Olemme erottamattomat kaverukset ja haluamme ehdottomasti yhteiseen kotiin.
Ihmisen palatessa kotiin tulemme ovelle vastaan ja toivotamme lämpimästi tervetulleeksi. Tykkäämme välillä hengailla lasitetulla parvekkeella, mutta se ei ole meille mikään elinehto. Emme oikein tiedä, mitä tykkäisimme koirista, niistä ei ole kokemusta, joten täytyy harkita tapauskohtaisesti. Pikkulapsiperheeseen emme ole oikein sopivia.
Olen Proffa, arviolta v. 2022 syntynyt taskuraketti poikakissa. Olen erittäin vauhdikas kaveri ja haluaisin kodin, jossa leikitään kanssani paljon. Leikin myös itsenäisesti, mutta mikään ei voita leikkihetkeä ihmisen kanssa. Albertin kanssa leikimme usein hippaa tai painimme. Välillä leikin hurmoksessa lähestyvä käsi saattaa joutua hampaisiini painiotteessa, mutta en oikeasti pure tai satuta ihmistä.
Olen tosi puhelias kaveri! Päivät pitkät mau'un aina kun jotain asiaa on, mutta öisin annan unirauhan. Rakastan huomiota ja kipitän aina häntä pystyssä paikalle jos sitä on tarjolla. En tykkää yhtään joutua eristyksiin ihmisistä tai Albertista. En usko sopeutuvani kotiin, jossa ihmiset haluavat esimerkiksi nukkua suljetun oven takana.
Ovat kehuneet minua myös helposti käsiteltäväksi, annan ihmisen koskea mihin vaan, kurkkia suuhun tai heilutella tassujani. En vain aina malta pysyä aloillani pitkään, jos pitäisi vaikka kaikki kynnet leikata yhdeltä istumalta. En ole sylikissa, mutta annan kyllä ihmisen kantaa minua sylissä hetken, kunhan minut päästetään alas kun haluan. Tykkään kuitenkin painautua ihmisen kylkeen ja kiehnätä. Aamurutiineihini kuuluu kömpiä ihmisen kylkeen peiton alle köllöttelemään.
Yksi suuri intohimoni on sisustaminen. Päivittäin huolehdin asunnon feng shuista ja siirrän kissanpetien pehmusteita, sohvatyynyjä ja vilttejä parempiin paikkoihin. Samalla saatan vähän kurittaa niitä, kun ovat kehdanneet siirtyä pois haluamaltani paikalta. Rakkaat perintöviltit ja herkimmät silkkityynyt kannattaa lukita vitriiniin, jos ei halua niitä minun käsittelyyni.
Tilapäiskodissani ihmeteltiin alkuun, miksi juon ja pissaan niin paljon. Totesivat, että minulla on "vesitystauti" (diabetes insipidus), jonka takia ovat alkaneet antamaan aamuin illoin minulle herkkuja ja kehuvat miten hienosti otan lääkkeeni. Nyt ei enää janota tai pissata niin paljoa, eikä eläinlääkärilläkään tarvitse onneksi usein ravata, mutta kontrollikäynneistä pitää tietysti huolehtia. Taidan olla kalalle allerginen, koska aiemmin vaivannut kutina on lakannut kokonaan, kun kalaruoat jätettiin ruokakupistani pois.
Olen Albert, kuulemma noin v. 2019 tai sen jälkeen syntynyt herraskolli. Lempeäksi nallekarhuksikin kutsuvat. Aluksi ihminen jännitti minua kauheasti, mutta eräänä päivänä annoin ruokkivan käden rapsuttaa minua hieman ja maailmani mullistui. Nykyään ilmestyn aina paikalle, jos huomaan tarjolla olevan rapsutuksia.
Olen tosi hiljainen kaveri ja ihminen kuulee minusta vain kehräyksen. Olen pitänyt ääneni vielä visusti salaisuutena enkä ole maukaissutkaan. Olen rauhallinen köllöttelijä ja kiehnääjä, mutta innostun myös välillä leikkimään. Jahtaan palloja yksikseni tai leikin Proffan kanssa. Ihmisen kanssa tykkään leikkiä myös vaikkapa onkileluilla, mutta Proffalla on paha tapa tunkea minun leikkeihini väliin.
Aamurutiineihini kuuluu useimmiten tulla ihmisen lähelle sänkyyn keimailemaan, kehräämään ja hakemaan hellyyttä. Myönnän että muutaman kerran aamupalaa odotellessa on nälkäkiukku iskenyt, ja olen vähän näykkäissyt varpaasta. Ihmisen parahtaessa katumus jo iskeekin ja yritän hyvitellä hölmöyttäni karhealla kielelläni. Näytän mielelläni muutenkin kiintymystäni ihmiseen pesemällä ihmisen kättä. Eläinlääkäri on suositellut minulle hammashoitoa lähikuukausina; se jää uuden omistajani huolehdittavaksi ja tietysti muukin terveydenhoitomme loppuelämäksemme.
Sijainti Tampere