoja! Välillä siirsimme kissat kuljetuskoppaan pakettiautossa, välillä jouduimme hoitamaan sen henkilöautossa, kertoo Riitta.
− Riistakameroiden avulla saatoimme seurata loukutusten etenemistä, mutta jatkuvasti oli kuitenkin oltava lähistöllä ja valmiina tulemaan paikan päälle, muistelee Saara.
Kovaa hommaa, mutta myös palkitsevaa: yhteensä tästä populaatiosta saatiin kiinni ja autettavaksi 36 kissaa. Riitalle on jäänyt mieleen, kun eräs naaraskissa synnytti melkein heti päästyään loukutuksen jälkeen tilapäiskotiin. Kun kissaa oltiin viemässä eläinlääkäriin, vapaaehtoiset löysivät tilapäiskodin saunasta vastasyntyneen pennun, jota yksi siellä olleista kissoista meni imettämään.
− Pennun kanssa lähdettiin nopeasti eläinlääkäriin. Voi sanoa, että tämä tiineenä ollut kissa pääsi kreivin aikaan tilapäiskodin lämpöön, Riitta kertoo.
Vähitellen uusiin koteihin
Vanhan pariskunnan pihalta, ulkorakennuksista ja talosta haltuun otetut kissat saivat uuden mahdollisuuden. Kissoilla oli onneksi hyvät edellytykset jatkaa eläinlääkärikäynnin, hoidon ja huolenpidon myötä eloaan vapaaehtoisten ja sittemmin uusien omistajien hoivissa.
− Osa kissoista oli verrattain hyväkuntoisia. Useimmilla naarailla tosin oli kohtutulehdus tai alkava kohtutulehdus, joten apu tuli oikeaan aikaan, Saara kertoo.
Muutakin hoidettavaa riitti. Yhdellä kissalla oli paha diabetes, yksi oli täysin sokea, sekä pennuilla että aikuisilla oli silmäongelmia. Oli paleltumia ja hammasvaivoja. Varsin yleisiä vaivoja pitkään ulkona, omissa oloissaan eläneille eläimille. Moni kissoista ehtiä kärsiä vaivoista ja kivuista vuositolkulla, sillä valitettavasti talon pariskunta ei kyennyt tilannetta näkemään. Heillä ei ollut tarpeeksi tietoa eläinten pidosta. Kissoja oli vaan aina ollut, ja vuosien varrella joukko oli kasvanut kasvamistaan. Pariskunta sai neuvontaa ja ohjausta kissojen hoitoon jatkoa ajatellen, kun he saivat kaksi kissaansa takaisin.
Syyskuun 2021 lopussa populaation kissoista lähes puolet on ehtinyt saanut uuden kodin PESUn kautta. Osa etsii omaa kotia PESUn nettisivuilla, ja osa majailee vielä tilapäiskodeissa.
Melko tavanomainen populaatiotapaus
Saara on hoitanut paljon kissapopulaatioita Pirkanmaalla, ja tälläkin hetkellä hänellä on meneillään kiireinen syksy niiden parissa. Riitta on ollut monissa loukutuksissa, mutta tässä jutussa kuvattu tapaus oli hänelle ensimmäinen populaatioloukutus pitkään aikaan. Vuoden 2021 kuluessa hänenkin kalenteriinsa on kertynyt lisää populaatioiden loukutuksia.
Tässä kuvattua populaatiota voisi luonnehtia vaikeusasteeltaan keskiverroksi: kissoja oli melko paljon mutta ei mahdotonta määrää. Olosuhteet eivät olleet pahimmat mahdolliset. Vertailun vuoksi Pirkanmaalla vapaaehtoiset hoitivat melko hiljattain toista tapausta, jossa pienessä kerrostaloasunnossa oli kissoja tuplamäärä.
Kissapopulaatiot syntyvät, kun joukko kissoja lisääntyy keskenään hallitsemattomasti. Usein populaatio saa alkunsa leikkaamattomista, vapaasti kulkevista lemmikkikissoista. Kissa voi saada pentuja jopa kolmesti vuodessa, joten kissojen määrä kasvaa nopeasti. Suomessa on satoja kissapopulaatioita, joiden koot vaihtelevat - joskus kissoja on 10, joskus jopa sata.
Pirkanmaalla on tälläkin hetkellä useita populaatioita, joita eläinsuojeluviranomaiset ja vapaaehtoiset pyrkivät yhteistyössä auttamaan. Vapaaehtoisten kannalta populaatiokissojen auttaminen etenee usein tuskaisen hitaasti. Eläinsuojeluilmoituksen tekemisen jälkeen voi kulua kauan ennen kuin eläinsuojeluyhdistys pääsee ottamaan kissoja talteen. Saara toivoo, että muuallekin Suomeen saisi samantyyppistä viranomaisyhteistyötä kuin Helsingissä. Helsingin poliisilaitoksella toimii eläinsuojeluun erikoistunut ryhmä, joka voi alusta alkaen avustaa valvontaeläinlääkäreitä työssään. Eläimet saavat nopeammin apua, kun prosessit ovat yksinkertaisempia.
Teksti: Sonja Tanttari
Kuvat: Riitta Salminen
